Kolmannen maan kansalaisen muut maassa oleskelun edellytykset

Ulkomaalaisen on täytettävä myös muita edellytyksiä, jotta hän voi oleskella Suomessa. Pääsäännön mukaan ulkomaalaisen maassa oleskelu edellyttää, että hän pystyy huolehtimaan itsestään taloudellisesti maassa oleskelunsa aikana.

Vaikka ulkomaalaislaki sisältää useita poikkeuksia tästä pääsäännöstä, eivät nämä poikkeukset koske esimerkiksi työnteon perusteella myönnettäviä lu-pia. Tämän takia esimerkiksi viisumia tai työntekijän oleskelulupaa myönnet-täessä edellytetään, että töihin tuleva ulkomaalainen pystyy elättämään itsensä Suomessa oleskelunsa aikana.²⁶⁰

Toimeentulovaatimuksesta säädetään UlkL 39 §:ssä. Koska kyseisessä sään-nöksessä käytetään yleiskäsitettä oleskelulupa, koskee toimeentulovaatimus kaikkia oleskelulupatyyppejä, joiden nojalla kolmannen maan kansalainen voi tehdä töitä Suomessa. Ulkomaalaislain 39.1 §:n (549/2010) mukaan oleskeluluvan myöntäminen edellyttää, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu, jollei toi-sin säädetä, taikka jollei ole olemassa poikkeuksellisen painavia perusteita.²⁶¹

259 EUVL, N:o L 182, 29.6.2013, s. 1–18.

260 Ks. Sorainen 2007, s. 150. Ks. myös Sainio 1968, s. 197; HaVM 4/2004 vp, s. 12.

261 Kyseinen vaatimus on ollut olemassa jo vanhastaan, ks. Sainio 1968, s. 197. Hallintovaliokunta on koros-tanut, että toimeentulovaatimus on pidettävä lähtökohtana myös tulevaisuudessa, HaVM 4/2004 vp, s.

12. Sorainen huomauttaa, että työntekoa varten myönnettävien lupien osalta edellytetään, että ulkomaa-laisella on taloudelliset mahdollisuudet tulla Suomessa toimeen oleskelunsa aikana, Sorainen 2014, s. 119.

Toimeentulo voi olla turvattu esimerkiksi tavanomaiseksi katsotulla ansiotyöllä (UlkL 39.2 §). Jos ulkomaalaisen toimeentulon on oltava turvattu ensimmäistä työntekoa varten myönnettävää lupaa myönnettäessä, on pääsäännön mukaan toimeentuloedellytyksen täytyttävä myös henkilön oleskellessa Suomessa.

Edellä esitettyä tulkintaa tukee UlkL 39.3 §, joka koskee jatkoluvan myöntä-mistä. Sen mukaan jatkolupaa myönnettäessä toimeentulon on oltava turvattu.

Tilapäinen turvautuminen johonkin toimeentuloa turvaavaan etuuteen ei kui-tenkaan estä jatkoluvan myöntämistä. Jatko-oleskeluluvan myöntämisedellytyk-siä koskeva säännös kuitenkin selkeästi korostaa, että lähtökohtaisesti ulkomaa-laisen maassa oleskelu edellyttää taloudellista toimeentuloa ja vain tilapäinen turvautuminen johonkin taloudelliseen etuuteen on ulkomaalaislain mukaisesti hyväksyttävää. Näin ollen toimeentulovaatimusta on kiistattomasti pidettävä yhtenä ulkomaalaisen maassa oleskelun perustavanlaatuisena edellytyksenä.

Vastaavalla tavalla toimeentulovaatimus koskee myös lyhytaikaisesti viisumilla tai viisumivapaasti oleskelevia ulkomaalaisia.²⁶²

Laillisen oleskeluoikeuden ja toimeentuloedellytyksen täyttymisen lisäksi maas-sa oleskelun muina edellytyksinä voidaan perustellusti pitää Schengenin rajasäännös-tön²⁶³ 5 artiklassa ja UlkL 11.1 §:ssä säädettyjä maahantulon edellytyksiä. Osa näistä maahantuloedellytyksistä vastaa suoraan edellä esitettyjä laillista oleskeluoikeutta ja toimeentulovaatimusta. Tukea näkemykselleni, että maassa oleskelun edellytyk-set ovat samat kuin Schengenin rajasäännöstön²⁶⁴ 5 artiklassa ja UlkL 11.1 §:ssä sää-detyt maahantuloedellytykset, antavat muun muassa paluudirektiivi²⁶⁵, UlkL 151

§:ssä (1214/2013) säädetty viranomaisia koskeva toimivaltasäännös sekä analoginen tulkinta²⁶⁶ ja sen yhden alalajin argumentum a fortiori- päättelyn²⁶⁷ käyttö.

Paluudirektiivin²⁶⁸ 3 artiklan 2 kohdan mukaan laittomalla oleskelulla tarkoi-tetaan sellaisen kolmannen maan kansalaisen oleskelua, joka ei täytä tai ei enää

262 Ulkomaalaislain 148.1,4 §:n mukaan ulkomaalainen voidaan käännyttää, jos hän lyhyen maassa oleskelunsa aikana on saattanut itsensä kykenemättömäksi huolehtimaan itsestään. Kyseinen säännös osoittaa selvästi, että myös lyhytaikaisesti maassa oleskelevan ulkomaalaisen toimeentulon on oltava turvattu. Lisäksi säännös korostaa toimeentulovaatimuksen asemaa yhtenä maassa oleskelun edelly-tyksenä.

263 EUVL, N:o L 105, 13.4.2006, s. 5.

264 EUVL, N:o L 105, 13.4.2006, s. 5.

265 EUVL, N:o L 348, 24.12.2008, s. 98–107.

266 Analogisessa päättelyssä (argumentum ex analogi) on kyse laissa nimenomaisesti mainitun seikan ja mainitsemattoman seikan välisen samankaltaisuuden arvioimisesta ja säännöksen soveltamisesta laissa mainitsemattomaan seikkaan, Laakso 1990, s. 152; Laakso 2012, s. 344–345. ”Laganalogin uttrycker principen ”lika skall behandlas lika” – – .” Peczenik 1988, s. 289. Ks. analogiasta tarkemmin Andenaes 1965, s. 106–110; Aarnio 1989, s. 243–247; Laakso 1990, s. 151–153; Strömholm 1992, s. 406–411; Peczenik 1995, s. 341–360; Waaben 1997, s. 82–85; Ross 2004, s. 149–150; Alexy 2010, s. 281–284; Laakso 2012, s.

343–347.

267 Argumentum a fortiori -päättelyssä (”sitä suuremmalla syyllä”-päättely) on kyse laissa mainitun sei-kan ja mainitsemattoman seisei-kan välisestä suhteesta komparatiivisen vastaavuuden sei-kannalta. Jos edellä kuvattu vastaavuus vallitsee kahden seikan välillä, niin silloin lakia sovelletaan sekä laissa mainittuihin tapauksiin ja vastaavasti myös laissa mainitsemattomiin seikkoihin, Laakso 1990, s. 156; Laakso 2012, s. 350–351. Ks. argumentum a fortiori- päättelystä tarkemmin Peczenik 1988, s. 295–296; Laakso 1990, s.

156–159; Peczenik 1995, s. 361–362; Laakso 2012, s. 350–353.

268 EUVL, N:o L 348, 24.12.2008, s. 101.

täytä Schengenin rajasäännöstön²⁶⁹ 5 artiklassa säädettyjä maahantulon edelly-tyksiä tai muita maahantuloon, maassa oleskeluun tai asumiseen liittyviä edel-lytyksiä asianomaisessa jäsenvaltiossa. Kyseisessä direktiivissä maassa oleskelun edellytykset yksiselitteisesti rinnastetaan maahantulon edellytyksiin. Tämä käy selkeästi ilmi direktiivin sanamuodosta ” – – Schengenin rajasäännöstön²⁷⁰ 5 ar-tiklassa säädettyjä maahantulon edellytyksiä tai muita maahantuloon ja maassa oleskeluun – – liittyviä edellytyksiä – – ”.²⁷¹ Vastaava rinnastettavuus on johdet-tavissa myös UlkL 151.1 §:stä. Sen mukaan poliisi tai rajatarkastusviranomainen voi päättää käännyttämisestä kolmen kuukauden kuluessa ulkomaalaisen maa-hantulosta, jos ulkomaalainen ei täytä maahantulo- tai maassa oleskeluedelly-tyksiä. Tämä toimivaltasäännös osoittaa selvästi, että maahan saapuva ja maassa jo oleskeleva ulkomaalainen ovat samankaltaisessa asemassa, ja heidät rinnas-tetaan toisiinsa käännyttämisedellytyksiä arvioitaessa.²⁷² Toisin sanoen kysei-sen direktiivin ja UlkL 151.1 §:n sanamuotojen mukaan ulkomaalainen, johon on sovellettavissa jokin UlkL 148 §:ssä säädetty käännyttämisperuste tai UlkL 149 §:ssä säädetty (668/2013) karkottamisperuste, ei täytä maahantulolta ja maas-sa oleskelulta vaadittavia edellytyksiä eli paluudirektiivin²⁷³ 3 artiklan 2 kohdan sanamuodon mukaisesti ” – – maahantulon, maassa oleskelun – – edellytyksiä kyseisessä jäsenvaltiossa”.

Johtopäätökseen siitä, että maassa oleskelun edellytysten on oltava samat kuin maahantulolta vaadittavat edellytykset päädytään myös argumentum a for-tiori -päättelyllä. Jos maahantulolle on asetettu tiettyjen edellytysten täyttymis-vaatimus, on näiden edellytysten pääsääntöisesti täytyttävä sitä suuremmalla syyllä myös ulkomaalaisen oleskellessa maassa.²⁷⁴ Kansainvälisessä oikeudessa tunnustetun valtion suvereniteettiperiaatteen, ulkomaalaislain tarkoituksen sekä johdonmukaisen soveltamisen näkökulmasta olisi erikoista, jos maahan päässee-seen ulkomaalaipäässee-seen ei sovellettaisi vastaavia vaatimuksia kuin maahan pyrki-vään ulkomaalaiseen. Jos ulkomaalainen saapuu Suomeen viisumilla, mutta hän

269 EUVL, N:o L 105, 13.4.2006, s. 5.

270 EUVL, N:o L 105, 13.4.2006, s. 5.

271 Direktiivin sanamuoto antaa selkeän kuvan siitä, että EU:n tasolla maassa oleskelun edellytyksiä pidetään rinnasteisina maahantuloedellytysten kanssa. Direktiivin tarkoittamien muiden maahantu-loon ja maassa oleskeluun liittyvien edellytysten on katsottava viittaavan jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisiin edellytyksiin.

272 Lainsäätäjä on nimenomaisesti korostanut, että kolmannen maan kansalainen voidaan käännyttää maasta UlkL 148.1 §:n nojalla silloin, kun hän oleskelee sisämaassa, HE 134/2013 vp, s. 16. Koska lyhyt-aikaisesti maassa oleskeleva ulkomaalainen voidaan poistaa maasta käännyttämällä silloin, kun hän oleskelee maassa, ja koska UlkL 148.1,1 §:n (1214/2013) mukaan ulkomaalainen voidaan käännyttää, jos hän ei täytä 11.1 §:ssä säädettyjä maahantuloedellytyksiä, ovat maassa oleskelun edellytykset rinnas-tettavissa myös tämän säännöksen perusteella UlkL 11.1 §:ssä säädettyihin maahantulon edellytyksiin.

273 EUVL, N:o L 348, 24.12.2008, s. 101.

274 Kyseisessä tapauksessa on kyse argumentum a fortiori -päättelystä, tarkemmin ottaen pienemmäs-tä suurempaan eli argumentum a minore ad maius -päättelyspienemmäs-tä. Tässä päättelymuodossa on kysymys päättelystä, jossa edetään pienemmästä (maahantulo) suurempaan (maassa oleskelu) komparatiivisen vertailun avulla. Jos ulkomaalaisen on siis täytettävä tietyt edellytykset maahan saapuessaan, niin sitä suuremmalla syyllä ulkomaalaisen on täytettävä nämä edellytykset myös maahan päästyään. Ks.

argumentum a minore ad maius -päättelystä Klami 1986, s. 76; Laakso 1990, s. 156–159; Peczenik 1995, s.

361–362; Laakso 2012, s. 352. ”Om lagen förbjuder någon att göra mindre är det också förbjudet att göra mer – –.”, Peczenik 1988, s. 295.

rupeaa välittömästi maahan päästyään tekemään oikeudetta sellaista ansiotyötä, joka ei ole UlkL 79 §:n (1218/2013) mukaan sallittua, voidaan perustellusti katsoa, ettei ulkomaalainen täytä enää sitä suuremmalla syyllä niitä edellytyksiä, joita laillinen maahantulo olisi alun perin Schengenin rajasäännöstön²⁷⁵ 5 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan mukaan edellyttänyt, jos työntekotarkoitus olisi ollut tiedossa jo rajatarkastuksessa maahan pyrittäessä.

Koska Suomen kansallisessa ulkomaalaislaissa ei edellä esitetyn mukaises-ti säädetä selkeäsmukaises-ti muista maassa oleskelun edellytyksistä kuin siitä, miten ul-komaalainen voi oleskella maassa laillisesti sekä toimeentuloedellytyksestä, on maassa oleskelun muut edellytykset rinnastettava maahantulon edellytyksiin.

Edellä esitettyjen argumenttien perusteella katson, että maassa oleskelun edelly-tykset vastaavat kiistattomasti maahantulon edellytyksiä. Ulkomaalaisen työn-teon näkökulmasta katsottuna maassa oleskelun edellytysten täyttymisellä on merkitystä ennen kaikkea sen arvioimisessa, voiko ulkomaalainen työntekijä jatkaa Suomessa työskentelyään, mutta myös sen arvioimisessa, oleskeleeko ul-komainen työntekijä Suomessa laillisesti vai laittomasti.

Laillinen maassa oleskeluoikeus ei luo ulkomaalaiselle automaattisesti oikeut-ta minkä oikeut-tahansa ansiotyön tekemiseen. Tämä automaattisen työnteko-oikeuden puuttuminen ilmenee UlkL 3.1,5–8 §:ssä säädetyistä määritelmäsäännöksistä, ulkomaalaisen maahantuloedellytyksiä sääntelevistä säännöksistä sekä UlkL 40

§:stä. Kuten UlkL 40 §:n nimestä – Oleskeluoikeus – käy ilmi, sääntelee se ainoas-taan laillisen oleskelun muodoista Suomessa. Koska kyseinen säännös ei sääntele mitään ulkomaalaisen työnteko-oikeudesta, ei pelkkä laillisen oleskeluoikeu-den olemassaolo saa aikaan oikeutta minkä tahansa työn tekoon Suomessa.²⁷⁶ Myöskään ulkomaalaisen maahantuloedellytysten ja maassa oleskeluedellytys-ten täyttyminen ei suoraan luo ulkomaalaiselle oikeutta ansiotyön tekemiseen.

Sen sijaan laillisen oleskeluoikeuden ja vaadittavan luvan olemassaolo ovat vält-tämättömiä edellytyksiä lailliselle työnteolle. Näin siksi, että ulkomaalainen, joka oleskelee maassa laittomasti tai jolla ei ole esimerkiksi vaadittavaa työntekijän oleskelulupaa, ei sitä suuremmalla syyllä ole oikeutettu tekemään laillisesti an-siotyötä Suomessa.

275 EUVL, N:o L 105, 13.4.2006, s. 5.

276 “Persons may also be allowed to enter and stay the country, but not work in it.”, Schoukens – Pieters 2012, s. 64. Samansuuntaisesti Boswell – Geddes 2011, s. 128.