Opettajat näkivät koulukulttuurin ja koulun rakenteellisten tekijöiden olevan esteenä terveystiedon ja liikunnan integraation toteuttamiselle. Sahlbergin (1996, 90) mukaan koulukulttuuri tarkoittaa koulun tapoja tehdä päivittäisiä asioita. Koulukulttuuriin ja koulun rakenteisiin liittyviä tekijöitä ovat esimerkiksi opettajan työn yksilöllisyyden ja yksinäisyyden korostuminen, koulun arkkitehtuuri ja olosuhteet, työn ja opiskelun järjestäminen (lukujärjestys) sekä opetussuunnitelma ja sen ainejakoisuus. Myös arviointi, oppimateriaalit sekä opetusmenetelmät voidaan nähdä kuuluviksi koulukulttuuriin ja koulun rakenteisiin (Sahlberg 1996, 123–124, 147–148). Käsitteitä "koulukulttuuri" ja "koulun toimintakulttuuri"
käytetään toistensa synonyymeina tässä pro gradu -tutkielmassa riippuen alkuperäislähteen käyttämästä käsitteestä.
McBeen (2000) mukaan vakiintunut koulukulttuuri ja kouluun liittyvät asenteet tukevat enemmän perinteistä ainejakoista opetusta verrattuna integraatio-opetukseen. Koulun vahvat oppiainerajat ja toimintamallit juontavat juurensa pitkälle historiaan. Oppiainejakoisuuden puolustajat vetoavat Uusikylän ja Atjosen (2000, 82) mukaan siihen, että koulun oppiainejako perustuu yliopistojen vastaaviin tieteenaloihin, jotka tuottavat jatkuvasti uutta tietoa
68
kouluopetukseen ja pitävät sen ajan tasalla. Aineenopettajat saavat myös koulutuksen omaan tieteenalaansa ja pystyvät siten antamaan pätevää opetusta omaan aineensa asiantuntijoina (Uusikylä & Atjonen 2000, 82). Haastatteluissa opettajat kuvasivatkin olevansa tapojensa orjia aineopettajakulttuurissa, johon hekin ovat kasvaneet jo omana kouluaikanaan.
Opettajankoulutuksessa ei ole pystytty tai haluttu muuttaa aiemmin syntynyttä vahvaa ajatusmallia oppiainerajoista. Opettajien lisäksi myös oppilaat pitävät kiinni oppiaineiden erillisyydestä, eivätkä he edes osaa oikein ajatella asioita muulla tapaa, kun mitä ne on aina tehny. (H3).
Mä luulen, että ne (oppilaat) on vähän kasvanu siihen, että koulussa on eri oppiaineita. Ja ne sitte kans on eri oppiaineita, eikä niillä oo mitään tekemistä toistensa kanssa. (H4)
Venvillen ym. (1998) mukaan erillisten oppiaineiden kulttuuri on kouluissa niin syvässä, että opettajille ei ole riittävästi kannustimia opettaa eikä oppilaille opiskella integroidusti.
Integroiminen vaatisi uuden ajattelutavan ja näkökulman omaksumista. Koulussa vallitseva kulttuuri vaikuttaa opettajan työhön, vaikkei niin haluaisikaan.
Yleensä semmonen kulttuuri, että miten asioita on tehty tai opetettu. Vaikka haluais, että ei se vaikuta, mutta kyllähän se vaikuttaa. (H6)
Opetuksen suunnittelu ja toteutus on yksi koulun rakenteisiin liittyvistä integraation haasteista. Opetus tulisi suunnitella niin, että integraatio on ylipäätään mahdollista esimerkiksi aikataulujen osalta. Stevensonin ja Carrin (1993) mukaan kouluissa on yleensä tarkat aikataulut koulupäiville, jolloin oppituntien pituus ei riitä integraation tekemiseen. Opettajien mielestä eheyttämisen suurimmat esteet liittyvät juuri aikataulullisiin asioihin (Annanpalo 2004, 2). Haastattelemani opettajat kokivat 45 minuutin mittaiset terveystiedon oppitunnit liian lyhyiksi integraation toteuttamiselle, koska siinä ajassa ei ehdi esimerkiksi lähteä mihinkään kauemmas. Ajalliseksi ongelmaksi koettiin myös terveystiedon ja liikunnan oppituntien sijoittuminen lukujärjestykseen epätasaisesti lukuvuoden aikana. Terveystiedon ja liikunnan opetusta ei ole kouluissa suunniteltu menemään ajallisesti yksiin, minkä vuoksi integraation suunnittelu etukäteen ei ole mahdollista.
69
Jos kaikilla seiskoilla olis se (terveystiedon) liikunta-osa-alue jossain kohti, kun me liikunnassa tehään jotain, et me pystyttäis niinku oikeesti suunnittelemaan sitä.
Silleen et mä tietäsin, et nyt kun mulla on nää liikehallintatestit, niin sit mä pystyn oikeesti ottaa yhtä aikaa terveystiedossa sen jonkun liikunta-osa-alueen. (H4)
Opetusjärjestelyihin liittyväksi ongelmaksi nähtiin myös se, että opettajat eivät aina opeta samoja ryhmiä terveystiedossa ja liikunnassa. Kuitenkin jokaisella haastatellulla opettajalla osa oppilaista oli samoja terveystiedossa ja liikunnassa, jolloin opettajat kertoivat integraation olevan huomattavasti helpompaa. Useimmissa kouluissa terveystiedon tunneilla ollaan kuitenkin sekaryhmissä, kun taas liikunnassa tytöt ja pojat ovat erikseen.
Kun on jossain ryhmissä vaan tytöt ja terkan tunnilla on sekä tytöt että pojat, niin se ei ihan onnistu. (H5)
Lisäksi yksi opettaja mainitsi opetusjärjestelyihin liittyvänä haasteena arviointipeikon (H2), sillä integroidusta opetuksesta huolimatta opettajan täytyy kuitenkin antaa oppilaalle erilliset arvosanat liikunnasta ja terveystiedosta. Opettajan on integroidessaan kyettävä pitämään terveystiedon ja liikunnan arviointi erillään toisistaan. Tämä ongelma on Venvillen ym.
(2002) mukaan huomattu myös aiemmissa tutkimuksissa. Toisaalta liikunnan ja terveyden välisten yhteyksien ymmärtäminen on yksi tavoite ja arviointikriteeri liikunnan opetussuunnitelmassa (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011, 19). Integraatiota tehdessään opettaja saattaa kuitenkin joutua muuttamaan arviointimenetelmiään ja luomaan uusia keinoja lähestyä ja dokumentoida oppilaiden oppimista ja osaamista (Stevenson & Carr 1993).
Myös koulujen puutteelliset olosuhteet nähtiin integraatiota hidastavana tekijänä. Conen ym.
(2009, 7) mukaan hyvin suunnitellunkin integraatio-opetuksen toteutus voi estyä huonojen olosuhteiden vuoksi. Sopivaa tilaa ei välttämättä ole saatavilla, materiaalien järjestäminen on vaikeaa, audiovisuaaliset laitteet ja tietokoneet eivät toimi tai tulee muita teknisiä ongelmia (Cone ym. 2009, 7). Monet haastattelemani opettajat harmittelivat terveystiedolle osoitetun luokkatilan puuttumista koulusta, mikä on todettu myös muissa terveystietoa käsittelevissä tutkimuksissa (esim. Aira ym. 2009e). Tämä aiheuttaa sen, että opettajat joutuvat siirtymään luokasta toiseen ja kantamaan kaiken tarvitsemansa mukanaan. Luokkiin ei voi varata valmiiksi mitään välineitä integraatiota varten, minkä vuoksi opettajat kokevat olevansa koko ajan tavallaan muiden armoilla. (H4).
70
Se on ajallisesti hankala, kun meiän pitää aina välineet viedä milloin mihinkäkin luokkaan terveystiedon tunnilla. Ei voi varata luokkaan välineitä valmiiks, että ne olis siellä heti aina. (H8)
Myös liikuntaa ja fyysistä aktiivisuutta tukevien oppimisympäristömuutosten tekeminen terveystiedon luokkaan olisi opettajien mukaan helpompaa, jos terveystiedolle olisi oma luokkatila. Lisäksi osa opettajista painotti vahvasti resurssien puutteesta aiheutuvaa välineiden puutetta yhtenä integraation esteenä. Stevenson ja Carr (1993) ovatkin todenneet, että taloudellisten resurssien puuttuminen saattaa estää integraation toteuttamisen. Eheyttävien aihekokonaisuuksien toteutumisen seuranta-arvioinnissa opettajat nimesivät resurssien, ajan ja rahan puutteen, olevan yksi integraatiota estävä tekijä (Niemi 2012). Mobiililaitteiden ja erilaisten mittareiden puuttuminen nähtiin yleisesti ongelmaksi myös tässä tutkimuksessa, vaikkei se tietenkään yksinään estä terveystiedon ja liikunnan integroimista. Lisäksi opettajan ja oppilaan vaatetus ei aina ole liikkumiseen soveltuva, minkä vuoksi integraatio saattaa jäädä tekemättä.
Ehkä siellä terkkatunnilla, kun opellakin on ne farkut ja kaikki, niin ei sit viiti hirveesti rueta hikoilemaan. (H2)
71
6 INTEGRAATION YLEISTYMINEN KOULUTUKSEN JA KOULUKULTTUURIN MUUTOKSEN KAUTTA