Kaukolämmön hinnanmuodostus ja kustannukset

2.3.1 Kaukolämmön hinnanmuodostus

Kaukolämmön hinta muodostuu perinteisesti liittymismaksusta, tehomaksusta (tai vesivirtamak-susta) ja energiamaksusta. Maksut kattavat eri osia kokonaiskustannuksista. Liittymismaksu distuu investointiin vaihdettaessa lämmityskohteen lämmitysmuoto kaukolämpöön tai uuden koh-teen liittymiseen kaukolämpöverkkoon. Liittymismaksu vaihtelee eri kaukolämpöyhtiöiden välillä jonkin verran. Tehomaksu tai vesivirtamaksu mitoitetaan asiakkaan kiinteistölle ominaisen huippu-kulutuksen perusteella. Tämän huippu-kulutuksen mitoitukseen voidaan käyttää laskennallista kulutusta, esimerkiksi uudiskohteen LVI-suunnitelmiin perustuen, tai aikaisemman tietyn periodin kulutuk-sen perusteella eri yhtiöiden käytännöistä riippuen. (WSP Finland Oy, 2014).

Kaukolämmön käyttömaksu koostuu tehomaksusta ja energiamaksusta. Energiamaksu perustuu lämmön varsinaiseen kulutukseen kiinteistössä ja edellä avattu tehomaksu toimii huippukulutuksen lämpötehoon perustuvana perusmaksuna. Tehomaksulla kaukolämpöyhtiöt kattavat verkkojärjes-telmän ja tuotannon kiinteitä kuluja. Energiamaksulla vastaavasti katetaan tuotannon muuttuvia kustannuksia, kuten polttoaine, verot ja päästömaksut. Tehomaksun määrän määrittelyyn käytetään myös sopimustehoa, joka määräytyy kunkin asiakkaan arvioidun huipputehon perusteella.

Kaukolämpöyhtiöt ovat hinnoitelleet tuotteensa ja palvelunsa eri tavoin, mutta pääsääntöisesti poh-jautuen em. hinnoitteluun kuitenkin sisältäen aina liittymismaksun, joka voidaan sopimuksen mu-kaan maksaa osissa. Yleisimpiä hinnoittelumalleja energiamaksun osalta ovat mm. yksihintainen sopimus, jossa asiakas maksaa saman hinnan energiasta läpi vuoden (snt/kWh), kausihinnoittelu, jossa energian hinta on eri talvi- ja kesäkaudella (Paiho ja Saastamoinen, 2018) tai esimerkiksi, ku-ten Helenillä, talven ja kesän lisäksi syksy ja kevät on hinnoiteltu energian osalta erikseen (kuva 7).

23

Kuva 7. Kaukolämmön kausihinnoittelu (Helen, 2021c)

2.3.2 Kaukolämmön kustannukset energiayhtiölle

Kustannukset koostuvat kiinteistä ja muuttuvista kustannuksista. Kiinteitä kustannuksia ovat kau-kolämpöyhtiön kiinteistöt ja laitokset, henkilöstökulut, koneet ja laitteet, tontit ja tonttivuokrat sekä toiminnan ja investointien rahoitus. Lämmöntuotannon muuttuvia kustannuksia ovat polttoaineku-lut, päästöoikeudet (fossiiliset polttoaineet), tuotantoon kohdistuvat verot, sähkö (esim. lämpöpum-put), lämmön osto, lisävesi ja varastojen muutokset. (Korri, 2021).

Tässä työssä kiinteät kustannukset niputetaan yhteen ja tarkastellaan myöhemmin hinnoittelumal-leissa nimellä kiinteät kustannukset, joka kattaa em. kustannukset. Työssä tarkastellaan lähinnä muuttuvia kustannuksia, sillä dynaaminen hinnoittelu riippuu oleellisesti nimenomaan muuttuvista tuotannon kustannuksista. Kiinteät kustannukset huomioidaan kuitenkin hinnoittelussa etenkin laskettaessa kokonaiskustannuksia niin tuotanto- kuin asiakaspäässäkin. Kiinteistä kustannuksista tarkastellaan investointikustannuksia, sillä esimerkiksi lämpöpumput ovat hyvin pääomakustan-nuspainotteisia investointeja, joten sen merkitys työn kannalta on keskeinen. Lämpöpumppujen osuus Helenin tuotannosta on merkittävä ja sen merkitys kasvaa entisestään, kun Helen vähentää fossiilisilla polttoaineilla tuotettua energiaansa.

Polttoainekustannukset, polttoaineisiin liittyvä verotus sekä päästöoikeudet ovat keskeisin osa muuttuvia kustannuksia. Näihin kustannuksiin vaikuttavat voimakkaasti poliittiset toimet, joilla py-ritään ohjaamaan markkinan ja energiantuotannon kehitystä ja investointeja.

24

Merkittävin viime aikojen muutos tuotantokustannuksiin on peräisin päästöoikeuksista. Helsingin Sanomien (2021) mukaan vielä keväällä 2020 analyysitalot arvioivat päästöoikeuksien hinnan ole-van 40 - 60 euroa per tonni CO2-ekv vuonna 2030, mutta tälle hintatasolle päädyttiin jo kevättalvella 2021 (kuva 8).

Kuva 8. Päästöoikeuksien hintakehitys kesä 2020 - kesä 2021 (Ember, 2021).

Tämä hinnan nopea nousu selittyy osin nopean talouskasvun odotuksella, joka on perinteisesti kas-vattanut energiankulutusta, jolloin oikeuksien kysyntä on kasvanut nopeasti. Lisäksi EU:n kiristyvät päästötavoitteet vaikuttavat päästökauppaan. Myös mm. turpeen energiakäytöstä luopumisen osalta käydään keskustelua liian nopeasta tuotantokustannusten noususta, sillä kustannukset ovat nous-seet merkittävästi aikaisemmasta. Turvetuottajat ovatkin pyrkineet muuttamaan turpeen statuksen uusiutuvaksi energiaksi, jotta se ei olisi päästökaupan piirissä.

Fossiilisten polttoaineiden verotus on myös kiristynyt vähitellen. Alla olevasta taulukosta 2 nähdään, että esimerkiksi kivihiilen verotus ja veronkaltaiset maksut ovat nousseet viimeisen kymmenen vuo-den aikana noin 58 %, maakaasun 130 % ja kevyen polttoöljyn noin 56 %. Merkittävin korotus ta-pahtui vuosien 2015 ja 2016 alussa.

Jotta verotus ja muut maksut ovat helpommin vertailtavissa on syytä mainita, että esimerkiksi vuo-den 2020 kivihiilen maksut ovat noin 28,60 euroa/MWh (1 tonni kivihiiltä vastaa energiamäärältään noin 7 MWh:a) ja kevyen polttoöljyn energiasisältö on noin 10 kWh/l eli vuoden 2020 maksu 24,53 snt/l on 24,53 euroa/MWh.

25

Taulukko 2. Eri polttoaineiden ja sähkön kulutus- ja tuotantoverot, luvut sisältävät energiasisältö-veron, hiilidioksidiveron ja energiaveron (Tilastokeskus, 2021)

2.3.3 Kaukolämmön hinnan ja kustannuksien tulevaisuuden näkymät

Kaukolämmön hinnanmuodostumiseen kohdistuu muutospaineita, kuten koko lämmitysmuotoon yleisestikin. Muutospaine johtuu muun muassa lämmitysmarkkinoiden kehityksestä, kilpailevista lämmitysmuodoista ja hiilineutraalisuustavoitteista. Muutospaine hinnoitteluun ajaa kaukolämpö-yhtiöitä kehittämään tuotteitaan ja palveluitaan (Paiho ja Saastamoinen, 2018). Edelleen kasvava datan hyödyntäminen ja käyttö myös lämmityssektorilla on avannut mahdollisuuksia esimerkiksi reaaliaikaisen kaukolämmön kulutuksen seurantaan, joka taas on mahdollistaa erilaisten lämmitys-palveluiden tarjoamisen, kuten joustomahdollisuudet kulutuksen optimoinnin kautta.

Mahdollinen kehitys on, että lyhyen aikavälin hintojen nousu taittuu pitemmällä aikavälillä laske-vaksi. Tämä johtuu investoinneista uusiin lämmöntuotantomuotoihin, jotka eivät perustu poltta-miseen. Tuotantokustannusten lasku etenkin lämmityskauden ulkopuolella muun muassa hukka-lämmöistä vähentää painetta asiakkaille tarjottavaan hintaan ja parantaa kaukolämmön kilpailuky-kyä. Lämmityskaudella kuitenkin tuotantokustannukset pysyvät todennäköisesti korkeampina myös tulevaisuudessa, sillä huippukulutusaikoina tarvitaan edelleen lämpölaitoksia. Tähän

26

ongelmaan voidaan mahdollisesti vastata lämpöakuilla ja kehittämällä joustoa järjestelmään. Toi-saalta, jos tuotantokustannukset laskevat päästöttömien tuotantoratkaisujen kautta suhteessa päästörikkaaseen tuotantoon, voivat järjestelmän kustannukset kuitenkin säilyä korkeampina.

Tämä johtuu siitä, että kustannukset voivat nousta järjestelmätason optimointiin ja ohjaukseen tarvittavien panostusten myötä. Automatisointi ja oppiva järjestelmä voi olla tässä tilanteessa rat-kaisu järjestelmän monimutkaistuessa hajautetumpaan järjestelmään.

Myös pienet modulaariset reaktorit (Small Modular Reactor, SMR) ovat kehityksen alla ja voivat olla yksi tulevaisuuden ratkaisuista. Ydinvoima tuottaa sähkön lisäksi suuria määriä lämpöä, jota ei pitkien muun muassa turvallisuuteen liittyvien etäisyyksien takia kyetä hyödyntämään. SMR-lai-toksia voisi olla mahdollista sijoittaa lähemmäs kaupunkeja, jolloin niillä voitaisiin myös kattaa lämmitystarpeita. (Lavonen, 2020). Nämä laitokset ovat kuitenkin vielä kehityksen alla ja yksi este voi olla yleinen sosiaalinen mielipide ydinenergiasta ja reaktoreiden sijoittelusta kaupunkien lähei-syyteen. Toiseksi esteeksi voi muodostua terroriturvallisuus.

Energiayhtiöiden tiekarttoja tarkasteltaessa huomataan, että energiajärjestelmä myös lämmityksen osalta on menossa yhä enemmän kohti hajautetumpaa ja hiiletöntä lämmitysjärjestelmää, jossa lämpöä tuotetaan monesta eri lähteestä hyödyntäen laajasti hukkaenergiaa, kysyntä- ja/tai kulu-tusjoustoa, lämpöakkuja, kaksisuuntaista kaukolämpöä ja muita hybridiratkaisuja esimerkiksi maalämmön ja kaukolämmön yhdistelmiä. Kehityssuunnista ja -suunnitelmista löytyy tietoa muun muassa Helenin ja Fortumin verkkosivuilta (Helen, 2021d ja Fortum, 2021).

Kuva 9. Havainnekuva Espoo Clean Heat -projektista (Fortum, 2021a).

27

Kuten kuvasta 9 nähdään, perustuu tulevaisuuden lämmitys yhä useampiin lämmönlähteisiin.

Hukkalämpöä saadaan muun muassa datakeskuksista ja kiinteistöistä avoimen kaukolämpöverkon kautta, johon asiakkaat voivat myydä ylijäämälämpöä. Samalla hiileen perustuvia lähteitä suljetaan ja investoidaan lämpöpumppuihin, sillä sähkö voidaan tuottaa päästöttömästi. Olennainen muutos on siirtyminen vahvasti keskitetystä lämmöntuotannosta kohti hajautettua järjestelmää.