Kotihoidon ohjaajien taustatietojen yhteys johtamisen arviointiin

Kotihoidon ohjaajien arvioita omasta johtamisestaan (47 väittämää) analysoitiin johta-misen osa-alueiden (johtajohta-misen etiikka, hoitoprosessin johtaminen, palautteen anto ja palkitseminen, työssä kehittymisen tukeminen) kautta verrattuna vastaajien taustatie-toihin. Taustatietojen osalta hajontaa oli jokaisessa kohdassa, pois lukien sukupuoli, koska kaikki vastaajat olivat naisia. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen osalta todettiin, että kotihoidon ohjaajat arvioivat oman transformationaalisen johtamisensa kokonai-suudessaan hyväksi. Myöskään taustatietojen osalta ei noussut esille voimakasta, ti-lastollisesti merkitsevää yhteyttä.

Tutkimuksen analysoinnin perusteella voidaan todeta, ettei taustamuuttujilla ollut tilas-tollisesti merkitsevää yhteyttä kotihoidon ohjaajien arviointiin omasta johtamisestaan, vaan arviot jakautuivat tasaisesti taustatekijöistä riippumatta. Tämän tutkimuksen ai-neisto oli pieni, mutta saatujen tulosten yhdenmukaisuus kuitenkin tukee tulosten luo-tettavuutta, laatua ja tärkeyttä.

Kokonaisuudessaan kotihoidon ohjaajat arvioivat siis oman johtamisensa olevan hy-vällä tasolla. Vaikkakin tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, ettei taustatie-doilla ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä oman johtamisen arviointiin, oli kuitenkin muutamassa kohdassa huomattavissa pientä vaihtelua. Ikäluokkien osalta parhaim-maksi arvioivat omaa johtamistaan jokaisella johtamisen osa-alueella 27-39 -vuotiaat.

Heillä arviointien keskiarvot olivat eri johtamisen osa-alueilla 4,26-4,63. Huonoimman arvion omasta johtamisestaan antoivat 40-51 -vuotiaat liittyen palautteen antoon ja palkitsemiseen (3,98). Seitsemän oli jättänyt vastaamatta ikänsä. On mahdollista, että

40-51 -vuotiaat ohjaajat eivät ole oman työuransa aikana tottuneet antamaan ja saa-maan palautetta tai palkkioita. Työkulttuuri on aiemmin ollut hyvin selkeä ja johtajan sekä henkilöstön välisen vuorovaikutuksen tärkeys on tullut osaksi johtamisen kulttuu-ria vasta lähivuosina. Tähän perustuen voi olla vaikeaa myös itse antaa palautetta ja palkita, jos ei ole koskaan tottunut kyseiseen toimintatapaan.

Ylimmän koulutustaustan osalta pieniä eroavaisuuksia voidaan keskiarvojen perus-teella todeta olevan sosiaalialan koulutuksen ja terveydenhuollon koulutusten välillä.

Sosiaalialan koulutuksen omaavat ohjaajat arvioivat oman johtamisensa keskiarvolli-sesti hieman huonommaksi, kuin terveydenhuoltoalan koulutuksen saaneet. Sosiaa-lialan koulutuksen saaneiden osalta arviot omasta johtamisesta vaihtelivat eri johtami-sen osa-alueiden osalta 3,83 ja 4,21 välillä, kun terveydenhuollon AMK, YAMK tai TtM koulutuksen saaneiden osalta arvioiden keskiarvot vaihtelivat 4,21 ja 4,61 välillä sekä sairaanhoitajien, terveydenhoitajien ja erikoissairaanhoitajien osalta 4,16 ja 4,56 vä-lillä. O’Brien ym. (2010) ovat tutkimuksessaan todenneet johtajien kouluttautumisen vaikuttavan positiivisesti hoitotyön johtamisen laatuun. Sitä ei tämän tutkimuksen tu-losten perusteella voida päätellä, koska ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tai yli-opistotutkinnon yhteyttä tuloksiin ei ollut havaittavissa. (Taulukko 7.)

Työkokemuksen määrä vuosina kotihoidon ohjaajana näyttäytyi niin, että 11-15 vuotta kotihoidon ohjaajana olleet arvioivat oman johtamisensa jokaisella osa-alueella kes-kiarvojen perusteella huonoimmaksi (3,54-4,09), kun muiden työkokemus vuosiluok-kien osalta keskiarvot vaihtelivat eri johtamisen osa-alueilla 4,17 ja 4,59 välillä. Par-haimmaksi arvioivat omaa johtamistaan keskiarvojen perusteella 6-10 vuotta kotihoi-don ohjaajana toimineet (4,26-4,59). Hyvä on huomioida myös se, että taustatietoryh-mässä, jossa ovat alhaisimmat keskiarvot, on myös eniten hajontaa vastausten välillä.

(Taulukko 7.) On mielenkiintoista havaita, että 6-10 vuotta kotihoidon ohjaajana toimi-neet arvioivat keskimäärin omaa johtamistaan parhaimmaksi vastanneista, mutta heti seuraavassa työkokemuksen määrän omaavassa ryhmässä se arvioitiin heikoimmaksi kaikista vastanneista. Mitä tapahtuu kymmenen työkokemusvuoden jälkeen vai vaikut-taako tähän aika sekä muutokset työssä ja toimintatavoissa? Voi olla, että toimintata-vat otoimintata-vat erilaiset heillä, ketkä otoimintata-vat yli 10 vuotta olleet kotihoidon ohjaajina, muutoksia

on ehtinyt käymään läpi jo enemmän ja toisaalta liiallinen itsevarmuus omaa työtä koh-taan on tasoittunut. Tätä emme kuitenkaan tämän tutkimuksen osalta pysty mistään päättelemään.

Työkokemuksen määrällä kotihoidossa yhteensä oli eroavaisuuksia vastausten kes-kiarvojen osalta vain vähän. Tässäkin huonoimmat keskiarvot löytyivät ryhmästä, jossa työkokemusten kotihoidosta yhteensä oli 11-15 vuotta (3,96-4,29). Myös hajontaa vas-tauksissa oli tämän työkokemusryhmän osalta eniten. Muiden työkokemusryhmien osalta vastausten keskiarvot jakautuvat kohtalaisen tasaisesti, samoin vastausten ha-jonta oli pienempää. Sama tilanne näyttäytyi myös työkokemuksen vuosien määrässä johtamistyössä. Ohjaajilla, joilla oli 11-15 vuotta työkokemusta, olivat jälleen keskiarvot jokaisessa johtamisen osa-alueessa huonoimmat (3,31-4,04) ja myös vastausten ha-jonta oli suurinta. Muiden johtamistyön työkokemuksen ryhmien osalta keskiarvot oli-vat hyvin samankaltaiset ja vastausten hajonnat maltillisia. (Taulukko 7.)

Johtamasi henkilöstön määrä ei vaikuttanut juurikaan arviointeihin. Keskiarvojen osalta huonoin löytyy palautteen annon ja palkitsemisen osa-alueelta johdettavan hen-kilöstömäärän oltua 14-20. Korkein keskiarvo (4,55) löytyy niin ikään saman henkilös-tömäärän kohdalta johtamisen etiikan osa-alueelta. Vastausten hajonta oli maltillisem-paa henkilöstömäärän oltua 14-20 kuin henkilöstömäärän oltua 21-30. Keskihajonta pysyi kuitenkin alle yhdessä jokaisessa kohdassa henkilöstömäärään liittyen. (Tau-lukko 7.) Voidaan siis todeta, että johdettavan henkilöstön määrällä ei tässä tutkimuk-sessa ollut yhteyttä oman johtamisen arviointiin.

Tässä tutkimuksessa ei todettu kotihoidon ohjaajien ylimmän koulutustason vaikutta-van merkityksellisesti oman johtamisen arviointiin. Aikaisemmin on tutkittu esimerkiksi eri ammattinimikkeiden yhteyttä hoitotyön johtamisen vahvuuksiin ja todettu, että esi-miestasoiset ja sitä ylempänä olevat hoitajat olivat voimakkaimmin käytännössä johta-jia (Herman ym. 2015). Myös lisäkoulutuksen vaikutusta hoitotyön johtamisen laatuun on tutkittu ja todettu, että johtajien kouluttautuminen ja koulutuksen myötä opittu uusi toimintatapa vaikuttivat työntekijöiden työskentelyyn positiivisesti (O’Brien ym. 2010).

Tässä tutkimuksessa ei samoja johtopäätöksiä voida tehdä, vaikka osalla vastanneista oli YAMK tai yliopistotasoinen koulutus, eivät heidän arvionsa omasta johtamisestaan erottuneet muista. Aikaisempaa tutkimustietoa hoitotyön johtamiseen ja taustatietojen

yhteyteen on olemassa vähän, mikä vaikeutti tämän tutkimuksen tulosten vertaamista aiempaan tutkimustietoon.

Vaikka vastaukset olivat hyvinkin tasaisia, eikä tilastollisesti merkitsevää yhteyttä taus-tatiedoista arviointeihin löytynyt, voidaan kuitenkin todeta tietyissä ryhmissä hajontaa olleen enemmän. Vastauksissa oli monessa väittämän kohdalla vähintään yksi tai kaksi valinneet täysin eri mieltä tai osittain eri mieltä -vaihtoehdon. Tämän voi päätellä aiheuttaneen tietyissä ryhmissä voimakkaampaa hajontaa. Sitä emme voi päätellä, onko joku vastaajista arvioinut omaa johtamistaan kauttaaltaan huonoksi, onko vahin-gossa vastannut väärin vai ovatko niin sanotut huonot arvioinnit jokaisessa kysymyk-sessä eri vastaajan valitsemia.

Tämän tutkimuksena tuloksena voidaan todeta, että kotihoidon ohjaajat arvioivat kes-kimäärin oman johtamisensa olevan hyvää, eikä siihen tilastollisesti merkitsevästi ollut yhteydessä mikään taustatekijä.