Tutkittujen ohjelmien tarkoitus on tietysti kuvata inkerinsuomalaisia pa-luumuuttajia ja heidän tilannettaan Suomessa. Samalla toiseuden kuvaa-minen kertoo meistä kantasuomalaisista ja rakentaa suomalaisuutta.
Paluumuuttajien Suomeen sopeutumisen ja syrjäytymisen käsittely yl-läpitää toisaalta Suomen ja Venäjän välistä järjestys-kaaos kahtiajakoa, mutta myös Suomesta luotu kuva on hyvin ristiriitainen. Suomi on hyvinvoinnin tyyssija, jonne pääseminen on inkeriläisille voitto. Kuitenkin jatkuvasti nousee esille inkeriläisten Suomessa kokema syrjäytyminen ja pahoinvoin-ti. Pahoinvointia kuvittavat ankeat kaupunkinäkymät, valvontakamera- ja putkakuvat sekä poliisikuvitus.
Seuraavat juontojen sanavalinnat vahvistavat lottovoitto-Suomi -näkö-kulmaa:
”Miksi paratiisia etsineet nuoret löysivät hyvinvoinnin keskeltä helvetin?” (Sil-minnäkijä 7.1.1999, alkujuonto)
”Osa kuvittelee elämän Suomessa olevan ruusuisempaa.” (A-bros 25.9.1998)
”Nämä inkeriläiset ovat jo voiton puolella, muutto Suomeen häämöttää parin kuukauden päässä.” ”Alkuvaiheessa inkerinsuomalaisia, siis Venäjän kansalai-sia, päästettiin nauttimaan Suomen eduista vetoamalla pykälään, jonka mu-kaan oleskelulupa voidaan myöntää jos siihen on olemassa muu erityinen syy.”
”Suomi avaa ovensa vuosittain kahdelle tuhannelle onnekkaalle.” (MOT 28.9.1998)
Paratiisimainen hyvinvointi-Suomi elää tekstin tasolla toimituksen juon-noissa, kuvaa siitä ei paljoakaan ole. Sitä tukee kuitenkin jonotuskuva, jos-sa nähdään venäläisiä jonottamasjos-sa konsulaatisjos-sa ja täyttämässä kaavakkei-ta. Hyvinvointi esitetään tavoiteltavana, ”paratiisillisena” arvona, toisaalta sen tavoittelu maahanmuuton kautta on epäilyttävää, jopa tuomittavaa.
Esittämisen tavassa tulee esille myös heimoaatteeseen sisältynyt käsitys Suo-men ylemmyydestä suhteessa naapureihin.
Silminnäkijä- ohjelman päähenkilö, entinen heroinisti Markus kertoo muutostaan Suomeen. Otoksessa tulee esille paratiisi-Suomen ja maahan-muuttajan syrjäytyneen Suomen vastakkainasettelu.
Markus Pärt: Sitten, sit äiti sanoi et me muutetaan Suomeen. Silloinhan mä en tiennyt Suomest mitään, mä luulin et tää on joku ihmemaa tai jotain vastaa-vaa. Alussa heti tultiin nimitteleen että ryssä. Mä olin tuolla Tehtaankadun koulussa, mikä on Helsingissä, siellon aika paljon juppeja. (kuva: häivytys, lai-van perävaahdot Suomenlahdella, taustalla taaksejäävä satama, höyryä …Suur-kirkko Senaatintorilla aurinkoisena talvipäivänä). (Silminnäkijä 7.1.1999 Laivan lähtö kuvittaa Markuksen tuloa Suomeen ja dramaturgisesti myös sankarin matkaa. Kaunis ilmakuva auringonvalossa kylpevästä Suurkirkos-ta on paratiisi-teemaa ja Markuksen käyttämää ihmemaa-termiä visualisoi-va metaforinen keino. Kuvisualisoi-va on jo sinänsä kaunis, visualisoi-varsinkin visualisoi-vastakohtana ohjelman kuvituksessa hallitseville pimeille, ankeille katunäkymille. Ankea todellisuus ja ryssittely, jonka Markus kertoo kohdanneensa muodostaa sil-le vahvan kontrastin.
A-Bros ohjelman juonnossa syrjäytymisprosessista esitetään seuraavan-lainen syy-seuraussuhde:
Opettaja luokassa: Puretaan tämä ensimmäinen harjoitus tästä suomalai-sesta juhlapäivästä.
A-bros, juonto: Kaikilla paluumuuttajilla ei ole pitkäjänteisyyttä perehtyä suomenkieleen kuten näillä alkeiskurssilaisilla. Kun kielitaitoa ei ole, on vai-kea saada työtä tai opiskelupaikkaa. Paluumuuttaja syrjäytyy.
Naisoppilas luokassa: Maaliskuun vaihteessa on laskiainen...
(Kuvassa opettaja ja oppilaat luokkahuoneessa). (A-bros 25.9.1998) Syynä syrjäytymiseen on pohjimmiltaan se, että ”ei ole pitkäjänteisyyt-tä”, joka estää kielen oppimisen, työnsaannin ja johtaa lopulta
syrjäytymi-seen. Suomalaisen yhteiskunnan ja suomalaisten asenteiden osuus proses-sissa ei ole millään tavalla mukana tässä selitysmallissa. Myös syrjäytymi-sen prosessinomaisuus ja kompleksisuus katoaa, kun se tiivistetään yksin-kertaiseksi syy-seuraussuhteeksi. Perimmäinen syy löytyy maahanmuutta-jien olemuksesta.
Autenttisuutta luo opetustilanteen kuvaaminen, joka samalla esittää, että ahkerat paluumuuttajat voivat menestyä. Osiossa tulee ilmi kuinka tarinal-lisuuteen ja tiiviiseen ilmaisuun pyrkivä television kieli helposti tuottaa yksinkertaistavia merkityksiä monimutkaisista yhteiskunnallisista proses-seista. Myöhemmin saman ohjelman juonnossa tuodaan kyllä julkilausu-tusti esille, että vastuu paluumuuttajien sopeutumisesta on sekä kantasuo-malaisilla että Suomeen tulijoilla. Tässä mielessä ohjelman luomat merki-tykset ovat keskenään ristiriitaisia.
Seuraavassa juonnossa rakentuu etninen hierarkia viron- ja venäjänkie-listen paluumuuttajien välille.
A-BROS, juonto: Inkerinsuomalaisia paluumuuttajia on Suomessa noin 20 000. Melkein saman verran odottaa Suomeen pääsyä rajan takana. Vironkielis-ten inkeriläisVironkielis-ten paluumuutto on vähentynyt, ja venäjänkielisVironkielis-ten kasvanut. Osa tulijoista ei ole pärjännyt Venäjälläkään. Osa kuvittelee, että elämä Suomessa on ruusuisempaa. Kuitenkin Venäjältä tulleista työttömiä on yli puolet, viron-kieliset pärjäävät vähän paremmin. (Kuvassa kymmenien ihmisten liikkuma-ton jono suuren rakennuksen rappusissa. Hakemuslomakkeita pinossa, vä-lähdys Venäjän passista, lomaketta täyttävä kasi. Joukko jonottaa viraston luukulle. Lähikuva lomakkeesta). (A-bros 25.9.1998)
Venäjänkielisiin paluumuuttajiin liitetään negatiivisia seikkoja, kuten väärät ennakko-odotukset (”osa kuvittelee, että elämä Suomessa on ruusui-sempaa”) ja huono menestyminen sekä Suomessa että Venäjällä (”osa tuli-joista ei ole pärjännyt Venäjälläkään”). Lisäksi mainitaan että, vironkielisten tulo vähenee ja venäjänkielisten lisääntyy. Tämä rakentaa merkitystä, että nimenomaan venäläisten tulo on ongelma.
Kuva tukee juonnossa mainittua venäläisten tulon lisääntymistä esittä-mällä pitkää, hidasta jonoa ja välähdyksen venäläisestä passista. Kuva on staattista ja hidastempoista. Se luo kuvaa Suomesta paikkana, jonne kan-nattaa jonottaa. Venäläisistä se voi luoda kuvaa, joka liittyy katsojien muis-tissa neuvostoaikoihin, jolloin sosialistimaiden asukkaat kuvattiin usein
jo-nottamassa. Venäläiset jonottavat aina, aiemmin leipää kaupasta, nykyisin oleskelulupaa Suomeen.
Syrjäytymispuheessa on tyypillistä esittää syrjäytyminen lähes muuttu-mattomana ominaisuutena eikä tilana, joka voisi muuttua. Myöskään syr-jintää työhönotossa ei tuoda esille. Toisaalla ohjelmien juonnoissa saate-taan kyllä tuoda julkilausutusti esiin, että vastuu pitää jakaa ja suomalaiset viranomaiset ovat tehneet virheitä, mutta syrjäytymisen selittämisessä suo-malaisen kulttuurirasismin osuuteen ei aineistoni ohjelmissa viitata kuin kolmessa haastattelulausunnossa, joista niistäkin kaksi jää kokonaisuudesta varsin irralliseksi. Kulttuurirasistiselle puhetavalle tämä on tyypillinen mar-ginalisoinnin keino, jossa enemmistöllä on valta määritellä muut ryhmät
”toiseksi” ja edellyttää sopeutumista ”niiltä” eikä me-ryhmältä.