Kommunikaation selkeyttäminen

Kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa tarvitaan selkeää ja ymmärrettävää viestintää. Tämä näkyy myös neuvolatyössä, josta terveydenhoitajaopiskelija Lilli kertoo näin: – – ja niinku että ehkä tärkeintä kuitenki että se asiakas tulee ymmärretyks. Selkokielen yhteydessä on ryhdytty poh-timaan, miten selkokieli siirretään esimerkiksi kahdenkeskiseen vuorovaikutustilanteeseen (ks.

Leskelä 2006: 55–56). Selkokieli on oma kielimuotonsa, eikä se ole sama asia kuin selkeä yleis-kieli (Virtanen 2012: 16). Kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa voi myös pyrkiä selkeään kom-munikaatioon, jotta keskustelu onnistuu myös sellaisten henkilöiden kesken, joiden kieli- ja vuorovaikutustaidot eroavat toisistaan (ks. Leskelä 2006: 38).

Terveydenhoitajaopiskelijoiden haastatteluissa tulee ilmi, että myös he ovat huomanneet tarpeen viestinnän selkeyttämiselle. Tiia ja Lilli eivät ole käyttäneet harjoitteluissaan nimen-omaan selkokieltä, mutta he nostavat esille erilaisia tapoja, joilla neuvolatapaamisista pyritään tekemään selkeämpiä. Aiemmissa luvuissa on tullut jo esille, että mahdollisuuksien mukaan pyritään löytämään yhteinen kieli terveydenhoitajan ja asiakkaan välillä. Joskus tilanteessa on mukana tulkki, mutta joskus toimitaan esimerkiksi englannilla tai jopa suomella, vaikka asiak-kaan suomen kielen taito ei olisiasiak-kaan äidinkielen tasoinen. Näiden tapojen lisäksi asiakastilan-teissa voidaan löytää muita tapoja lisätä keskinäistä ymmärrystä vuorovaikutukseen.

Lilli ja Tiia pyrkivät puheessaan käyttämään yksinkertaisia ilmauksia:

(35)

H: – – eli sanoit että joutuu niinku selkeyttää omaa puhetta

L: mm. [H: joo] ja vähän niinku aattelen että vielä tarkemmin että että mitä sä puhut ja miten sä ilmaset sen että et käytä semmosia vaikeita sanoja

(36)

H: – – joutuuko niinku selkiyttää omaa puhetta, tai käyttää sellasta selkokieltä iha

T: joo. no kyllä mää huomasin ittessäni ja just siinä ohjaajassaki että, että tota niinni, ei sitä tuu puhuttua samalla tavalla ku niinku suomenkieliselle asiakkaalle että, [H: joo] kyllä siitä jotenki tulee semmone. puhut

selkeemmin ja ehkä jotenki miettii enemmän et no mitenkä mää sanon tän asian jotenki mahollisimman selkeesti ja yksinkertasesti. [H: joo] mmm. et ei siinä tuu kyll keskusteltua näin tälleen

Lilli ja Tiia yksinkertaistavat viestintää keskustellessaan asiakkaan kanssa, joka ei puhu suomea äidinkielenään. Kovin tarkkoja mielikuvia selkeyttämisestä heillä ei ole. Lilli mainitsee vaikeiden sanojan välttämisen. Tiia sanoo, että tilanteissa tulee mietittyä, miten pystyisi ilmai-semaan asiat mahdollisimman selkeästi ja yksinkertaisesti. Kummatkin keinot ovat kyllä aivan toimivia selkeyttämisen kannalta. Selkokielen periaatteisiin vuorovaikutustilanteissa kuuluu tu-tun puhekielen sanaston käyttäminen (ks. Virtanen 2012: 174). Yleisesti selkeys ja yksinker-taistaminen onnistuu esimerkiksi, jos vältetään informaatiotulvaa ja sen sijaan puhutaan yhdestä asiasta kerrallaan (ks. Virtanen 2012: 174).

Terveydenhoitajaopiskelijoiden haastatteluiden perusteella kommunikaation selkeyttä-minen näkyy myös puhetempon ja puheen runsauden mukauttamisessa:

(37)

L: – – mut aika monesti kyllä sit niinku silleen vähän hitaammin ja lyhyemmillä lauseilla se suomeks pää-asiassa

(38)

T: – – ku sit ku se on se tulkki ni, pitää jotenki, tai jotenki huomaa että iteki yrittää mahollisimman yksin-kertasesti [H: joo] selittää kaikki asiat ja, niinku lyhyesti tavallaan – –

Lilli ja Tiia kiinnittävät viestintäänsä huomiota yrittäen puhua hitaammin ja tiiviimmin.

Sekä lyhyet ilmaukset että rauhallinen tempo ovatkin suositeltavia selkopuheessa. Tempon hi-dastamisessa on kuitenkin muistettava, että liika hidastaminenkin on kuitenkin huono asia. Se tekee puheesta luonnottoman. (ks. Virtanen 2012: 174.) Tiian kertomassa (esimerkki 38) on huomionarvoista, että puheen selkeyttäminen ei näy ainoastaan suomenkielisessä keskustelussa vaan myös tulkin välityksellä kommunikoidessa tuntuu, että puhetta on selkeytettävä. Tulkin käyttöön liittyen ohjeistetaankin huomioimaan, että tulkilla on tarpeeksi aikaa tulkita puhuttu.

Siksi puheessa kannattaakin esimerkiksi pitää taukoja. (ks. Monetra.)

Maahanmuuttajaäitien haastatteluista selvisi, että puheen selkeyttäminen oli tärkeää hei-dän neuvolakäyntiensä onnistumisen kannalta:

(39)

H: – – no sää jo vähän kerroit siitä et miten ne tapaamiset suju ja että joskus oli semmosia että jotkut asiat vähä meni sitte ohi. [N: joo] miten muuten sitten saitteko niinku hoiettua kaikki kaikki asiat

N: joo mää sain sen asian hoidettua sen jälkeen kun ne tuli niinku selvästi, mää sitten hoidetin ne asia

(40)

H: eli sää et sitte halunnu tulkkia kun sää aattelit että sää opit suomea nopeammin

A: joo joo minä yritän nut puhu vähän hitaasti mitä hän kuuntele vastauksen tai ei tarvi tulki – –

Neeman (esimerkki 39) mukaan selkeä viestintä oli edellytys sille, että asiat saadaan hoi-dettua. Abidan (esimerkki 40) kertomasta ilmenee, että myös kielenoppija itse voi pyrkiä sel-keyttämään puhettaan. Ilmeisesti Abidalla oli huoli siitä, että myöskään terveydenhoitaja ei ym-märrä hänen puhettaan kovin hyvin, koska hän on vasta oppimassa kieltä. Siksi hän pyrki itse-kin puhumaan hitaasti, jotta tulkkia ei tarvittaisi.

Lisäksi Lilli kertoo, että kommunikaation apuna voidaan käyttää muita lisäkeinoja:

(41)

L: mm mut toki sitte taas niinku elekielellä ja just kuuklekääntäjää on monen kanssa puhuttu että sit sitäki vaan käyttää ja niinku että ehkä tärkeintä kuitenki että se asiakas tulee ymmärretyks

Lillin mukaan keskustelijoidenvälinen ymmärrys on tärkeintä. On siis toissijaista, kuinka ymmärrykseen päädytään. Selkeästi kommunikoidessa kannattaa käyttää korvaavia kommuni-kaatiomenetelmiä tarvittaessa. Se voi tarkoittaa piirtämistä, esittämistä, viittomista, kirjoitta-mista tai muita erilaisia tapoja. (Virtanen 2012: 175.) Lillin mainitsemat Google-kääntäjän ja elekielen käyttö voivat siis varmasti toimia joissain tilanteissa. Puhutun kielen täydentämiseksi on kehitetty erilaisia puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointitapoja. Esimerkiksi on kehi-tetty kansainvälinen puhetta tukeva blisskieli, jossa keskustellaan piirrossymboleiden avulla.

(ks. Papunet.) Tällaisiin keinoihin ei neuvolan vastaanotolla ole syytä ryhtyä, mutta on kuiten-kin hyvä tiedostua siitä, että keholla voi tehdä puhumisen lisäksi muutakuiten-kin kommunikaation helpottamiseksi. Maahanmuuttajaäiti Abida esimerkiksi kertoo, että hänen neuvolakäynneil-lään on käytetty apuna piirroksia: – – jotain asia ei osaa piirtää kynällä paperille. Kynää ja paperia on käytetty apuna myös raskaudenaikaisen diabeteksen hoidossa: – – lääkäri hän mi-nulle sanoo sata aa mitä kahdeksankymmentäkolme [näyttelee piirtävänsä luvun paperille], tämä on hyvä, kuusikymmentäseitsemän [näyttelee taas piirtävänsä paperille] kuusikymmen-täseitsemän niin alas, tommonen hän itekin minulle saman numeron vastausta tämä on parempi tämä on huono. Luvut voivat ymmärrettävästi olla haasteellisia käsiteltäviä kieltä oppivalle.

Abidalle on ollut avuksi, kun lukuja on havainnollistettu numeerisena paperille. Se on helpot-tanut niiden käsittelyä.

Abida kertoo toisestakin mielenkiintoisesta tavasta, joka on tuonut selkeyttä hänen neu-volakäynteihinsä:

(42)

A: – – yksi asia minä aina kysy sama kato, onko kaikki kunnolla, sitten onko kaikki hyvää ei mitä tulee ongelma, tommonen asia minä kysyn lääkäri tai terveystäti aina sanoo on kaikki onnistu hyvin kaikki menee eteenpäin. [H: joo] tommonen asia sitten ei paha mieli tule paljon

Abidan neuvolakäynneillä on käytetty aina samanlaista kaavaa, mikä auttoi asioiden hoi-tamista. Tämän avulla hän tiesi etukäteen, mitä neuvolassa tapahtuu. Hän tiesi, mitä odottaa, ja sen avulla ymmärsi, mistä kulloinkin on kyse.

Aineiston perusteella on havaittavissa, että sekä terveydenhoitajaopiskelijoilla että neu-volan asiakkailla puheen selkeyttäminen tapahtuu melko luonnollisesti. Vaikka he eivät olekaan erityisesti opetelleet selkokieltä, osaavat he silti käyttää monia eri tapoja, joilla kommunikaa-tiota saadaan selkeytettyä. Puheen tempoa tulee luonnollisesti hidastettua, asiat sanottua mah-dollisimman yksinkertaisesti ja kommunikaation tukena tulee käytettyä myös ei-puhuttuja vies-timisen keinoja, esimerkiksi piirtämistä ja sanakirjojen käyttöä. Selkeyttäminen tapahtuu niin luonnollisesti, että Tiia on jopa hieman huolissaan siitä, onko se edes järkevää:

(43)

H: – – mutta tuntuko että sillo myös niinku tarvii sit selkiyttää sitä omaa puhetta niinku kun puhutaan suomeks

– –

T: nii no ainaki mää voisin kuvitella että, et saattais se tulla silleen tavallaan [H: nii] automaattisesti että. et jos ois semmonen asiakas kuka kuitenki puhuu suomee ja ymmärtää suomea mut jos on vaikka, aksentti, sellanen, niinni. voisi kuvitella että jotenki, vahingossa rupee iteki puhumaa silleen selkeämmin, ja [H: nii]

että varmasti ymmärtää [H: nii] vaikka, toisaaltaha se on iha silleen tyhmää että, et jos toinen, kuitenkin puhuu suomea ja on silleen suomenkielinen. mut voisin aatella että aika monella se jotenki vahingossa lipsahtaa silleen että, [H: nii] tulee puhuttua vähän selkeemmin

Tiia itse pitää jostain syystä puheen selkeyttämistä joskus negatiivisena asiana. Hän viit-taa ilmiöön sanoilla vahinko, tyhmä ja lipsahviit-taa. Selkeä esitystapa tuskin kuitenkaan tekee ym-märtämistä vaikeammaksi. Selkokieli on esimerkiksi tasa-arvon kannalta tärkeä asia (ks. Vir-tanen 2012: 20). Neema muistuttaa aiheeseen liittyen myös seuraavaa:

(44)

N: – – nii se on se en tiiä jos on suomalaisia kulttuuri jos joku ymmärtä vähän suomea, ajattele että ymmär-tää niinku hyvin suomea. [H: nii] mää voin osaa sano huomenta miten päivä meni, [H: nii] sitte aa sää puhut tosi hyvin suomea ja nyt se alkaa niinku puhua ihan täysin suomea sun kanssa ja sitten viis prosenttia tai kummenen prosenttia siellä ymmärtää ja yheksänkymmentä prosenttia ei ymmärtää mutta koska mää en mää pysty sanoa mää en ymmärtä, se jää niinku, jää ohi

Kieltä äidinkielenään puhuvasta saattaa siis tuntua, että keskustelukumppani osaa kieltä jo hy-vin. Todellisuus voi olla kuitenkin se, että suurin osa puheesta jääkin ymmärtämättä. Tällaisessa

tilanteessa esimerkiksi ei ole pahitteeksi, että keskustelukumppani tasapainottaa hieman vuoro-vaikutustilanteen epäsymmetrisyyttä, ja pyrkii selkiyttämään kommunikaatiota erilaisilla ta-voilla (ks. Virtanen 2012: 174).