3. Monimenetelmäisen kielentutkimuksen metateoreettisia lähtökohtia
3.4. Kielen tasot ja tutkimuksen monimenetelmäisyys
Kielentutkijan on tutkimuksessaan jotenkin määriteltävä luonnollinen kieli, tutkimuksensa kohde. Tässä tehtävässä on mielekästä muistaa, että ihmiselle ilmenevä ja ihmisen käsitteistämä todellisuus sekä tutki-muksessa käytetyt muuttujat, kategoriat, rakenteet ja muodot eivät ole välttämättä sama asia kuin ontologia. Luvussa 3.2.3. käsiteltiin tutkimus-kohteen ontologisointia: tutkijan taustateoria vaikuttaa siihen, millaisen eksistenssin hän osoittaa tutkittavalle ilmiölle.
Tutkimuksessa on luonnollista käsitteellistää osa kulloinkin tarkas-teltavasta maailmasta ja esittää erilaisia painotuksia sille, mitä puolta kielestä halutaan ensi sijassa tarkastella: kielen konventionaalistunutta koodin rakennetta tai sisältöä (eli symbolisen yksikön muotoa tai mer-kitystä), kieltä kokonaisena abstraktina järjestelmänä tai kielen raken-teiden esiintymiä käytössä ja näiden funktioita ja tulkintoja vai kieltä tietona tai käyttäytymisenä osana muuta inhimillistä toimintaa. Kieltä voidaan myös suhteuttaa käsitteistettyyn aikaan ja paikkaan sekä sitä käyttävään ihmiseen eri tavoin (ks. Johdannon luku 3.3.3. tk.).
Kuviossa 22 esitetään karkea kuva kielentutkimuksen menetelmien tai suuntausten ja kielen sekä eräiden muiden tieteiden suhteista. Kuvio ei ole kattava, ja sitä on syytä tulkita heuristisena mallina, jolla voidaan yksin kertaistaa monimutkaista ja monitasoista suhteiden järjestelmää.
Kuvio muodostuu sisäkkäisistä ympyrän kehistä, joiden rajat eivät ole jyr-kät. Keskiössä on kieli primaarina tutkimuskohteena ja sen jakautuminen fysikaaliseen, mentaaliseen ja sosiaaliseen tasoon (vrt. kuviot 15 ja 21b).10
Kuvio 22. Kielen tasot, tutkimusmenetelmät ja kielentutkimuksen suuntaukset.
Kielitieteen menetelmiä ja kielentutkimuksen suuntauksia ei voi usein-kaan selvästi ja yksioikoisesti erottaa toisistaan. Suuntauksissa kiteytyy usein jonkin menetelmän perinteinen tietämys ja tällä metodilla saa-dusta tiedosta jalostunut kielikäsitys ja tieteellinen teoria. Jotkin metodit myös käytännössä hahmotetaan samalla suuntauksiksi (esim. historiallis- vertaileva metodi tai suuntaus). Suuntausten tietynlainen toissijaisuus koskee niiden tieteensosiologista jäsentymistä, paradigmatisoitumista, erilaisia ohjausvaikutuksia (esim. mikä on kulloinkin arvostettavana pidettävää ja tavoiteltavaa tutkimusta, prominenttien tutkijoiden valtaa jne.) ja esimerkiksi yksittäisten tutkijoiden ja opiskelijoiden asemaa ja sosiaalistamisprosessia tiedeyhteisössä. Tällaiset seikat ovat enemmän tiedeyhteisöä jäsentäviä tekijöitä ja viime kädessä toissijaisia tekijöitä tut-kimuksen ytimen (tiedonkohde, metodi ja metodologia) rinnalla, vaikka niillä onkin merkittävää vaikutusta myös tehtävään tutkimukseen (esim.
tutkimustrendien tai pitkäaikaisten tutkimus perinteiden muodossa). (Ks.
esim. Karlsson 1975; Kelomäki 2009.) Tieteensisäisen järjestäytymisen lisäksi tutkimuksen muotoutumiseen vaikuttavat toki myös tieteen ul-koiset, yhteiskunnalliset tekijät ja esimerkiksi kieli politiikka (esim. Lap-palainen, Sorjonen & Vilkuna 2010). Tähän liittyy se, kuinka kieli yhteis-kunnassa yleisesti ymmärretään, millainen merkitys sille annetaan, mitä tutkimukselta toivotaan ja millaisen tutkimuksen katsotaan kulloinkin olevan tässä suhteessa tuottavinta. Nämä seikat voivat vaikuttaa myös paikallisesti painotusten siirtymiin tieteenalan sisällä.
Tutkijan on mielekästä analysoida oman metodinsa ja taustateoriansa käsityksiä kielestä (esim. kieli järjestelmänä, kieli toimintana yms.). Il-miöihin pureutuvat kysymyksenasettelut ohjaavat metodivalintaa, minkä seurauksena kieleen kohdistuu jokin näkökulma, jonka voi pelkistää tutkimuskohtaisesti joksikin kielikäsitykseksi. Eri suuntausten tai me-todien piirissä voi olla esimerkillisiä mallitutkimuksia eli eksemplaareja, joita voidaan seurata tutkimuksenteossa. Tällainen oli aikanaan esimer-kiksi E. N. Setälän vuonna 1891 ilmestynyt teos Yhteis suomalainen äänne-historia, joka toimi pitkään fennougrististen äännehistoria kuvausten malliesityksenä ja joka on monessa suhteessa pätevä yhäkin. Yleisesti mallitutkimuksissa on aina vaarana se, että ne sitovat tutkimusalaa lii-kaa tai niiden sisältämiä virheitä toistetaan uusissa tutkimuksissa.
Kielitieteellisten teorioiden sijoittaminen ontologisiin näkemyksiin on toisaalta hankalaa siksi, että kielitieteen metateoreetikot eivät usein-kaan ole määritelleet omia ontologisia käsityksiään selvästi suhteessa käytyihin koulukuntakeskusteluihin. Toisaalta näissä määritelmissä on usein sellaisia ristiriitaisuuksia, jotka tekevät ko. teoriasta jollain tavoin sisäisesti ristiriitaisen. Esimerkiksi Langacker (1987, 20, 157, 178) käyttää termejä holismi ja emergenssi mutta toisaalta olettaa, että kognitiiviset ilmiöt voidaan redusoida eli palauttaa neurokemialliseksi toiminnaksi (emergenssistä ks. Määttä, Nieminen & Pälli 2000). Hän tekee siten kolme keskenään ristiriitaista sitoumusta (ks. Kenttä 2003, 78). Edes toi-siaan hyvin lähellä olevien teorioiden, kuten prototyyppiteorian (Rosch 1978; 1999) ja kognitiivisen semantiikan (Lakoff & Johnson 1999), onto logiset oletukset eivät ole tarkalleen ottaen samat.
3.5. Lopuksi
Olemme tässä luvussa kehittäneet yleiskuvaa kielentutkimuksen ken-tästä ja kiinnittäneet huomiota joihinkin metateoreettisen tarkastelun kannalta keskeisiin käsitteellisiin lähtökohtiin. Tieteenalan moni-menetelmäisyys perustuu siihen tosiasiaan, että kielen kaltaista hyvin mutkikasta ilmiötä voidaan lähestyä useasta eri tarkastelu kulmasta ja se voidaan hahmottaa jo perusolemukseltaankin moni-ilmeiseksi (esim.
kielen fysikaalinen, mentaalinen ja sosiaalinen taso, ks. kuviot 15, 21b ja 22). Tällaisen selvittely edellyttää välttämättä usean metodin käyttöä.
Huomattava on kuitenkin ensinnä se, että kielen käsitteellistäminen tutkimustyössä on sikäli aina teoriasidonnaista, että vasta taustateoria määrittelee ontologisia sitoumuksia. Toiseksi kielen ontologisointi eli kielen olemuksen näkeminen ensisijaisesti yhdenlaisena ei millään välttämättömyydellä johda normatiivisesti tietynlaiseen metodologiaan.
Kielentutkimuksen käytäntö ja sitä kuvaava tieteenfilosofia ovat tois-taiseksi pysytelleet melko etäällä toisistaan (ks. kuitenkin esim. Hamu-nen, NiemiHamu-nen, Kelomäki & Dufva 2019). Hyvin toivottavaa olisi, että tulevaisuudessa kielentutkimuksen metateoriaa tutkittaisiin enemmän.
Aiheesta lisää:
Scholz, Barbara C., Pelletier, Francis Jeffry & Pullum, Geoffrey K. 2016.
Philosophy of linguistics. Julkaisussa: Zalta, Edward N. (toim.) The Stan-ford Encyclopedia of Philosophy (Winter 2016 Edition). [verkko aineisto].
[viitattu 25.5.2018]. Saatavissa: https://plato.stanford.edu/archives/
win2016/entries/linguistics/.
Stainton, Robert J. 2018. Philosophy of Linguistics. Oxford Handbooks Online. [verkkoaineisto]. [viitattu 25.5.2018]. Saatavissa: http://www.ox-fordhandbooks.com/view/10.1093/oxfordhb/9780199935314.001.0001/
oxfordhb-9780199935314-e-002.
viitteet
1 Davidsonin käsitys perinteisestä tai vallitsevasta kielentutkimuksesta oli selvästi ennen kaikkea chomskylainen generativistinen näkemys kielestä järjestelmänä.
2 Niin kuin monien filosofien ajatukset kehittyvät ajan myötä, näin kävi myös Popperille.
Hänen rationalistiseen ajatteluunsa sisältyi hänen myöhäisfilosofiassaan yhä enemmän realistisia elementtejä. Popper ei itse käsitellyt tätä dilemmaa omassa ajattelussaan, joten tarkkaa selkoa ovat tehneet vasta Popper-tulkitsijat (ks. esim. John Wettersten (1992) The Roots of Critical Rationalism).
3 On hyvä muistaa, että de Saussuren Yleisen kielitieteen kurssi on postuumi julkaisu opis-kelijoiden muistiinpanojen pohjalta (ks. Nyman & Suominen 2002). Edellä esitetyn eng-lanninkielisen sitaatin suomenkielinen vastine kuuluu näin: ”Merkit, joista kieli koostuu, eivät ole abstraktioita, vaan jotakin todella olemassa olevaa. Juuri merkkejä ja niiden suhteita kielitiede tutkii. Voimme kutsua niitä tämän tieteen konkreettisiksi olioiksi.” (de Saussure 2014 [1916]: 201.) Toisaalla de Saussure luonnehtii merkkiä tähän tapaan:
”Kieli [langue] on luonteeltaan yhtä konkreettinen asia kuin puhuntakin [parole], ja tästä on suurta etua tutkimuksessa. Vaikka kielelliset merkit ovatkin olennaisesti psyykkisiä [!], ne eivät ole abstraktioita.” (Mts. 89.)
4 Lektin käsitteellä (esim. idiolekti, sosiolekti, etnolekti) on sosiolingvistiikassa tarkoitettu erilaisia kielen varieteetteja, jotka ovat hahmotettavissa ilmiasultaan tietynlaisiksi kielen muodoiksi (esim. aluemurre).
5 Elisitointi (elisitaatio, kirvoittaminen) on kielentutkimuksessa yhteisnimitys sellaisille menetelmille, joissa kielenpuhujat pyritään saamaan tuottamaan tutkijan toivomia kie-len rakenteita tai ilmauksia tai ylipäätään toivottua kielellistä toimintaa joko tietoisesti tai tiedostamattomasti.
kirjallisuus
Arppe, Antti & Järvikivi, Juhani. 2007. Take empiricism seriously! In support of
methodological diversity in linguistics. Corpus Linguistics and Linguistic Theory 3:1, 99–109.
Baker, Gordon P. & Hacker, Peter Michael Stephan. 1988. An Analytical Commentary on the Philosophical Investigations. Volume 2. Wittgenstein: Rules, Grammar and Necessity. Oxford:
John Wiley & Sons.
Bloomfield, Leonard. 1957 [1933]. Language. London: George Allen & Unwin Ltd.
Bradley, David & Bradley, Maya. 2002. Introduction. Julkaisussa: Bradley, David & Bradley, Maya (toim.) Language Endangerment and Language Maintenance: an Active Approach.
London: Curzon Press, xi–xx.
Brattico, Pauli. 2008. Biolingvistiikka: johdatus kielen biologiaan, evoluutioon ja kognitiivisiin perusteisiin. Helsinki: Gaudeamus.
Cariani, Peter. 1998. Towards an evolutionary semiotics: the emergence of new sign-functions in organisms and devices. Julkaisussa: Vijver, Gertrudis Van de, Salthe, Stanley N. & Delpos, Manuela (toim.) Evolutionary Systems. Biological and Epistemological Perspectives on Selection and Self-Organization. Dordrecht: Springer, 359–376.
Chomsky, Noam. 1986. Knowledge of Language: Its Nature, Origin, and Use. New York (NY):
Praeger.
Chomsky, Noam. 1989. Language and Mind. The Darwin Lecture, Darwin College.
Chomsky, Noam. 2001 [1965]. Aspects of the Theory of Syntax. (21. p.). Cambridge (MA):
MIT Press.
Chomsky, Noam. 2007. On Language. Chomsky’s Classic Works Language and Responsibility and Reflections on Language. New York (NY): The New Press.
Cornips, Leonie & Poletto, Cecilia. 2005. On standardizing syntactic elicitation techniques.
Lingua 115, 939–957.
6 Solipsismilla viitataan siihen, että vain yksilön tietoinen tajunta ja mielensisällöt ovat ainoita täysin varmoiksi tiedettyjä asioita.
7 Ekologinen validiteetti tarkoittaa sitä, että tutkimuksen pääargumentti populaation suh-teen on oikeutettu aineiston ja metodin kautta. Jos esimerkiksi on tutkittu ylioppilas-kirjoituksia, ei tuloksia voida yleistää kaikkiin tekstilajeihin ja ikäluokkiin.
8 Jako mikro- ja makrotutkimukseen kuvaa tätä eroa jollain tavoin siedettävästi, mutta sekin on dikotomia, jonka voi helposti tulkita liian yksioikoisesti.
9 Kuvio 21b yhdistää oikeastaan kaksi asiaa: de Saussuren esittämän kuvion (ks. kuvio 21a) käännetty akselisto yhdistetään kuviossa 15 esitettyjen kielen heurististen olemus-tasojen kanssa.
10 Tasojen sijaan voisi ehkä puhua kielen olomuodoista, jolloin terminologinen ero tulisi selvemmäksi: kielen olomuodot (fysikaalinen, mentaalinen, sosiaalinen), kielen (kuvaus-) tasot (perinteinen jako fonologiaan, morfologiaan ym.) ja kielen kanavat (ilmeneminen kirjoitettuna, puhuttuna, viitottuna). Epäselvyyden vaaraa ei tässä yhteydessä kuiten-kaan ole.
Creswell, John. 2014. Research Design: Qualitative, Quantitative, and Mixed Methods Approaches. (4. p.). Los Angeles (CA): Sage.
Crystal, David. 2008. A dictionary of linguistics and phonetics. (2. p.). Malden (MA):
Blackwell.
Davidson, Donald. 2006 [1986]. A nice derangement of epitaphs. Julkaisussa: Davidson, Donald (toim.) The Essential Davidson. Oxford & New York (NY): Clarendon Press/Oxford University Press, 251–265.
Dennett, Daniel C. 1999. Tietoisuuden selitys. [Consciousness explained]. Suomentanut Tiina Kartano. Jyväskylä: Art House.
Fagan, Stephen & Gençay, Ramazan. 2010. An introduction to textual econometrics.
Julkaisussa: Ullah, Aman & Giles, David E. A. (toim.) Handbook of Empirical Economics and Finance. Boca Raton: Chapman & Hall/CRC Press, 133–153.
Grice, Paul H. 1975. Logic and conversation. Julkaisussa: Cole, Peter & Morgan, Jerry L.
(toim.) Syntax and Semantics 3. Speech Acts. New York (NY): Academic Press, 41−58.
Haddington, Pentti & Sivonen, Jari (toim.). 2010. Kielentutkimuksen modernit klassikot.
Kognitiivinen ja funktionaalinen kielitiede. Helsinki: Gaudeamus.
Halliday, Michael A. K. 1978. Language as a Social Semiotic: The Social Interpretation of Language and Meaning. London: University Park Press.
Hamunen, Markus, Nieminen, Tommi, Kelomäki, Tapani & Dufva, Hannele (toim.). 2019.
Käänteitä ja käsitteitä. Näkökulmia kielitieteelliseen keskusteluun. SKST 1454. Helsinki: SKS.
Harris, Roy. 1988. Language, Saussure and Wittgenstein. How to Play Games with Words.
London: Routledge.
Itkonen, Esa. 1997. The social ontology of linguistic meaning. Yearbook of the Linguistic Association of Finland 10, 49–80.
Itkonen, Esa. 2019. Concerning the scope of normativity. Julkaisussa: Mäkilähde, Aleksi, Leppänen, Ville & Itkonen, Esa (toim.) Normativity in Language and Linguistics. Studies in Language Companion Series 209. Amsterdam: John Benjamins, 29–67.
Itkonen, Esa & Pajunen, Anneli. 2010. Empiirisen kielitieteen metodologia. Suomi 199.
Helsinki: SKS.
Jantunen, Jarmo Harri. 2009. Ei pelkästään mielikuvituksen puutteen vuoksi – kieliaineistojen systemaattinen käyttö kielentutkimuksessa. Virittäjä 113:1, 101–113.
Kaila, Eino. 1939. Inhimillinen tieto. Mitä se on ja mitä se ei ole. Helsinki: Otava.
Karlsson, Fred. 1982. Suomen kielen äänne- ja muotorakenne. Porvoo: WSOY.
Karlsson, Fred. 1975. Fennistiikan tieteenparadigmasta ja sen ohjausvaikutuksesta. Virittäjä 79:2, 179–193.
Kauhanen, Irina. 2006. Norms and sociolinguistic description. A Man of Measure Festschrift in Honour of Fred Karlsson. SKY Journal of Linguistics 19, 34–46.
Kelomäki, Tapani. 2009. Nuorgrammaattisuuden myytti suomen kielen tutkimuksessa.
Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos.
Kelomäki, Tapani. 2019. Kielitieteen käänteistä. Julkaisussa: Hamunen, Markus, Nieminen, Tommi, Kelomäki, Tapani & Dufva, Hannele (toim.) Käänteitä ja käsitteitä. Näkökulmia kielitieteelliseen keskusteluun. SKST 1454. Helsinki: SKS, 31–60.
Kenttä, Reetta-Leena. 2003. Langackerin kognitiivisen kieliopin metateoreettinen analyysi:
Kognitio-käsite ja tieteellinen argumentaatio kognitiivisessa kielitieteessä. Pro gradu -tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto.
Konstenius, Reetta. 2014. Empiria, eksperimentti ja etiikka. Kielitieteen metateoriaa.
Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto.
Lakoff, George. 1987. Women, Fire, and Dangerous Things. What Categories Reveal about the Mind. Chicago & London: The University of Chicago Press.
Lakoff, George & Johnson, Mark. 1999. Philosophy in the Flesh. New York (NY): Basic books.
Langacker, Ronald W. 1987. Foundations of Cognitive Grammar. Volume I. Theoretical Prerequisites. Stanford (CA): Stanford University Press.
Lappalainen, Hanna, Sorjonen, Marja-Leena & Vilkuna, Maria (toim.). 2010. Kielellä on merkitystä. Näkökulmia kielipolitiikkaan. SKST 1262. Helsinki: SKS.
Luojola, Teemu. 2006. Kielitieteellisen aineiston kvantitatiiviset analyysimenetelmät.
[verkkoaineisto]. [viitattu 1.2.2019]. Helsingin yliopisto, yleinen kielitiede. Saatavissa:
http://www.ling.helsinki.fi/~fkarlsso/methods/kvant_men.pdf.
McEnery, Tony, Xiao, Richard & Tono, Yukio. 2006. Corpus-based Language Studies: An Advanced Resource Book. London: Routledge.
Mäkilähde, Aleksi & Hynönen, Emmi. 2019. Normatiivisuus ja normin käsite kognitiivisessa kieliopissa, peruskielioppiteoriassa ja systeemis-funktionaalisessa kieliopissa. Julkaisussa: Hamunen, Markus, Nieminen, Tommi, Kelomäki, Tapani &
Dufva, Hannele (toim.) Käänteitä ja käsitteitä. Näkökulmia kielitieteelliseen keskusteluun.
SKST 1454. Helsinki: SKS, 267–304.
Määttä, Urho. 1994. Funktionaalinen selittäminen morfologiassa. Metateoriaa ja huomioita suomen ja sen sukukielten tutkimusperinteestä. Opera Fennistica & Linguistica 7. Tampere:
Tampereen yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos.
Määttä, Urho. 2000a. Mistä on pienet säännöt tehty? Virittäjä 104:2, 203–221.
Määttä, Urho. 2000b. Emergentistinen kielitiede. Julkaisussa: Määttä, Urho, Nieminen, Tommi & Pälli, Pekka (toim.) Emergenssin kielelliset kasvot. Folia Fennistica & Linguistica 24. Tampere: Tampereen yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos, 17–39.
Määttä, Urho. 2000c. Kielitieteen emergenttinen metateoria. Virittäjä 104:4, 498–517.
Määttä, Urho, Nieminen, Tommi & Pälli, Pekka (toim.). 2000. Emergenssin kielelliset kasvot.
Folia Fennistica & Linguistica 24. Tampere: Tampereen yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos.
Niiniluoto, Ilkka. 1983. Tieteellinen päättely ja selittäminen. Helsinki: Otava.
Niiniluoto, Ilkka. 1990. Maailma, minä ja kulttuuri: emergentin materialismin näkökulma.
Helsinki: Otava.
Niiniluoto, Ilkka. 1999. Critical Scientific Realism. Oxford: Oxford University Press.
Nikanne, Urpo. 2015. What makes Conceptual Semantics special. Julkaisussa: Toivonen, Ida, Csuri, Piroska & Zee, Emile van der (toim.) Structures in the Mind: Essays on Language, Music, and Cognition in Honor of Ray Jackendoff. Cambridge (MA): MIT Press, 35–61.
Nikanne, Urpo. 2018. Conceptual Semantics. A Micro-modular Approach. Constructional Approaches to Language 23. Amsterdam & Philadelphia: John Benjamins Publishing Company.
Nyman, Martti. 2000. Näkymätön käsi ja kielitieteen epistemologia. Virittäjä 104:1, 46–70.
Nyman, Martti & Suominen, Mickael. 2002. Ferdinand de Saussure: mies myytin takaa. Julkaisussa: Dufva, Hannele & Lähteenmäki, Mika (toim.) Kielentutkimuksen klassikoita. Soveltavan kielentutkimuksen teoriaa ja käytäntöä 4. Jyväskylä: Soveltavan kielentutkimuksen keskus, 9–66.
Phillips, Colin. 2009. Should we impeach armchair linguists. Japanese/Korean Linguistics 17, 49–64.
Pitkänen, Antti J. & Kohonen, Viljo. 1984. Johdatus kvantitatiiviseen kielentutkimukseen ja alan atk-sovelluksiin. Helsinki: Gaudeamus.
Plowright, David. 2011. Using Mixed Methods: Frameworks for an Integrated Methodology. Los Angeles (CA): Sage.
Popper, Karl. 1978. Three Worlds. The Tanner Lectures on Human Values, University of Michigan, April 1978. [verkkoaineisto]. [viitattu 5.2.2018]. Saatavissa: https://
tannerlectures.utah.edu/_documents/a-to-z/p/popper80.pdf.
Quine, W. V. O. 1951. Two dogmas of empiricism. The Philosophical Review 60:1, 20–43.
Rosch, Eleanor. 1978. Principles of categorization. Julkaisussa: Rosch, Eleanor & Lloyd, Barbara (toim.) Cognition and Categorization. Hillsdale (NJ): Lawrence Erlbaum Associates, 27–48.
Rosch, Eleanor. 1999. Reclaiming concepts. Journal of Consciousness Studies 6:11–12, 61–77.
Saussure, Ferdinand de. 2002 [1916]. Course in General Linguistics. Illinois: Open Court.
Saussure, Ferdinand de. 2014 [1916]. Yleisen kielitieteen kurssi. [Cours de linguistique générale]. Toimittaneet Charles Bally ja Albert Sechehaye yhteistyössä Albert Reidlingerin kanssa. Suomentanut Tommi Nuopponen. Tampere: Vastapaino.
Scholz, Barbara C., Pelletier, Francis Jeffry & Pullum, Geoffrey K. 2016. Philosophy of linguistics. Julkaisussa: Edward N. Zalta (toim.) The Stanford Encyclopedia of Philosophy (Winter 2016 Edition). [verkkoaineisto]. [viitattu 20.1.2020]. Saatavissa: https://
plato.stanford.edu/archives/win2016/entries/linguistics/.
Schütze, Carson T. 2016. The Empirical Base of Linguistics: Grammaticality Judgments and Linguistic Methodology. Berlin: Language Science Press.
Searle, John R. 1980. Minds, brains, and programs. Behavioral and Brain Sciences 3:3, 417–457.
Searle, John R. 2008. Language and social ontology. Theory and Society 37:5, 443–459.
Seppänen, Lauri. 2004. Kieltä ei ole. Uuspragmatistista kielifilosofiaa: Richard Rorty ja Donald Davidson. Tampere: Tampere University Press.
Setälä, E. N. 1891. Yhteissuomalainen äännehistoria. 1. ja 2. vihko. Klusiilit. Spirantit.
Nasaalit. Likvidat ja puolivokaalit. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Sherif, Muzafer. 1965. The Psychology of Social Norms. New York (NY): Octagon Books.
Sinha, Chris. 2014. Niche construction and semiosis: biocultural and social dynamics.
Julkaisussa: Dor, Daniel, Knight, Chris & Lewis, Jerome (toim.) The Social Origins of Language. Oxford: Oxford University Press, 31–46.
Tieteen termipankki. 2018. [verkkoaineisto]. [viitattu 27.3.2018]. Saatavissa: http://www.
tieteentermipankki.fi.
Tomasello, Michael. 2005. Constructing a Language. A Usage-based Theory of Language Acquisition. Cambridge (MA): Harvard University Press.
Tummers, José, Heylen, Kris & Geeraerts, Dirk. 2005. Usage-based approaches in Cognitive Linguistics: A technical state of the art. Corpus Linguistics and Linguistic Theory 1:2, 225–261.
Töttö, Pertti. 2004. Syvällistä ja pinnallista. Teoria, empiria ja kausaalisuus sosiaalitutkimuksessa. Tampere: Vastapaino.
Varela, Francisco J., Kabat-Zinn, Jon, Rosch, Eleanor & Thompson, Evan. 2017. The Embodied Mind. Cognitive Science and Human Experience. Cambridge (MA): MIT Press.
Vogt, Paul W. 1999. Dictionary of Statistics and Methodology. A Nontechnical Guide for the Social Sciences. (2. p.) Thousand Oaks (CA): Sage.
Wang, Dahui, Li, Menghui & Di, Zengru. 2005. True reason for Zipf’s law in language.
Physica A: Statistical Mechanics and its Applications 358, 545–550.
Wettersten, John. 1992. The Roots of Critical Rationalism. Amsterdam: Rodopi.
Wiik, Kalevi. 1984. Miksei munoja vaikka kanoja? Kantasuomen toisen tavun a+i-diftongin a:n kahtalaisen kehittymisen syiden pohdiskelua. Turun yliopiston suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja 20. Turku: Turun yliopisto.
Wittgenstein, Ludwig. 1997 [1953]. Philosophical Investigations. Cornwall: Blackwell Publishing.
Wunderlich, Dieter. 1979 [1974]. Foundations of Linguistics. [Grundlagen der Linguistik].
Kääntänyt Roger Lass. Cambridge Studies in Linguistics 22. Cambridge: Cambridge University Press.
Zipf, George Kingsley. 1935. The Psycho-biology of Language. An Introduction to Dynamic Philology. Boston: Houghton Mifflin Co.
Zlatev, Jordan. 2012. Cognitive semiotics: An emerging field for the transdisciplinary study of meaning. Public Journal of Semiotics 4:1, 2–24.