KIRKKO, KOULUJA SIVISTYSELÄMÄ

PORIN

KAUPUNKISEURAKUNTA

Kirkollisista oloista on ensiksikin, huomattava, että kaupunki ja sitä ympäröivä maaseutu jo nyt, tosin vain lyhyeksi ajaksi, erotettiin Ulvilasta omaksi kaupunkiseurakunnaksi. Täten oli siis jo 300 vuotta takaperin toteutettuna järjestely, joka vasta runsas miespolvi sitten ^{(v. 1877)} on uudestaan otettu käytäntöön. Mahdollisesti oli itsenäisen kaupunkiseura-kunnan perustaminen yhteydessä väkiluvun lisääntymiseen eteenpäin pyrki-vässä kauppakaupungissa. Porin seurakunta ei ollut jäsenluvultaan aivan vähäpätöinen. Huomaamme sen niistä suuruussuhteista, jotka

1580-luvun

lopussa ajateltiin

silloin

kaupunkiin rakennettavaksi

ehdotettua

uutta kivi-kirkkoa varten. Kuningas Juhana 111:n

11.1.1589

antaman kirjeen mukaan oli kirkosta näet tehtävä

”80

kyynärää pitkä ja 35 kyynärää leveä”.¹ Luul-tavaa on myöskin, että tämän siihen aikaan suurehkon

rakennushankkeen

suunnittelu joka kuitenkaan ei toteutunut oli aiheutunut juuri uuden kirkkoherrakunnan perustamisesta, joka

todennäköisesti

oli tapahtunut vähän ennen, koska Ulvilan ylipääläiset jo uutena vuotena 1588 todistivat, että he

”eivät

olleet pyytäneet päästä Porin

alaisiksi”

eivätkä tahdo erota kirkkoherras-taan Eerikistä.² Ensimmäisen oman kirkkoherransa näyttää kaupunki kui-tenkin saaneen vasta kahta vuotta myöhemmin, kun Juhana 111

7.7.1590

nimitti Jacob Henricin eli Jaakko Henrikinpojan Porin kau-pungin ja seurakunnan kirkkoherraksi, koska hän ”oli kuullut siellä olevan sopivan seurakunnan sekä ruotsalaisia että suomalaisia”.³ Mutta kuten jo huomautettiin uuden kirkkoherrakunnan aika ei kestänyt kauan. Jo 27.11.

1599 pyysi Porin porvaristo Kaarle-herttualta, että ”se joka pystyy johtamaan heidän kouluansa, myös tulisi heidän kirkkoherraksensa, sekä että Ulvilan pitäjä, joka muutamia vuosia sitten oli erotettu, jälleen yhdistettäisiin, koska vanhoista ajoista saakka on ollut niin, ja koska tämä olisi kruunulle, heille ja pitäjälle suureksi hyödyksi ja

eduksi”.

Niinpä herttua päättikin

8.7.1602

tämän johdosta, että ”kun porvarit ovat pyytäneet Eerik-herraa

Porin historia

Messukasukka, jonka Sofia de la Gardie v. 1631 lahjoitti Porin kirkolle. ^Risti keskiaikaista

koru-ompelua. Valok. Kansallismuseo.

Ulvilasta sielunpaimenekseen, koska se, joka heillä nyt ^on mahdollisesti yllämainittu Jaakko Henrikinpoika, joka eli

ainakin

^{vielä v. 1600,} jolloin hän otti pappissäädyssä osaa Linköpingin valtiopäiviin

1

ei voi sopia heidän kanssaan, niin tulkoon Eerik-herra heidän kirkkoherrakseen ja koulumestari pitäköön sitten koulun ja Ulvilan pitäjän”.⁵ Vaikka viimeksimainitun pää-töksen sanamuoto näyttää siltä, kuin Kaarle-herttua olisi vielä aikonut yllä-pitää Juhana 111:n toimeenpanemaa pitäjänjakoa, käy muista asiakirjoista kuitenkin selville, että molemmat kirkkoherrakunnat juuri tänä vuonna ^on jälleen yhdistetty. Sen jälkeen ne ovat pysyneet yhdessä lähes meidän päi-viimme saakka.

326

9. Kirkko,

koulu

ja sivistyselämä KOULU

I

Kaupungin vanhin koulu oli perustettu

todennäköisesti

jo sa-maan

aikaan

kuin kaupunkikin, vaikka se mainitaan ensi kertaa v. 1562. Aluksi se näyttää, päät-täen opettajan palkkaeduista, kol-mesta lästistä jyviä, olleen jon-kunlainen korkeampi

peda-gogi o. Koulu muutettiin pian alemmaksi samanlaatuiseksi oppi-laitokseksi, sillä palkkaehtoja oli vuoden 1590 jälkeen melkoisesti vähennetty, nim. yhdeksi lästiksi jyviä.⁶ Koulutalona oli

yksinker-tainen

"koulutupa” (skolestufva), jonka sisustukseen todennäköisesti kuului

muutamia

yksinkertaisia istuinpenkkejä. Oppilaiden, jotka enimmäkseen olivat köyhien

talon-Porin kirkkoherran Johannes^Sigfridin käsialaa ja sinetti vuodelta 1619. Valtionarkisto.

poikien ja itsellisten lapsia, oli ^tapana pyhäinmiesten ^{päivänä ja}

luultavasti

muinakin juhlapäivinä kuljeksia kaupungilla paikasta paikkaan porvareiden porttien edustoilla laulamassa, mistä hyvästä he saivat jonkin vähäisen almun. Ajan tapoihin näyttää myös kuuluneen, että köyhille

teineille

ajoit-tain annettiin vähän apua siitä ylellisyydestä, joka oli ahdettuna läheisen kuninkaankartanon

varastohuoneisiin.

Heille jaettiin siten esim. ^v. 1596 Porin kartanosta 6 kannua voutiolutta,

V 2 leiviskää

leipää, 1 lampaanruho ja naula kynttilöitä.⁷ Usein heitä vainosi sitä paitsi niin kova kohtalo, että heidät kes-ken lukujaan siepattiin pois koulunpenkiltä, milloin vietäviksi johonkin kunin-kaalliseen virastoon, jossa tarvittiin kirjureita, milloin sijoitettaviksi jonkun paikkakunnalla asuvan aatelismiehen luo yksityissihteereiksi eli stylisteiksi.

Piispa Juusten sanoo eräässä kirjeessä ^v;lta 1566, että kaksi Porin koulun teiniä oli otettu kuninkaan

kansliaan.*

Aatelismiesten ja muiden kuninkaal-listen

virkamiesten

vanhan pahan tavan johdosta, kun he veivät

tarvitsemiaan

oppilaita muitta mutkitta pois ^koulusta, katsoi rehtori Ericus Laurentii tar-peelliseksi anoa kuninkaan suojelusta. Tästä syystä antoi kuningas Juhana

111 14.10.1590 suojeluskirjeen Porin koululle, "kieltäen jokaista ^säätyyn ja asemaan katsomatta

tekemästä

edellä mainitun koulutuvan teineille mitään haittaa tai häiriötä”.⁹

327

Porin historia II

Samassa kirjeessä myönsi kuningas sitäpaitsi koulun

teineille

”k ä y n ti p itä j i k s i” Närpiön jaKokemäen, joissa köyhät koululaiset ajan tavan mukaan saivat loma-aikoinaan koota talven tarpeita. Nämä aikai-semmin Turun katedraalikoululle kuuluneet pitäjät, jotka vakuutettiin Porin koululle sekä Kaarle IX:n kirjeessä v. 1602 että tämän kuninkaan kaupun-gille v. 1604 myöntämissä etuoikeuksissa, aiheuttivat nyt pitkällisen riidan molempien oppilaitosten välillä. Turun koulun rehtori Joakim Stutaeus ehdotti ensin vaihtokauppaa siten, että porilaiset vapaaehtoisesti antaisivat takaisin Turun koululle Kokemäen ja Närpiön, joiden sijaan he saisivat Hämeenkyrön ja jonkun muun pitäjän. Mutta pormestari ja raati vastasi 14.8.1614, että vaikkei heillä muuten olisi mitään sellaista vaihtoa vas-taan, heillä ei kuitenkaan ollut valtaa muuttaa mitään Kuninkaallisen Majes-teetin etuoikeuksissa, "jotka olivat varta vasten pergamentille kirjoitetut".¹⁰

Turun tuomiokapituli, joka oli huomannut Porin pormestarin ja raadin kavalien neuvojensa ja juoniensa avulla ajaneen asian niin, "että pitäjät oli-vat tulleet heidän etuoikeuksiinsa luetuiksi",¹¹ palautti ne kuitenkin Turun koulutuvan alaisiksi ja lähetti niihin Turun koululaisia teininkäyntiin.

Vie-Porin koulun rehtorin Gregorius Thomae Arctovolitanuksen palkkakuitti vuodelta 1630. Valtionarkisto.

328

9. Kirkko, koulu ja sivistyselämä

läpä Turun koulun oppilaatkin ottivat asian ajaakseen ja kääntyivät valitus-kirjeellä valtiokansleri Aksel

Oxenstiernan

puoleen. He valittivat, että heidän ikivanha opistonsa vastoin

kaikkea oikeutta

ja kohtuutta oli joutunut pori-laisten ⁽⁼ "Karhulinnalaisten”), noiden

levottomien

^ihmisten, hyökkäyksille alttiiksi, jotka siten pyrkivät

oikeuttamaan

enteellisen nimensä (nomini suo ominoso

satisfacere

annitentibus). Kavalasti ja viekkaasti tahtovat he kau-punkietuoikeuksiensa varjolla sortaa Turun koulua, tätä

”oman

uskontonsa äitiä”,¹² josta he saavat opettajansa ja pappinsa ja jossa heidän

alkeisope-tusta nautittuaan koulujärjestyksen mukaan täytyy viimeistellä opintonsa ennen kuin he ovat kelvollisia pappisvirkoihin”.¹³ Ilvestä kavalammin ja Argusta valppaammin he vain vaanivat tilapäisiä etujaan,

eivätkä

^ajattele, että jos Turun koulu heidän

toivonsa

mukaisesti häviäisi, olisi heidän oma-kin

nuorisonsa harmaantuva

raakalaisuuden pimeydessä.¹⁴ Miten riita vih-doin ratkaistiin ei selvästi ilmene asiakirjoista. Vielä v. 1618 pyysi tuomio-kapituli Oxenstiernalta, ettei muiden

sallittaisi

riistää Turun koululta sen pitäjiä, "kuten Porin porvarit usein vääryydellä yrittävät”,¹⁵ mutta valitus-kirjeessään

v:lta

1634 valittaa taas Porin kaupunki, "että Turun piispa on ottanut heidän

koulultaan

muutamia pitäjiä, jotka edesmenneet

kuninkaat

ovat

antamissaan etuoikeuksissa

asettaneet sen alaisiksi”.

111

Porin koulu, jonka oppilaiden kuten mainittiin tuli käydä Turun

katedraalikoulua

ennenkuin voivat palvella opettajina tai pappeina, oli aikoi-naan varsin tärkeä laitos.¹⁰ Tässä "hyvässä pedagogiossa” oli sen olemassa-olon viimeisinä

aikoina

noin 70 oppilasta, ja siellä kävi nuorisoa aina Pohjan-maalta saakka. Tämän maakunnan oli siihen aikaan henkisissä tarpeissaan, kuten kaupassaankin, käännyttävä lähinnä Porin puoleen.

Katkerasti

surren porvaristo sen tähden kuuli, että kaupungin koulu, kuten muutkin pikkukou-lut, oli Turun kimnaasin tultua v.

1630

perustetuksi tämän hyväksi kadot-tava

kannatuksensa

ja että oppilaiden, joista ei edes kymmenennellä osalla ollut varoja sellaiseen muuttoon, oli

lähdettävä

^Turkuun.

Huomauttaen

^miten

"heidän

kaupunkinsa oli vanha kaupunki ja sen

koulusta

oli tullut monta oppinutta ja ymmärtäväistä miestä, joita on käytetty papillisiin virkoihin ja maallisiin toimiin”, pyysivät porvarit,

"että

sen köyhää

nuorisoa

^yhä edelleen heidän

luonaan

Jumalan pelossa ja Hänen oikeassa tuntemisessaan opetettaisiin ja kuritettaisiin, niinkuin muuallakin

valtakunnassa

on tapana”.¹⁷ Koulu jäikin mahdollisesti valtion kannattamana toimimaan vuoteen

1640

^asti, jolloin kaupunkiin perustettiin triviaalikoulu, mistä pian oli tuleva eräs maan parhaita oppilaitoksia.

329

Porin historia

SIVISTYSELÄMÄ

1

Tähän oppilaitokseen kohdistuu myöskin se vähä, mikä tiedetään kau-punkilaisten osanotosta ajan suuriin uskonnollis-val-tiollisiin kiistoihin. Kummallakin siihen aikaan taistelevalla kir-kollisella suunnalla, protestanttisuudella ja katolisuudella, näyttää olleen edustajia joko koulun opettajien tai sellaisten henkilöiden joukossa, jotka olivat siinä saaneet ensimmäiset opin alkeet. Kirkkoherra Martti

Olavin-poika, joka toimi myös kaupungin koulumestarina, näyttää olleen innokas luterilainen ja hän kadotti v. 1578 kannatuksensa,

"koska

hän ei tahtonut ottaa liturgiaa vastaan".¹⁵ Porilaisesta Gregorius Klementinpojasta, joka todennäköisesti oli kaupungin koulun oppilas, tuli myöhemmin tunnettu paavi-lainen; hän kävi sekä Gollegium germanium-nimistä jesuiittakouluaRoomassa,

johon hän kirjoittautui v. 1578, että Olmlitzin jesuiittaseminaaria, jonne hän muutti v. ^1583.19 Myöskin aikaisemmin usein mainitun Markus Sundergeltin pojasta Olavista, joka todennäköisesti niinikään oli harjoittanut ensimmäisiä opintojaan isänsä kaupungin oppilaitoksessa, tuli sittemmin jesuiitta ja hän sai v. 1580 Olmutzissä tehtäväkseen suomen kieliopin kirjoittamisen, jotta roomalaiskatolinen katkismus

voitaisiin

kääntää suomeksi.²⁰

Keskiaikainen messukirja eli graduale, jota vielä v. 1583 käytettiin laulukirjana Porin koulussa. Huomaa suomenkielinen omistuskirjoitus pergamentin

ylälaidassa: ”Borin skoulun kiriä”. Helsingin Yliopiston kirjasto.

330

9. Kirkko, koulu ja sivistyselämä II

Toinen tämän aikakauden porilainen, jonka uskonnollista kantaa emme lähemmin tunne, mutta joka tuli vaikuttamaan suomen kielen hyväksi, oli porilainen Paavali-satulasepän poika Markus, joka opintielle antaudut-tuaan otti isänsä ammatin mukaisen nimen Zadelerus. Hän oli kappalai-sena Oulussa v. 1635, kun tunnettu ruotsalainen neljän kielen sanakirjan tekijä Eri c^{u s} Schroderus saapui sinne jäljentämään Messeniuksen historia-teosta.

Schroderus

sai Markus Zadelerukselta miltei kaikki sanakirjansa Lexi-kon Latino-Scondicum’in suomalaiset ainekset, noin 2 400 ^sanaa. Tutkijat ovat viime aikoina kiinnittäneet erikoista huomiota siihen, että Zadelerus on itse sepittänyt tai siirtänyt murteista uusia

suomalaisia

^{vastineita sanoille, joilla} niitä ei vielä ollut. Hakulisen mukaan tällaisia sanoja ovat ^esim.; käsky-läinen "upseeri”, lipunkantaja "vänrikki”, ylimäinen "eversti”, hahdenpää "ami-raali”, rautapaita "panssari” (tunnetaan myöhemmin kalevalamittaisesta kan-sanrunoudesta), saarto "valli”,

vaskitorvi

"trumpetti”, hahdenhammas "ank-kuri”, ilmakirja "almanakka”, tiekirja "passi”. Annamari Sara jastaas huomauttaa, että Zadelerus on ensimmäinen, joka kirjallisesti käyttää sellaisia kansanrunoudessamme esiintyviä mytologisia käsitteitä kuin tyrä, vedenhaltija, kyöpeli, lintukodonmies,

aanihauta

ja vaakalintu. Vaikka kuten näkyy, vain harva näistä sanoista on lopullisesti jäänyt kieleen tässä ^asussa, on pyrkimys omakielisten vastineiden sepittämiseen ja kansanperinteen tallettamiseen

pan-tava merkille. On lisäksi varsin mahdollista, että Zadeleruksen kääntämää sotilassanastoa on 1600-luvun sotaisina aikoina, jolloin suomalaisia joukkoja tiettävästi komennettiin suomeksi, runsaastikin käytetty.

Markus Zadelerus pääsi v. 1640 Porin koulun konrehtoriksi, mutta muutti vielä samana vuonna vastaavaan asemaan Turun katedraalikouluun. Hän jatkoi menestyksellä opintojaan ja promovoitiin v. 1647 filosofian maisteriksi, mikä arvo vastaa nykyistä tohtoria. Tällaiset ansiot toivat hänelle Oulun kirkko-herran paikan samana vuonna. Vaikean luonteensa johdosta hän oli kuitenkin sopimaton papillisiin tehtäviin ja niinpä hänet v. 1659 siirrettiin

Uudenkaarle-pyyn triviaalikoulun rehtoriksi. Täällä hän luultavasti vasten tahtoaan tulleena alusta alkaen joutui monenlaisiin rettelöihin ympäristönsä kanssa.

Tämänkin virkapaikkansa menettäneenä tämä oppinut ja monitietoinen mies kuoli lopulta köyhyydessä Tarussa v. 1662. Suomen kielen viljelyn historiassa hänen ansionsa kuitenkin edelleen muistetaan.¹¹

-X-331

In document KAUPUNGIN PORIN (sivua 68-75)