Opettaja nosti esiin sosioemotionaalisten taitojen tukemisen tärkeyden. Hän kuvaili sosioemotionaalisia taitoja pohjaksi, jonka päälle voi alkaa rakentamaan. Varsinkin erityisluokalla sosioemotionaalisten taitojen opettaminen on hänestä ensiarvoisen tärkeää.
Opettajat olivat sitä mieltä, että kouluilla on merkittävä rooli oppilaiden sosioemotionaalisen
kehityksen tukemisessa. Myös Jones ja Bouffard (2012, 3) muistuttavat koulun tärkeästä merkityksestä oppilaiden sosioemotionaalisten taitojen kehittymisen tukemisessa, koska oppilaat viettävät suuren osan päivistään koulussa. Kaikki opettajat nostivat sosioemotionaalisten taitojen tukemisen yhdeksi koulun tärkeimmistä tehtävistä.
Esimerkiksi eräs opettajista selitti:
No kyllähän se minusta on ihan niinkun ykkösprioriteetti nykypäivänä. Että ei, ei niinku, kun ei niistä kunnon, kunnon aikuisia, terveistä aikuisia lapsista tuu jos heidän tunnetaidot ja sosiaaliset taidot on vajaat.” Opettaja 1 oli samaa mieltä: ”Ja se on musta se ihan ykkönen mitä me ykkösellä ja kakkosella harjotellaan. Että matemaattiset pulmat ja kielelliset niin niitten kanssa mennään sitten siinä sivussa, mutta ilman näitä taitoja ei tuu pärjäämään taas sitten työelämässä. (Opettaja 2)
Opettajien kertomien kokemusten perusteella kaikkien sosioemotionaalisen kehityksen aspektien tukemiseen pystyy käyttämään koira-avusteista pedagogiikkaa, ja tästä interventiosta on oppilaille hyötyä. Myös Beetz ym. (2012) selventävät, että aiheesta on saatu paljon positiivisia tutkimustuloksia, kuten sosiaalisen käyttäytymisen lisääntyminen, ihmisten välistä luottamuksen kasvaminen, empatian lisääntyminen, aggressiivisen käyttäytymisen väheneminen ja masennusoireiden helpottaminen. Tähän tutkimukseen haastateltujen opettajien kokemukset koira-avusteisesta pedagogiikasta ovat linjassa Beetzin ym. tekemien tutkimustulosten kanssa. Eräs opettajista mainitsi koira-avusteisen pedagogiikan olevan merkittynä yhdeksi tukimuodoksi oppilaidensa henkilökohtaisiin opetuksen järjestämistä koskeviin suunnitelmiin. Toinen opettajista kertoi hänen oppilaidensa sosioemotionaalisten taitojen kehittyneen, mutta huomautti, ettei hänellä ole vertailukohtaa sille, olisivatko taidot kehittyneet samalla tavalla myös ilman koira-avusteista pedagogiikkaa.
Opettajan mielestä koira-avusteinen pedagogiikka tukee oppilaiden sosioemotionaalista kehitystä monin eri tavoin. Tuki tulee ilmi esimerkiksi oppilaiden välisissä, opettajan ja oppilaiden välisissä ja oppilaan ja koiran välisessä vuorovaikutuksessa. Oppilaat myös joutuvat hyväksymään sen, ettei koira halua koko ajan huomiota, kun oppilaat sitä haluaisivat antaa. Näin ollen he joutuvat mukautumaan tässäkin vuorovaikutuksessa. Eräs opettaja kuvaili koiraa sosiaalisten tilanteiden ”jäänmurtajana”. Oppilaat voivat osoittaa koiralle hellyyttä ilman oman ”roolin” rajoituksia. Hän lisäsi, että koira-avusteinen pedagogiikka tukee oppilaiden sosioemotionaalisten taitojen kehittymistä koko ajan. Jones
ja Bouffard (2012, 3) ovat sitä mieltä, että sosioemotionaalisten taitojen opettaminen integroituna koulun jokapäiväiseen toimintaan antaa parhaat tulokset.
Melson (2005, 76) kertoo, että tutkimuksessa opettajat ovat nostaneet esiin lasten oppivan eläimen avulla muun muassa hallitsemaan impulssejaan, ja eläimen olevan mukana lapsen moraalin kehittämisessä. Opettaja kertoi esimerkin oppilaasta, jonka ei lääkärin mukaan pitänyt pystyä hallitsemaan raivon puuskiaan. Hän kuvasi oppilasta näin:
Niin tota, se on jännä, kun yhelläkin kaverilla luki lääkärin lausunnossa että, että ne tapahtuu ne pyrskähdykset niin nopeasti ettei hän pysty yhtään sitä säätelemään. Että hänen etuaivolohkonsa ei toimi, että hän säätelee, vaan ne tulee. Et mä näin ihan selvästi, että se poika selvitti, että missä koira on, sit hän heitti mua penaalilla. Katto et koira ei ole heittolinjalla. Että kyllä hän sen verran oli oppinut säätelemään. (opettaja 3)
Opettajat kuvasivat esimerkkejä tilanteista, joissa he ovat kokeneet koira-avusteisen pedagogiikan olleen hyödyllinen oppilaiden sosioemotionaalisten taitojen tukemisessa.
kertoi esimerkin suunnittelemattomasta koulukoiran tarjoamasta tuesta:
Tämmönen tilanne missä mulla oli hyvin voimakastahtoinen oppilas, oikein temperamenttinen. Tokaluokkalainen, ja hän oli sitten loukkaantunut jostakin asiasta syvästi välitunnin aikana ja hän oli nurkassa koulun käytävässä ja itki aivan niinkun lohduttomasti. Ja menin sitten varovasti siihen lähelle ja seurailin että mitä hän niinkun toivoo minulta. Haluuko hän olla yksin vai haluuko syliin ja kysyin sitten, että sullon nyt tosi paha olla, et voisinko mä auttaa sua. Että sä voit kertoo mulle mikä sua harmittaa.
Niin sit tää oppilas sano ” Ei mun tarvitse. Mä olen jo kertonut sen koulukoiralle.”(opettaja 1)
Baumgartner ja Cho (2014, 282) havaitsivat tutkimiensa oppilaiden tietävän, etteivät koirat tee heistä pilkkaa, joten oppilaat pystyivät tuntemaan olonsa turvalliseksi koirien kanssa.
Opettaja kertoi oppilaasta, jolla on hyvin heikko pettymyksensietokyky. Kyseinen oppilas lähtee helposti ulos luokasta suutuksissaan, jos asiat eivät mene hänen haluamallaan tavalla.
Oppilas kuitenkin pysyy pettymyksen tapahtuessa luokassa silloin, kun koira on paikalla.
Ja tuota, sitä ei tapahu ikinä (koiran nimi) läsnäollessa. Ja se on esimerkiks se poika kerran huutanu mulle, täällä luokassa huuti, että ”Tää on ihan paska koulu, mä en tuu enää ikinä tänne kouluun.” Ja tuota, sit se oli vähän aikaa hiljaa, ”Paitsi perjantaisin, kun on (koiran nimi)!” (opettaja 2)
Eräs opettaja selitti, että koiralle oppilas voi kertoa murheensa, koska koira ei moiti tai tarjoa neuvoja, pelkästään kuuntelee ja on lapselle läsnä tilanteessa. Myös Friesen (2009, 1) kertoo eläinavusteisen terapian asiantuntijoiden uskovat lapsen olevan helpompi olla
vastavuoroisessa vuorovaikutuksessa eläimen kuin ihmisen kanssa juuri siksi, että eläin ei tuomitse.
Opettajien mielestä sosioemotionaalisten taitojen tukeminen on koulun tärkein tai yksi tärkeimmistä tehtävistä. Koira-avusteisella pedagogiikalla pystytään opettajien mielestä tukemaan kaikkia sosioemotionaalisten taitojen aspekteja, ja tukemista tapahtuu koko ajan koulukoiran ollessa läsnä luokassa. Koira-avusteisella pedagogiikalla saadaan tuettua oppilaiden sosioemotionaalisia taitoja suunniteltujen tilanteiden lisäksi myös spontaaneissa vuorovaikutustilanteissa. Erityisesti opettajat nostivat koira-avusteisen pedagogiikan merkittäväksi konfliktien ratkaisutilanteissa ja oppilaiden aggressiivisen käyttäytymisen vähentämisessä todeten koulukoiran rauhoittavan oppilaita.
6.2.1 Osana oppilaiden sosiaalisen kompetenssin tukemista
Koira-avusteinen pedagogiikka soveltuu kaikkien opettajien mielestä sosiaalisen kompetenssin tukemiseen. Eräs opettajista ajattelee, että sosiaalisen kompetenssin tukeminen on helpompaa koiran avulla, ja kuvaili miten koiran kanssa toimittaessa oppilaiden ei tarvitse mennä suoraviivaisesti omaa päämääräänsä kohti. Hän nosti esimerkiksi oppilaan, joka on päättänyt olla laskematta laskuja. Opettajan ohjeistaessa, että viiden laskun laskemisen jälkeen oppilas saa antaa koiralle makupalan, hänen alkuperäinen päämääränsä olla laskematta annettuja tehtäviä, unohtui. Toinen opettaja kuvaili, miten sosiaalista kompetenssia harjoitellaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ja koulukoira on mukana tässä vuorovaikutuksessa.
Eräs opettajista kertoi, miten autismikirjon oppilaille on vaikeaa tiedostaa, etteivät muut ihmiset aina esimerkiksi halua tai tiedä samoja asioita kuin hän itse. Tästä syystä hänen luokassaan syntyy usein konflikteja. Näitä asioita käydään opettajan mukaan läpi keskustelemalla, ja koira-avusteinen pedagogiikka toimii keskusteluissa apuna. Opettajan mukaan asioiden läpikäyminen on helpompaa, kun koira on tilanteessa mukana. Erään opettajan mielestä oppilas pystyy käsittelemään vaikeaa asiaa paremmin koulukoiran kanssa, ja koiralla on näissä tilanteissa merkitystä oppilaan parempaan ulosantiin ja rauhoittumiseen.
Myös toinen opettaja kertoi haastattelussaan, miten haastavassa tilanteessa koiran läsnäolo laskee oppilaan adrenaliinitasoa, ja näin ollen on mahdollista keskustella hankalasta asiasta ilman oppilaan raivostumista. Opettaja pystyy tällaisissa tilanteissa huomaamattomasti ohjaamaan koiran silitettäväksi sitä tarvitsevan oppilaan luokse.
Eräs opettajista pohti sosiaalista kompetenssia haastattelupäivänä tapahtuneen tilanteen kautta. Oppilas yritti päästä huonolla käyttäytymisellä kotiin ja laittoi luokkaa sekaisin.
Opettaja pohti, että tässä tilanteessa oppilas ei käyttänyt sosiaalista kompetenssiaan. Hän myös nosti esiin, että oppilailla on aina jokin päämäärä toimintansa taustalla, esimerkiksi tehtävien teon vältteleminen, ja näissä tilanteissa koulukoira voi toimia rauhoittajana. Koira-avusteisella pedagogiikalla hän on myös pystynyt sanallistamaan asioita, jotka voisivat olla muuten oppilaalle hankalia ymmärtää.
6.2.2 Auttamassa yhdessä toimimista ja vuorottelua
Koira-avusteinen pedagogiikka tukee opettajien näkemysten mukaan oppilaiden sosiaalisten taitojen kehittymistä monin eri tavoin. Erään opettajan kokemuksen mukaan koira-avusteinen pedagogiikka tukee oppilaiden sosiaalisia taitoja jo siinä, kun oppilaat keksivät yhdessä leikin leikittäväksi koulukoiran kanssa. Leikkiä keksiessään oppilaat joutuvat toimimaan yhdessä. Opettajat ovat kokeneet koira-avusteisen pedagogiikan auttavan oppilaita myös vuorottelussa, esimerkiksi noppaa pyörittämällä pelejä pelatessa, jolloin oppilaiden välille ei synny riitoja.
Kaikki opettajat ovat sitä mieltä, että koira-avusteisesta pedagogiikasta on hyötyä oppilaiden prososiaalisen käyttäytymisen lisääntymiselle. Eräs opettajista ei ollut aiemmin ajatellut asiaa, mutta haastattelutilanteessa pohtiessaan hän oivalsi, miten positiivinen yhteys koira-avusteisella pedagogiikalla on hänen luokassaan esimerkiksi oppilaiden välisenä neuvomisena. Opettaja kuvasi, että jos oppilas käyttäytyy koiraa kohti huonosti, hän joutuu muuttamaan käyttäytymistään, ja opettajan näkökulman mukaan hänen oppilaansa ymmärtävät samojen sääntöjen pätevän myös ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.
Eräs opettajista kertoi muiston siitä, kun vei koiransa ensimmäistä kertaa luokkaansa. Koira oli ollut luokan mukana hiihtoretkellä, ja koska koulu oli pian loppumassa, opettaja kysyi oppilailta voisiko hän ottaa koiran lopputunniksi luokkaan. Oppilaat olivat suostuneet mielellään. Luokassa opettaja oli kääntynyt hetkeksi, ja sen jälkeen hän näki isot, toisiaan kohtaan usein aggressiivisesti käyttäytyvät oppilaansa ringissä selällään makaavan koiran ympärillä rapsuttamassa sitä ja juttelemassa rauhassa toisilleen. Tämä tapaus sai opettajan kiinnostumaan eläimen vaikutuksista ihmisiin. Neljä opettajista kertoi havainneensa koira-avusteisen pedagogiikan ansiosta oppilaiden sietävän toisten lasten läheisyyttä helpommin.
Oppilaiden aggressiivinen käyttäytyminen vähenee haastateltujen opettajien mielestä koulukoiran ollessa luokassa. Eräs opettajista kuvasi, miten koiran kanssa töitä tehtäessä oppilaat ovat fyysisesti hyvin lähekkäin, ja työrauha pysyy silti yllä. Eräs opettajista kertoi vilkkaiden oppilaiden hakeutuvan usein itse koiran lähelle tekemään tehtäviään. Erään opettajan näkemyksen mukaan oppilaat osoittavat aggressiivista käyttäytymistä hyvin harvoin silloin, kun koira on läsnä. Jos näin kuitenkin käy, voi todeta koiran olevan epäsopiva tukimuoto kyseiselle oppilaalle.
Eräs opettajista kertoi koulukoiran toimivan myös luokkaa yhdistävänä tekijänä, ja oppilaat ovat hyvin ylpeitä heidän luokkansa koulukoirasta. Sosioemotionaalisilla taidoilla on todettu olevan positiivinen yhteys koulumenestyksen lisäksi muun muassa oppilaiden mielenterveyteen ja oppilaiden välisiin vertaissuhteisiin. (Jones & Bouffard 2010, 3).
Opettajan mukaan koulukoira myös vahvistaa oppilaiden itsetuntoa muiden oppilaiden halutessa heidän luokalleen koulukoiran takia. Hänen mielestään itsetunnolla on yhteys oppilaiden tunnepuoleen, ja että koira-avusteisesta pedagogiikasta olisi oppilaille myös pitkäaikaista hyötyä oppilaan itsetuntoa nostamalla. Opettaja kuitenkin muistutti, että pelkkä koira-avusteinen pedagogiikka ja koiran antamat toimintamallit eivät riitä, vaan tarvitaan monipuolista tukea.
6.2.3 Tukemassa oppilaiden empatiakykyä
Opettajat nostivat esiin koira-avusteisen pedagogiikan positiivisen merkityksen oppilaiden empatiakyvyn tukemisessa monta kertaa. Eräs opettaja kokee, että koira-avusteisella pedagogiikalla on merkitystä oppilaiden toisiaan kohtaan osoittaman empatian määrään.
Hän perustelee näkemystään koiran positiivisuuden tarttumisena, ja että kun itsellä on hyvä olla, on muitakin helpompi kohdella paremmin. Myös toinen opettaja kuvaili, että esimerkiksi empatiaa oppilaiden on helpompi osoittaa koiralle kuin muille ihmisille, mutta se alkaa kuitenkin siirtymään myös ihmisiä kohtaan osoitetuksi käyttäytymiseksi, kunhan oppilas ensin harjoittelee koiran kanssa. Opettaja on konkreettisesti nähnyt tämän.
Esimerkiksi puhumatonta oppilasta muut oppilaat kannustivat puhumaan sillä, että koirakin haluaisi tämän osallistuvan. Beetz ym. (2012) havaitsivat tutkimuksessaan, että eläimen läsnäolo ihmisryhmässä kasvattaa ihmisten toisiaan kohtaan osoittaman empatian määrää ja luottamusta toisiinsa.
Kaksi opettajista nosti sosioemotionaalisten taitojen tukemiseksi myös koiran epäonnistumiset, esimerkiksi tehtäväpussin viemisen väärälle oppilaalle. Nämä ovat kasvattavia kokemuksia lapsille, joiden on vaikea sietää pettymyksiä. Monista oppilaista koiran mokaaminen on hauskaa, ja he huomaavat opettajan avustukselle, että koira jatkaa epäonnistumisesta huolimatta. Jotkut oppilaat kuitenkin osoittavat näissä tilanteissa koiraa kohtaan vahvaa empatiaa todeten, että koiran mokalle ei saa nauraa, jolloin opettaja on selventänyt heidän nauravan hauskalle tilanteelle, ei koiralle.
Koira-avusteinen pedagogiikka on erään opettajan näkemyksen mukaan konkreettinen väline empatiakyvyn kehittymisen tukemiseen ja tunnetaitoihin. Prososiaalisista taidoista opettajat nostivat empatiakyvyn tukemisen yhdeksi keskeisimmistä osa-alueista, joita koira-avusteisella pedagogiikalla voi tukea. Esimerkiksi empatiatunnilla koira-avusteisuus on opettajan mielestä paljon tehokkaampi, kuin esimerkiksi tarina. Empatian lisäksi opettaja nostaa esimerkiksi myös myötätunnon ja toisten huomioon ottamisen. Myös Anderson ja Olson (2006, 40) havaitsivat tutkimuksessaan, että koulukoira auttaa oppilaita empatian opettelussa.
6.2.4 Sosioemotionaalisten haasteiden preventiona ja interventiona
Kolme viidestä opettajasta kokee, että koira-avusteinen pedagogiikka voi intervention lisäksi toimia myös sosioemotionaalisten haasteiden preventiona. Yksi opettaja muistutti, että
käytettäessä koira-avusteista pedagogiikka sosioemotionaalisten pulmien preventiona on tiedettävä mihin pyritään ja ennakoitava oppilaan tuen tarvetta. Koira-avusteinen pedagogiikka erityisluokassa on hänen mukaansa kuitenkin yleensä interventio. On tärkeää muistaa, että esimerkiksi Rytkösen (2014, 64.) mukaan sosioemotionaalinen kehitys jatkuu läpi ihmisen elämän. Sosioemotionaaliset ongelmat ovat kokonaisvaltaisia, ja prevention lisäksi on tarvetta luoda myös uusia ja toimivia interventiokeinoja niille oppilaille, joilla sosioemotionaalinen haaste on jo ilmennyt. (Ahvenainen ym. 2001, 37.) Opettajien mielestä koira-avusteinen pedagogiikka on toimiva interventiokeino sosioemotionaalisen kehityksen tukemiseen suurimmalle osalle oppilaita.
Opettaja kertoi esimerkkejä oppilaistaan, joilla on ollut hyvin pahoja sosioemotionaalisia haasteita, jotka olisivat ilman kunnollista interventiota voineet todennäköisesti syrjäytyä, ja joiden tilanteeseen koira-avusteinen pedagogiikka toi helpotusta. Eräs poika tuli hänen luokkaansa sairaalakoulusta, jossa hän oli ollut vähennettyä koulupäivää. Hän sai pahoja raivokohtauksia, jotka kuitenkin alkoivat vähenemään koira-avusteisen pedagogiikan avulla.
Kevätlukukauden aikana oppilaalle ei ollut enää yhtään raivokohtausta, ja hän osasi sellaisen lähestyessä pyytää koiran luokseen silitettäväksi. Opettaja selitti:
Ja tää ihan tää tällänen. hmm, niinku koiran kanssa vastavuoroisuus saa aikaan sen, että stressihormoni se kortisolitaso laskee ja oksitosiinitaso nousee. Eli tulee semmonen niinku onnellisuuscocktaili aivoihin. Eli se on vähän semmost luomulääkettä. (Opettaja 3)
Beetzin (2017, 146) mukaan lapsen ja eläimen vuorovaikutuksessa lapsi toteuttaa hoivakäyttäytymistä esimerkiksi silitellessään koiraa, ja tämä vapauttaa elimistöön oksitosiinia. Opettajan esimerkin oppilas on pärjännyt yläkoulussakin hyvin, ja hän on saanut oman koiran. Toinen, väkivaltaisesti käyttäytyvä oppilas alkoi olla koiran kanssa kahdestaan pöydän alla. Tämä tapa rauhoitti häntä, ja hän sai siellä tehtyä myös tehtäviä.
Pahoja emotionaalisia haasteita omaavien lasten on havaittu olevan helpompaa ottaa kontaktia ihmisten sijaan koiraan. (Hergovich ym. 2002, 38 viitaten Davis 1986.) Opettaja kertoi, että nämä onnistumiset ovat koulukoirien ansiota, eivät hänen.
Eräs opettajista kertoi esimerkin toisen luokan oppilaasta, jolla oli sosioemotionaalisia pulmia, joka ei suostunut lukemaan ääneen. Oppilaalla oli muitakin ”jumiutumisia”
esimerkiksi uusissa tilanteissa. Opettaja otti ensin kyseisen oppilaan muiden oppilaiden ja koulukoiran kanssa niin, että muut lukivat koiralle ja leikkivät sen kanssa. Sitten oppilas alkoi käymään erityisopettajan ja koulukoiran luona yksin harjoittelemassa ääneen lukemista. Kehitys oli huomattavaa. Alkuun oppilas ei juurikaan edes puhunut, mutta käytyään koira-avusteisessa erityisopetuksessa, hän halusi yllättää luokkalaisensa ja lukea ääneen. Opettaja kertoi:
Ja tuota niin, sitten me tän luokanopettajan kans, tuota, sovittiin et no seuraavalla viikolla sitten otetaan tää, ja sit (koiran nimi) istu mun sylis, etutassut tän oppilaan pulpetilla, ja sitten tuli, ne vuorotellen luki ja tuli hänen vuoronsa, niin hän rupes kirkkaalla äänellä lukemaan siellä. (opettaja 4)
Ääneen lukemisen lisäksi oppilas rohkaistui toimimaan vertaisryhmässään. Lisäksi opettaja on käyttänyt koira-avusteista pedagogiikkaa puhumattomille oppilaille niin, että oppilaat ovat antaneet koiralle käskyjä. Tätä kautta puhe on saatu siirrettyä myös luokkaan.
Eläinavusteinen interventio ja eläimen ja ihmisen välinen vuorovaikutus ylipäätään vaikuttavat positiivisesti sosioemotionaalisten haasteiden interventiona. Eläinavusteisuus kannustaa ja rohkaisee oppilasta osallistumaan vuorovaikutukseen. Tällaisessa tapauksessa lapsi on yleensä vuorovaikutuksessa ensin eläimen kanssa, ja sitä seuraa vuorovaikutus myös ihmisten kanssa. (Gee, Griffin & McCardle 2017, 2.)
Opettajat, joilla on kokemusta alkuopetuksesta, kokevat koira-avusteisen pedagogiikan toimivan intervention lisäksi myös sosioemotionaalisten haasteiden preventiona. Kaikki opettajat kokevat, että koira-avusteinen pedagogiikka toimii sosioemotionaalisten taitojen tukemisen interventiona suurimmalle osalle oppilaista.
6.2.5 Tukemassa rauhoittumista ja luomassa positiivista ilmapiiriä
Opettajat mainitsivat haastatteluissa useaan otteeseen koulukoiran rauhoittavan oppilaita, jo pelkällä läsnäolollaan luokassa. Eräs opettajista kertoi, miten koulupäivät ovat huomattavasti rauhallisempia koiran ollessa luokassa, ja oppilailla on vähemmän
raivokohtauksia. Kriittisissä tilanteissa, joissa lapsi todennäköisesti hermostuu, koira toimii opettajan mielestä hyvänä työkaluna oppilaan rauhoittamisessa. Oppilas pystyy käymään asiaa tai tilannetta läpi, kun saa samalla rapsuttaa koiraa. Opettaja kuvaa, että ilman koiraa oppilaalle tulee helposti tällaisessa tilanteessa päälle puolustusreaktio. Myös Anderson ja Olson (2006, 40) havaitsivat tutkimuksessaan koiran rauhoittavan oppilaita.
Opettajien mielestä koulukoirasta on hyötyä oppilaan kanssa syntyneiden konfliktien ratkaisussa. Raivokohtaus ei tule koiran ollessa läsnä, ja koiran rauhoittaessa oppilaan, tämä pystyy myös käsittelemän ristiriitatilanteen paremmin, kuin hän ilman koiran läsnäoloa pystyisi. Erään opettajan luokassa oppilaille tulee raivokohtauksia enää harvoin, mutta kuitenkin silloin tällöin. Niitä ei kuitenkaan tule milloinkaan koiran ollessa luokassa. ”Mut niitä ei tule ikinä sillon, kun (koiran nimi) on luokassa, ei koskaan. Kenenkään luokan aikana raivarit ja itkuraivarit tai suuttumiset ei oo sillon, kun (koiran nimi) on luokassa.” (Opettaja 2)
Toinen opettaja kertoi esimerkin oppilaasta, joka oli kovasanaisesti kieltäytynyt lähtemästä englannin tunnille. Opettaja oli myöntynyt, ettei hänen tarvitsisi osallistua, mutta kysyi jos oppilas voisi tulla tunnilla palkitsemaan koiraa. Näin oppilas saatiin osallistumaan tunnille.
Eräs oppilas oli juuri haastattelupäivänä ollut repimässä papereita, kun koulukoira meni oppilaan kanssa samaan tilaan ja nuolaisi häntä poskelle. Oppilas lopetti papereiden tuhoamisen, ja alkoi siivoamaan jälkiään. Opettaja on vakuuttunut koira-avusteisen pedagogiikan positiivisesta merkityksestä sosioemotionaalisiin taitoihin, ja hengähtää esimerkkien kertomisen jälkeen: ”Et on niillä hyytävii vaikutuksii.” (Opettaja 5)
Opettajat kertoivat koulukoiran tuovan luokkaan rauhoittumisen lisäksi myös iloa, huumoria ja positiivista ilmapiiriä. Eräs opettajista kuvasi koulukoiran merkitystä positiivisen ilmapiirin tuojana: ”Aina, aina on niinku joku, joka sua ilosena odottaa.” (opettaja 4) Eräs opettajista on huomannut niiden lasten, joilla on erityistä pulmaa, kiintyvän koiraan tavallista enemmän. Toinen opettaja kokee oppilaidensa viihtyvän koulussa paremmin ja olevan iloisempia koiran ollessa mukana. Oppilaat myös tulevat kouluun mieluummin koulukoiran ollessa luokassa. Eräs opettajista kuvasi, miten oppilaat saavan koulukoiralta positiivisia
tunnekokemuksia: ”Ja sit ihan vaan se et siltä koiralta nyt saa sit sitä hellyyttä. Sitä saa rapsutella niin paljo ku haluaa ja se tykkää siitä ja rakastaa loputtomiin.” (opettaja 1)