Kehittämisvaihtoehdot

Investoinnit perusverkkoon muun kuin kasvu- ja korvausinvestointitarpeen takia, jotta luotaisiin toimintavalmius epävarmaan, mutta ehkä joskus esille tulevaan kysyntään nähden, lienee äärimmäisen kallis menetelmä. Tämän vuoksi erikoisratkaisujen runsaus on hyvin tärkeää.

Esimerkiksi säteiliitti kapasiteetin hankkiminen kansalliseen käyttöön voi olla perusteltua, siitäkin huolimatta, että investointi sellaiseen on kallista. Näin silloin, jos vaihtoehtona on perusverkon laajentaminen nopeammin kuin kysynnän tyydyttäminen vaatii.30)

Kehittämisvaihtoehdot siis pohjautuvat edellä esitettyihin perusstrategioihin. Huomionarvoista vaihtoehdoissa on, miten painopiste digitalisoinnissa asetetaan sekä kuinka odotettavissa oleva ns. uusien telepalvelujen kysyntä kohdataan.31)

Kaikkien kehittämisvaihtoehtojen lähtökohtana on, että ne tyydyttävät asiakkaiden palvelutasovaatimukset ja tarpeet.

Tämä käsittää sekä tavanomaisten telepalvelujen että kehittyneempien telepalvelujen kysynnän. Vaihtoehdot eroavat kuitenkin toisistaan verkkoteknisellä tavalla. Kullakin ratkaisulla saavutetaan erilainen joustavuus asiakkaiden tarpeiden tyydyttämisessä.

29) Johansson 1980 , 39 30) Johansson 1980 , 39

31) Kindahl & Öhman 1982 , 45

Seuraavassa on esitetty Ruotsin Televerketin tutkimia kehittämisvaihtoehtoja:32)

a. Vaihtoehto:

- uutta tekniikkaa otetaan käyttöön jonkin verran nopeammin kuin kysynnän kasvu ja verkon tekninen ikä edellyttävät

- jatketaan olevan verkon modernisointia ja täydennetään verkkoa erikoisratkaisuilla joko saattamalla päätökseen digitalisointi tai varautumalla ulottamaan se yrityksen sisäiseen verkoon (tilaajavaihdeverkkoon) b. Vaihtoehto:

- uutta tekniikkaa otetaan käyttöön hitaam­

min kuin kysynnän kasvu ja verkon tekninen ikä edellyttävät

- erikoisratkaisujen tarve tämän vuoksi li­

sääntyy c. Vaihtoehto:

- uutta tekniikkaa otetaan käyttöön huomat­

tavasti nopeammin kuin a. -vaihtoehdossa - erikoisratkaisujen tarve vähenee tämän vuok­

si huomattavasti

Käytännössä strategiaksi valittu kehittämisvaihtoehto määrää, miten tiettyä verkon osaa kehitetään ja mitä telepalveluja sillä alueella asiakkaille yleisesti tarjotaan sekä missä määrin asiakkaiden erityistarpeet tyydytetään erikoisratkaisuin.

4.4 Yhteenveto

Yrityksen johdon tehtäviin siis kuuluu strategioiden suunnittelu. Yrityksen ympäristössä tapahtuvat muutokset vaikuttavat joko heikentävästi tai vahvistavasti yrityksen 32)Kindahl & Öhman 1982 , 45

mahdollisuuksiin saavuttaa päämääränsä. Miten nämä mahdollisuudet muuttuvat ympäristöön nähden, voidaan tutkia strategisen aseman -käsitteen avulla. Yrityksen strategisella asemallahan tarkoitettiin valittua toimintaympäristöä, valittuja sidosryhmiin kohdistuvia toimintaprosesseja ja yrityksen resursseja.

Telelaitoksen ympäristö on moniulotteinen ja hierarkinen. Se muodostuu arvo- ja toimintaympäristöistä. Arvoympäristö on etäämpänä ja vaikuttaa yritykseen toimintaympäristön kautta.

Toimintaympäristö on erilainen perinteisten telepalvelujen ja uusien telepalvelujen osalta. Edellinen on lähinnä rakenteellinen, ja tällaisessa ympäristössä yllättävät muutokset eivät ole todennäköisiä. Jälkimmäinen toimintaympäristö taas on turbulenttinen, jolloin ympäristön muutoksia ei pystytä ennakolta aavistamaan. Tällä alueella telelaitoksen on kilpailtava markkinaosuudestaan.

Telelaitoksen tärkein sidosryhmä on asiakaskunta, jonka telepalvelutarpeet ovat toiminnan lähtökohtana. Tämä sidosryhmä voidaan jakaa kahteen sektoriin: tuottajasektoriin ja kotitaloussektoriin. Tuottajasektori omaa huomattavaa kysyntäpotentiaalia kotitaloussektoriin verrattuna. Kysyntä kohdistuu etupäässä ns. uusiin palveluihin. Muita sidosryhmiä ovat hankkijat ja henkilöstö.

Koska televerkko on laitokselle strateginen elementti, voidaan televerkon kehittämistä rajoittavia tekijöitä pitää myös laitoksen strategisen aseman kehittämistä rajoittavina tekijöinä. Niitä ovat mm. telepalvelujen kysyntäpotentiaali, laitoksen tekniikka, henkilöstön ammattitaito ja laitoksen taloudellinen tila.

Liiketoimintaportfolioanalyysiä voidaan käyttää apuna strategioiden hahmottelussa. Sijoittamalla telelaitoksen toiminta-alueen eri palvelumuodot liiketoimintaportfoliomatriisin eri kenttiin voidaan jokaiselle palvelumuodolle määrittää oma kehittämisstrategiansa, joka samalla ottaa huomioon laitoksen rahoituksen riittävyyden.

Konkreettinen strategioiden hahmottaminen tapahtuu kahden perusstrategian - erikoisratkaisujen strategian ja perusparannusten strategian - pohjalta. Strategisen aseman analysointiin perustuva kehittämisstrategian sisältö määräytyy perusstrategioiden erilaisista painotuksista syntyneistä kehittämisvaihtoehdoista. Samalla päätetään, mitä telepalveluja kyseisellä alueella asiakkaille yleisesti tarjotaan ja missä määrin erityistarpeet tyydytetään erikoisratkaisujen avulla.

Johdon päätös noudatettavasta strategiasta ohjaa investointien suunnittelua tietyn toiminta-alueen kehittämiseksi. Miten johto tässä onnistuu, näkyy siinä, miten laitoksen strateginen asema kehittyy kilpailijoihin nähden.

Yleisen päätösprosessin neljästä osavaiheesta on näin käyty läpi esimmäinen eli ongelman tunnistamisvaihe.

5 PÄÄTÖSTILANTEET JA SUUNNITTELUONGELMIA 5.1 Tarkastelun lähtökohdat

Televerkon kehittämisstrategia määrää konkreettisesti investointien suunnittelun puitteet ja sisällön.

Luvussa 2 hahmoteltu teleinvestointien suunnitteluprosessi käsittää yleisen päätösprosessin neljästä osavaiheesta kolme viimeistä: vaihtoehtojen etsimisen, vaihtoehtojen analysoinnin ja vertailun sekä valintapäätöksen. Tällöin suunnittelun lähtökohtana on strategia, jonka toteuttamiseen investointien avulla pyritään. Prosessin toivottuna lopputuloksena "kypsyy" investointipäätös, jonka seurauksena ryhdytään - myönteisessä tapauksessa - toteuttamaan investointeja.

Päätöksenteon teoriassa yleiset päätöstilanteet jaetaan erilaisen tulevaisuuden tietämysasteen perusteella kolmeen ryhmään:1)

- päätöksenteko varmuuden vallitessa - päätöksenteko riskin vallitessa

- päätöksenteko epävarmuuden vallitessa.

Päätöksenteon tapahduttua varmuuden vallitessa, jokaisella toimintavaihtoehdolla on varma tulos, joka ei riipu toimintaympäristön vaikutuksesta syntyvistä asiantiloista.

Riskin vallitessa taas ainakin kaksi tuloksiin vaikuttavaa asiantilaa on mahdollista. Epävarmuuden taas sanotaan vallitsevan tilanteessa, jossa vähintään kaksi tuloksiin vaikuttavaa asiantilaa on mahdollista eikä päätöksentekijä tunne asiantilojen sattumistodennäköisyyksiä.

Investoinnin kannattavuuden laskenta pohjautuu miltei aina epävarmoihin laskentatietöihin. Tulevaisuutta kun ei voida tarkkaan tietää. Investointien suunnittelussa päätöstilanne on lähinnä päätöksentekoa riskin vallitessa.

1)Jääskeläinen & Kuusi 1974 , 38-52

Canada on löytänyt investointien suunnitteluun liittyvän epävarmuuden lähteitä seuraavasti : 2)

- investoinnin kertaluonteisuudesta johtuva koke­

muksen puute,

- lähtötietojen epämääräisyys tai niiden vaikea arvioiminen,

- ennalta arvaamattomat muutokset toimintaympä­

ristössä, mikä estää aikaisemman kokemuksen hy­

väksikäytön,

- suunnittelutilanteen monimutkaisuus ja siitä joh­

tuva mahdollinen lähtötietojen väärintulkinta, - virheellisen analyysin mahdollisuus joko inves­

toinnin teknisen suorituskyvyn tai sen taloudel­

listen vaikutusten arvionnissa,

- liikkeenjohdon kyvykkyyden voimakas heijastuminen investoinnin suorittamisen jälkeen maksuvirroissa, - investoinnin uudelleen hyväksikäyttömahdollisuuk­

sien puute siinä tapauksessa, että investointi olisi pakko realisoida,

- investoinnin jäännösarvon erittäin nopea ja odotta­

maton aleneminen alalla tapahtuneen teknisen kehi­

tyksen vuoksi.

Teleinvestointien suunnittelussa Canadan luettelemista epävarmuuden lähteistä voidaan tunnistaa useimmat. Nopea tekninen kehitys luo epävarmuutta toimintaympäristöön, mikä vaikuttaa niin palvelujen kysyntään kuin niiden toteuttamiskeinoihinkin. Uusi tekniikka, jolla kysyntä pyritään tyydyttämään, sisältää monia mahdollisuuksia suorituskyvyn ja taloudellisten vaikutusten väärin arvioinneille. Samoin teknisen kehityksen vuoksi laitteiden jäännösarvon kehityksen arviointiin liittyy monia epävarmuustekijöitä.

Päätöstilanteet voidaan myös luokitella suunnittelutehtävän sisällön mukaan. Tyypillisiä teleinvestointien

2)Canada 1971 , 193-194

suunnittelutehtäviä ovat:3)

- verkkostruktuurin valinta,

- teleaseman sijaintipaikan valinta, - telejärjestelmän valinta,

- telejärjestelmän laajentaminen, - telejärjestelmän uusiminen.

Kaksi ensinmainittua ovat tyypillisiä teknistaloudellisia optimointitehtäviä, jotka voidaan ratkaista matemaattisin keinoin ilman tarkkoja markkamääräisiä tarkasteluja. Loput taas ovat suunnittelutehtäviä, joita suoritetaan poikkeuksetta kyseisissä investointipäätöstilanteissa.

Seuraavassa etsitään vastauksia seuraaviin tehtävänasettelussa täsmennettyihin osakysymyksiin: miten teknisen kehityksen vaikutus tulee ilmi erilaisissa investointipäätöstilanteissa, minkälaisia suunnitteluongelmia syntyy ja miten tekninen kehitys voidaan ottaa huomioon investointilaskelmissa?