4. Yrittääkö itse vai tukeako muita? Valtion yrittäjyys ja alueellinen tuki yrityksille . 56
6.6 Kohti aluepolitiikkaa jo totutuin tavoittein ja välinein?
Kun Suomessa vuonna 1966 säädettiin ensim-mäiset kehitysaluepoliittisiksi nimetyt lait, ei työhön tutkimani perusteella selvästikään lähdetty puhtaalta pöydältä. Jo ennen varsinaisen lainsää-dännön valmistelua Suomessa oli koottu ja tuo-tettu tietoa alueiden tilasta sekä talouden suunni-telmallisen ohjauksen tarpeesta. Suomalaisten kokemusten ohella käytössä oli myös tietoa siitä, mitä muualla maailmassa aluepolitiikalla oli tavoi-teltu ja saatu aikaan. Varhaisen alueiden kehittämi-sen kaudella 1950-luvulla Suomessa oli myös kokeiltu monia kehittämistyön mahdollisia väli-neitä infrastruktuurin kehittämisestä valtionyh-tiöiden sijoittamiseen. Lisäksi valtakunnansuun-nittelu oli järjestetty pysyväksi toimintamuodoksi.
Tässä vaiheessa suomalainen yhteiskunta ja suo-malaisia edustavat puolueet etenivät kohti suurta muutosta, mikä näkyi myös alueiden kehittämiselle asetetuissa tavoitteissa. Vuoden 1966 lakeihin ja niistä käynnistyneeseen varsinaiseen kehitysalue-politiikkaan liittyykin näkemykseni mukaan paljon jo edelliseltä vuosikymmeneltä tuttua.
Suomessa seurattiin 1950-luvulla usein Ruotsin tapahtumia – olihan esimerkiksi maaseu-tualueiden kehitys edennyt naapurimaassa hyvin eri tavoin kuin Suomessa. Sosiaalidemokraattisten näkemysten mukaan ruotsalainen maaseudun rationalisointi näytti tuloksekkaalta, maalaisliitto-laisittain liki kauhukuvalta. Toisaalta esimerkiksi pienteollisuuden kehittämiseen haettiin mallia Pohjois-Ruotsissa tapahtuneesta. Myös muuta yhteiskunnassa tapahtuvaa kehitystyötä hahmo-teltaessa selvitettiin muiden maiden valintoja.
Esimerkiksi Urho Kekkonen (1952) sivusi Onko maallamme malttia vaurastua? -pamfletissaan Neu-vostoliiton ja muiden sosialististen valtioiden teollistamisohjelmia, tarkasteli Pohjois-Norjan
kehittämistavoitteita ja ruotsalaista yhteiskunta-kehitystä. Kemijoki-kysymyksessä esiin nousivat myös Yhdysvalloissa käynnissä olleet valtion voi-malaitoshankkeet (tästä enemmän esim. VP 1952, ptk 31.10.1952: 1710). Valtakunnansuunnittelu-komitean työn yhteydessä selvitettiin esimerkiksi muiden Pohjoismaiden ja Britannian alueiden kehittämistä ja seutusuunnittelukäytäntöjä (Valta-kunnansuunnittelukomitean... KM 4/1954: 9–10).
Valtakunnansuunnittelun vakiintuessa paitsi koot-tiin lisää tietoa muiden maiden suunnittelun muo-doista myös osallistuttiin erilaisiin kansainvälisiin asiantuntijakokouksiin ja konferensseihin (esim.
VNA, Ca 1... 13.11.1957).
Lyhyellä ja pidemmälläkin tähtäimellä alu-eiden taloudelliseen tilanteeseen vaikuttanut, varsin-kin työttömyystöinä ilmennyt infrastruktuu-ripolitiikka oli tärkeä osa 1950-luvun alueellista kehittämistä. Tällä toiminnalla onkin Okon (1978:
6) mukaan kenties pisimmät perinteet Suomen aluepolitiikassa. 1950-luvulla teollistamispoliittiset tavoitteet ilmenivät varsinkin valtion omien laitos-ten sijoittamisessa ja uusista laitoksista tehdyissä sijoittamissuunnitelmissa. Veronhuojennuksiinkin päästiin idean hitaasta omaksumisesta huolilmatta.
Kun kannustinpolitiikkaan pitkän keskustelun jälkeen tartuttiin, ohjattiin senkin toimet jo ennestään tärkeinä pidettyihin painopisteisiin, teollistamiseen ja Pohjois-Suomeen. Pohjoiseen ohjattiin myös ensimmäinen korkeakoulu, jolta jo perustamisvaiheessa odotettiin alueellisen kehityk-sen tukemista. Myös 1950-luvulla alussa komitea-työstä käynnistynyt valtakunnansuunittelutoiminta vakiintui ja tuotti vähäisten resurssiensa rajaamana toivottua tutkimustietoa alueiden tilasta. Mäkinen (2005: 34) toteaa ajalle tyypillisten pyrkimysten kohdanneen valtakunnansuunnittelutoimiston toiminnassa. Tällaisia olivat suunnitelmallisuus, alueellisuuden huomioonottaminen ja yhteis-kunnan muutoksen hallinta. Pohjoisen läpi 1950-luvun korostunut erikoisasema alkoi vuosikym-menen lopulla horjua, kun alueiden kehittämisen politiikka haluttiin ulottaa myös muille vajaatyöl-lisyyden ja hitaan taloudellisen kehityksen alueille.
Kun hallitus ehdotti vuonna 1965 lakia kehitysalueiden talouden edistämisestä (VP 1965, HE 136, 12.11.1965), ehdotuksessa huomioitiin paitsi muissa maissa alueiden kehittyneisyyseroihin liittyvistä ongelmista johtuen käynnistetty
suunnit-telu- ja tukemistoiminta myös Suomessa jo toteu-tettu taloudellisesti jälkeen jääneiden alueiden kehittäminen, jota oli toteutettu ”eri aloilla jo pitkähkön ajan”. Toiminnan esimerkkeinä mai-nittiin Pohjois-Suomen teollisuuden veronhuojen-nuslaki ja maatalouden tuotannon tukijärjestelmä.
Kun aiempaa toimintaa pidettiin riittämättömänä, oli vuonna 1963 asetettu erityinen komitea määrit-telemään kehitysalueet ja muotoilemaan tarvittavat lainsäädännön, hallinnon ja rahoituksen toimen-piteet. Alueiden valinnassa hyödynnettiin tulon-muodostuksen ja tulotason, teollistumisasteen, tuottavuuden, tiedon tason, terveydellisten olo-suhteiden ja muuttoliikkeen tutkimustietoa.
Kehittyneisyyden vertailu todettiin ongelmal-liseksi, mutta kehitysalueet oli silti saatu määri-teltyä. Lakiehdotuksessa kehitysalueiksi osoitettiin Lapin, Oulun, Pohjois-Karjalan ja Kuopion läänit kokonaisuudessaan sekä tietyt Vaasan, Turun ja Porin, Keski-Suomen, Mikkelin ja Kymen läänien osat ja eräät Turun ja Porin läänien ja Ahvenan-maan maakunnan saaristokunnat. Nämä alueet jaettaisiin kahteen vyöhykkeiseen. Ne piti jatkossa huomioida erityisesti elinkeinojen ja ammattikou-lutuksen ratkaisuissa sekä tutkimuksessa ja suun-nittelussa. Uusien lakien tärkeimpinä välineinä olivat veronhuojennukset ja edulliset luotot.
Vuoden 1966 kehitysaluelakien muotoilu ei vaikuta mullistavalta suhteessa 1950-luvulla esitet-tyihin tavoitteisiin ja määritelmiin. Erityisiä laki-ehdotuksessa ovat näkemykseni mukaan aiempien toimien riittämättömyyden toteaminen ja alueel-lisen kehittämisen tiiviimpi sitominen tiettyihin alueisiin. Pohjois-Suomen kehittämisestä siirryttiin selvästi tarkastelemaan valtakunnallista kokonai-suutta laajemmin kehittyneiden ja vähemmän kehittyneiden alueiden yhdistelmänä. Johannes Virolaisen (1971: 92) mukaan 1960-luvun alussa
”voimaperäisemmin” käynnistyneeseen aluepoliit-tiseen keskusteluun liittynyt kehitysaluekomitea oli ensimmäinen vakava yritys ”kokonaisvaltaisen alueellisen kehittämisohjelman luomiseksi”. Kun Virolaisen hallitus toi vuoden 1965 valtiopäiville kehitysaluelakiesitykset, käytiin kuitenkin kovaa kiistaa kehitysalueiden rajaamisesta. ”Suurin pon-nistuksin onnistuin estämään kehitysalueiden etelärajan painamisen vieläkin alemmaksi kuin mitä eduskuntakäsittelyn aikana tapahtui”, Virolainen toteaa. Rajanvetokiistely ei siis päättynyt
Pohjois-Suomen liikenneolojen kehittämiseen varattuun miljardin markan määrärahaan tai Pohjois-Suomen veronhuojennusalueen säätämiseen. Ainakin rajo-jen määrittelemisen, Virolaisen ja maalaisliitto-laisen maaseutupainotuksen osalta 1950-luvun alueiden kehittämisen tapahtumat vaikuttavatkin osalta jatkumoa, joka kuljetti kohti 1960-luvulla institutionalisoitua kehitysaluepolitiikkaa.
Ilmari Hustich, jonka näkemykset Viitalan (1999: 88) mukaan olivat merkittäviä aluepolitiikan rajauksissa, arvioi kehitysaluekomitean työtä ja aluepolitiikan mahdollisuuksia vuonna 1965 Kan-santaloudellisessa yhdistyksessä pitämässään esi-telmässä. Komitean jäsenenä toiminut Hustich (1965b: 284, 286, 290–292) painotti hyväksy-neensä komitean ”porrastetun ja pirstoutuneen kehitysaluekartan” sillä oletuksella, että kehitys-alueita elvytettäisiin valikoivin toimenpitein.
”Valtakunnan kehityspolitiikan” tavoitteena piti olla toiminnan aktivointi erityisesti keskuspaik-kakunnilla ja tuen antaminen uudelle teollisuu-delle, matkailulle tai muulle toiminnalle paikka-kunnan oloista riippuen. Hustichin mukaan kehi-tysaluekomitean ehdotukset eivät ehkä olleet par-haita mahdollisia, mutta moneen muuhun maahan verrattuna ne olivat liki vaatimattomia. Veronhuo-jennukset ja halvat lainat olivat varsin tavallisia kehitysalueiden elvyttämisen keinoja, eivät millään muotoa ylettömiä. Ehdotettuun kohdistunutta kritiikkiä Hustich vertasi vuonna 1952 Kekkosen pamfletista käynnistyneeseen ja huomioi, että oli tietenkin mahdollista kyseenalaistaa keskittyvää suuntausta vastaan taisteleminen. Suomi ei kuiten-kaan ollut ”Oy Finlandia”, eikä voitu tietää, olisiko vallitseva malli kannattavuudesta hyväksytty myös tulevaisuudessa. Vaikkei ollut mahdollista saada aikaan sitä, että väestön edellytykset olisivat yhden-mukaiset kaikkialla maassa – Hustichin sanoin:
”jotkut alueet ovat tuomitut” – oli ainakin liiallista keskittymistä mahdollista torjua. Aiheesta voitiin myös käydä myönteisempää keskustelua.
Esimerkiksi Okko (1989: 2) on todennut
”Suomen aluepolitiikan ensimmäisen vaiheen”, siis ajanjaksolla 1966–1969 toteutetun teollisuu-teen nojaavan kehitysaluepolitiikan olleen por-rastettuine kehitysalueluottoineen ja veronhuo-jennuksineen ”politiikan aloittelua, jolla ei ollut suurta vaikutusta maan keskittyvään teollistumis-prosessiin”. Myös Lehmusto (1987: 101) arvioi oikeistoenemmistöisen eduskunnan säätämien ensimmäisten kehitysaluelakien ohjaaman 1960-luvun kehitysaluepolitiikan olleen ”varovaista ja vain vähän markkinavoimien toimintaa ohjaamaan pyrkivää”. Kehitysaluelaeista annettuun lakiehdo-tukseen sekä joihinkin ensimmäisten kehitysalue-lakien kaudesta esitettyihin näkemyksiin suhteu-tettuna ”koordinoimaton” 1950-luvun vielä varsin varovainen alueiden kehittäminen vaikuttaa joh-taneen vaatimattomien ensimmäisten kehitysalue-lakien kauteen. Hustichin (1965b) näkemykset puolestaan kuvaavat mielestäni hyvin sitä, miten toive rajun yhteiskunnallisen muutoksen hallinnasta eli kehityslakien syntyessäkin edelleen.
Vaikka 1950-luvulla puhuttiin paljon suh-teessa siihen, mitä lopulta käytännössä toteutettiin, kehittyivät olot myöhemmin suurena ja pienenä aluepolitiikkana tunnetuin poliittisin toimin esimerkiksi pohjoisilla maaseutualueilla jo tuolla vuosikymmenellä. Konkreettisten alueiden kehit-tämistoimien tavoin olennaisena pidän 1950-luvun alueellisen kehittämisen politiikassa sitä, että varhaisilla toimilla selvästi käynnisteltiin 1960-luvun murroskaudella aktivoitunutta aluepoliittista toimintaa. Suomalaispoliitikot etsivät keinoja ja toiminnan rajoja puuttuakseen työttömyyden kas-vuun, suurten ikäluokkien työmarkkinoille tulosta odotettuihin ongelmiin, maaseudun ja kaupunkien muutokseen sekä hyvinvoinnin epätasaisen jakau-tumiseen. Ongelmien ratkaisussa suunnattiin paitsi vallitsevien olojen hallintaan myös tulevan yhteiskuntakehityksen ohjaamiseen. 1950-luvun politiikka näytti monella tapaa suuntaa tulevalle.
Lähteet
TUTKIMUSKIRJALLISUUS
Agnew, J. (2002). Making political geography. 208 s. Arnold, London.
Ahvenainen, J. (1982). Taloudellinen kasvu ja elintaso. Teoksessa Ahvenainen, J., E. Pihkala & V.
Rasila (toim.): Suomen taloushistoria 2, Teollistuva Suomi, 308–316. Tammi, Helsinki.
Ahtokari, R. (1969). Typpi Oy 1944–1969. 111 s. Helsinki.
Ajo, R. (1948). Valtakunnansuunnittelu : maamme hyvinvoinnin yhteiskunnallista, taloudellista ja teknillistä pohjaa. 91 s. WSOY, Helsinki.
Alasuutari, P. (1999). Laadullinen tutkimus. 317 s. Vastapaino, Tampere.
Alueellinen kehitys ja aluepolitiikka Suomessa (2000). Työryhmäraportti. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 2000/6. 189 s.
Alueiden kehittäminen/maaseutupolitiikka, Sisäministeriö 17.10.2007,
<http://www.intermin.fi/intermin/home.nsf/pages/0CDE22B670C66111C2256F970031C020>
Alueiden kehittämislaki 12.7.2002/602. Finlex – valtion säädöstietopankki, 25.10.2007.
<http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020602>
Armstrong, H. W. & J. Taylor (2000). Regional economics and policy. 437 s. Blackwell, Oxford.
Arter, D. (1987). Politics and policy-making in Finland. 255 s. Wheatsheaf Books Ltd., Sussex.
Artobolevskiy, S. S. (1997). Regional policy in Europe. 182 s. Jessica Kingsley, London.
Baker, A. R. H. (1997). The dead don’t answer questionnaires: Researching and writing historical geography. Journal of Geography in Higher Education 21: 2, 231–244.
Baker, A. R. H. (2003). Geography and history – bridging the divide. 279 s. Cambridge University Press, Cambridge.
Bergholm, T. (2005). Maalaisliitto murskattava? Punamullan talouspoliittinen välirikko ja vuoden 1954 eduskuntavaalit. Historiallinen aikakauskirja 2/2005, 135–148.
Black, I. S. (2003). Analysing historical and archive sources. Teoksessa Clifford, N. J. & G. Valentine (toim.): Key methods in geography, 477–500. Sage, London.
Carr, D.(2005). Narrative and the real world: an argument for continuity. Teoksessa Hall, J. A. & J. M.
Bryant (toim.): Historical methods in the social sciences, vol. III, 115–133. Sage, London.
Chase, S. E. (2005). Narrative inquiry: Multiple lenses, approaches, voices. Teoksessa Denzin, N. K.
& Y. S. Lincoln (toim.): The Sage handbook of qualitative research, 651–679. Sage, Thousand Oaks.
Denzin, N. K. & Y. S. Lincoln (2005). Introduction: The discipline and practice of qualitative research. Teoksessa Denzin, N. K. & Y. S. Lincoln (toim.): The Sage handbook of qualitative research, 1–32. Sage, Thousand Oaks.
Dyck, I. (2001). Qualitative methods in geography. International encyclopedia of the social & behavioral sciences, 12618 –12620. Elsevier, Amsterdam.
Ehdotus typpitehdaskysymyksen ratkaisemiseksi: Valtioneuvoston 3 päivänä helmikuuta 1949 asettaman komitean mietintö. KM mon. 1949/55. 19 s.
Eilavaara, P. & M. Sarja (1999). Valtion omistajavalta. Tutkimus valtion omistajavallasta ja esteellisyydestä omistajavallan käytössä. 532 s. Edita, Helsinki.
Elliot, J. (2005). Using Narrative in Social Research. 220 s. Sage, London.
Eskelinen, H. (2001). Aluepolitiikka rautahäkissä. Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia-sarja, nro 41.
91 s.
Forbes, D. (2000). Reading texts and writing geography. Teoksessa Hay, I. (toim.): Qualitative research methods in human geography, 122–143. Oxford University Press, Melbourne.
Gore, C. (1984). Regions in question. Space, development theory and regional policy. 290 s. Methuen, London.
Granberg, L. (1992). Vaikea rooli – pienviljelijän tie asutustoiminnan ajalta tietoyhteiskuntaan.
Teoksessa Rahikainen, M. (toim.): Suuri muutos. Suomalaisen yhteiskunnan kehityspiirteitä, 52–67.
Helsingin yliopisto, Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus.
Granberg, L. (2004) Maatalouden tulojärjestelmän synty. Teoksessa Markkola P. (toim.): Suomen maatalouden historia III. Suurten muutosten aika. Jälleenrakennuskaudesta EU-Suomeen, 91–140.
Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki.
Haataja, K. (1952). Onko yksi valtion yliopisto Suomelle riittävä? Jouko V. Ajankohtaista Pohjois-Suomesta, 9–22.
Hakovirta, H. & T. Koskiaho (1973). Suomen hallitukset ja hallitusohjelmat 1945–1973. 341 s.
Gaudeamus, Helsinki.
Hautamäki, L. (1985) An analysis of the mechanism of regional development – a theoretical analysis. Teoksessa Hautamäki, L., O. Kultalahti ja S. Siirilä: Approaches to regional develop-ment, 25–70. University of Tampere, department of regional studies, series B research reports, B 37/1985.
Hettne, B. (1995). Development theory and the three worlds: Towards an international political economy of development. 2. p. 319 s. Longman, Harlow.
Hidén, M. (2006). Juridiikkaa ja muotoja eduskuntatyössä. Teoksessa Hidén, M. ja H. Honka-Hallila (toim.): Miten eduskunta toimii? Suomen eduskunta 100 vuotta 6, 10–180. Edita, Helsinki.
Hjerppe, R. (1982). Teollisuus. Teoksessa Ahvenainen, J., E. Pihkala & V. Rasila (toim.): Suomen taloushistoria 2, Teollistuva Suomi. 408–431. Tammi, Helsinki.
Hjerppe, R. ja P. Vartia (1998). Talouden kasvu ja rakennemuutos 1860–1997. Teoksessa Loikkanen, H. A., J. Pekkarinen, S.-A. Siimes & P. Vartia (toim.): Kansantaloutemme – rakenteet ja muutos, 3–58.
Tammer-Paino Oy, Tampere.
Hokkanen, K. (1996). Maalaisliitto sodan ja vaaran vuosina 1939-1950. Maalaisliitto-Keskustan historia 3.
479 s. Otava, Keuruu.
Hokkanen, K. (2002). Kekkosen Maalaisliitto 1950–1962. Maalaisliitto-Keskustan historia 4. 616 s. Otava, Keuruu.
Holland, S. (1976). The regional problem. 179 s. Macmillan Press, London.
Hurri, O. (1983, toim.). Matti Lepistö – vapaa talonpoika Pohjanmaalta. 288 s. Tammi, Helsinki.
Hustich, I. (1955). Suomen raaka-ainevarat. 164 s. Otava, Helsinki.
Hustich, I. (1960a). Onko maallamme malttia vaurastua. Teoksessa Repo, E. S. (toim.): Urho Kekkonen 3.9.1960 – taivalta, linjoja, näkökulmia, 143–157. Otava, Helsinki.
Hustich, I. (1960b). Suomen taloudellinen aluejako. Terra 72, 115–133.
Hustich, I. (1965a). Suomi tänään. 125 s. Tammi, Helsinki.
Hustich, I. (1965b). Suomen kehitysalueista ja niiden kehittämisestä. Kansantaloudellinen aikakauskirja 1965: 4, 275–293.
Huuska, V. (1970). Valtion komiteat ja niiden vaikutus Suomessa. Tampereen yliopisto, politiikan tutkimuksen laitos, tutkielmia 15. 38 s.
Hyrkkänen, M. (2002). Aatehistorian mieli. 283 s. Vastapaino, Tampere.
Hyvämäki, L. (1977). Valtioneuvosto 2. maailmansodan jälkeen vuoteen 1957. Teoksessa Soikkanen, H., Hyvämäki L. & Hissa, J.: Valtioneuvoston historia 1917–1966, II, 243–470. Valtion
painatuskeskus, Helsinki.
Häkli, J. (1999). Meta hodos – johdatus ihmismaantieteeseen. 231 s. Vastapaino, Tampere.
Isohookana-Asunmaa, T. (1980). Maalaisliitto Pohjois-Suomessa. Kehitysjakso vuosina 1906–1939.
Turun yliopiston julkaisuja, sarja C, osa 29. 289 s.
Jauhiainen, J. S. & V. Niemenmaa (2006). Alueellinen suunnittelu. 292 s. Tampere, Vastapaino.
Jolkkonen, A. (1987). Korkeakoulu aluekehityksen edistäjänä. University of Joensuu, research reports of the faculty of education 19. 175 s.
Jones, M., R. Jones & M. Woods (2004). An introduction to political geography. Space, place and politics. 202 s.
Routledge, London.
Jowett, G. S. & V. O’Donnell (2006). Propaganda and Persuasion. 4. p. 422 s. Sage, Thousand Oaks.
Julku, L. & K. Julku (1983). Oulun yliopiston perustamisen historia. Studia Historica Septentrionalia 6, Rovaniemi. 306 s.
Jutikkala, E. (1960). Industrialization as a factor in economic growth in Finland, 149–161. Première conférence internationale d'histoire économique. Mouton, Paris.
Kalela, J. (1989). Työttömyys 1900-luvun suomalaisessa yhteiskuntapolitiikassa. 248 s. Valtion painatuskeskus, Helsinki.
Kalela, J. (2000). Historiantutkimus ja historia. 270 s. Gaudeamus, Helsinki.
Kalela, J. (2002). Tutkijan vapaus historiantutkimuksessa. Teoksessa Karjalainen, S., V. Launis, R.
Pelkonen & J. Pietarinen (toim.): Tutkijan eettiset valinnat, 177–194. Helsinki, Gaudeamus.
Kangasharju, A., Kataja, J.-P. & Vihriälä V. (1999). Tarvitaanko aluepolitiikkaa? Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen työpapereita 18. 41 s.
Katajamäki, H. (1988). Alueellisen työnjaon muotoutuminen Suomessa. Turun yliopiston maantieteen laitoksen julkaisuja 121. 144 s.
Katajamäki, H. (1999). Historical transformations of rural Finland. New rural policy 2/1999, 11–21.
Kauhanen, V.-M. (toim., 1955) Lapin metsien mahdollisuudet. 141 s. Suomen metsänhoitajaliitto, Helsinki.
Kearney R. (2002). On stories. 193 s. Routledge, London.
Kekkonen, U. (1952). Onko maallamme malttia vaurastua? 129 s. Otava, Helsinki.
Kerkelä, H. (1985). Pohjois-Suomen vesivoima, sähkön hinta ja voimayhtiöiden kunnallisverotus.
Pohjois-Suomen tutkimuslaitos, Sarja C:59. Oulun yliopisto, Oulu. 224 s.
Kerkelä, H. (2003). Teollistuva Lappi osana maailmantaloutta. Teoksessa Massa, I. ja H. Snellman (toim.): Lappi. Maa, kansat, kulttuurit, 129–179. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki.
Keskustan historia. Suomen Keskusta rp, 20.4.2007,
<http://www.keskusta.fi/Suomeksi/Muut_jarjestot/KMA/Suomeksi/Historiaa.iw3>
Kiiskinen, A. (1974). Aluepolitiikkamme nykyvaiheen tarkastelua. Kansantaloudellinen aikakauskirja 1974:1, 3–25.
Kiljunen, K. (1977). Regional problems and policy. A case study of Finland. Julkaisematon kehitysmaatutkimuksen lisensiaattitutkielma. 112 s. Institute of development studies, Univer-sity of Sussex.
Kiljunen, K. (1979). 80-luvun aluepolitiikan perusteet. 273 s. KK laakapaino, Helsinki.
Kokko, T. (1994). Uusiutuvaa saasteetonta energiaa. Kemi- ja Iijokien vesivoima. 159 s. Kirjapaino-osakeyhtiö Kaleva, Oulu.
Korkeakoulukomitean mietintö. KM 7/1956. 136 s. Valtioneuvoston kirjapaino, Helsinki.
Kuklinski, A. (1983). General history of regional policies: A proposal of a world-wide comparative study. Teoksessa Kuklinski, A. & J. G. Lambooy (toim.): Dilemmas in Regional Policy, 13–24.
Mouton, Berlin.
Kuklinski, A. & J. G. Lambooy (1983). Introduction. Teoksessa Kuklinski, A. & J. G. Lambooy (toim.): Dilemmas in regional policy, xi–xiv. Mouton, Berlin.
Kultalahti, O. (1974). Aluepolitiikka ja hyvinvointi. Havaintoja aluepolitiikasta, alueiden
kehittyneisyydestä ja hyvinvoinnista Suomessa ja Yhdysvalloissa. Tampereen yliopisto. Aluetieteen laitos. Tutkimuksia 23 B 1974. 153 s.
Kultalahti, O. (1980). On the role of state intervention in regional development. Tampereen yliopisto, aluetiede, tiedonantoja 13. 22 s.
Lackman, M. (1998). Yliopiston perustaminen. Teoksessa Salo, M. & M. Lackman: Oulun yliopiston historia 1958–1993, 17–37. Oulun yliopisto, Oulu.
Laine, M., J. Bamberg & P. Jokinen (2007). Tapaustutkimuksen teoria ja käytäntö. Teoksessa Laine, M., J. Bamberg & P. Jokinen (toim.): Tapaustutkimuksen taito, 9–38. Gaudeamus, Helsinki.
Laitinen, E. & A. Saarelainen (1995). Myytit ja todellisuus – sodanjälkeinen asutustoiminta ja nykymaaseutu. Maaseudun uusi aika 2/1995, 96–101.
Lehmusto, M. (1987). Aluepolitiikka ja teollisuusyritysten alueellinen liikkuvuus Suomessa. Vaasan korkeakoulun julkaisuja. Tutkimuksia 122, maantiede 30. 306 s.
Lind, H. & C. Flockton (1970). Regional policy in Britain and the six. The problems of development areas. 77 s. Chatham House, PEP, London.
Lohi, T. (2003). ”Totu sitä sallimahan, mik’ ei parkuen parane”. Suomen johtavan sanomalehdistön suhtautuminen Urho Kekkoseen 1944–1956. 13.12.2006. Elektroninen väitöskirja, Oulun yliopisto <http://herkules.oulu.fi/isbn9514271572/>
Maaseudun elinkeinokomitean mietintö, osa I. KM mon. (= moniste) 1951/17. 47 s.
Massa, I. (1994). Pohjoinen luonnonvalloitus. Suunnistus ympäristöhistoriaan Lapissa ja Suomessa. 297 s.
Gaudeamus, Tampere.
McCrone, G. (1969). Regional policy in Britain. 280 s. George Allen & Unwin, London.
Mietintö kehitysalueiden talouden edistämisestä. KM 1969: B46. Kehitysalueiden neuvottelukunta, Hel-sinki. 349 s.
Moisio, S. (2005). Aluepolitiikan muuttuva nomos ja kilpailukykyisen Suomen luominen. Teoksessa Moisio, S. (toim.): Maantiede mun silmäni avaa, maapalloa katselemaan, 23–43. Turun yliopiston maantieteen laitoksen julkaisuja A, 171.
Moisio, S. (2006). Aluepolitiikka syntyi torjumaan kommunismin uhkaa. Helsingin Sanomat 8.4.2006, C 11.
Myllyntaus, T. (1992). Vaaran laelta toimiston nurkkaan – taloudellinen kehitys ja elämänmuodon muutokset. Teoksessa Rahikainen, M. (toim.) Suuri muutos. Suomalaisen yhteiskunnan kehityspiirteitä, 35–51. Helsingin yliopisto, Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus.
Mäkinen, J. (2005) Säätiö ja maakunta: maakuntarahastojärjestelmän kentät ja verkostot. 3.3.2008.
235 s. Elektroninen väitöskirja, Jyväskylän yliopisto. <http://dissertations.jyu.fi/studeduc/
9513921751.pdf>
Mønnesland, J. (1997). Regional policy in the Nordic countries: background and tendencies 1997.
NordREFO 1997, 2. Stockholm. 91 s.
Nicol, B. & D. Yuill (1980). Regional problems and policies in Europe: the post-war experience.
Studies in public policy 53. Centre for the Study of Public Policy. University of Strathclyde, Glasgow. 40 s.
Nevala, A. (1999). Korkeakoulutuksen kasvu, lohkoutuminen ja eriarvoisuus Suomessa. Bibliotheca Historica 43. 274 s. Suomen Historiallinen Seura, Helsinki.
Nieminen, M. (1973). Väestönkehitys suuralueittain. Kansallis-Osake-Pankin kuukausikatsaus B-painos 17. Taloudellinen tutkimusosasto, Helsinki. 30 s.
Niemivuo, M.(1979). Aluehallinto ja aluepoliittinen lainsäädäntö julkisen vallan välineinä. 301 s. Juridica, Helsinki.
Niittykangas H. (1993). Aluepolitiikka - menestyksen synnyttämin suurin toivein uutta etsimässä.
Jyväskylän yliopisto, taloustieteen laitos, working paper 134/93. 46 s.
Nousiainen, J. (1998). Suomen poliittinen järjestelmä. 10 p. 414 s. WSOY, Porvoo.
Ogborn, M. (2003) Finding historical data. Teoksessa Clifford, N. J. & G. Valentine (toim.): Key methods in geography, 101–115. Sage, London.
Okko, P. (1978). Tutkimus ohjailevan aluepolitiikan teoriasta ja Suomen aluepolitiikasta. Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja A-6: 1978. 235 s.
Okko, P. (1989). Suomen aluekehityksen ja aluepolitiikan nykyvaihe. ETLA, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, keskustelunaiheita 296. Helsinki. 20 s.
Paavilainen, V. (1956). Valtakunnansuunnittelu ja pienteollisuus. Valtakunnansuunnittelu 2/1956.
Paavilainen, V. (1963). National planning in Finland. Valtakunnansuunnittelutoimiston julkaisusarja A:
14.3. Helsinki. 39 s.
Paavonen, T. (2006). Talouden kehitys ja talouspolitiikka hyvinvointivaltion kaudella. Teoksessa Paavonen, T. ja O. Kangas: Eduskunta hyvinvointivaltion rakentajana. Suomen eduskunta 100 vuotta osa 8, 10– 187. Edita, Helsinki.
Peltonen, A. (1982). Suomen kaupunkijärjestelmän kasvu 1815–1970: teollistumisen leviämisen vaikutuksista perifeerisen maan kaupungistumiseen. Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk utgivna av finska vetenskaps-societeten H. 128. Societas Scientarium Fennica, Helsinki. 219 s.
Pelttari, H. (1975). Aluepolitiikka alueellisten erojen tasaajana. Selvitys Suomen 1960- ja 1970-lukujen aluepolitiikan muotoutumisesta ja arvioiva tapaustutkimus Kehitysaluerahasto Oy:stä.
Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitoksen tutkimuksia, C: 18 deta. 184 s.
Pihkala, E. (1982a). Sotatalous 1939–1944. Teoksessa Ahvenainen, J., E. Pihkala & V. Rasila (toim.):
Suomen taloushistoria 2, Teollistuva Suomi, 317–328. Tammi, Helsinki.
Pihkala, E. (1982b). Sopeutuminen rauhaan. Teoksessa Ahvenainen, J., E. Pihkala & V. Rasila (toim.):
Suomen taloushistoria 2, Teollistuva Suomi, 337–361. Tammi, Helsinki.
Pitkänen, K. (1982). Väestönkehitys. Teoksessa Ahvenainen, J., E. Pihkala & V. Rasila (toim.): Suomen taloushistoria 2, Teollistuva Suomi, 192–203. Tammi, Helsinki.
Pohjois-Suomen elinkeinotoiminnan edistämiskomitean mietintö. KM mon. 1957/82. 12 s.
Pohjois-Suomen komitean mietintö 9.2.1954. KM mon. 1954/3. 47 s.
Pohjois-Suomen korkeakoulukomitean mietintö. KM mon. 1957/13. 63 s.
Polkinghorne, D. E. (1995). Narrative configuration in qualitative analysis. Teoksessa Hatch, J. A. &
Wisniewski R (toim.): Life history and narrative, 5–24. Falmer Press, London.
Potter, R. B., T. Binns, J. A. Elliott & D. Smith (2004). Geographies of Development. 2 p. 509 s. Pearson Education Limited, Harlow.
Puolueiden edustajapaikat eduskuntavaaleissa 1945–2003. Tilastokeskus, 9.1.2008,
<http://www.stat.fi/til/evaa/2003/evaa_2003_2004-05-31_tau_008.html>
Puumalainen, A. (1976). Valtion teollinen yritystoiminta tuotantorakenteen täydentäjänä. Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitoksen tutkimuksia C, 23 deta. 264 s.
Rantala, O. (1970). Suomen poliittiset alueet 1: Poliittisten aatteiden levinneisyys 1907-58. 2 p. 178 s. Turku.
Renvall, P. (1965). Nykyajan historiantutkimus. 407 s. WSOY, Porvoo.
Rosenqvist, O. (2000). Hegemoninen kamppailu maaseudusta. Maaseudun uusi aika 3/2000, 8–21.
Rytteri, T. (2005). Ensimmäisten lakisääteisten luonnonsuojelualueiden perustaminen poliittisena kysymyksenä. Terra 117: 1, 3–16.
Saartenoja, A. (2004). Kaupungin ja maaseudun vuorovaikutus alueellisessa kehittämispolitiikassa.
Turun yliopiston julkaisuja C, Scripta lingua Fennica edita 214. 217 s.
Salminen, E. (1988). Sitoutumattomuuden ja laajenevan informaation aika 1950–1980. Teoksessa Tommila, P. (toim.): Suomen lehdistön historia 3 – sanomalehdistö sodan murroksesta 1980-luvulle, 141–
305. Gummerus, Jyväskylä.
Salo, M. (2003). Pohjoinen Alma Mater. Oulun yliopisto osana korkeakoululaitosta ja yhteiskuntaa perustamisvaiheista vuoteen 2000. 736 s. Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys, Rovaniemi.
Sayer, A. (1989). The ’new’ regional geography and problems of narrative. Environment and planning D: Society and Space, 7, 253–276
Sayer, A. (1992). Method in social science: a realist approach. 314 s. Routledge, London.
Siikala, K. (1972). Maalaisliiton perilliset. 138 s. Kirjayhtymä, Helsinki.
Slowe, P. M. (1990). Geography and political power: the geography of nations and states. 210 s. Routledge, London.
Soikkanen, H. (1999). Sosialidemokraatit ja Suomi, 100 vuotta. Teoksessa Pekkola, T. (toim.) SDP 100 vuotta, 12–31. Kehityksen kirjapaino, Pori.
Suistola, J. (1999). Kaleva – sata vuotta kansan kaikuja. 558 s. Kaleva Kustannus Oy, Oulu.
Suomen hallitukset. Valtioneuvosto, 9.1.2008,
<http://valtioneuvosto.fi/hakemisto/ministerikortisto/rapot.asp?rapotunnus=1>
Suomen komitealaitos (1976). 170 s. Valtiovarainministeriön järjestelyosasto, Helsinki.
Suomen tilastollinen vuosikirja 1953. Tilastollinen päätoimisto, Helsinki.
Suomen tilastollinen vuosikirja 1955. Tilastollinen päätoimisto, Helsinki.
Suomen tilastollinen vuosikirja 1959. Tilastollinen päätoimisto, Helsinki.
Suomi, J. (1990). Kuningastie. Urho Kekkonen 1950-1956. 605 s. Otava, Keuruu.
Suurimpien puolueiden kannatus eduskuntavaaleissa 1945–2003 (%). Tilastokeskus 9.1.2008,
<http://www.stat.fi/til/evaa/2003/evaa_2003_2004-05-31_tau_011.html>
Suviranta, B. (1952). Kirjallisuutta. Kansantaloudellinen Aikakauskirja 1952, 126–130.
Talouselämä 15.2.1952. Korkeakoulu Pohjois-Suomeen…
Taylor, P. J. (1993). Political geography. World-economy, nation-state and locality. 360 s. Longman Scientific
& Techincal, Harlow.
Taylor, P. J. (1994). The state as container: territoriality in the modern world-system. Progress in Human Geography 18: 2, 151–162.
Teollistamiskomitean mietintö. KM 12/1951. Valtion painatuskeskus, Helsinki. 128 s.
Tervo, H. (1985). Aluepolitiikan vaikutukset teollisuuden kasvuun ja kehitykseen. Jyväskylän yliopisto, Keski-Suomen taloudellisen tutkimuskeskuksen julkaisuja 65/1985. 246 s.
Tervo, H. (2003). Regional policy lessons from Finland. University of Jyväskylä, school of business and economics, working paper 264. 25 s.
Tiihonen, S. & P. Tiihonen (1984). Suomen hallintohistoria. 2 p. 351 s. Valtion koulutuskeskus, Hel-sinki.
Väestön elinkeino. Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975. Tilastollisia tiedonantoja 63 (1979). Tilastokeskus, Helsinki. 370 s.
Tykkyläinen, M. & S. Kavilo (1991). Maaseudun asuttaminen ja talouden rakennemuutos Suomessa.
Kulttuuri- ja suunnittelumaantieteen tutkimuksia n:o 2, Joensuun yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta.
114 s
Tykkyläinen, M. (1995). Asutustoiminnan jäljet 1990-luvulla – mitä jäi perinnöksi? Maaseudun uusi aika 2/1995, 102–105.
Uino, A. (2000, toim.). Viidesti pääministeri. Urho Kekkonen 1950-1956. 445 s. Otava, Keuruu.
Valtakunnansuunnittelu 2/1956. Järjestelmällinen valtakunnansuunnittelutoiminta käyntiin.
Valtakunnansuunnittelukomitean mietintö. KM 4/1954 (osa 1). Valtioneuvoston kirjapaino, Helsinki. 149 s.
Valtakunnansuunnittelutoimiston julkaisusarja A. 1960–1970. Valtioneuvosto, Helsinki.
Valtakunnansuunnittelutoimiston julkaisusarja B. 1960–1971. Valtioneuvosto, Helsinki.
Vanhove, N. (1999). Regional policy: A European approach. 3 p. 639 s. Ashgate Publishing, Aldershot.
Vartiainen, P. (1998). Suomalaisen aluepolitiikan vaiheita. Sisäasiainministeriön aluekehitysosaston julkaisuja 6/1998. Helsinki. 14 s.
Viitala, P. (1999). Aluepolitiikka. Teoksessa Westerholm, J. & P. Raento (toim.): Suomen kartasto 1999, 86–89. Suomen maantieteellinen seura ja WSOY, Porvoo.
Virolainen, J. (1949) Maaseutuhenkinen elämänkatsomus. MNL:n julkaisuja, opintosarja n:o 3.
Maaseudun nuorten liitto r.y., Helsinki. 141 s.
Virolainen, J. (1955). Mitä valtakunnansuunnittelu tarkoittaa? Valtakunnansuunnittelu 1/1955.
Virolainen, J. (1971). Ainoa vaihtoehto – poliittinen keskusta. 126 s. Kirjayhtymä, Helsinki.
Vuoden 1959 typpikomitealta. KM (mon.) 1959/64. 32 s.
Westerholm, J. (2002). Populating Finland. Fennia 180: 1–2 (2002), 123–140.
White, H. (2005). The question of narrative in contemporary historical theory. Teoksessa Hall, J. A.
White, H. (2005). The question of narrative in contemporary historical theory. Teoksessa Hall, J. A.