Viranomaisten toiminta ja maksut
Tietoyhteiskuntamaksua koskevaa sääntelyä ehdotettaisiin muutettavaksi siten, että tietoyhteis-kuntamaksua ei perittäisi yrityksiltä, joiden Suomessa harjoittaman teletoiminnan liikevaihto on alle 300 000 euroa edeltävältä tilikaudelta. Samalla poistettaisiin tietoyhteiskuntamaksun 300 euron vähimmäisraja. Ehdotetun muutoksen tavoitteena olisi vähentää yhtäältä telealan toimi-joille ja toisaalta Liikenne- ja viestintävirastolle koituvaa hallinnollista taakkaa. Kun otetaan huomioon tietoyhteiskuntamaksun määräämisestä ja keräämisestä virastolle aiheutuvien hallin-nollisten kustannusten väheneminen, ei ehdotetulla pienimpien teletoiminnan harjoittajien mak-suvelvollisuudesta vapauttamisella olisi merkittävää vaikutusta viraston tuloihin. Ehdotetussa muutoksessa käytettäisiin teledirektiivin 16 artiklan 1 kohdan tarjoamaa kansallista liikkuma-varaa.
Teledirektiivin 12 artiklan 2 kohdan edellyttämällä tavalla teletoimintailmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle ehdotetaan rajattavaksi toimijat, jotka tarjoavat numeroista riippumattomia henki-löiden välisiä viestintäpalveluja. Tällaisia ovat esimerkiksi sähköpostipalveluiden tarjoajat, jotka eivät harjoita muuta teletoimintaa. Samalla lain 157 §:n velvollisuudesta säilyttää välitys-tietoja viranomaistarpeita varten poistettaisiin yhteys teletoimintailmoitukseen, jotta nykytila säilytysvelvollisuuden osalta säilyisi.
Taajuuksien käyttö ja verkkotoimiluvat
Teledirektiivin taajuuksia koskevan sääntelyn tavoitteena on edistää nopeiden langattomien laa-jakaistayhteyksien saatavuutta ja etenkin 5G –verkkojen käyttöönottoa sekä yhtenäistää taa-juuksien jakamiseen ja toimilupien myöntämiseen liittyviä käytäntöjä Euroopan unionissa. Li-säksi tavoitteena on edistää investointeja verkkoihin.
Direktiivin säännösten kansalliseksi täytäntöönpanon vuoksi laissa säädettäisiin vertaisarvioin-timenettelystä eli verkkotoimilupien myöntämistä koskevien parhaiden käytäntöjen jakamisesta Euroopan unionin jäsenvaltioiden kesken ja siihen liittyvistä kansallisia toimilupaprosesseja koskevista ilmoitusvelvollisuuksista.
Laissa säädettäisiin myös uusista verkkotoimilupaprosesseista. Lakiin lisättäisiin direktiivin edellyttämällä tavalla mahdollisuus jatkaa myönnettyjen verkkotoimilupien voimassaoloa (toi-miluvan jatkaminen). Lisäksi laissa säädettäisiin verkkotoi(toi-miluvan myöntämisestä ilman avointa hakumenettelyä samalle toimiluvanhaltijalle, jonka verkkotoimiluvan voimassaolo on
110
päättymässä (toimiluvan uusiminen). Uusia verkkotoimilupaan liittyviä menettelyjä sovellettai-siin direktiivin mukaisesti vain langattomille laajakaistaverkoille Euroopan unionissa harmoni-soiduille taajuusalueille.
Huutokauppamenettelyssä myönnettyjen verkkotoimilupien siirtokelpoisuus säädettäisiin pää-säännöksi. Lisäksi direktiivin edellyttämällä tavalla lakiin lisättäisiin tiettyjen taajuusalueiden käyttöönottoa koskevat määräajat poikkeuksineen.
Verkkotoimilupia koskeviin säännöksiin tehtäisiin muutamia muutoksia myös kansallisista tar-peista johtuen. Vähäistä ja paikallista yleistä teletoimintaa rajatulla maantieteellisellä alueella voisi harjoittaa Liikenne- ja viestintäviraston myöntämän radioluvan nojalla valtioneuvoston myöntämän verkkotoimiluvan sijasta. Verkkotoimilupien huutokauppaamista koskevia sään-nöksiä selkeytettäisiin siten, että mahdollistetaan tulevaisuudessa erilaisten huutokauppamal-lien käyttäminen.
Verkkotoimiluvan ehtoja koskevaan säännökseen lisättäisiin kohta, jonka mukaan valtioneu-vosto voisi myöntämissään verkkotoimiluvissa määrittää verkossa tarjottavan laajakaistan yh-teysnopeuden eli nopeuden, jota kyseessä olevan matkaviestinverkon tulisi teknisesti kyetä siir-tämään. Radioluvan myöntämistä koskevia säännöksiä muutettaisiin siten, että valtioneuvosto olisi Liikenne- ja viestintäviraston sijasta toimivaltainen viranomainen sellaisissa tilanteissa, joissa on syytä epäillä radioluvan myöntämisen vaarantavan ilmeisesti kansallista turvallisuutta.
Taajuuksien vuokraamista koskevaa menettelyä kevennettäisiin tilanteissa, joissa taajuudet vuokrataan vähäisen paikallisen verkkopalvelun tarjoamiseen rajatulla alueella toimivassa mat-kaviestinverkossa.
Käyttöoikeuden luovutukseen ja yhteenliittämiseen liittyvät velvollisuudet
Teledirektiivin käyttöoikeuksia ja yhteenliittämistä koskevan sääntelyn tavoitteena on edistää viestintäpalveluiden saatavuutta ja laatua antamalla kansalliselle sääntelyviranomaiselle eli Suomen tapauksessa Liikenne- ja viestintävirastolle toimivalta edistää kilpailua viestintämark-kinoilla tarvittaessa puuttumalla markviestintämark-kinoilla havaittaviin kilpailuongelmiin asettamalla erilai-sia käyttöoikeuteen tai yhteenliittämiseen liittyviä velvollisuukerilai-sia. Säännösten tavoitteena on edistää tehokasta ja kestävää kilpailua viestintämarkkinoilla sekä erittäin suurikapasiteettisten yhteyksien käyttöönottoa, tehostaa investointeja sekä mahdollistaa kuluttajille ja muille loppu-käyttäjille mahdollisimman suuri hyöty.
Käyttöoikeuksia ja yhteenliittämistä koskeva direktiivin sääntely ei yksittäisiä momentteja lu-kuun ottamatta lähtökohtaisesti sisällä kansallista harkintavaltaa. Kansalliseen harkintavaltaan jätetään esimerkiksi 60 artiklan 3 kohdan mahdollisuus käyttää puolueettomia välittäjiä yhteen-liittämistä koskevissa kaupallisissa neuvotteluissa. Suomen kilpailuolosuhteet eivät edellytä täl-laisten välittäjien käyttämistä, joten säännöstä ei esitetä toimeenpantavaksi. Kansallista harkin-tavaltaa sisältää lisäksi direktiivin 83 artiklan mukainen mahdollisuus asettaa velvollisuuksia vähittäismarkkinoilla huomattavan markkinavoiman yrityksille. Tällaisten velvollisuuksien asettaminen on jo voimassa olevan lain mukaan mahdollista Suomessa, joten tällaisten velvol-lisuuksien asettamisen esitetään olevan mahdollista jatkossakin. Käyttöoikeutta ja yhteenliittä-mistä koskeviin velvollisuuksiin ei esitetä kansallisia muutoksia, joten esitys perustuu niiden osalta EU-sääntelyyn.
Lakiin lisättäisiin uusi säännös viestintäverkkoja koskevasta maantieteellisestä kartoituksesta.
Sen mukaan Liikenne- ja viestintäviraston olisi tehtävä säännöllisesti kartoitus
laajakaistaverk-111
kojen kattavuudesta sekä mahdollinen ennuste niiden saatavuudesta. Maantieteellisen kartoi-tuksen tulokset otettaisiin huomioon esimerkiksi kansallisia laajakaistasuunnitelmia valmistel-taessa sekä myönnettäessä julkista tukea laajakaistaverkkojen rakentamiseen.
Markkina-analyysien syklejä pidennettäisiin. Jatkossa markkina-analyysi olisi tehtävä viimeis-tään kolmen vuoden kuluttua komission antamasta markkinasuosituksesta, jos kyseessä ovat aiemmin määrittelemättömät markkinat sekä vähintään viiden vuoden välein, jos kyseessä ovat jo aiemmin määritellyt markkinat. Lisäksi laissa täsmennettäisiin niitä seikkoja, jotka Liikenne- ja viestintäviraston tulisi huomioida markkina-analyysia tehdessään.
Lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös ainoastaan tukkumarkkinoilla toimivalle huomattavan markkinavoiman yritykselle asetettavista velvollisuuksista. Säännöksen mukaan tällaiselle yri-tyksille voisi asettaa ainoastaan tiettyjä käyttöoikeuteen ja yhteenliittämiseen liittyviä velvolli-suuksia.
Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaa asettaa velvollisuuksia, joita voidaan asettaa muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella, esitetään muutettavaksi. Jatkossa muun kuin huomattavan markkinavoiman perusteella voisi asettaa käyttöoikeusvelvollisuuksia langatto-man laajakaistan tarjoamiseen käytettävään aktiiviseen ja passiiviseen infrastruktuuriin sekä yh-teentoimivuusvelvollisuuksia muihin kuin numeroihin perustuviin henkilöiden välisiin viestin-täpalveluihin. Lisäksi laskevan liikenteen hinnoittelua säänneltäisiin jatkossa Liikenne- ja vies-tintäviraston antamien päätösten sijasta unioninlaajuisella hintasääntelyllä. Selkeyden vuoksi kaikki velvollisuudet, joita voidaan asettaa muun kuin huomattavan markkinavoiman perus-teella, kerättäisiin omaan lukuunsa.
Huomattavan markkinavoiman perusteella asetettavissa käyttöoikeusvelvollisuudessa annettai-siin jatkossa etusija rakennusteknisen infrastruktuurin käyttöoikeuteen liittyville velvollisuuk-sille. Ainoastaan tilanteessa, jossa käyttöoikeus tällaiseen infrastruktuuriin ei riitä kilpailuon-gelmien ratkaisuun, voidaan velvoitteita ulottaa muuhun infrastruktuuriin.
Lakiin lisättäisiin uusia säännöksiä huomattavan markkinavoiman yrityksiä koskevasta si-toumusmenettelystä. Jatkossa Liikenne- ja viestintävirasto voisi määrätä sitovaksi huomattavan markkinavoiman yritysten vapaaehtoisesti tekemiä sitoumuksia, jotka voivat koskea esimer-kiksi erilaisia yhteistyöjärjestelyitä, jotka voivat vaikuttaa huomattavan markkinavoiman perus-teella asetettavien velvollisuuksien tarpeellisuuteen, teleyritysten välisiin yhteisinvestointisopi-muksiin sekä teleyritysten omistajanvaihdoksiin. Liikenne- ja viestintäviraston tulisi huomioida tällaiset sitoumukset arvioidessaan velvollisuuksien asettamisen tarpeellisuutta.
Lisäksi lakiin lisättäisiin säännös huomattavan markkinavoiman yrityksen aikaisemman verkon korvaamisesta. Huomattavan markkinavoiman yritysten tulisi jatkossa ilmoittaa verkkojensa poistamisesta käytöstä tai korvaamisesta lähtökohtaisesti kuusi kuukautta ennen suunniteltua toimenpidettä. Liikenne- ja viestintävirasto voisi asettaa yrityksille velvollisuuksia esimerkiksi aikatauluun tai verkon korvaamiseen liittyen, jos se olisi tarpeen kilpailun ja loppukäyttäjien edun turvaamiseksi.
Muut velvollisuudet
Teledirektiivin 71 artiklan 4 kohdan säännöksen täytäntöön panemiseksi lakiin lisättäisiin sään-nös, jonka mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi osana HMV-päätöstä määrittää hinnoitte-luvelvoitteeseen liittyvää kustannuslaskentajärjestelmää koskevia vaatimuksia kustannusten kohdentamisesta pääluokkiin, jos se on tarpeen yritykselle asetetun hinnoitteluvelvollisuuden valvomiseksi. Edelleen direktiivin täytäntöön panemiseksi lakia ehdotetaan muutettavaksi niin,
112
että Liikenne- ja viestintävirastolle annettaisiin toimivalta antaa tarkempia yleisiä määräyksiä kustannusten kohdentamisesta pääluokkiin ja säännöistä, joiden mukaan kustannukset kohden-netaan.
Valtakunnalliset tilaajanumerot
Kansallisena muutostarpeena ehdotetaan, että puhelinverkon käytöstä perittäviin korvauksiin esitetään muutosta valtakunnallisten tilaajanumeroiden (entinen termi: yritysnumerot) osalta.
Muutosehdotuksen myötä teleyritykset eivät voisi enää hinnoitella valtakunnallisten tilaaja-numeroiden nousevaa liikennettä erikseen toiselta teleyritykseltä perittävän hinnan osalta. Muu-toksen johdosta valtakunnallisista tilaajanumeroista voisi täten jatkossa periä vain matkapuhe-linmaksun tai paikallispuhematkapuhe-linmaksun, jolloin valtakunnalliset tilaajanumerot voisivat, teleyri-tysten niin halutessa, kuulua osaksi normaaleja puhepaketteja tai rajattomia liittymiä. Ehdotuk-sen tarkoitukEhdotuk-sena on muuttaa sääntely vastaamaan Ehdotuk-sen alkuperäistä tarkoitusta, joka oli alun perin luoda soittajalla mahdollisuus vakiohintaiseen puheluun ilman kaukopuhelumaksuja. Eh-dotetun muutoksen seurauksena kuluttajansuojalain mukaista laskennallista perushintaa koske-vaa säännöstä ei enää tarvittaisi, joten kuluttajansuojalain 2 luvun 14 §:ää ehdotetaan muutetta-van siltä osin. Laskennallisesta perushinnasta ei tarvitsisi enää säätää, koska jatkossa valtakun-nallisista tilaajanumeroista ei voisi periä lisämaksuja, jota silmällä pitäen säännös otettiin ku-luttajansuojalakiin.
Yleispalvelu
Ehdotuksessa tehtäisiin teledirektiivin muuttuneen yleispalvelusääntelyn mukaiset muutokset kansalliseen lakiin. Jatkossa yleispalveluun käytetyn yleispalvelulaajakaistan tulisi tukea direk-tiivissä määriteltyä vähimmäispalveluiden listaa.
Yleispalvelulaajakaistan eli tarkoituksenmukaisen internetyhteyspalvelun vähimmäisnopeu-desta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella aiemman liikenne- ja viestintäministeriön ase-tuksen sijaan. Halliase-tuksen tarkoiase-tuksena on lain voimaantulon jälkeen annettavassa asetuksessa nostaa yleispalvelulaajakaistan vähimmäisnopeutta nykyisestä 2 megabittiä sekunnissa nopeu-desta 5 megabittiä sekunnissa nopeuteen. Asetuksella säädettäisiin myös vammaisten henkilöi-den erityistarpeista yleisten puhelinpalveluihenkilöi-den ja laajakaistan osalta.
Liikenne- ja viestintäviraston tulisi jatkossa huomioida myös direktiivin vaatimien viestintäyh-teyksien maantieteellisten kartoitusten tulokset nimetessään yleispalveluyrityksiä. Yleispalve-luyrityksille säädettäisiin teledirektiivin mukaisesti velvollisuus ilmoittaa Liikenne- ja viestin-tävirastolle, mikäli ne luovuttavat yleispalvelun tarjonnassa välttämättömän verkon tai verko-nosan yleispalveluyrityksestä erilliselle oikeushenkilölle.
Numerointi
Numeroinnin osalta ehdotuksen tavoitteena on päivittää kansallinen lainsäädäntö ja sen nojalla annettavat määräykset vastaamaan teledirektiivin vaatimuksia. Direktiivin mukaisesti Liikenne- ja viestintäviraston määräyksellä asetettaisiin uusi muiden kuin maantieteellisten numeroiden alue, jota voidaan käyttää IoT- ja M2M-käyttöön. Määräykseen päivitetään myös näiden nume-roiden käyttöehtoja koskevia säännöksiä. Lisäksi numerointilukuun lisättäisiin teleyritysten syr-jimättömyysvelvollisuus, tilaajan oikeus siirtää numeronsa vähintään kuukauden ajan sekä Lii-kenne- ja viestintäviraston määräysvaltaa siirrettävyysmääräyksessä laajennetaan koskemaan teleyritysten tehtäviä palveluntarjoajaa vaihdettaessa ja tilaajalle tiedottamista siirtoprosessin yksityiskohdista.
113 Käyttäjän ja tilaajan oikeudet
Esityksessä ehdotetaan tehtäviksi teledirektiivin edellyttämät muutokset sähköisen viestinnän palveluista annetun lain käyttäjän ja tilaajan oikeuksia koskevaan sääntelyyn sekä eräitä tarpeel-lisia kansaltarpeel-lisia muutoksia.
Teledirektiivin 105 artiklan 1 kohdan mukaan kuluttajien kanssa tehtävien määräaikaisten vies-tintäpalvelusopimusten enimmäiskesto ei saa ylittää 24 kuukautta. Säännös koskee paitsi ku-luttajien kanssa tehtäviä sopimuksia, myös mikroyritysten, pienten yritysten ja voittoa tavoitte-lemattomien yhteisöjen kanssa tehtäviä sopimuksia, elleivät ne nimenomaisesti ole sopineet jät-täytyvänsä sääntelyn ulkopuolelle. Säännös ei ole täysharmonisoiva, vaan jäsenvaltiot voivat kansallisesti säätää lyhyemmästä määräaikaisten sopimusten enimmäiskestosta.
Esityksessä ehdotetaan, että täytäntöönpanossa hyödynnettäisiin osittain teledirektiivin sallimaa liikkumavaraa. Ehdotetun 109 §:n mukaan teleyritys saisi tehdä kuluttajan kanssa enintään 24 kuukauden määräaikaisen sopimuksen. Tästä poiketen kuluttajan kanssa tehtävä matkaviestin-verkon puhelinliittymää koskeva määräaikainen sopimus saisi kuitenkin olla enintään 12 kuu-kauden mittainen.
Määräaikaisten sopimusten enimmäiskeston rajoittaminen 12 kuukauteen matkaviestinverkon puhelinliittymien osalta parantaisi kuluttajien mahdollisuuksia vaihtaa liittymää. Ottaen huomi-oon viestintämarkkinoiden nopea kehitys sekä palvelutarjonnan että hintojen osalta 24 kuukau-den sopimuskautta voidaan pitää pitkänä aikana. Lyhentämällä määräaikaisten sopimusten enimmäiskesto 12 kuukauteen parannettaisiin siten kuluttajanoikeuksia.
Määräaikaisiin viestintäpalvelusopimuksiin liittyvät negatiiviset lieveilmiöt ovat myös olleet kasvussa aivan viime vuosina. Yleensä lieveilmiöt liittyvät siihen, annetaanko liittymän mark-kinoinnissa selkeät, riittävät ja oikeat tiedot siitä, että kyseessä on määräaikainen viestintäpal-velusopimus ja siitä, mitä sopimuksen määräaikaisuus tarkoittaa kuluttajalle. Lyhentämällä määräaikaisuuden enimmäiskestoa kuluttajasopimuksissa matkaviestinverkon puhelinliitty-mien osalta 12 kuukauteen voitaisiin osaltaan torjua myös näitä lieveilmiöitä.
Matkaviestinverkon puhelinliittymät ja toisaalta muut viestintäpalvelut, kuten kiinteät liittymät ja kiinteisiin liittymiin rinnastuvat matkapuhelinverkon liittymät (esimerkiksi langaton laaja-kaista), ovat erilaisessa asemassa investointien kannalta. Jälkimmäisenä mainittujen palvelujen tarjoaminen vaatii teleyritykseltä enemmän investointeja ja kiinteitä kustannuksia. Investointien kannalta on puolestaan tärkeää saada varmuus asiakkaan sitoutumisesta. Tämän vuoksi teledi-rektiivin mahdollistamaa liikkumavaraa ei esitetä käytettäväksi muiden viestintäpalvelujen kuin matkaviestinverkon puhelinliittymien osalta.
Lisäksi esityksellä parannettaisiin kuluttajan mahdollisuuksia tarkastaa matkaviestinverkon pu-helinliittymäsopimuksensa päättymispäivämäärä asettamalla teleyrityksellä velvollisuus tarjota kuluttajalle helppokäyttöinen ja maksuton mahdollisuus päättymispäivämäärän tarkastamiseen.
Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi teleyritysten sopimuspaketteja koskeva 108 a §, jolla pantai-siin täytäntöön teledirektiivin 107 artikla. Ehdotuksen mukaan, jos teleyritys toimittaa kulutta-jalle internetyhteyspalvelua tai numeroihin perustuvaa henkilöiden välistä viestintäpalvelua yh-dessä muiden palveluiden tai päätelaitteen kanssa eli pakettina, sovelletaan paketin kaikkiin palveluihin ja päätelaitteeseen tiettyjä keskeisiä tämän lain säännöksiä, jotka koskevat sopimus-tiivistelmää, tietojen julkaisemista sekä sopimuksen kestoa, irtisanomista ja palveluntarjoajan vaihtamista. Kyseisiä tämän lain säännöksiä olisi sovellettava palvelupaketin kaikkiin osiin,
114
myös päätelaitteisiin sekä muihin palveluihin, kuten digitaaliseen sisältöön tai digitaalisiin pal-veluihin ja niihin sähköisen viestinnän palpal-veluihin, jotka eivät suoraan kuulu momentissa mai-nittujen pykälien soveltamisalaan. Teleyrityksen kuluttajalle toimittamien tai myymien palve-lujen ja päätelaitteiden katsotaan teledirektiivissä muodostavan paketin, jos sen osat toimittaa tai myy sama teleyritys samalla sopimuksella taikka toisiinsa läheisesti liittyvillä tai kytketyillä sopimuksilla ja yksi teleyrityksen myymistä palveluista on internetyhteyspalvelu tai numeroihin perustuva henkilöiden välinen viestintäpalvelu.
Edelleen ehdotetun 108 a §:n nojalla, jos kuluttajalle muodostuisi oikeus purkaa ennen sovitun sopimuskauden päättymistä mikä tahansa edellä tarkoitetun paketin osa, koska kyseisen paketin osa ei ole ollut sopimuksen mukainen tai sitä ei ole toimitettu, kuluttajalla olisi oikeus purkaa kaikki teleyrityksen pakettiin sisältyvät palveluja tai päätelaitetta koskevat sopimukset. Lisäksi jos teleyritys on tehnyt sopimuksen kuluttajan kanssa internetyhteyspalvelun tai numeroihin pe-rustuvan henkilöiden välisen viestintäpalvelun toimittamisesta ja kuluttaja hankkii teleyrityk-seltä aikaisempaan sopimukseen liittyvän lisäpalvelun taikka päätelaitteen, uusi sopimus ei saa pidentää alkuperäisen sopimuksen voimassaoloa, elleivät kuluttaja ja teleyritys sovi toisin jäl-kimmäistä sopimusta solmittaessa.
Lakia esitetään täsmennettäväksi myös siten, että kuluttajalla olisi velvollisuus maksaa viestin-täpalvelusopimukseen perustuvat maksut vasta siitä lähtien, kun yhteys on käytettävissä. Tällöin kuluttajalla olisi aina mahdollisuus matkaviestinpalvelujen kyseessä ollessa maksutta perua viestintäpalvelusopimus ja numeronsiirtopyyntö ennen numeronsiirron toteutumista. Teleyri-tyksellä ei siten olisi oikeutta periä maksua ennen numeronsiirron toteutumista.
Viestintäpalvelusopimuksia koskevan viivästys- ja virhesääntelyn soveltamisalaa esitetään myös supistettavaksi siten, että sitä ei enää sovellettaisi kaikkien tilaajien kanssa tehtyihin so-pimuksiin. Sääntelyä sovellettaisiin pakottavana kuluttajan kanssa tehtyihin soso-pimuksiin. Vii-västys- ja virhesääntelyä sovellettaisiin myös mikroyrityksiin, pieniin yrityksiin ja voittoa ta-voittelemattomiin yhteisöihin, jos ne eivät sovi asiasta muuta. Soveltamisalan ulkopuolelle jäi-sivät siten pääosin erityisesti suuret yritykset.
Jäsenvaltion on teledirektiivin 101 artiklan mukaan mahdollista pitää voimassa direktiiviä tiu-kempia kansallisia kuluttajansuojasäännöksiä 21.12.2021 saakka. Tämän mahdollisuuden käyt-tämistä ei arvioida tarpeelliseksi ja sen vuoksi sitä ei esitetä käytettäväksi.
Tietoturva
Tietoturvaa koskevaa sääntelyyn tehtäisiin teledirektiivin täytäntöönpanemiseksi kaksi muu-tosta. Lakiin lisättäisiin Liikenne- ja viestintävirastolle velvollisuus ilmoittaa tietoturvahäiri-öistä muille asiaan liittyville jäsenmaille ja Euroopan kyberturvallisuusvirastolle. Lisäksi lakiin lisättäisiin säännös riippumattomalla asiantuntijalla teetetyn turvallisuus- ja toimivuustarkas-tuksen kustannustenjaosta.
Esityksessä myös täydennettäisiin verkko- ja tietoturvadirektiivin kansallista täytäntöönpanoa säätämällä verkossa toimiviin markkinapaikkoihin, hakukonepalveluihin ja pilvipalvelun tarjo-ajiin sovellettavasta lainsäädännöstä. Tällaisen toimijan katsottaisiin lähtökohtaisesti kuuluvan sen jäsenvaltion lainkäyttövallan piiriin, jossa sen tosiasiallinen toimipaikka sijaitsee. Lisäksi säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta luovuttaa salassa pidettävä asiakirja tai tieto toisen ETA-valtion valvovalle viranomaiselle tai verkko- ja tietoturvadirektiivin mukai-selle yhteistyöryhmälle.
Verkkotunnukset
115
Verkkotunnussääntelyä päivitettäisiin EU:n tietosuoja-asetuksen ja kansallisen tietosuojalain (1050/2018) mukaisesti sekä terminologiaa päivitettäisiin vastaamaan sähköisiä palveluja. Li-säksi turha erityissääntely poistettaisiin verkkotunnusta koskevista pykälistä. LiLi-säksi Liikenne- ja viestintävirasto saisi toimivaltuuden määrätä verkkotunnuksen käyttäjän luotettavasta tunnis-tamisesta.
Tiedon saannin estoa koskeva määräys
Sähköisen viestinnän palvelulain 185 §:n muutoksen tavoitteena on parantaa poliisin mahdolli-suuksia puuttua laittomaan verkkosisältöön. Kyseessä on kansallisista tarpeista lähtöisin oleva muutos, joka ei liity direktiivien täytäntöönpanoon.
Sääntelyä tiedon saannin estoa koskevasta määräyksestä ehdotetaan muutettavaksi siten, että nykyisen lain 185 §:n 1 momentin mukainen määräys voitaisiin tietyin edellytyksin kohdistaa myös tietoa välittävään teleyritykseen. Määräyksen kohdistaminen teleyritykseen olisi aina tois-sijaista suhteessa tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajaan. Määräyksen kohdistaminen teleyrityk-seen edellyttäisi, että tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajaa ei pystyttäisi tunnistamaan tai että se olisi sijoittautunut Suomen lainkäyttövallan ulkopuolelle. Teleyritykseen kohdistettavaa mää-räystä voisi hakea syyttäjä tai tutkinnanjohtaja ja määräyksen kohteena olevan tiedon pitämisen yleisön saatavilla tai sen välittämisen olisi oltava rikos, josta ankarin säädetty rangaistus olisi vähintään kaksi vuotta vankeutta.
Teleyritykselle kohdistettu määräys tulisi panna teknisesti täytäntöön niin, ettei verkon käyttä-jien luottamuksellisen viestin salaisuuden suoja vaarannu. Määräys voitaisiin antaa vain, jos tiedon saannin estoa koskevien hyötyjen voitaisiin katsoa olevan merkittävästi suuremmat kuin verkon käyttäjien sananvapauteen ja muihin perusoikeuksiin kohdistuvat rajoitukset. Tällöin tulisi huomioida muun muassa rikoksen vakavuus ja estomääräyksen vaikutukset muihin ver-kossa oleviin sisältöihin ja palveluihin. Teleyritystä olisi aina kuultava. Palvelun tarjoajaa ja sisällön tuottajan kuuleminen olisi toteutettava, jos asian kiireellisyys sen mahdollistaisi.
Nykyisen lain 185 §:n 4 momentin mukaiset muutoksenhakumenettelyt laajenisivat koskemaan myös teleyrityksiä. Lisäksi asiassa toimivaltaista tuomioistuinta koskevaan 186 §:ään lisättäi-siin toimivaltaisen tuomioistuimen määräytymiskriteereihin myös teleyrityksen kotipaikka.
Videonjakoalustat
Audiovisuaalisten palvelujen osalta esityksen tavoitteena on saattaa kansallisesti täytäntöön au-diovisuaalisia mediapalveluja koskevaan direktiivin tehdyt muutokset. Direktiivi ehdotetaan pantavaksi täytäntöön pääasiassa sellaisenaan. Sähköisen viestinnän palveluista annettuun la-kiin ja kuvaohjelmalala-kiin lisättäisiin direktiivin säännösten täytäntöönpanemiseksi videonjako-alustapalveluita koskevat säännökset. Videonjakoalustapalveluille kohdistetaan velvoitteita las-ten suojelemiseksi heidän kehitykselleen haitallisilta sisällöiltä. Alustoille asetetaan lisäksi vel-voitteita yleisön suojelemiseksi laittomilta sisällöitä kuten laittomalta vihapuheelta ja terroris-miin yllyttämiseltä. Toimijoiden tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi yleiset kaupallista viestintää koskevat vaatimukset ulotettaisiin sovellettavaksi osin myös videonjako-alustan tarjoajiin.
Audiovisuaalinen kaupallinen viestintä ja eurooppalaisten teosten edistäminen
Ehdotetulla televisiomainonnan mainossääntelyn keventämisellä ja joustavoittamisella annet-taisiin kaupallisille televisiotoimijoille nykyistä enemmän liikkumavaraa mainosten
sijoitte-116
lussa. Tuotesijoittelu sallittaisiin laissa mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta. Sääntelyllä py-ritään tarjoamaan lisää joustavuutta lähetystoiminnan harjoittajille ja laajempi vapaus päättää ajankohdista, joihin mainonta sijoitetaan. Eurooppalaisten teosten osuutta ja näkyvyyttä ohjel-maluetteloissa edistetään tilausohjelmapalvelun tarjoajiin kohdistuvilla uusilla määrällisillä vel-voitteilla.
Audiovisuaalisten sisältöjen esteettömyys
Lain ääni- ja tekstitysvelvoitteet laajenevat tietyin osin televisiotoimijoiden ohella tilausohjel-mapalvelun tarjoajiin. Tilausohjelmapalveluissa ääni- ja tekstitysvelvoitteen piiriin kuuluisivat ne ohjelmistot, joiden tulee sisältää ääni-ja tekstityspalvelu televisiossa esitettäessä. Ääni- ja tekstityspalvelun osuuden tilausohjelmapalveluiden ohjelmistoissa tulisi olla 30 prosenttia. Toi-mijoille asetetaan myös tekstityksen laatuun liittyvä velvoite. Velvoite edellyttää, että suomen- ja ruotsinkielisiin ohjelmiin sisältyvässä tekstityspalvelussa tekstitys tulee toteuttaa laaduk-kaasti siten, että tekstitys on käyttäjälle riittävän selkeää ja ymmärrettävää. Tämän lisäksi tele-visio- ja tilausohjelmapalvelun tarjoajien tulee raportoida esteettömyyden asteittaisesta toteutu-misesta sekä laatia esteettömyyttä koskevia toimintasuunnitelmia.
Kanavapaikkanumerointi
Kanavapaikkanumerointiin soveltuvaa sääntelyä ehdotetaan muutettavaksi siten, että kanava-paikkanumerointiin tehtävät muutokset tulisi ajoittaa ohjelmistotoimilupakauden vaihtumisen yhteyteen. Muuna ajankohtana toteutettaviin muutoksiin olisi oltava erityisen painavasta syystä tarvetta. Kanavapaikkanumerointia koskevat muutokset vaikuttavat sekä kuluttajiin että televi-siotoimijoihin, minkä vuoksi muutokset tulisi ajoittaa television ohjelmistotoimilupakauden vaihtumisen yhteyteen, jolloin niiden aiheuttama haitta on mahdollisimman vähäinen. Samassa yhteydessä ehdotetaan poistettavaksi Liikenne- ja viestintäviraston määräyksenantovaltuus. Ka-navapaikkanumerointi tulee ratkaista ensisijaisesti toimialan itsesääntelykeinoin eikä Liikenne- ja viestintäviraston määräyksille ole näin ollen tarvetta.
Sijoittaminen
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi lain 28 lukua, jotta voitaisiin edistää pienalueen liityntä-pisteiden sijoittamista ja käyttöönottoa teledirektiivin tavoitteiden mukaisesti. Sijoittamista kos-kevaan lukuun lisättäisiin teledirektiivin 57 artiklan mukainen sääntely, jonka mukaan pienalu-een langattoman liityntäpistpienalu-een sijoittamispienalu-een tai käyttöönottoon ei tarvittaisi muualla laissa edellytettyä viranomaisen myöntämää hallinnollista lupaa, elleivät arkkitehtuuriltaan, historial-taan tai luonnolhistorial-taan arvokkaiden rakennusten tai alueiden suojeluun, taikka yleiseen turvalli-suuteen liittyvät syyt sitä edellytä.
Lisäksi lain 229 §:ään lisättäisiin teledirektiivin mukainen säännös. Sen mukaisesti, jos kiin-teistö, rakennus tai muu rakennelma, joka teknisesti soveltuu pienalueen langattomien liityntä-pisteiden sijoittamiseen ja jota tarvitaan langattoman liityntäpisteen yhdistämiseen runkoverk-koon, on viranomaisen määräysvallassa, viranomaisen on asetettava etukäteen saataville ehdot mahdollisuudesta sijoittaa liityntäpiste mainitulle kiinteistölle, rakennukseen tai rakennelmaan.
Näiden ehtojen on oltava oikeudenmukaiset, kohtuulliset, avoimet ja syrjimättömät. Ehdoissa voidaan kuitenkin huomioida perusteita, jotka esimerkiksi perustuvat arkkitehtuuriltaan, histo-rialtaan tai luonnoltaan arvokkaiden rakennusten tai alueiden suojeluun, taikka yleiseen turval-lisuuteen. Ehdot olisi asetettava saataville yhteisrakentamislain 5 §:ssä tarkoitetussa keskite-tyssä tietopisteessä. Viranomaisten olisi hyväksyttävä kaikki ehdot täyttävät, käyttöoikeutta koskevat kohtuulliset pyynnöt.
117 Viestintäverkon kriittisissä osissa käytettävät laitteet
Esityksellä pantaisiin täytäntöön EU:n 5G-verkkojen turvallisuuteen liittyvän yhteisen keino-valikoiman toimenpide, joka koskee verkon kriittisten osien suojaamista. Lakiin ehdotetaan li-sättäväksi uusi 244 a §, jossa säädettäisiin viestintäverkon kriittisissä osissa käytettävistä lai-teista. Laitteiden poistamista koskevasta valtion korvausvelvollisuudesta säädettäisiin 301 a
§:ssä. Lisäksi lain 244 b §:ssä säädettäisiin uudesta verkkoturvallisuuden neuvottelukunnasta.
Ehdotetun säännöksen mukaan viestintäverkkolaitetta ei saisi käyttää yleisen viestintäverkon kriittisissä osissa, jos olisi painavia perusteita epäillä, että laite vaarantaisi kansallista turvalli-suutta. Sääntelyä sovellettaisiin myös tiettyihin yleisiin viestintäverkkoihin liitettyihin erillis-verkkoihin. Liikenne- ja viestintävirasto voisi velvoittaa verkon omistajan tai muun haltijan poistamaan kansallista turvallisuutta vaarantavan verkkolaitteen verkkonsa kriittisistä osista.
Ennen verkkolaitteen poistamista koskevaa velvoittavaa päätöstä Liikenne- ja viestintäviraston olisi kuultava viestintäverkon omistajaa tai muuta haltijaa ja varattava sille mahdollisuus korjata havaitut turvallisuuspuutteet. Kuulemista tai korjaustoimenpiteitä ei toteuttaisi silloin, jos asian kiireellisyys ei sallisi kyseistä menettelyä.
Liikenne- ja viestintävirastolla olisi ehdotetun säännöksen mukaan salassapitosäännösten ja muiden tietojen luovuttamista koskevien rajoitusten estämättä oikeus luovuttaa asiakirja ja il-maista salassa pidettävä tieto muille viranomaisille, jos se on välttämätöntä säännöksessä mai-nittujen tehtävien hoitamiseksi.
Verkon kriittiset osat olisi määritelty pykälässä. Liikenne- ja viestintävirasto antaisi tarkempia määräyksiä viestintäverkon, erityisesti sen kriittisten osien, teknisestä määrittelystä. Teknisessä määrittelyssä huomioitaisiin verkkotuvallisuuden neuvottelukunnan suositukset.
Viestintäverkon omistajalla tai muulla haltijalla olisi ehdotetun 301 a §:n mukaan oikeus täyteen korvaukseen, jos poistettavaksi määrätty viestintäverkkolaite on otettu käyttöön ennen lain voi-maantuloa. Korvauksen voisi saada myös lain voimaantulon jälkeen käyttöön otetusta viestin-täverkkolaitteesta, jos poistomääräyksen taustalla olevaa olosuhteiden muutosta tai muuta syytä ei ole voinut kohtuudella ennakoida.
Ehdotettu uusi verkkoturvallisuuden neuvottelukunta arvioisi kokonaisvaltaisesti kansallisen turvallisuuden toteutumista viestintäverkoissa. Siinä olisivat edustettuna keskeiset hallinnonalat sekä keskeisten teleyritysten edustajat ja edunvalvojat. Neuvottelukunnalla olisi mahdollisuus muun muassa antaa viestintäverkkojen turvallisuutta koskevia suosituksia. Neuvottelukunnan tehtävät olisi määritelty 244 b §:ssä.
Vaaratiedottaminen, hätäviestintä ja viestinnän ja palvelujen jatkuvuuden turvaaminen Esityksessä ehdotetaan teledirektiivin 110 artiklan täytäntöönpanon osalta Suomen vaaratiedot-tamisratkaisun täydentämistä kansalliset olosuhteet huomioon ottavalla, kustannustehokkaalla mobiilin vaaratiedottamisen sääntelyratkaisulla. Ratkaisun olisi myös tarjottava hyvä ja pitkä-kestoinen jalansija kansallisista tarpeista tehtävälle vaaratiedottamisen kehitystyölle, jossa muun muassa pyritään integroimaan vaaratiedotteen laatiminen osaksi muuta viranomaisten vä-estölle kohdentamaa viestintää sekä kehittämään lakisääteisen kahden kotimaisen kieliversion ohelle joustavia tapoja saattaa vaaratiedotteen ydinsisältöjä myös muille kielille.
Näistä lähtökohdista esitetään teledirektiivin 110 artiklan 2 kohdan mukaista sovellusperusteista mobiilin vaaratiedottamisen järjestelmää. Siinä keskitetyn ja kustannusintensiivisen teleyritys-ten infrastruktuurin sijaan hyödynnetään suoraan Hätäkeskuslaitoksen sovellinpalvelinta, jolta