Selektiivisen koodauksen kautta tutkimuksen ydinkategoriaksi valittiin ammatil-linen identiteetti. Ydinkategorian suhdetta muihin kategorioihin ja kategorioiden keskinäisiä suhteita havainnollistetaan taulukossa 10. Tässä vaiheessa voitiin todentaa asetettu hypoteesi sairaanhoitajan työtä koskevien kuvausten muuttumi-sesta koulutuksen eri vaiheissa. Ammattikorkeakoulussa hoitotyön opiskelijan ammatillinen kehittyminen on vahvasti suhteessa opintojen vaiheeseen.
Ensimmäisessä vaiheessa identiteettiä ei vielä ole, roolina on tarve olla aut-tajana. Minä olen tarpeellinen, lääkärit ja potilaat tarvitsevat minun apuani. Sai-raanhoitaja tietää kyllä hoitamiseen sisältyvistä tehtävistä. Tarina sisältää tunteel-lista ainesta, periaatteeltunteel-lista mielikuvaa. Opiskelija ei kuvaa kuitenkaan kertojana omaa toimintaansa hoitajana. Dokumentit muodostettiin ryhmäksi Minä auttaja.
Minä auttajan Suhde potilaaseen on Tapaus. Näiden tarinoiden kirjoittajat ovat kaikki ensimmäisen opintovuotensa (n = 19) alussa ja heillä ei ollut aikaisem-paa sosiaali- ja terveysalan koulutusta kahta lukuun ottamatta. Iältään nämä opiskelijat kuuluivat ryhmään alle 24 vuotta yhtä lukuun ottamatta. Toimin-taympäristö oli joko useita toiminToimin-taympäristöjä käsittävä tai osastomuotoinen
67 toimintaympäristö tai päivystys. Kuuluminen johonkin ryhmään jakaantui kaik-kiin ryhmiin: työpaikkaan, työntekijöihin, hoitajiin ja sairaanhoitajiin, suurin osa ei kuvannut kuulumista mihinkään ryhmään. Toiminnan päämäärää tai arvoja ei voinut tunnistaa, koska tarinoissa ei kuvata varsinaista ammatillista toimintaa.
Toisessa vaiheessa identiteetti sisältää roolin yhteisestä hoidon toteuttami-sesta, valmiit tehtävät ovat valmiissa päiväohjelmassa ja ne toteutetaan. Tunteita kuvataan niukemmin kuin ensimmäisessä vaiheessa. Hoitajiin tai sairaanhoitajiin kuuluminen suurimmalla osalla (n = 12). Toiminta on pääasiassa perushoitoa, potilaiden pesemistä, syöttämistä ja kuivittamista. Työn sisältö on kuitenkin poti-laiden hoitamista. Raportti kuunnellaan. Tämän lisäksi voi jo olla lääkkeiden jakoa ja toimenpiteitä, mutta sairaanhoitajalla ei ole vielä vastuuta niistä, vastuu on vielä yhteinen. Näiden tarinoiden kirjoittajista oli suurin osa toisen opinto-vuoden alussa olevia opiskelijoita(n = 13). Joukossa oli myös ensimmäisen opintovuoden alussa olevia opiskelijoita (n = 6), joista neljällä oli aikaisempi sosiaali- ja terveysalan koulutus. Kahdella ensimmäisen opintovuoden opiske-lijalla ei ollut aikaisempaa koulutusta, mutta he kertoivat saaneensa tarinaansa aineksia ystäviltään, jotka opiskelevat alaa tai työskentelevät alalla. Tässä jou-kossa oli myös kaksi kolmannen opintovuoden opiskelijaa ja yksi neljännen opintovuoden opiskelija. Toimintaympäristönä oli laitosmainen ympäristö.
Lähes kaikki tarinat sijoittuivat pitkäaikaishoidon osastolle. Suhde potilaaseen oli lähes kaikilla Hoidettavat, jossa sairaanhoitajan potilas on passiivinen joukko hoidon kohteita. Kolmella ensimmäisen opintovuoden opiskelijalla oli Tapaus.
Näistä opiskelijoista kuului lähes jokainen ikäryhmään alle 24 vuotta. Arvot lähes jokaisessa tarinassa ovat organisaation hyvän edistämiseen liittyviä.
Kolmannessa vaiheessa identiteetti sisältää roolin hoidon toteuttajana, val-miiden tehtävien toteuttajana valmiissa päiväohjelmassa, mutta toiminnan sisältö on muuttunut perushoidosta sairaanhoidoksi. Sairaanhoitaja pitää raportit, on vastuussa, jakaa lääkkeet ja kiertää lääkärin kanssa. Näiden tarinoiden kirjoitta-jista suurin osa (n = 12) on kolmannen opintovuotensa alussa, ensimmäisen opin-tovuoden alussa olevia opiskelijoita on kaksi, toisen opinopin-tovuoden alun opiskeli-joita kolme ja neljännen opintovuoden alussa olevia opiskeliopiskeli-joita yksi. Arvot olivat suurimmalla osalla organisaation hyvän edistämisessä. Toimintaympäris-tönä oli suurimmalla osalla laitosmainen. Näistä tarinoista isompi osa oli sijoitet-tu pitkäaikaishoidon ympäristöihin ja pienempi osa akuuttihoidon ympäristöihin.
Yksi tarina oli sijoitettu kotisairaanhoitoon ja yksi toisen opintovuoden opiskeli-jan kirjoittama tarina psykiatriseen kuntoutuskotiin. Suhde potilaaseen oli joko Hoidettavat tai Potilas.
Neljännessä vaiheessa ammatillinen identiteetti muotoutuu jo omanlaisek-seen. Yksi identiteetti on ’Tehokas’, yksikön toiminnan pyörittäjä. Hän on perin-teinen sairaanhoitaja. Sairaanhoitaja on vastuussa kokonaisuudesta, ei potilaasta.
Potilasta hoitavat muut hoitajat. Hän tekee ainoastaan sairaanhoitajan tehtäviä, lääkehoitoa, toimenpiteitä, lääkärin avustamista. Perushoidossa ’Tehokas’ sai-raanhoitaja käy auttamassa muita hoitajia, ei potilasta. Hänen toimintaympäris-tönsä on laitosmainen. ’Tehokkaan’ sairaanhoitajan arvot ovat organisaation hy-vää edistäviä. Hänen suhteensa potilaaseen on Hoidettavat. Tämä identiteetti on
68
muodostunut suurimmalle osalle neljännen opintovuoden opiskelijoita. Kolman-nen opintovuoden opiskelijoista tämä identiteetti on yhdellä opiskelijalla, joka kuuluu ikäryhmään 30–35 vuotta ja jolla on aikaisempi sosiaali- ja terveysalan koulutus sekä aikaisempaa työkokemusta. Tässä identiteetissä neljäntenä opinto-vuonna kirjoitetut tarinat olivat opiskelijoilta, joilla oli aikaisempi sosiaali- ja terveysalan koulutus ja opiskelijoilta, joilla sellaista ei ollut. Opiskelijoiden ikäryhmä oli useimmilla 24 vuotta tai alle. Toimintaympäristöksi suurin osa oli valinnut osaston: joko kirurgisen osaston tai päivystyksen, pitkäaikaishoidon osaston tai kehitysvammaisten lasten osaston. Yksi näistä tarinoista sijoittui te-hostettuun kotisairaanhoitoon. Suhde potilaaseen oli yhtä lukuun ottamatta Hoi-dettavat. Arvot olivat jokaisessa tarinassa organisaation hyvää edistäviä.
Toinen neljännen vaiheen identiteetti oli potilaaseen suuntautunut, omaa toi-mintaansa potilaasta käsin arvioiva sairaanhoitaja. Näissä tarinoissa erityistä oli muiden toimijoiden arvostaminen ja heidän osaamisensa käyttö potilaan hoitami-sessa. Nämä olivat kaikki neljännen opintovuoden opiskelijoita. Reflektiivinen sairaanhoitaja oli valinnut toimintaympäristökseen psykiatrisen kuntoutusko-din, alkoholistien kuntoutuskokuntoutusko-din, geriatrisen osaston tai iho- ja allergiapotilai-den päivä- ja vastaanotto-osaston. Näiallergiapotilai-den tarinoiallergiapotilai-den kirjoittajista kaksi sijoittuu ikäryhmään alle tai 24 vuotta, yksi ikäryhmään 25–29 vuotta ja yksi ikäryh-mään yli 35 vuotta. Näistä opiskelijoista yhdellä on aikaisempi sosiaali- ja ter-veysalan koulutus ja kolmella ei. Suhde potilaaseen oli kaikilla neljällä Ihmi-nen. Arvot olivat kaikilla potilaan hyvää edistäviä.
Sairaanhoitajaksi kehittymisen ydinprosessi on ammatillisen identiteetin kehittymisen prosessi. Ydinkäsitteenä on ammatillinen identiteetti, mutta kehittymisen ympäristö on kehittymiselle keskeinen. Ympäristöllä tarkoite-taan sairaanhoitajan toiminnan sosiaalista ja symbolista ympäristöä eli ym-päristön toimintakulttuuria, toimintaa ohjaavia arvoja, toiminnan suhdetta potilaaseen, toiminnan organisoinnin tapaa ja tiedonkulkua.
Taulukossa 10. on kuvattu ammattikorkeakouluopiskelijan vaiheittainen identiteetin kehittyminen ja siihen keskeisesti liittyvät toimintaympäristö, arvot, suhde potilaaseen ja toiminnan organisoinnin tapa.
69 Taulukko 10. Sairaanhoitajaksi kasvun ja kehittymisen kategoriat ja niiden väliset suhteet vaiheineen
SAIRAANHOITAJAKSI KASVUN JA KEHITTYMISEN VAIHEET
Aika 1. opintovuosi 2. opintovuosi 3. opintovuosi 4. opintovuosi Valmistumisvaihe Toimintaympäristö *sekava/osasto Suhde potilaaseen *tapaus *hoidettavat *hoidettavat
*potilas *hoidettavat
70