KARTTATYYPIT JA KARTAN OSAT

Peruskarttatyyppejä on kolme: käyttötarkoitukseltaan yleiset kartat (sisältävät maantieteellisiä kohteita, poliittisia rajoja, kaupunkeja, liikenneyhteyksiä, vesis­

töjä, esimerkiksi topografiset kartat), käyttötarkoitukseltaan erityiset kartat (esimerkiksi geologiset kartat, merikartat) ja teemakartat. (Tyner 1992)

Teemakartta perustuu kuvauskohteena olevan ilmiön laatua, määrää, sijaintia tai levinneisyyttä koskeviin maasto- tai tilastotietoihin. Teemakartalla voidaan kuva­

ta mitä erilaisimpia asioita: luonnonoloja, väestöä, taloustoimintaa, kulttuuria tai yhteiskuntaa. (Niemelä 1998)

Kartan osat ovat itse maantieteellinen kartta, otsikko, legenda, mittakaava ja pohjoisnuoli tai suuntaviivasta. Mukana voi olla myös liitekarttoja, lähteet, päi­

vämäärä, käytetty projektio sekä muita selittäviä tekstejä. (Tyner 1992) Kartto­

jen osia ovat myös valokuvat, piirrokset ja kaaviot, joilla on mahdollista havain­

nollistaa kartan teemaa ja luoda kartalle haluttua tunnelmaa.

Kartta ostetaan vain harvoin seinäkartaksi. Useimmiten se on taiteltu käytännön syistä. Kartan taitteleminen asettaa tiettyjä rajoituksia kartan sommittelulle.

Taitellun kartan päällimmäisenä sivuna tulee olla kansilehti, josta tulee esille kartan olennainen sisältö. Karttaosan, legendan, nimiluetteloiden, indeksihake- mistojen, mainoksien sekä muiden karttaan liittyvien osien sijoittelu vaatii tark­

kaa sommittelua.

53

Seuraava kuvassa on esimerkki kartan ulkoasun rakenteesta.

Kuva 5.2: Yksittäisen kartan ulkoasun rakenne.

5.5 PAINOTEKNIIKKA

Käytettävä painotekniikka ja värien määrä vaikuttavat olennaisesti kartan ulko­

asuun. Kuvaruudulla suunniteltu kartta ei välttämättä toimi painettuna, mikäli värejä ei pystytä toistamaan riittävällä tarkkuudella. Painettavan kartan värien suunnittelussa onkin hyvä käyttää hyväksi värimalleja, kun tiedetään painoko­

neen värintoistoavaruus.

Nykyiset kartat painetaan offset-painomenetelmällä. Painomenetelmä on yleensä nelivärinen. Väreinä ovat syaani, magenta, keltainen ja musta eli CMYK-värit.

Värien lisääminen offset-painossa on mahdollista, mikä mahdollistaa värien pa­

remman toistamisen alkuperäisestä originaalista lopputuotteeksi. Lisättäessä painovärejä lopputuotteen hinta kasvaa voimakkaasti, joten painovärien lisäämi­

nen kaatuu useimmiten taloudellisiin seikkoihin. (Sainio 1998) Joskus tilaaja saat­

taa edellyttää vain kahden painovärin käyttämistä tai haluaa kaikkien värien ole­

van omia sekoitevärejään, esimerkkejä näistä ovat mm. ilmailu- ja merikartat.

Painettavan kartan matka tietokoneen kuvaruudulta painopaperille on pitkä pro­

sessi, jonka jokainen osa vaikuttaa lopputulokseen. Kartan painoprosessin vai­

heet Sainion mukaan:

1. kartan julkaisuohjelma;

2. muunnos postscript-tiedostoksi;

3. värierottelu osaväreiksi: syaani, keltainen, magenta ja musta;

4. painofilmien valmistus osaväreittäin;

5. painelevyjen valmistus;

6. painaminen; sekä

5.6 PAINOPAPERI

Paperin valinta vaikuttaa tuotteen ulkonäköön, luettavuuteen, kuvien toistumi­

seen, reprodusointiin, painatustapaan (arkki vai rulla), jälkikäsittelyyn (laminoin- ti, taitto, sidonta), sidontatapaan (esim. liimanidonta, lankasidonta), elinikään, kestävyyteen sekä taloudellisuuteen. Paperin valinta on kompromissi: hyvä kuvi­

en toisto vaatii täysvalkoisen kiiltäväpintaisen paperin ja lukuystävällisyys kar- heamman, hieman sävytetyn paperin. Paperin ulkonäön pitää sopia painotuotteen sisältöön ja tuntua miellyttävältä kädessä. Värillinen paperi ja erikoispaperi, jos­

sa voi olla erikoinen pinta, kor kopur istus, vesileima jne., vaikuttavat paljon paino­

tuotteen ”persoonallisuuteen”. (Bohman 1988)

Tuotteen suunnittelussa on otettava huomioon visuaalisten ominaisuuksien lisäk­

si fyysiset ominaisuudet. Siksi käytettävän paperin paksuus, laatu, pinta, teks­

tuuri, persoonallisuus ja väri on otettava huomioon. Paperia tehdään erilaisista materiaaleista, mm. puuvillasta ja selluloosasta, ja sitä valmistetaan eri painoisi­

na ja laatuisina. Monet paperit tehdään vastaamaan tiettyä tulostus- tai paino­

menetelmää, jotta lopputulos olisi mahdollisimman hyvä. (Solomon 1986)

Paperin valumassa on hyvä ottaa huomioon myös ympäristökysymykset. Ympä­

ristötietoiset kuluttajat ostavat mieluiten kierrätyspaperista tehtyjä painotuottei­

ta.

Suomalaiset painopaperit on tarkasti luokiteltu. Paperista määritellään mm. ne- liögrammapaino, pinnan laatu, opasiteetti eli paperin läpinäkymättömyyden ar- voluku, valkoisuus sekä taittoluvut kuitu- ja vastasuuntaan. Kaikki nämä tekijät vaikuttavat omalla tavallaan valmiin tuotteen ominaisuuksiin. Väriskaala muuttuu täysin, mikäli valitaan liian keltainen paperi. Kaksipuolisessa painatuksessa pa­

perin opasiteetti on oltava riittävän suuri. Kartan on kestettävä moninkertainen taittaminen. Kartan paperi valitaan karttatyypin mukaan: maastokartoille on tärkeää hyvä taittokestävyys, seinäkartoille heijastamaton pintakäsittely ja me­

rikartoille hyvä kosteudenkesto. (Harju 1999)

Taitettaessa paperia on hyvä tietää paperimassan kudosten suunta ja paperin paksuus. Taittaminen on tehtävä paperin kudosten suuntaisesti tai niihin verrat­

tuna kohtisuorassa, jotta paperi ei murtuisi taitettaessa. (Solomon 1986)

Tekstin kontrastit ja värien kirkkaus ovat suuremmat mattapintaisella paperilla kuin kiiltopaperilla. Paperin valinta riippuu tuotteen tarkoituksesta ja haluttavas­

ta vaikutelmasta. (Solomon 1986)

5.6.1 PAPERIN LAATU

Offset-painossa on mahdollista painaa eripainoisille ja -laatuisille papereille, esi­

merkiksi tavallista paksummalle tai karkeammalle paperille. On otettava kuiten­

kin huomioon, että painettavan kartan ulkoasu voi muuttua paperin tekstuurin ja karheuden muuttamisen mukana. (Sainio 1998)

55

5.6.2 PAPERIN KOKO

Paperin koko riippuu käytettävistä painokoneista ja tulostimista. Suomessa on suurimpiin karttoihin käytetty AO-kokoa (841*1189,9 mm), usein riittää painoko­

neiden yleisempi B1-koko (728,1*1030,1 mm).

5.6.3 KOEVEDOS

Kartan symbolien, värien, typografian ja muun graafisen suunnittelun tarkasta­

miseksi kartasta otetaan painamista edeltävät koevedokset. Koevedokset voidaan tehdä mustesuihkutulostimelle, lasertulostimelle tai cromalinille. Tulostustark- kuus on lasertulostimilla 600 dpi ja mustesuihkutulostimilla yleensä 300 dpi, tosin viime vuosina mustesuihkutulostimet ovat kehittyneet huimaa vauhtia. Lasertu­

lostimet ovat yleensä A4-kokoisille papereille, joten hyvin suuret kartat on tulos­

tettava АО-kokoisilla mustesuihkutulostimilla. Parhaiten painojälkeä vastaa pai- nofilmien avulla tehtävä cromalin-vedos.

Offset-painossa voidaan tarvittaessa eri painovärien suhteita lisätä tai vähentää kesken painamisen (Sainio 1998). Vedostamiseen offset ei kuitenkaan sovellu korkeiden kustannusten takia.

• • • Tiivistelmä • • •

• Kartan suunnittelua rajaavat lukuisat tekijät ja lopullisesta ulkoasusta päättää yleensä aina asiakas.

• Suomalaiset kartografiopiskelÿat saavat vain vähän visuaalista koulutusta verrattuna visuaalisen suunnittelun tärkeyteen karttojen suunnittelussa.

e Kartan ulkoasun ja ilmaisun merkitys on suuri, varsinkin mikäli samalta alu­

eelta on kaksi tai useampia vaihtoehtoja. Kartan ulkoasusta riippuu kartan si­

sällön välittyminen ja ilmaisusta riippuu sanoman laatu.

• Kartan tuotantoprosessin vaiheet ovat pääpiirteittäin

• suunnittelutehtävän rajaus

e aineiston hankkiminen ja käsittely

• kartan graafinen suunnittelu, mm. värien ja typografian suunnittelu

• koevedostus

• painaminen ja jälkikäsittely.

• Kartan ulkoasun suunnittelussa on otettava huomioon mm. selkeys, järjestys, tasapaino, kontrasti, yhtenäisyys sekä harmonisuus.

• Kartan suunnitteluun vaikuttaa kyseessä oleva karttatyyppi.

• Kartan ulkoasuun vaikuttavat olennaisesti käytettävissä oleva tulostus- tai painomenetelmä sekä paperin ominaisuudet.

In document Variables and factors of map design (sivua 55-59)