Keittiösuunnittelun vaiheita

Ergonomisen keittiösuunnittelun lähtökohtana on alusta asti ollut keittiötä käyttävien henkilöiden pituus, joka on otettu huomioon keittiökalusteiden mitoituksessa ja sijoittelussa. Työpöytätasojen korkeuteen vaikuttaa työntekijän mittojen lisäksi keittiössä tehtävät työt. Seisten työskentelyssä työpöytätason korkeus määräytyy käyttäjien pituuden ja tehtävän työn raskauden mukaan (piirros 1).

Yleisperiaatteena pidetään sitä, että raskas työ vaati matalamman työtason. Naisille työtason korkeus on yleensä 5 cm matalampi kuin miehillä (Grandjean, 1973, s. 75).

Esimerkiksi astioiden käsienpesuun tarkoitettu 900 mm korkea työtasoa on useimmalle käyttäjälle sopiva, kun taas taikinaa on helpompi alustaa matalammalla 700 – 850 mm korkealla työtasolla. (Malin, 2004.)

Piirros 1. Työpöytätason korkeusmitoitus erilaisissa työtehtävissä (kuva Grandjean, 1973, s. 75).

1950 - luvulla keittiöön kuului usein työtason alla säilytettävä ja pyörillä liikuteltava työtaso, jota käytettiin aputyöpöytänä erilaisissa työvaiheissa sekä kalusteisiin sijoitettu työpöytälevy, jonka korkeutta voitiin säätää eri korkeudella olevien listojen avulla (kuva 1). Tällaisia ratkaisuja tarvitaan myös kotitalouden opetustiloissa, koska oppilaiden pituuserot voivat olla jopa 50 cm (taulukko 5).

Kuva 1. Keittiökalusteisiin kuului 1950-luvulla säädettäviä työtasoja (Berg ym., 1952, ss. 24, 57).

Keittiötyöhuonekaluihin, joiksi keittiökalusteita 1950-luvulla kutsuttiin, kehitettiin toimivia teknisiä yksityiskohtia, jotka helpottivat työntekoa ja paransivat työasentoa.

Keittiöihin kehitettiin astiankuivauskaappi, karusellikaappi ja laatikosto, jotka sisustettiin huolella. Leikkuuveitsille suunniteltiin omat paikat laatikostoon. Kattilan kansille kehitettiin säilytystila pöytäkaapin oveen ja kulmakaappi suunniteltiin pyöriväksi ”karuselliksi”, joka toi tavarat käyttäjän ulottuville. (Gebhard ja Kuusamo, 1950.)

Nämä alun perin huolella suunnitellut puiset keittiökalusteet muuttuivat 1970-luvulla vähitellen lastulevystä tehdyiksi hyllykaapeiksi, jolloin niiden käytettävyys heikkeni. Pöytäkaapissa, jonka syvyys oli 62 cm, tavarat olivat peräkkäin ja niiden esille ottaminen vaati työtä ja aiheutti vaaratilanteita. Pöytäkaappien sisustusratkaisut alkoivat kehittyä uudelleen 1980-luvulla, kun hyllykaappien tilalle tuli ulosvedettäviä laatikostoja ja kaappeja. Niitä kutsuttiin erityiskaapeiksi, joita olivat esimerkiksi patakaappi, jätevaunukaapit, yleiskonekaappi, karusellikaappi (Kivilehto, 1986).

Nykyisissä kalusteratkaisuissa työpöydän alle on kehitetty monikäyttöisiä ja muunneltavia laatikostoja, jotka helpottavat työskentelyä. Ne voidaan jakaa ja muunnella tarpeen mukaan tilajakajien avulla keittiövälineille ja tarvikkeille sopiviksi (Malin, 2004). Näitä uudelleen kehitettyjä kalusteratkaisuja on hyödynnetty vielä vähän kotitalouden opetustiloissa.

Seinäkaappien korkeudet määräytyvät nykyään kalustevalmistajien antamien mittojen mukaan, joita on valittavana useita eri vaihtoehtoja. Sen sijaan pöytäkaapin ja seinäkaapin välisenä etäisyytenä käytettään yleensä 45-50 cm, joka on monelle käyttäjälle usein liian korkea. Oppilaille turvallisempi korkeus on 35cm-45 cm.

Koneiden ergonomiseen sijoittamiseen kiinnitettiin huomiota jo 1960-luvulla.

Silloin kehitettiin erillisuuni, joka sijoitettiin hyvälle käyttökorkeudelle komerokaappiin.

Nämä erillisuunit yleistyivät kuitenkin hitaasti, koska ne olivat pitkään hankintahinnaltaan lattialiesiä huomattavasti kalliimpia. Kodinkoneiden suositeltavat sijoituskorkeudet lattiasta ovat nykyään:

- kalusteuuni 700– 900 mm - astianpesukone 300 – 450 mm

- mikroaaltouuni 700 – 1100 mm (Malin ja Reisbacka, 2002, s. 2) Ekologinen suunnittelu

Kotitalouskoneiden sijoitteluun ja sähkönkulutukseen kiinnitettiin huomiota jo 1950-luvulla. Nykyisin nopeasti kehittyneiden kotitalouskoneiden energiataloudellinen sijoittaminen keittiöihin vaatii kuitenkin tieto ja taitoa (taulukko 5). Kotitalouskoneet kuluttavat koko ajan vähemmän vettä ja sähköä ja monella kotitalouskoneella on tänä päivänä energiamerkki, joka ohjaa kuluttajia valinnoissaan. Kotitalouskoneiden todelliseen energiankulutukseen kotona vaikuttavat laitteiden sijoituksen lisäksi myös laitteen käyttö ja huolto. Esimerkiksi jääkaappi-pakastin, joka on sijoitettu lähelle lämmönlähdettä (astianpesukonetta, uunia, patteria) ja, jossa ilmankiertotila on puutteellinen, lisää mittausten mukaan energiankulutusta jopa kaksin- tai kolminkertaiseksi (Malin ym., 1993). Näin A- luokan laitteen valinnut kuluttaja voi tiedostamattaan kuluttaa sähköä pahimmassa tapauksessa kolminkertaisesti. Näitä kodinkonetutkimuksista saatuja tietoja on hyödynnetty vielä vähän kotitalouden opetustilojen suunnittelussa.

Jätteiden lajittelu on myös osa nykyaikaista keittiösuunnittelua, koska suurin osa jätteistä syntyy ja kerätään keittiössä (taulukko 4). Lajittelutarpeet saattavat vaihdella eri paikkakunnilla, joten jätekeräilyratkaisujen tulee olla joustavasti muunneltavissa (Roos ja Liski - Markkanen, 2004). Kotitalouden opetustilojen suunnittelussa on hyödynnetty jonkin verran asuntotutkimuksista saatua tietoa jätteiden lajittelusta.

Ekologisiin ratkaisuihin vaikutetaan myös materiaalivalinnoilla. Esimerkiksi keittiökalusteissa puu, lasi, teräs ja kivi ovat kierrätettäviä materiaaleja (taulukko 4).

Kotitalouden opetustilojen kalusteovissa käytetään yleensä maalattua mdf-levyä, matala- ja korkeapainelaminaattia. Materiaalien kestävyydestä saatua tutkimustietoa on hyödynnetty vielä vähän kotitalouden opetustilojen suunnittelussa.

Esteettiset ratkaisut

Viihtyisyyttä lisättiin 1950-luvulla sijoittamalla keittiöön radio, jotta perheenemännällä oli yhteys ympärillä olevaan maailmaan. Nykyisin keittiöön sijoitetaan usein myös televisio ja tietokone (Malin, 2004). Arkkitehtisuunnittelussa painotettiin asunnon tilojen valoisuutta, terveellisyyttä ja viihtyvyyttä (taulukko 5).

Keittiön avauduttua asunnon muihin tiloihin, esteettisyydestä tuli yksi suunnittelun keskeisistä tekijöistä. Viihtyisää keittiötä, joka antaa mahdollisuuden erilaisiin yhdessäolohetkiin, pidetään nykyään usein toimivana ja esteettisesti kauniina.

Ekonomiset ratkaisut

Monissa perheissä keittiöstä on tullut monitoimitila, jossa ruuanvalmistamisen lisäksi vietetään yhdessä paljon aikaa. Siellä luetaan lehtiä, tehdään läksyjä tai työskennellään tietokoneella (taulukko 5). Kotitalouden opetustilojen keittiöt on suunniteltu yleensä vain ruuanvalmistusta varten, eikä niissä ole huomioitu useinkaan kotien muuttuneita toimintatapoja, esimerkiksi tietokoneen käyttöä ruuanvalmistuksen apuna. Kodintalouskoneiden taloudelliseen käyttöön vaikuttaa hankintahinnan lisäksi käyttö- ja ylläpitokustannukset (taulukko 5). Tällaisia ovat esimerkiksi kotitalouskoneiden energiankulutus, kierrätettävyys ja muut ympäristötekijät. Kotitalouden opetustiloihin kodinkonevalinnat tehdään kuitenkin yleensä vain hankintahinnan perusteella.

Taulukko 5. Kotitalouden toimintaan liittyviä jännitteenkaaria ja niiden vaikutuksia

Asuntosuunnittelun lähtökohtana pidetään nykyään asunnon terveellisyyttä, turvallisuutta ja toimivuutta, mutta dokumenttiaineistossa ja asuntotutkimuksissa turvallisuuteen liittyvät asiat nousivat esille vasta 1990-luvulla. Turvallisuuteen liittyvistä kriteereistä tarkastelen lähinnä käyttöturvallisuutta, johon käyttäjä itse voi vaikuttaa. Terveellisyyteen ja turvallisuuteen sekä tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvät ratkaisut koskevat pääasiassa talotekniikkaa, ja niiden lisääminen tai muuttaminen jälkikäteen on usein vaikeaa ja kallista. Siksi ne päätökset, jotka tehdään suunnittelun alkuvaiheessa, vaikuttavat opetustiloihin kymmeniä vuosia.

Näitä ratkaisuja ohjataan yleensä lainsäädännöllä (Suomen rakentamismääräyskokoelma osat C1, C2, D2 ja G1). Sen sijaan tilojen toimivuuteen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen voidaan yleensä vaikuttaa kaluste- ja varusteratkaisuilla, joita on mahdollista muuttaa rakennuksissa melko joustavasti jälkeenpäinkin. Tämä tarkoittaa sitä, että näitä muutoksia voidaan tehdä sekä perusparannushankkeiden yhteydessä että toteuttaa lisäksi erillisinä pieninä projekteina. Tässä tutkimuksessa keskitytään erityisesti näiden kriteerien luomiseen.

Analyysiaineistosta nousi esille myös kaksi uutta teemaa: sosiaalinen vuorovaikutus ja tieto- ja viestintätekniikka (taulukko 6, harmaa alue). Nämä kaksi teemaa ovat nousseet esille myös nykyisessä asuntosuunnittelussa. Tarkastelen taulukon 6 viimeisessä sarakkeessa asuntotutkimuksista nousseita innovaatioita tai ratkaisuja, joita voidaan hyödyntää kotitalouden opetustilojen suunnittelussa.

Taulukko 6. Yhteenveto asuntotutkimuksen jännitteenkaarista ja mahdollisuuksista hyödyntää niissä kehitettyjä ratkaisuja kotitalouden opetustiloissa.

ASUMISEEN

 valaistus ja pistorasiat

 koneiden kiinnitys kalusteisiin

 kalusteiden toimivuus

 tilaratkaisut 16 oppilaalle

 automaattisesti säätyvä ilmanvaihto ja lämmitys

 itsestään säätyvät liesituulettimet

 jokaisessa keittiössä oma käsienpesupiste, kosketusvapaat hanat

 lasi, puu, teräs, kierrätys muovi

 työpisteiden valaistus ja pistorasiat

 tilan käytön ekonomisuus

 hankinta ja

 digitaaliset lämpötilamittarit

 erilaisia jäteastioita

 kierrätettävät materiaalit

 tilan käyttö eri oppiaineissa

 yhteiset tilat eri oppiaineilla

 elinkaariajattelu

 erikorkuisia siirrettäviä työpöytiä

 koneiden sijoittelu hyvälle käyttökorkeudelle

 ulosvedettävät laatikostot

 yleisvalaistus, työpisteiden ja tunnelmavalaistus

 puu, teräs, lasi jne.

 lattiat, seinät, kaapit, tekstiilit

SOSIAALINEN

 tilojen muunneltavuus ja monikäyttöisyys

 keskilattiaryhmät, ei näköesteitä

 useampi vesipiste

 siirrettävät ja muunneltavat kalusteet

3.5 Kotitalouden opetustilojen suunnitteluohjeiden muutosten