Kalastusetua pidetään vesilain 11 luvun 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettuna va rallisuusarvoisena etuna (Hollo 1976). Kyseisen lainkohdan mukaan on muun muassa korvattava omaisuuden käytön estyminen tai vaikeutuminen sekä sen tuoton vähentyminen.
Luvan saaja on vesilain 2 luvun 22 §:n 1 momentin mukaan velvoitet tava ryhtymään toimenpiteisiin kalastolle tai kalastukselle affieutuvien va hinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi sekä tarvittaessa toimenpitei den tuloksellisuuden tarkkailuun sifiä vesialueella, johon toimenpiteen va hingoifinen vaikutus ulottuu (kalatalousvelvoite). Toimenpiteenä voi vai kutusten laadun mukaan olla kalanistutus, kalafie tai muu toimenpide tai
0
niidenyhdistelmä. Tarkoituksena on, että toimenpidettä voidaan tarpeen vaati essa muuttaa joustavasti esimerldksiistutettavaksi määrättyjenkalalajien osalta ja lisätä näin toimenpiteiden tehokkuutta. Erimielisyysifianteessa päätösvalta kuuluu ympäristölupavfrastolle (HE 17/1994). Korvausmuoto on tavallisesti ai heutettua vahinkoa korvaava toimenpide siinä vesistön osassa, johon veden oton vaikutus kohdistuu. Pohjavedenottohankkeen yhteydessä toimenpiteenä on yleensa ollut kalamstutusvelvo;te
VYO10/1991; LSVEO 67/1989/2:Vesioikeuskatsoi,että vedenoton alet tua luvan saajan oliistutettavajokeen vuosittain 500 kappaletta 2-vuo tiaita joen omaa kantaa olevia purotaimenen poikasia tai vastaavan ar voinen määrä muita kalanpoikasia kalastuspiinhihyväksymällä tavalla.
Tarvittaessa arvon määrittelyperusteenakäytettiin saatavissa olevien järvitaimenen poikastenhintaa. Vesiylioikeus ei muuttanut vesioikeu den päätöstä näiltäosin.
Jos kyseessä olevaa vesistöä varten on laadittu kalatalousviranomaisen hy vaksyma suunnitelma kalaston suojelemiseksi, ympanstolupaviraston on otettava se tarpeen mukaan huomioon kalatalousvelvoitteesta maarattaes sa Samom on tarpeen mukaan otettava huomioon kalastuslaissa (286/82) tarkoitettu kalastusalueen kaytto- ja hoitosuunmtelma (VL 2222)
Joissain tapauksissa kalatalousvahmgot on maaratty enlhsella hake muksella myohemmm selwtettavaksi
Kalastolle ja kalastukselle aiheutuva vahinko voidaan korvata myös kalatalousmaksulla, mutta kalanhoitovelvoitetta pidetaan ensisijaisena ks latalousmaksuun verrattuna. Jos toimenpiteiden suorittaminen vedenotta jan toimesta kuitenkin aiheuttaisi saavutettavaan hyötyyn verrattuna koh tuuttomia kustannuksia tai kalatalousvelvoitteen määräämistä ei muusta syystä voida pitää tarkoituksenmukaisena, vedenottaja voidaan vesilain 2 luvun 22 §:n 3 momentin mukaan määrätä suorittamaan kalatalousvelvoit teen asemasta korvattavan velvoitteen kohtuullisia kustannuksia vastaava maksu kalatalousviranomaisen kaytettavaksi toimenpiteiden toteuttamiseen silla vesialueella, jolle toimenpiteen vahingoffinen vaikutus ulottuu
Syy siihen, etta korvaus tapahtuu maksulla eika toimenp;te;lla, voi olla esimerkiksi tarve jaljestaa useiden luvanhaihjoiden hoitotoimenpiteet sa malla vesialueella Toimenpiteet, joihin maksua kaytetaan, ovat kuitenkin laadultaan samoja kuin aikaisemmin mainitut kalatalousvelvoitteet Mak sua voidaan siten kayttaa myos toimenpiteiden tulokseifisuuden tarkkai luun (HE 17/1994)
Lamkohdassa mainittuna kalatalousviranomaisena toimii puolestaan keskushalhnnon tasolla maa- ja metsatalousmmisteno, mutta kaytannossa maksun kayttoon hittyvat jaqestelyt hoidetaan alueellisena viranomaisena toimivassa TE-keskuksessa
Kalavahmkojen korvaammen tulee oikeuskaytannon mukaan kysymyk seen kalastuksen estyessä tai saaliin laadullisesti tai määrällisesti heikentyes sä siten, että siitä saatavahyötyvähenee. Taloudellista kalavahinkoa ei katso ta aiheutuvan, jos vesistöllä ei aikaisemmin ole ollut merkitystä kalastuksen kannalta. Virldstyskalastusedun menetyksestä ei määrätä korvausta.
Ympanstoopas 80
Q
Ympäristölupavirasto voi tarvittaessa antaa maksunsaajallemääräyksiä maksunkäytöstä (VL 2:22.3). Näifiä määräyksifiäpyritäänvarmistamaan, että kalatalousmaksullatoteutettavaksi tulevat toimenpiteet ja niidentuottamahyöty kohdistuvatmahdollisimman hyvinsiihen vesistön osaan, johon vedenotosta aiheutuvat vahingot kohdistuvat. Määräystenantaminenvoi olla tarpeen myös esimerkiksi siksi, että maksun käytön lopputulosvaikuttaalupa-asiaan muissa suhteissa, kuten luvan edellytyksiintaikorvausmääräyksiin (HE 17/1994).
LSVEO 45/1996/2:Luvan saajan oli maksettava vedenotosta aiheuta vista kalatalousvahingoista vuosittainen kalatalousmaksu maaseutu elinkehiopiirffle käytettäväksi vahinkoa vähentäviin toimenpiteisiin.
Purotaimenelle suotuisanelinpärinpienenemisen ja elinolosuhteiden huononemisen vuoksi kalatalousmaksu määrättiin käytettäväksi pu rotaimenkannan vahvistamista tarkoittaviin toimenpiteisiin ensisijai sen vahinkoalueen lähivesissä. Kalatalousmaksu oli maksettava vuosit tain tammikuun loppuun mennessä, ellei toisin sovittu. Maksun käy töstä oli neuvoteltava kalastuskunnan kanssa.
Ympäristölupavirasto voi hakemuksesta muuttaa kalatalousvelvoitetta ja kalatalousmaksua koskevia määräyksiä, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet. Kalataloudeifisesti epätarkoituksenmukaiseksi osoittautunutta velvoitetta voidaan myös tarkistaa, jos velvoitteen kalataloudellista tulosta voidaan parantaa sen toteuttamiskustannuksia merkittävästi lisäämäftä (VL 2:22.4). Jos kysymys on laadultaan erilaisia kustannuksia aiheuttavista vel voitteista, kuten kalatien ja istutusten vertaamisesta, kustannukset on las kennaifisesti saatettava vertailukelpoisiksi (HE 17/1994).
Maa-ainesten otto
Pohjavedenottohankkeita vastustetaan usein sillä perusteella, että mahdol lisuudet maan käyttöön rajoittuvat, ja maa-ainesten otto tulee estymään ottamon läheisyydessä,jos lupa ottamon rakentamiselle myönnetään. Muis tutuksissa menetyksiä vaaditaan korvattavaksi tai ainakin varataan tilaisuus vahingonkorvausvaatimusten esittämiselle myöhemmin.
Vaatimukset vedenottamon rakentamisesta mahdoifisesti aiheutuvan maa-ainesten oton vaikeutumisen tai estymisen korvaamisesta on vedenot toasian yhteydessä usein jätetty tufldmatta sillä perusteella, että ottamon ra kentamista koskevassa luvassa ei yleensä ottamoaluetta lukuun ottamatta anneta määräyksiä, jotka vaikuttaisivat maanomistajien maa-ainestenofto mahdollisuuksiin. Vesilain 1 luvun 18 §:n tai 9 luvun 8 §:n sekä ympäristön suojelulain 8 §‘:n säännökset voivat tosin rajoittaa maanomistajan toimintaa alueellaan myös maa-ainesten oton suhteen, mutta maanomistajafia ei ole oikeutta saada korvaustalainsäärmöksiin perustuvasta toimin an rajoituk sesta (Vrt. mm. VYO 31/1991; VYO 104/1991; VYO224/1993; PSVEO 17/93/2).
0
Ympänstöopas 80Maa-ainesten ottoonliittyviäkorvausvaatimuksia saattaaesiintyämyös varsinaista ottotoimintaa edeltävien pohjavesitutldmusten yhteydessä. Pohja vesitutldmuksia tehtäessä eikuitenkaanyleensäaiheutetapysyviä edunmene tyksiaainakaan maa-ainesten ottoon liittyen
VYO68/1995;VYO36/1995; LSVEO 58/1994/2:K olipyytänyt ympäris tolautakunnalta (nykyisin kunnan ympanstonsuojeluviranomaisel ta) vesilain 1 luvun 31§ssa tarkoitettua lupaa suorittaa pohjavesitut kimuksia yleiseen jakeluun tarkoitetun vedenottamopaikan loytami seksi Hakemus oli koskenut muun muassa Vn omistamaa tilaa V oli ympäristölautakunnassa vastustanut luvan myöntämistä ja lausunut, että pohjavesituildmukset eivät saa haitata soranottoa. Ympäristölau takunta oli antamassaan päätöksessä lausunut, että tutkimukset eivät olleet tarpeeffisia ja hylännyt hakemuksen suorittaa pohjavesitutkimulc sia ilman maanomistajan suostumusta. K oli vaatinut vesioikeudessa hakemuksensa hyvaksymista sifia perusteella, etta pohjavesitutkimuk set olivat tarpeen alueen pohjaveswarojen selvittamiseksi Paatokses saan vesioilceus totesi, etta kun tutkimuksia suontettaessa noudatettun vesioikeuden antamia lupaehtoja, ei tutkimuksista ennalta arvioiden aiheutunut kenellekaan pysyvia edunmenetyksia Tutktmuspaatoksel la ei myoskaan ratkaistu varsmaista vedenottoa alueelta Taten vesioi keus kumosi ympäristölautakunnan päätöksen ja myönsi luvan pohja vesitutkimusten suorittamiseen hakemuksen mukaisesti muun muas sa V:n omistaman tilan alueella. Vesiylioikeus ei muuttanut vesioikeu den päätöstä.
Maa-aineksen oton estymisestä esitetty korvausvaatimus ei ole menestyk sellinen juuri muussa tapauksessa kuin silloin, kun ottotoiminta koskee ot tamoaluetta. Tällainenkin tapaus on varsin harvinainen, sillä vedenottolu van hakija on yleensä hankkinut ottamoalueen omistukseensa jo ennen lu van hakua. Tavanomainen vedenhanldnta ei vaikuta edes voimassaolevien maa-aineslain mukaisten ollolupien hyödyntämiseen, koska pohjaveden otto ainoastaan laskee pohjaveden pintaa ottamon ympäristössä. Tilanne voi olla toisenlainen tekopohjavetta muodostettaessa