Kohdeyrityksen tausta ja toimintaympäristö

Case-yritys on 1980-luvun lopulla perustettu suomalainen teknologiayritys. Yhtiöllä oli terveyttämisprosessin alkaessa noin 90 työntekijää kolmessa eri maassa. Yhtiö on korkean teknologian pk-yritys, joka suunnittelee, markkinoi ja valmistaa laitteita ja sovelluksia hyvin kapealle erikoisalalle. Huomattava osa asiakaskunnasta on erilaisia viranomaisorganisaatioita tai niille palveluja tuottavia tahoja. Yhtiö toimii globaalisti, asiakkaita on yli 40 maassa ja jokaisessa maanosassa. Yhtiön kilpailijat ovat tyypillisesti kansainvälisten monialayhtiöiden yksiköitä, jotka kykenevät tarjoamaan asiakaskunnalle laajan tuote- ja palveluvalikoiman. Yhtiön pieni koko verrattuna näihin markkinoita hallitseviin kilpailijoihin ei käytännössä ole mahdollistanut suurien markkinaosuuksien saavuttamista missään tuote- tai asiakassegmentissä. Case-yritys on kuitenkin vuosien mittaan vakiinnuttanut asemansa yhtenä keskeisistä toimijoista tietyissä markkinasegmenteissä, joissa kilpailevien yritysten lukumäärä on yleensä rajallinen.

Kohdeyritykseksi valittiin yritys ja tutkimuksen kohteena on erityisesti pk-yrityksen terveyttämisprosessiin liittyvä päätöksenteko. Tutkimuksessa pk-yritys käsitetään Euroopan Unionin pk-yritystä koskevan määritelmän mukaisesti. EU-komission suosituksen 2003/361/EY mukaan pk-yritysten luokka koostuu yrityksistä, joiden palveluksessa on vähemmän kuin 250 työntekijää ja joiden vuosiliikevaihto on enintään 50 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma on enintään 43 miljoonaa euroa (Käyttöopas PK-yrityksen määritelmä, 2015, 3). EU:n pk-määritelmän mukaan on lisäksi tarkasteltava, onko yrityksen käytössä huomattavia lisäresursseja kuten omistusta, kytköksiä tai kumppanuussuhteita suurempien yritysten taholta, jotka voivat muuttaa tulkintaa. Määrittelyssä tulee käyttää viimeisen hyväksytyn tilinpäätöksen tietoja (käyttöopas PK-yrityksen määritelmä, 4, 11, 16-22).

Tutkimuksen ajanjakso sijoittuu vuodelle 2012. Viimeisen hyväksytyn tilinpäätöksen mukaan kohdeyritys muodosti konsernin tutkimuksen aikana. Vuonna 2011 liikevaihto oli noin 10 miljoonaa euroa, taseen loppusumma noin 15 miljoonaa euroa ja henkilöstömäärä tilikauden lopussa oli 94, joten kohdeyritys täytti pk-yrityksen määritelmän. Kohdeyrityksen pääomistajana oli toinen liiketoimintaa harjoittava yhtiö, jonka liikevaihto oli noin 28 M, taseen loppusumma 29,5 M ja henkilöstömäärä 196, joten tämä sidonnaisuus ei ole muuttanut kohdeyrityksen määrittelyä pk-yritykseksi.

2009 2010 2011 2012

Liikevaihto emoyhtiö 12.862 9.981 8.074 6.368

Henkilöstö emoyhtiö 83 81 75 70

Henkilöstö konserni 90 89 94 88

Taseen loppusumma 26.754 25.115 19.520 7.740

Taulukko 1: Kohdeyrityksen kokoa kuvaavat tunnusluvut 2009-2012.

Kohdeyrityksessä on ollut yli 50 työntekijää, joten Euroopan Unionin tarkemman määrittelyn mukaan se on ollut keskisuuri yritys (käyttöopas PK-yrityksen

määritelmä, 4). Euroopan ulkopuolella tehdyissä, aiemmissa tutkimuksissa pienyritys on yleisesti määritelty alle 500 työntekijän yritykseksi (Chowdhury&Lang 1993, 11 ja 1996, 172) tai suuremman yrityksen yksittäiseksi liiketoimintayksiköksi (Hambrick&Schecter, 1983, 237), mutta myös 100 työntekijän määrää on käytetty pienyrityksen rajana (Boyle&Desai, 1991, 33).

Kohdeyritys on ollut rakenteeltaan pk-yritys, mikä on vaikuttanut yrityksen toimintatapaan ja resursseihin. Pienyritysten strategisessa suunnittelussa on usein puutteita (Boyle & Desai, 1991, 40). Kohdeyrityksellä on ollut yrityksen kokoon nähden merkittäviä kasvutavoitteita. Tutkimuksen ja kehityksen osuus liikevaihdosta on ollut 13-17% liikevaihdosta eikä se ole laskenut tappiollisinakaan vuosina. Liikevaihdon lasku kertoo myös siitä, että tehty tuotekehitys ei ole johtanut merkittävään liikevaihtoon. Ulkopuolisen konsulttiraportin mukaan yhtiön myyntistrategia oli puutteellinen ja asiakasprojekteissa otettiin liian suurta riskiä yrityksen kokoon nähden. Yhtiön henkilöstö- ja talousresurssit ovat olleet pienet, erityisesti kun verrataan toimialalla toimiviin kilpailijoihin, jotka ovat lähes poikkeuksetta kansainvälisiä suuryrityksiä tai niiden liiketoimintayksiköitä. Yhtiöllä ei ole ollut pienen kokonsa johdosta juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa toimialan markkinoihin tai asiakkaiden ostokäyttäytymiseen.

Pääosa yhtiön toiminnasta on ollut erikoisasiantuntemusta vaativaa myyntiä, suunnittelua ja toteutusta, minkä johdosta yrityksellä on ollut kokoonsa nähdenkin vähän reaaliomaisuutta. Tämä on vaikuttanut yhtiön taloudelliseen liikkumavaraan vähentäen yhtiön vakuusarvoa ja tätä kautta myös rahoitusmahdollisuuksia. Yhtiön suuri tase vuosina 2009-2011 on koostunut pääosin aineettomista oikeuksista kuten aktivoiduista kehitysmenoista sekä osuuksista ja saamisista tytäryhtiöiltä, mikä on ainakin ulkopuolisesta näkökulmasta ollut rahoitusta kannattamattomille tytäryhtiöille. Yhtiön koon vaikutus voi siis olla myös riippuvainen yhtiön toimialasta.

Tässä tutkimuksessa ei ole kuitenkaan tutkittu yrityksen koon ja toimialan riippuvuussuhdetta.

Yhtiö on alun perin perustettu suomalaisen tutkijaryhmän innovaatioihin perustuen.

Yhtiön omistajina on ollut sekä yksityishenkilöitä että ammattimaisia

pääomasijoittajia. 2000-luvun alkupuolelta pääomistajana oli toinen kotimainen, case-yrityksen kanssa samankaltaisen asiakaskunnan parissa toimiva konserni.

Konsernin koko on ollut koko ajan EU:n pk-määritelmän rajoissa. Kohdeyritys kasvoi vähitellen 1990-luvun loppuun mennessä noin kolmenkymmenen henkilön yksiköksi, mutta varsinainen kasvuhyppäys ajoittui 2000-luvun alkuvuosiin. Tällöin eräät muutokset keskeisten asiakkaiden ulkoisessa toimintaympäristössä kasvattivat alan tuotteiden kysyntää ja niiden kehittäminen Suomessa nähtiin entistä tärkeämmäksi myös alan kotimaisten vaikuttajien ja teknologiarahoittajien taholta.

Huomattavien kehityspanostusten myötä yhtiön henkilöstön määrä kasvoi kotimaassa vuoden 2003 kolmestakymmenestä henkilöstä noin kahdeksaankymmeneen henkilöön vuonna 2007 liikevaihdon kasvaessa samanaikaisesti yli kaksinkertaiseksi. Vuonna 2003 yhtiö perusti myös oman myyntiyhtiön Pohjois-Amerikkaan.

Tässä tutkimuksessa ei ole selvitetty, onko yrityksen omistussuhteilla vaikutusta terveyttämistilanteeseen. Itsenäiset yritykset reagoivat ympäristön muutoksiin nopeammin kuin tytäryhtiöt johtuen tytäryhtiöiden mahdollisuudesta käyttää emoyhtiön resursseja (Thrams & al., 2013, 1292). Kohdeyritys on ollut toisen pk-yritykseksi luokitellun konsernin tytäryhtiö ja käyttänyt konsernin taloudellisia resursseja, kuten vakuusreserviä rahoituksen saamiseksi. Yrityksellä oli muodostunut emokonserninsa kanssa tietty toimintamalli ja emoyhtiö oli aiemmin rahoittanut pitkään tappiollistakin toimintaa nähden sen tulevaisuuden mahdollisuuksien luomiseksi. Vaikka yhtiön taloudellinen alamäki on kestänyt useampia vuosia, pääomistaja ei ole edellyttänyt merkittäviä muutoksia yhtiön strategiaan, mikä on melko poikkeuksellista.

Kuten teoriaosuudessa todettiin, päätöksenteon keskittyminen ja puutteellinen osaaminen kuuluvat pk-yrityksen ominaispiirteisiin. Kohdeyrityksen päätöksenteko oli keskittynyt toimitusjohtajalle eikä hallitus puuttunut tilanteeseen kuin vasta ulkopuolisten rahoittajien vaatimuksesta. Tällainen johtamis- ja toimintamalli vaikutti merkittävästi siihen, miten nopeasti ja millä tavalla yrityksessä reagoitiin toimintaympäristön ja yrityksen tilanteen muutoksiin ja osaltaan edesauttoi kriisin pitkittymistä ja syvenemistä.