Kehopositiivisuus juontaa juurensa Fat-acceptance liikkeeseen, jolla oli vahva yhteys feminismiin (Cwynar-Horta, 2016). Liike syntyi 1960-luvulla vastaiskuksi lihavuuden vastaiseen diskurssiin Pohjois-Amerikassa (Afful & Ricciardelli, 2015). Viime vuosina kehopositiivisuus on kasvanut mittavaksi ilmiöksi erityisesti sosiaalisen median palveluissa kuten Instagramissa. Eräässä tutkimuksessa naiset raportoivat liki puolen kehopositiivisesta altistuksesta olevan peräisin Instagramista (Stevens & Griffiths, 2020).
Instagram on vuonna 2010 perustettu sosiaalisen median verkosto, jota käytetään pääosin mobiilisovelluksena. Instagram perustuu erityisesti visuaalisen sisällön julkaisemiseen ja
kommentointiin. Instagramilla on yli 500 miljoona päivittäin aktiivista käyttäjää ja suurin osa käyttää sitä päivittäin. ( https://instagram-press.com/). Kehopositiivinen Instagram viittaa tässä tutkimuksessa kehopositiivista sisältöä julkaiseviin tileihin, kehopositiivisiin julkaisuihin, kehopositiivisten aihetunnisteisiin (esim. #bodypositive, #bodypositivity) ja näiden ympärille muodostuvaan interaktiiviseen sosiaaliseen yhteisöön. Pelkästään #bodypositive aihetunnisteella on julkaistu Instagramissa miljoonaa julkaisua (Instagram 24.9.2020). Tämän tutkimuksen puitteissa kehopositiiviset tilit (body positive Instagram accounts) määriteltiin tileiksi, jotka vaalivat positiivista kehonkuvaa, inspiroivat ihmisiä hyväksymään itsensä ja muut sellaisina kuin ovat, ja jotka tuovat esille uskonsa siihen, että kaikenlaiset kehot ovat arvokkaita.
Kehopositiivinen sisältö mediassa pyrkii haastamaan yleistyneitä kauneuskäsityksiä ja lisäämään kaikkien kehotyyppien näkyvyyttä, hyväksyntää ja arvostusta yhteiskunnassa (Sastre, 2014, Cwynar-Horta, 2016; Cohen, Farodouly, Newton-John & Slater, 2019; Cohen, Irwin, Newton-John & Slater, 2019; Tiggeman, Anderberg & Brown, 2020). Kehopositiiviaset julkaisut pitävät sisällään moninaisia kehokokoja ja ulkonäköjä. (Lazuka ym., 2020; Cohen, Irwin, Newton-John & Slater, 2019).
Kehopositiivisuuden ympärille muodostuneet verkkoyhteisöt ovat omistautuneita jakamaan ulkonäköihanteita vastustavia strategioita (Cohen, Fardouly, Newton-John & Slater 2019).
Sastre (2016) kuvaa, että kehopositiivisuutta feministisenä diskurssina on alettu käyttää henkilökohtaisiin tarpeisiin. Kehopositiivisuuden piirissä onkin käyty paljon keskustelua siitä, miten kehopositiivisuus ihmisoikeusliikkeenä tulisi erottaa yksilön kehon hyväksymisestä ja rakastamisesta. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö yksilö voisi ammentaa kehopositiivisesta sisällöstä positiivisia vaikutteita omaan kehonkuvaansa myös yksilöllisellä tasolla.
Kehopositiiviset julkaisut sisältävät useita positiivisen kehonkuvan teemoja kuten kehon arvostamista, kehon hyväksyntää ja rakkautta, laajaa kauneuskäsitystä, adaptiivista kehoon investointia, informaation suodattamista kehonkuvaa suojelevalla tavalla ja sisäistä positiivisuutta (Cohen, Irwin, Newton-John & Slater, 2019; Lazuka ym., 2020). Kehopositiivisten sisällön katsomisen on tutkittu parantavan kehonkuvaa ja mielialaa (Cohen, Fardouly, Newton-John & Slater, 2019; Tiggemann, Anderberg & Brown, 2020). Kehopositiivisuudella on havaittu yhteyksiä parempaan kehoitsetuntoon (Coyne, Davis, Warburton, Stockdale, Abba & Dean, 2020; Davies,
Turner & Udell, 2020), suurempaan kehotyytyväisyyteen (Stevens & Griffiths, 2020,) ja emotionaaliseen hyvinvointiin (Stevens & Griffiths, 2020; Cohen, Irwin, Newton-John & Slater, 2019) ja kehon arvostamiseen (Cohen, Fardouly, Newton-John & Slater, 2019; Tiggemann, Anderberg & Brown, 2020).
Cohen, Irwin, Newton-John & Slater (2019) suorittivat sisällönanalyysin kehopositiivisille Instagram tileille. He havaitsivat, että kehopositiiviset julkaisut toivat esille laajaa kirjoa erilaisia ulkonäköjä ja kehonkokoja. Suurin osa (80%) julkaisuista piti sisällään sanoman tai teeman, joka liittyy positiivisen kehonkuvan teoreettiseen määritelmään. Yleisin positiivisen kehonkuvan teema oli laaja kauneuskäsitys, jota esiintyi yli 65 % kuvista ja harvinaisin oli kehon arvostaminen (11%).
Positiivisen kehonkuvan teemojen lisäksi julkaisuja koodattiin ulkonäköönkeskittyviin teemoihin ja muihin oleellisiin teemoihin. Muita oleellisia teemoja, joita kehopositiivissa julkaisuissa esiintyi, olivat kaupallisuus, mielenterveys, syömishäiriöt sekä aktivismi. Aktivismista (16% julkaisuista) yleisintä oli feminismi, jota esiintyi 45% aktivistisista julkaisuista. Myös ulkonäkökeskeisiä teemoja esiintyi 41% kehopositiivissa julkaisuissa ja niissä yleisintä oli vaatetukseen tai kauneuteen liittyvät teemat. Ulkonäkökeskeisissä julkaisuissa ei ollut yhtään teemoja, jotka olisivat pitäneet sisällään laihuuden ylistystä, painon tai laihuuden stigmatisointia tai painon tai ruuan syyllistämistä (Cohen, Irwin, Newton-John & Slater, 2019).
Lazuka ym., (2020) havaitsivat sisällönanalyysissaan kehopositiivisten julkaisujen yleisimmäksi teemaksi sisäisen positiivisuuden, joita sisälsi 2/3 julkaisuista. Toiseksi yleisintä teemaa laajaa kauneuskäsitystä sisälsi 1/3 kuvista. Keho arvostusta ja rakkautta sisälsi ¼ julkaisuista.
Tutkimuksessa havaittiin, että vaikka kehopositiivisisakin julkaisuissa esiintyi myös kulttuurisia kauneusihanteita, esillä oli usein jokin ominaisuus, joka yleensä sosiaalisessa mediassa piilotetaan.
(Lazuka ym., 2020.) Taulukossa 1. positiivisen kehonkuvan komponenttejen esimerkkijulkaisuja Instagramista Lazukan ja ym. (2020) mukaan.
TAULUKKO 1. Positiivisen kehonkuvan teemojen esimerkkejä kehopositiivisista julkaisuista (Lazuka ym., 2020).
Muuttuja Määritelmä Esimerkki
Positiivisen kehonkuvan teema
Kehon arvostaminen Julkaisu rohkaisee kehon piirteiden,
funktionaalisuuden ja terveyden arvostamiseen
Kuva henkilöstä, joka kuvailee kroonista kipua kuvatekstissä ”Olen keskittynyt melko paljon negatiivisiin ajatuksiin kehostani ja toivonut, että olisin joku toinen, terveemmässä kehossa. Mutta se vain tuhlaa aikaani ja energiaani.
Puhumattakaan siitä miten epäreilua se on kehoani kohtaan, joka todellisuudessa tekee kaiken mitä se voi pitääkseen minut hengissä. Tämä on minun kehoni ja olen siitä kiitollinen.” kuvatekstillä: ”Lopeta kehosi vertailu siihen miltä muut näyttävät ja ala keskittyä siihen, miten ihmeellisiä asioita kehosi voi tehdä. Me kaikki olemme kauniita omalla tavallamme.”
Laaja kauneuskäsitys Julkaisu pitää sisällään
laajaa skaalaa
ulkonäköjä, kehon kokoja/muotoja ja luonnehtii sisäisiä piirteitä viehättävinä
Kuva monen kokoisista ja eri etnistaustaisista naisista alusvaatteissa kuvatekstillä
”Kaikki ovat täydellisiä.”
Adaptiivinen kehoinvestointi Julkaisu vaalii kehon arvostamista ja kehosta huolehtimista
positiivisella, terveyttä edistävällä toiminnalla
Piirretty kuva suuremmasta naisesta kahdella kämmenellä kuvatekstillä: ”Ole hellä, ole ystävällinen, ole kärsivällinen kehityksellesi.”
Kehonkuvaa suojaava sitten antaa luonnollisten vatsamakkaroiden näkyä, kuvatekstillä ”Instagramissa on harvinaista nähdä vatsamakkaroita. Pieni makkara ei ole koskaan vahingoittanut ketään. Minä haluan muistuttaa kaikkia siitä, että meillä KAIKILLA on mahamakkaroita ja epätäydellisyyksiä.”
Kehopositiivisuudella ja positiivisella kehonkuvan tutkimuksella on yhteyksiä feminismiin ja aktivismiin (Tylka & Wood-Barcalow 2015b; Cohen, Irwin, Newton-John & Slater, 2019). Peterson, Tantleff-Dunn & Bedwell (2006) havaitsivat, että psykoedukaatio lisäsi tyytyväisyyttä ulkonäköön ja että muutokset feministisessä identiteetissä liittyivät positiivisiin muutoksiin kehonkuvassa.
Feltman ja Szyrmanski (2017) mukaan feminismi on kulttuurisia kauneuskäsityksiä ja esineellistämistä vastaan, joten feminismiä kannattavat naiset voivat vastustaa helpommin kulttuurisia ihanteita. Instagramin käyttämisen ja kehon tarkkailun välinen yhteys oli oleellinen vain naisilla, joilla oli alhaiset tai kohtuulliset määrät feministisiä uskomuksia. Suuret määrät feministisiä uskomuksia suojelevat ja vähemmät määrät taas lisäävät kehon tarkkailua. (Feltman & Szyrmanski, 2017). Feministinen ajattelutapa saattaa toimia puskurina ja jonka avulla kulttuuriset viestit kauneudesta haastetaan hyväksymisen asemasta (Peterson, Tantleff-Dunn & Bedwell, 2006).
Peterson, Grippo & Tantleff-Dunn (2008) tutkivat itsen objektivoinnilta suojaavia tekijöitä.
Havaitsivat, että naisten voimaantuminen selitti enemmän kehonkuvaa kuin feminismi.
Kehopositiivisuuteen liittyy myös voimaantuminen esimerkiksi kuvien avulla, jotka eivät edusta normatiivisia kauneusihanteita. (Sastre, 2016.) Dunne, Lawlor ja Rowley (2010) esittivät, että sosiaalinen media voi voimaannuttaa käyttäjiään tarjoamalla informaatiota ja mahdollistamalla informaation jakamisen ja luomisen.
Fyysiseen viehättävyyteen liittyvät feministiset asenteet ovat vahvasti yhteydessä kehotyytyväisyyteen. Feministisen ajatteluun perustuen naiset eivät arvioi itseään niin paljoa pelkästään ulkonäön perusteella (Dionne ym., 1995), mikä tukee positiivisen kehonkuvan muodostumista moniulotteiseksi ja kehon funktionaalisuuden arvostamista.
Kulttuurin kauneuskäsitysten sisäistämäinen meditoi yhteyttä Instagramin käytön, itsen objektivoinnin ja itsen tarkkailun välillä. Vähäiset feministiset uskomukset lisäsivät itsen tarkkailua ja vahvat feministiset uskomukset suojasivat negatiiviselta kehonkuvalta. (Feltman & Szymanski, 2018). Feltaman ja Szymanski (2018) uskovat, että feminististen uskomusten antavat naisille välineitä, joilla he voivat kyseenalaistaa vallitsevaa ja sisäistettyä kauneuskäsitystä. Tämä johti heidän tutkimuksessaan itsen tarkkailun vähenemiseen, mutta sillä ei ollut vaikutusta Instagramin ja itsen objektivoinnin väliseen suhteeseen. (Feltman ja Szymanski, 2018).
Tiggeman ja Anderberg (2019) tutkivat ”Instagram vs. todellisuus” kuvien vaikutuksia naisten sosiaaliseen vertailuun ja kehonkuvaan. He havaitsivat, että kuvat, joissa vierekkäin oli ideaalinen kuva ja sensuroimaton kuva, jossa on myös epäideaalisia piirteitä, vähensivät kehotyytymättömyyttä
verrattuna ihanteen mukaisiin huoliteltuihin kuviin. Kuvat, joita ei oltu huoliteltu vähensivät tietyissä olosuhteissa ulkonäköhuolia (Tiggeman ja Zinoviev, 2019). Instagram vs. todellisuus kuvat pitävät sisällään informaation suodattamista kehokuvaa suojaavalla tavalla ja tällaisia julkaisuja on kehopositiivisilla tileillä (Cohen ym., 2019; Lazuka ym., 2020).
Davies, Turner ja Udell (2020) havaitsivat kehopositiivisten kuvatekstien Instagramissa olevan yhteydessä parempaan painoitsetuntoon. Tiggeman, Aderberg ja Brown (2020) eivät puolestaan havainneet pelkän kehopositiivisten kuvatekstin ja kohentuneen kehonkuvan välillä yhteyttä, mutta kuvatyypillä oli suuri vaikutus. Keskikokoisten naisten kuvat olivat vahvemmassa yhteydessä vähempään kehotyytymättömyyteen ja suurempaan kehon arvostukseen verrattuna kuviin, joissa oli hoikka nainen. Hetkellinen kehonarvostaminen lisääntyi koehenkilöiden katseltua malleja, jotka eivät mahtuneet yhteiskunnallisiin kauneusihanteisiin laihuudesta (Williamson & Karazsia, 2018).
Coyne ym., (2020) havaitsivat kehopositiivisia musiikkivideoita katselleilla naisilla korkeampaa kehoitsetuntoa verrattuna naisiin, jotka katselivat suosittuja kehoja esineellistäviä musiikkivideoita.
Stevens ja Griffiths (2020) tutkivat kehopositiivisuutta arjessa ja sen mahdollisia positiivisia vaikutuksia kehonkuvaan ja emotionaaliseen hyvinvointiin. Kehopositiivisuus oli yhteydessä suurempaan kehotyytyväisyyteen ja positiivisiin tunteisiin sekä vähäisempään määrään negatiivisia tunteita.
Cohen, Fardouly, Newton-John ja Slater (2019) havaitsivat, että lyhyt altistus kehopositiivisille julkaisuille Instagramissa paransi nuorten naisten mielialaa, kehotyytyväisyyttä ja kehon arvostusta verrattuna julkaisuihin, joissa sisältö oli neutraalia tai laihuusihanteen mukaista. Laihuusihanteen mukainen sisältö ja kehopositiivinen sisältö lisäsivät itsen esineellistämistä verrattaessa ulkonäköneutraaliin julkaisuun.
Kehopositiivisuutta on kritisoitu ulkonäkökeskeisyydestä (Webb, 2017;2019) ja kehopositiivisilla julkaisuillakin on havaittu yhteyttä itsen esineellistämiseen verrattuna ulkonäköneutraaliin sisältöön (Cohen, Farodouly, Newton-John & Slater, 2019). Cohen, Irwin, Newton-John & Slater, (2019) nostavat kuitenkin esille, ettei ulkonäkökeskeisyyttä voida täysin erottaa liikkeestä, joka pyrkii antamaan tilaa ja näkyvyyttä kehoille ja ulkonäöille, joilla ei ole sitä ennen ollut.
Kehopositiivisuutta on kritisoitu myös lihavuuteen ja epäterveellisyyteen kannustamisesta (Muttarak, 2018), markkinallistumisesta (Cywnar-Horta, 2016) sekä normatiivisten kauneuskäsitysten uusintamisesta, monimuotoisuuden puutteesta ja ulkonäköön keskittymisestä (Cywnar-Horta, 2016;
Cohen, Irwin, Newton-John & Slater, 2019; Cohen ym., 2020; Johansson, 2020).
Muttarak (2018) väitti, että pluskoon normalisointi ja kehopositiivisuus olisi johtanut vaarallisen ylipainon lisääntymiseen. Alleva & Tylka (2018) nostivat vastineessaan esille, etteivät väittämät olleet tieteellisten periaatteiden mukaisia, sillä tutkimuksessa ei oltu mitattu kehopositiivisuutta lainkaan. Lisäksi kausaalisia väittämiä tästä tutkimuksesta ei voida johtaa, sillä tutkimusmenetelmät olivat korrelatiivisia.
Cohen, Irwin, Newton-John & Slater, (2019) havaitsivat, että kehopositiivisissa julkaisuissa esiintyi eri kokoisia ja näköisiä ihmisiä. Lazuka ym., (2020) havaitsivat sisällönanalyysissään, että suurin osa kehopositiivisen Instagramin julkaisuista piti sisällään parikymmenvuotiaan kaukasialaisen naisen, ja että usein kuvissa oli kauneusihanteiden mukaisuutta. Kaupallinen yhteistyö ja mainostaminen näkyvät kehopositiivisessa Instagramissa, mutta 80% postauksista, joissa mainostettiin jotakin, pysyi uskollisena kehopositiivisuuden sanomalle (Cohen, Irwin, Newton-John & Slater, 2019).
Rodgers, Mayer ja McCaig (2020) havaitsivat tutkimuksessaan, että kehopositiivisuus ja kehohyväksyntä keskusteluihin Reddit-sivustolla osallistuvat käyttäjät olivat keskeisimmin aktiivisia myös keskusteluissa, jotka ovat linjassa kehopositiivisuuden feministisen taustan kanssa, eli feminismiin liittyvillä alasivuilla (subreddits). Kehonhyväksymisen keskusteluihin kommentoineet olivat aktiivisia myös keskusteluissa, joissa keskityttiin verkossa esillä olevien kehojen monimuotoisuuteen ja verkossa esillä olevien kuvien realistisuuteen sekä ulkonäköihanteiden vastustamiseen.
Suuri osa kehopositiivisuus ja kehonhyväksyntä keskusteluihin osallistuvista olivat kiinnostuneita myös laihuusihanteeseen yhdistetyistä teemoista kuten kehon muokkaamisesta ja kosmetiikasta.
Rodgersin ym., (2020) mukaan tämä saattaa viitata siihen, että kehopositiivisuus on asteittain asettumassa valtavirtaan.
Monimuotoisten kehojen esilläolo mediassa ja sosiaalisten normien ja ihanteiden muokkaaminen realistisempien kuvien avulla näyttäisivät tehokkailta strategioilta parantaa kehonkuvaa (Paraskeva ym., 2018; Tiggeman & Anderberg 2019; Anderberg & Brown, 2020). Kehopositiivisuus pyrkii kauneusihanteiden laajentamiseen sekä saamaan näkyvyyttä monimuotoisille kehoille, joten se voi olla isossa osassa parantamassa ihmisten kehonkuvaa, varsinkin sosiaalisen median kautta (ks. Cohen, Farodouly, Newton-John & Slater, 2019). Mobiilisovellukset ja sosiaalisen median alustat voivat olla tehokas väylä kehonkuvan parantamiseen. Rodgers ym., (2018) havaitsivat itsemyötätunnon avulla positiivisen kehonkuvaan parantamiseen pyrkivän kännykkäsovelluksen tehokkaaksi interventioksi kehonkuvan parantamiseksi.