Kansantalouden tilinpito on laaja, tilastoihin perustuva kokonaisjärjestelmä, jolla kuvataan kansantalou-den toimintaa. Kansantaloukansantalou-den tilinpidon tarkoituksena on tuottaa taloustoimiin ja niikansantalou-den luokituksiin perustuva systemaattinen kuva kansantalouden rakenteesta ja sen muutoksista. Kansantalouden tilinpi-dossa kuvataan kaikkien kansantaloudessa toimivien yksiköiden taloudellista eli rahassa mitattavaa toi-mintaa. Suomen kansantalouden tilinpidossa esitetään Suomen kansantalouden tilaa ja kehitystä kuvaa-vat keskeiset tunnusluvut, bruttokansantuote ja bruttokansantulo sekä näiden komponentit.
Kansantalouden tuotantoa, tuloja, tulojen käyttöä ja pääoman muodostusta kuvataan sektoreittain. Tuo-tanto-, työllisyys- ja pääoman muodostustiedot esitetään myös toimialoittain. Kansantalouden tilinpitoa voidaan käyttää analysoitaessa kansantalouden rakennetta, yksittäisiä osia tai piirteitä, kansantalouden kehitystä ajankohdasta toiseen tai kansantalouden suhdetta toisiin kansantalouksiin (Suomen virallinen tilasto 2013).
Kansantalouden tilinpidon järjestelmä käyttää kuvauksessaan tilastoyksiköitä ja niiden ryhmittelyjä.
Näitä ovat muun muassa institutionaaliset yksiköt ja sektorit, toimipaikat ja toimialat, kotimaa ja ulko-maat, virrat ja varannot sekä tuotteet panos-tuotoskehikossa. Yksiköiden välillä ja sisällä tapahtuvia taloustoimia käytetään tilinpidon kuvauksen välineenä. Keskeisiä käsitteitä ovat bruttokansantuote, brut-tokansantulo, käytettävissä oleva tulo sekä kulutusmenot. Kansantalouden tilinpito käyttää laajasti Ti-lastokeskuksen talous- ja sosiaalitilastoja, lisäksi käytetään hallinnollisia aineistoja sekä Tilastokeskuk-sen ulkopuolella tuotettuja taloustilastoja. Kansantalouden tilinpidon sisältö, käsitteet, määritelmät ja laskentamenetelmät ovat tarkasti määriteltyjä. EU valvoo noudattamista säännönmukaisesti ja laskenta-menetelmistä on kirjoitettu EU:n määräämät yksityiskohtaiset menetelmäkuvaukset (Suomen virallinen tilasto 2013).
Aluetilinpito on kansantalouden tilinpidon alueellinen tarkennus. Aluetilinpito sisältää monipuolista tietoa Suomen aluetalouksien rakenteista ja kehityksestä. Aluetilinpito jakaantuu tilastollisen perusyksi-kön mukaan ensinnäkin tuotantoa, työllisyyttä ja investointeja kuvaavaan varsinaiseen aluetilinpitoon sekä toisaalta kotitalouksien tuloja ja tulonkäyttöä kuvaaviin kotitalouksien aluetileihin. Aluetilinpidon tietoja käytetään alueellisten viranomaisten päätöksenteon ja seurannan apuna. Kotimaisessa päätöksen-teossa maakuntien liitot toimivat aluekehittämisviranomaisina, jolloin korostuu maakuntatason merki-tys. Aluetilinpito kuvaa Suomen talousalueella tapahtuvaa taloudellisen toiminnan alueellista sijoittu-mista. Aluetilinpidossa käytetään lähteinä laajalti Tilastokeskuksen ja eräiden muiden tilastotuottajien aineistoja. Laajassa käytössä ovat erilaiset rekisteripohjaiset aineistot. Tärkeimmät aineistot ovat Tilas-tokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteri, yritysten rakennetilasto, Valtiokonttorin tilivirastoaineisto, Verohallinnon henkilöveroaineisto, Tilastokeskuksen tulonjakotilasto sekä asuntokantatiedot yhdistetty-nä vuokratietoihin (Suomen virallinen tilasto 2013). .
Aluetilinpidon taloustoimien kehikkona on kansantalouden tilinpito. Aluetilinpidossa käytetään pääsääntöisesti samoja käsitteitä kuin kansantalouden tilinpidossa. Aluetilinpidossa käytetään tilaston perusyksikkönä sekä toimipaikkaa että institutionaalista yksikköä. Tuotannon ja työllisyyden aluetileillä käytetään laskennassa perusyksikkönä toimipaikkaa, jolle löytyy yksikäsitteinen kotipaikka ja toimiala.
Kotitalouksien aluetileillä käytetään puolestaan institutionaalista yksikköä eli kotitaloutta. Kotitalous on yksialueinen institutionaalinen yksikkö, joka kohdennetaan ensisijaisen asunnon sijaintikuntaan. Alueti-linpidon luokitukset ovat myös samat kuin kansantalouden tilinpidossa. Tilastossa ovat käytössä vuosi-, taloustoimi-, toimiala-, ja sektoriluokitukset. Tilijärjestelmä esitetään tiliristikkoina, joissa taloustoimet jaetaan resursseihin ja käyttöön. Aluetilinpidossa käsitteet esitellään bruttomuodossa, jolloin kiinteän pääoman kulumista ei ole vähennetty. Kiinteän pääoman kulumisen laskelmat edellyttäisivät alueittaisen pääomakannan arvioimista, jollaista ei tällä hetkellä ole olemassa (Suomen virallinen tilasto 2013). .
Aluetilinpidon tuotantotilillä tuotos, välituotekäyttö ja arvonlisäys lasketaan toimialoittain ja sekto-reittain. Bruttokansantuote markkinahintaan lasketaan aluetilinpidon järjestelmässä vain aluetasolla.
Tulonmuodostustili kuvaa kuinka arvonlisäys jakautuu alaeriin kuten palkansaajakorvauksiin, muihin
tuotantoveroihin ja - tukipalkkioihin sekä toimintaylijäämään. Tulonmuodostustilin käytön eristä alueti-linpidossa lasketaan vain palkansaajakorvaukset.
Alueellisia vertailuja tehtäessä on hyvä muuntaa arvonlisäys tai vastaava vertailukelpoiseksi aluei-den välillä. Yleensä suhteutetaan tarkasteltava erä alueelle rekisteröityyn väestöön. Aluetilinpidon väes-tökäsitteenä käytetään keskiväkilukua, joka perustuu kyseessä olevan vuoden viimeisimmän päivän ja edellisen vuoden viimeisimmän päivän väkilukujen keskiarvoon. Aluetasolla työmatkailu aluerajojen yli voi haitata alueellisia vertailuja. Aluetilinpidossa voi arvonlisäyksen suhteuttaa myös alueen työllisyy-teen, jolloin kuvataan alueen tuotannon aikaansaamiseen osallistunutta työvoimaa. Kiinteän pääoman bruttomuodostus on siinä mielessä bruttoerä, ettei pääoman kulumista ole vähennetty. Siitä on kuitenkin vähennetty kiinteän pääoman myynnit. Kiinteän pääoman bruttomuodostus kuvaa tuotantomahdolli-suuksien muutosta alueella (Suomen virallinen tilasto 2013). .
Aluetilinpidossa tiedot alueellistetaan noudattaen kotipaikkaperiaatetta. Sen mukaan tuotanto, työl-lisyys ja investointitiedot kohdistetaan tuotantoyksikön kotipaikkaan. Kotipaikka on kunta, jossa ky-seessä oleva yksikkö sijaitsee. Samoin kotitalouksien luvut kohdistetaan kotitalouden kotipaikkaan eli siihen kuntaan, jossa kotitalouden jäsenet asuvat. Tiedot pohjautuvat kansantalouden tilinpidon tietoi-hin. Samoin alueellistamisessa käytetään usein samoja perustilastoja kuin kansantalouden tilinpidon laskelmissa. Kaikkea laskennassa tarvittavaa tietoa ei ole kuitenkaan saatavissa alueittain, joten on välil-lä turvauduttava koko kansantalouden tilinpidosta johdettuihin lukuihin. Kansantalouden tilinpitojärjes-telmä muodostaa yhtenäisen ja selkeän talouden tarkastelukehikon. Siksi myös aluetilinpidon luvuilla on nämä ominaisuudet osana kansantalouden tilinpidon järjestelmää (Suomen virallinen tilasto 2013).
Tarjonta- ja käyttötaulukot sekä niihin perustuvat panos-tuotostaulukot kuvaavat yksityiskohtaisesti kansantalouden tuotevirtoja. Monetaariset panos-tuotostaulukot mittaavat tuotevirtoja rahayksikössä ja fyysiset panos-tuotostaulukot mittaavat tuotevirtoja massayksikössä. Panos-tuotostaulukot soveltuvat tuotantotoiminnan rakenteen ja toimialojen välisten riippuvuuksien analysointiin. Taulukot yksityiskoh-taistavat kansantalouden tilinpitoa ja muodostavat yhtenäisen kehikon tilinpidon tuotevirtojen kuvauk-selle. Tarjonta- ja käyttötaulukot kuvaavat kotimaisesta tuotannosta ja tuonnista muodostuvaa tuotteiden tarjontaa sekä näiden tuotteiden käyttöä välituotteina muiden tuotteiden valmistamiseen ja lopputuottei-na kulutukseen, pääomanmuodostukseen ja vientiin. Tarjontataulukossa kuvataan tuoteryhmittäin kan-santaloudessa käytettävien tavaroiden ja palvelujen tuotantoa eri toimialoilla sekä niiden tuontia. Käyt-tötaulukossa kuvataan tuoteryhmittäin näiden tuotteiden käyttöä eri toimialojen välituotteeksi sekä kotimaiseen loppukäyttöön ja vientiin. Tarjonta- ja käyttötaulukoiden laadinnassa tarjonta- ja käyttötie-dot jaetaan tuotteille ja mukaan lisätään muun muassa erillisiä tuotekohtaisia aineistoja. Erillisiä tuote-kohtaisia aineistoja ovat muun muassa teollisuuden hyödyketilaston tuotanto-, raaka-aine- ja polttoaine-tilastot (Suomen virallinen tilasto 2013).
Tarjonta- ja käyttötaulukoista muodostetuissa symmetrisissä panos-tuotostaulukoissa tarkastellaan toimialojen tuotosten käyttöä eri toimialojen välituotepanoksiksi sekä loppukäyttöön. Panos-tuotostaulukot antavat siten kuvan tuotantotoiminnan rakenteesta ja toimialojen välisistä riippuvuuksis-ta. Näiden riippuvuuksien perusteella laaditaan panos-tuotos -malleja, joilla voidaan tutkia kansantalou-den rakennemuutoksia sekä arvioida muutosten vaikutuksia esimerkiksi tuotantoon, tuontiin, inflaatioon ja työllisyyteen. Panos-tuotos on johdettu tilasto, jota varten vain osa tietoja kerätään erikseen. Tär-keimmät lähteet ovat kansantalouden tilinpito, teollisuuden rakenne- ja tuotetilastot, palvelutoimialojen rakennetilastot, ulkomaakauppatilasto, yritys- ja toimipaikkarekisteri, elinkeinoveroaineisto, valtion ja kuntien sekä maa- ja metsätalouden lähdetilasto sekä kulutustutkimus. Lisäksi on käytetty lukuisia mui-ta tietolähteitä (Suomen virallinen tilasto 2013).
Alueellinen panos-tuotos sisältää alueelliset tarjonta- ja käyttötaulukot sekä niihin perustuvat pa-nos-tuotostaulukot. Taulukoiden tiedot tarkentavat ja syventävät aluetilinpidon tietoja. Niissä kuvataan maakuntien tuotantorakennetta, toimialojen välisiä suhteita sekä maakuntien riippuvuuksia muiden maakuntien ja ulkomaiden tuotevirroista. Alueellisen panos-tuotostutkimuksen tulokset ovat kiinteä osa aluetilinpitoa. Tarjonta- ja käyttötaulukot kuvaavat alueen tuotannosta ja tuonnista muodostuvaa tuottei-den tarjontaa sekä näituottei-den tuotteituottei-den käyttöä muituottei-den tuotteituottei-den valmistuksessa eli välituotekäyttöä, ku-lutuksen lopputuotteina, pääomanmuodostuksessa ja viennissä. Tarjontataulukossa kuvataan tuoteryh-mittäin aluetalouden eri toimialoilla käytettävien tavaroiden ja palvelujen tuotantoa sekä niiden tuontia muilta alueilta ja ulkomailta. Käyttötaulukossa kuvataan tuoteryhmittäin tuotteiden käyttöä eri toimialo-jen välituotteina, alueen omassa loppukäytössä sekä tuotteiden vientinä kotimaan muille alueille ja
ul-komaille. Käyttötaulukoiden kuvauksesta ilmenee myös toimialoittaisten kustannusten jakautuminen koti- ja ulkomaisten tuotteiden hankintaan.
Alueellisten symmetristen panos-tuotostaulukoiden avulla voidaan selvittää toimialojen tuotannon ja loppukäytön merkitys aluetalouteen ja työllisyyteen. Alueelliset panos-tuotostutkimukset antavat kuvan alueen tuotantotoiminnan rakenteesta ja toimialojen välisistä riippuvuuksista. Myös alueellinen panos-tuotostutkimus on johdettu tilasto. Pääosa sen laadinnassa käytettävistä tiedoista saadaan rekiste-reistä, muista tietokannoista ja perustilastojen tilastoaineistoista. Tärkeimmät lähteet ovat aluetilinpito, kansantalouden tilinpito, erityisesti sen tarjonta- ja käyttötaulut, teollisuuden rakenne- ja tuotetilastot, palvelutoimialojen rakennetilastot, ulkomaakauppatilasto, yritys- ja toimipaikkarekisteri, elinkeinovero-aineisto, valtion ja kuntien tilastotietokannat sekä maa- ja metsätalouden tilastot ja kulutustutkimus.
Alueellisessa panos-tuotostutkimuksessa, toisin kuin koko maan panos-tuotosta laadittaessa, tarvitaan lisäksi tietoja alueiden välisistä tuotevirroista.
Kansantalouden ja aluetalouden tilinpidossa sekä panos-tuotosanalyysissä tärkeitä käsitteitä ovat muun muassa bruttokansantuote (BKT), arvonlisäys, tuotos, välituotekäyttö sekä loppukäyttö. BKT on tunnetuin makrotaloudellisen toiminnan mitta. BKT kehitettiin 1930-luvulla, ja se on nykyisin kaikkial-la maailmassa käytössä oleva perusindikaattori, jolkaikkial-la on tärkeä asema poliittisessa päätöksenteossa ja julkisessa keskustelussa. BKT on kaiken rahassa mitattavan taloudellisen toiminnan lisäarvojen summa.
Se perustuu yksinkertaiseen laskumenetelmään, joka mahdollistaa ajallisen sekä maiden ja alueiden välisen vertailun (Euroopan komissio 2009). Bruttokansantuote markkinahintaan on kotimaisten tai alueen tuotantoyksiköiden tuotantotoiminnan lopputulos (Suomen virallinen tilasto 2013). Bruttokan-santuotteen indikaattoreiden avulla voidaan tehdä arvioita kansantalouden kehityksestä ja sen suhteesta yhteiskunnan kokonaiskehitykseen. Arvonlisäys tarkoittaa tuotantoon osallistuvan yksikön synnyttämää arvoa. Se lasketaan markkinatuotannossa vähentämällä yksikön tuotoksesta tuotannossa käytetyt väli-tuotteet ja markkinattomassa tuotannossa laskemalla yhteen palkansaajakorvaukset, kiinteän pääoman kuluminen ja mahdolliset tuotannon ja tuonnin verot (Suomen virallinen tilasto 2013).
Tuotos sisältää tavarat ja palvelut, joita niiden tuottaja tarjoaa muille yksiköille. Tuottajana toimii aina paikallinen toimialayksikkö. Näin ollen yrityksen yhden toimipaikan toiselle tuottamat tavarat ja palvelut sisältyvät tuottavan toimipaikan tuotokseen. Tuotos koostuu markkinatuotoksesta, tuotoksesta omaan loppukäyttöön ja muusta markkinattomasta tuotoksesta. Markkinatuotos myydään markkinoilla tai on tarkoitettu myytäväksi markkinoilla. Muu markkinaton tuotos kattaa tuotannon, joka toimitetaan muille yksiköille ilmaiseksi tai taloudellisesti merkityksettömään hintaan. Tuotos omaan loppukäyttöön sisältää tuottajan itselleen, joko omaa kulutusta tai kiinteän pääoman bruttomuodostusta varten, pitämät tavarat. Omaan käyttöön tuotetuista palveluista luetaan tuotokseksi vain omistusasuntojen asumispalve-lut sekä palkatun kotitaloushenkilökunnan tuottamat kotitalous- ja henkilökohtaiset palveasumispalve-lut. Muita koti-talouksien itselleen tuottamia palveluja ei lueta mukaan. Tuotoksen arvottaminen eroaa markkinatuotok-sen ja markkinattomien tuottajien tuotokmarkkinatuotok-sen osalta. Markkinatuotos ja tuotos omaan loppukäyttöön arvotetaan todelliseen tai arvioituun perushintaan tai, jos sellaista ei ole, tuotantokustannusten mukaan.
Muiden markkinattomien tuottajien tuotos yhteensä arvotetaan kokonaistuotantokustannusten mukaan ja niiden muu markkinaton tuotos kokonaiskustannusten ja mahdollisen markkinatuotoksen erotuksena.
Tuotteiden käyttö koostuu välituotekäytöstä, kotimaisesta loppukäytöstä ja viennistä. Välituotekäyt-tö sisältää kaikki toimialayksiköiden tuotoksensa aikaansaamiseksi käyttämät tavarat ja palvelut. Koti-maista tai alueen omaa loppukäyttöä ovat kotitalouksien kulutus, julkinen kulutus, kiinteän pääoman-muodostus eli investoinnit. Kulutus käsittää kotimaisille institutionaalisille yksiköille sellaisista tavaroista ja palveluista aiheutuneet menot, joita käytetään henkilökohtaisten tarpeiden tai yhteiskunnan jäsenten kollektiivisten tarpeiden suoraan tyydyttämiseen. Kulutusmenot jakaantuvat kotitalouksille, niitä palveleville voittoa tavoittelemattomille yhteisöille ja julkisyhteisöille. Pääoman muodostus sisäl-tää varastojen muutoksen ja aineellisten ja aineettomien kiinteiden varojen hankinnat.
Tässä hankkeessa käytettiin aluetilinpidon lisäksi Suomen kansantalouden ympäristövaikutusten arviointiin laadittua ympäristölaajennettua panos-tuotosmallia (ENVIMAT) (Seppälä ym. 2009). Ym-päristölaajennetuissa panos-tuotosmalleissa taloudelliset panos-tuotostaulukot on yhdistetty elinkaarisiin ympäristövaikutuksiin. ENVIMAT-mallin avulla voidaan arvioida taloudellisten vaikutusten, materiaa-livirtojen sekä ympäristövaikutusten välisiä suhteita. ENVIMAT-malli mahdollistaa tuotanto- ja kulu-tuslähtöisten ympäristövaikutusten analysoinnin niin, että työllisyys- ja arvonlisäysvaikutukset ovat samanaikaisesti mukana. ENVIMAT-mallin lähtökohtana on kansantalouden yleinen tilipito käyttö- ja
tarjontataulukoineen. Sen pohjalta tehtyyn tuotevirtojen panos-tuotosanalyysiin on yhdistetty tuotteiden elinkaariarvioinnin tekniikka ja tietopankit. Kansantalouden ja ainevirtatilinpidon taulukoihin on lisätty toimialojen aiheuttamat päästöt ja muut ympäristökuormitustekijät. Mallissa muodostetaan kotimaisten suorien ympäristökuormitusten toimialoittainen matriisi, jossa toimialat ovat sarakkeina ja ympäristö-kuormitukset riveinä. Tuonnille on arvioitu oma tuotekohtainen ympäristökuormitusmatriisi.
Ympäristölaajennetulla ENVIMAT-mallilla pystytään arvioimaan Suomen luonnosta otettujen ja Suomeen tuotujen materiaalien käsittelystä aiheutuvat ympäristövaikutukset. ENVIMAT-mallin osako-konaisuuksia ovat:
• Kansantalouden tilinpidon rahamittaiset tarjonta-, käyttö- ja panos-tuotostaulukot (MIOT)
• Kansantalouden ainevirtatilinpidon fyysismittaiset tarjonta-, käyttö- ja panostuotostau-lukot (PIOT)
• Kotimaan toimialojen ympäristökuormitustaulukko
• Tuonnin ympäristökuormitustaulukko
• Ympäristövaikutusten arvioinnin vaikutuskerrointaulukko
MIOT:in avulla voidaan tulostaa toimialojen ja niiden tuotteiden kotimaiset työllisyys- ja arvonlisäys-vaikutukset. PIOT puolestaan tuottaa materiaalivirtaindikaattorituloksia. Päästöistä ja muista kuormitus-tekijöistä aiheutuvat ympäristövaikutukset arvioidaan elinkaariarvioinnin yhteydessä sovellettavalla vaikutusarviointimenetelmällä. Arviointia varten on muodostettu vaikutuskerrointaulukko. Ympäristö-vaikutusluokat kuvaavat erikseen sovittuja ympäristöongelmakokonaisuuksia kuten ilmastonmuutos, happamoituminen, yläilmakehän otsonin tuhoutuminen, alailmakehän otsonin muodostuminen sekä vesistöjen rehevöityminen. ENVIMAT-mallissa kotimaan kasvihuonekaasupäästöt perustuvat Tilasto-keskuksen aineistoon. Energiaperäiset kasvihuonekaasupäästöt arvioidaan kuitenkin toimialoittaisesta energiankulutuksesta käyttäen sisältämiä polttoainekohtaisia kertoimia. Muut kuin energiaperäiset kas-vihuonekaasupäästöt kohdistetaan toimialoille kasvihuonekaasuinventaarion yksityiskohtaisen laskenta-tietojen avulla. Kasvihuonekaasupäästöjen lisäksi ENVIMAT-mallissa on mukana arviot kotimaan päästöistä ilmaan sekä veteen sisältäen muun muassa metallit, hiukkaset, muut haitalliset aineet ja, ra-vinteet. Näiden lisäksi mallissa on mukana CORINE-luokituksen mukaiset maankäyttötiedot sekä koti-maisten ehtyvien luonnonvarojen käyttö (Seppälä ym. 2009).
Ympäristölaajennettu panos-tuotosmalli mahdollistaa nopeiden, mutta karkeiden ympäristöana-lyysien tekemisen sekä kulutus- ja tuotantolähtöisesti. Karkeus perustuu siihen, että malleissa käytetään tiettyä kansatalouden tilinpidon tuoteryhmittelyä, jonka puitteissa tulokset lasketaan ja esitetään. Elin-kaariarviointiin verrattuna ympäristölaajennettu panos-tuotosmalli kuitenkin pystyy ottamaan huomioon paremmin elinkeinosektorien välisen riippuvuuden, minkä takia ympäristövaikutustulokset ovat suu-rempia elinkaariarviointien tuloksiin nähden (Antikainen ym. 2012).