Edellä (luvuissa 5.1–5.4) olen kuvannut asiakkaiden arkea, pyrkimystä kun-non ja järjestyksen palauttamiseen, mennyttä juomista sekä hoitoon lähte-mistä sellaisena, kuin ne asiakaskahvilassa minulle välittyivät. Noille tapah-tumille, kokemuksille ja pyrkimyksille annetut merkitykset motivoituivat sekä kahvila-asiakkaille yhteisistä että erillisistä, toisilleen vastakkaisistakin maailmoista. Merkitysten antamista ja tulkitsemista suuntasi karkeasti yleis-täen kaksi orientaatiota: toisessa korostui kollektiivinen, korostuneen miehi-nen hierarkkisuus ja sidonnaisuus, kestokyky, pakot sekä selviytymisen eetos, toinen taas perustui yksilön pyrkimyksiin hallita tietoisesti omia reaktioitaan ja normalisoida toimintaansa. Tämän oivalluksen pohjalta aloin hahmotel-la kehyksiä, joiden tunnistin suuntaavan asiakaskahvihahmotel-lan toimintaa, puhet-ta ja vuorovaikutuspuhet-ta sekä motivoivan myös siellä ammattiavulle annettu-ja merkityksiä. Kehykset muodostavat ammattiavun tulkitsemisen konteks-tin ja perustan, jonka varassa etenen luvussa 6 tarkastelemaan asiakkaiden ammattiavulle, katkaisu- ja jatkohoidossa olemiselle antamia merkityksiä.
Nimesin nuo kehykset kahvilan kokemuskielen perusteella ”kohtuudeksi”
ja ”rankkuudeksi”. Kohtuus ja rankkuus liittyivät esimerkiksi rankkaan ja kohtuulliseen juomiseen, mutta myös rankkoihin ja kohtuullisiin elämisen ehtoihin. Kehykset viittaavatkin paitsi kahvilassa puhetta suuntaaviin periaat-teisiin myös kahvilan ulkopuolelle, asiakkaiden arjessa keskeisiin sosiaalisiin järjestelmiin, todellisuutta ylläpitävään kokemuskieleen, kulttuurisiin
mallei-hin, valta- ja vastadiskursseihin sekä elämäntapaa motivoiviin emokulttuurei-hin. Ne suuntaavat tapahtumassa olevaa puhetta, vuorovaikutusta ja toimin-taa sekä jälkikäteen tehtyjä tulkintoja, merkityksen antamista jo tapahtuneel-le ja koetultapahtuneel-le. Näen kehykset subjektiivisen merkityksen tuottamisen ja tul-kintojen välittymisen ehtona, osana asiakaskahvilan kulttuuria sekä sen tuot-tamana sosiaalisena resurssina.
Ervin Goffmanin (1986) kehittämässä kehysanalyysissä kiinnitetään huo-mio yksilön tapoihin jäsentää mielessään erilaisia arkipäivän elämään liittyviä kokemuksiaan sekä sitä, miten hän eri tilanteissa kykenee asettautumaan osak-si vallitsevaa soosak-siaalista vuorovaikutusta. Goffmanin lähtökohtana on osak-siis yk-silö, joka osallistuessaan mihin tahansa sosiaaliseen tilanteeseen tavallaan ky-syy: «Mitä täällä on oikein tekeillä?» (mts. 8). Goffmanin kehysanalyysissa ero-tellaan vuorovaikutustilanteen yleinen primaarikehys (primary framework), jonka kautta tilanteen perusluonne määrittyy ja jonka sisään voi muodostua monia erilaisia, eri suuntiin avautuvia tulkinnallisia kerrostumia. Saman pri-maarikehyksen sisällä tapahtuvat muuntelut muuttavat yksilöiden tulkintaa tilanteesta. (Mt. 79–81, 156–157.) Goffman keskittyy kehysanalyysissä toi-mintakokonaisuuksiin ja määrittelyihin, joiden avulla yksilöt löytävät tilan-teeseen sopivimman määrittelyn ja tulkinnan siitä, mitä tilanteessa on tapah-tumassa. Tutkiessaan sairaalahenkilökunnan suhdetta kuolevaan potilaaseen Anssi Peräkylä (1990) määritteli kehykset toimintakokonaisuuksiksi, jotka ylläpitävät erilaisia todellisuuksia. Peräkylä myös täydensi tulkintakehysten määritelmää nostamalla esiin niiden kognitiivisen, ajattelua ja tietämistä kos-kevan ulottuvuuden (mt).
Minä puolestani näen asiakaskahvilasta hahmottamani kehykset yksilöta-son ulko- tai yläpuolelta, jolloin osana kahvilakulttuuria, sinne muodostunut-ta yhteisöllisyyttä muodostunut-tai sen osia, kulttuurismuodostunut-ta moniaineksisuutmuodostunut-ta ja tulkinnallisia resursseja. Ne määrittivät paitsi kulloinkin käsillä olevaa vuorovaikutusta, toi-mintaa ja tilanteita myös viittauksia niiden ulkopuolelle, aiempaan sekä muu-alle sijoittuvaan tapahtumiseen, tulkintojen motivointiin ja oikeuttamiseen.
Kehykset eivät tietystä vastakkaisuudesta huolimatta muodostaneet kahta eril-listä, toisensa ulossulkevaa logiikkaa, vaan ne saattoivat myös sekoittua toi-siinsa ja integroitua. Esimerkiksi kunnon palauttamiselle annettiin rankkuu-den kehyksessä lähinnä fyysiseen kestävyyteen, miehiseen tahdonvoimaan ja itsekuriin, mutta usein myös juomiskyvyn palauttamiseen liittyviä merkityk-siä. Kohtuuden kehyksessä kunnon palauttamista taas tulkittiin osana
psyyk-kisen ja fyysisen olotilan tasapainottamista sekä pyrkimystä normaalisuuteen, juomisessa menetetyn tietoisen itsen hallinnan palauttamiseen. Molemmis-sa kehyksissä kunnon palauttaminen oli oMolemmis-sa itsen hallintaa, mutta sen ilme-nemistavat erotettiin toisistaan.
Sekoittumista tulkinnoissa tapahtui myös silloin, kun samassa keskustelus-sa korostettiin kykyä juoda normaalisti, rajaten sen arjen velvollisuuksille alis-teiseksi rentoutumiseksi ja samalla rankasti, omaa kestokykyä juomalla koe-tellen. Kehykset oikeuttivatkin tietynlaisia tulkintoja ohitse muiden, suosi-vat tiettyjä, moraalisesti motivoituja selitysmalleja ja ohittisuosi-vat toiset. Esimer-kiksi juomisen terveydelle tuottamat ongelmat saattoivat kohtuuden kehyk-sessä tulla tulkituiksi juomatavan muutokseen motivoivina huolenaiheina tai hälytysmerkkeinä. Rankkuuden kehyksessä terveysongelmat taas näyttäytyi-vät kestokyvyn ja selviytymisen haasteina, osana elämän epäoikeudenmukai-suutta ja vääryyksiä, mutta myös mahdollisuuksina korostaa erilaiepäoikeudenmukai-suutta suh-teessa parempiosaisiin. Rankkuuden kehys motivoituukin vahvasti työväen-kulttuurin, ja keskiluokkaisuudesta erottautumisen suunnalta, ja sen voi sa-malla nähdä myös tietynlaisena vastapuheena, osana kulttuurista vastarintaa.
Tietynlaista vastapuhetta (esim. Juhila 2004B) voi ajatella edustaneen esi-merkiksi sen, että asiakkaat kieltäytyivät keskinäisessä vuorovaikutuksessaan määrittelemästä itseään ammattiauttajien tai normaalina itseään pitävien käsitteillä. He eivät esimerkiksi puhuneet itsestään asiakkaina vaan monessa mielessä alisteiseen asemaan pakotettuina, tästä huolimatta kestävinä mie-hinä. Tällöin itseä määriteltiin alistettujen ja hyväosaisten, työväen ja keski-luokan vastakkaisuutta korostavassa rankkuuden kehyksessä. Sherry B Ort-ner (1984) näkee toisaalta kulttuurisen vastarinnan perustuvan oletukseen valtadiskurssien hegemoniasta ja tästä johtuen usein liiaksi yksinkertaistet-tuna ilmiönä. Ortnerin mukaan vastarintaan asettuneet, alisteisessa asemassa olevat ihmiset ja ryhmät voivat hyödyntää valtadiskursseja sekä toimia vas-tavuoroisesti suhteessa toisiin sosiaaliryhmiin, mikäli he näin kokevat voi-vansa kohentaa asemaansa laajemmissa hierarkioissa (mts. 157). Kahvilas-sakin miehet saattoivat määritellä itseään korostamalla eroa todellisiin
juop-37Rankkuuden ja kohtuuden kehyksissä korostuu yhteiskunnallinen, elämäntapaan ja tuotannolliseen asemaan perustuva näkökulmaisuus. Koska rankkuuden kehystä sävyttää maskuliinisuus ja kohtuuden kehystä feminiini-syys, ne saattavatkin vaikuttaa biologiseen sukupuoleen sidotuilta. En kuitenkaan näe kehyksiä tai niiden käyttöä vain biologisen sukupuolen kautta määrittyvinä, vaan esimerkiksi työväenluokkaiseen emokulttuuriin samastu-minen vaikutti sulkevan ulos feminiinisemmät tulkinnat myös naisten kohdalla.
poihin ja muihin kyseenalaisiin ryhmiin sekä rinnastamalla oman toimin-tansa normaalien ihmisten toimintaan.
Kahvilakulttuuri olikin paitsi asiakkaiden tuottama ja hyödyntämä tul-kinnallinen resurssi myös osa laajempaa kulttuurista kilpailua. Kehykset muodostivat ideologisia ajattelun ja toiminnan viitekehyksiä, joiden kaut-ta asiakkaat kahvilassa jäsensivät maailmaa itselleen ja muille. Kehysten vastakkaisuus korostui lähinnä kilpailevien tulkintojen kohdalla, jotka liit-tyivät paitsi sosiaalisiin tai elämäntavoissa ilmeneviin eroihin myös masku-liinisuuteen ja feminiinisyyteen.37
Kehykset ovatkin vahvasti sidoksissa paitsi arkiseen toimintaan ja sosiaali-suuteen myös kokemuskieleen. Kieleen on Dorothy Smithin mukaan aina sisäänrakennettuna tietty sosiaalinen järjestelmä sekä sen määrittämä arki-nen toiminta (Smith 2005, 132). Rinnastankin kehysten ja sosiaalisen to-dellisuuden välisen suhteen Anna-Liisa Hännikäinen-Uutelan väitöskirjas-saan tuottamaan huumeiden käyttäjien tyypittelyyn, elämysten etsijöihin ja elämästä selviytyjiin. Tyypittelyn perustana olivat erilaisten sosiaalisten to-dellisuuksien kautta jäsentyvät tavat antaa merkityksiä huumeiden käytöl-le. (Hännikäinen-Uutela 2004.) Juomiseen liittyvä teko tai sen seuraukset saivat asiakaskahvilassakin erilaisia merkityksiä siitä riippuen, kummassa ke-hyksessä puhuja niitä motivoi ja kuulijat niitä tulkitsivat.
Kehysten valossa tavoittelemani asiakasnäkökulma saa kontekstuaalista syvyyttä. Avaan kohtuuden ja rankkuuden kehysten avulla asiakkaiden ar-jesta, kokemuskielestä ja sosiaalisista järjestelmistä lähtöisin olevia ja siten osin yhteisiä, osin keskenään kilpailevia näkökulmia päihdeasiakkuuteen, ammattiapuun ja päihdehoitoon. Arjen sosiaalisten järjestelmien sekä ko-kemuskielen erot tulivat esiin jo siinä, miten kahvilassa perusteltiin tai kiis-tettiin A-klinikalle katkaisuhoitoon tulemisen oikeutusta. Toisaalta kehyk-siin oli yhdistynyt aineksia päihdehoidossa käytössä olevista, ammattiaut-tajien puheessa ja teksteissä välittyneistä asiantuntijatiedosta ja -malleista.
Mutta koska niitä tulkittiin kahvilassa kokemuskielen kontekstissa, niiden pätevyyttä ei välttämättä perusteltu tieteellisellä koettelulla, objektiivisuu-della tai systemaattisuuobjektiivisuu-della vaan esimerkiksi mahdollisuuobjektiivisuu-della osoittaa mie-histä, tieteen premissejä kyseenalaistavaa fyysistä tai psyykkistä kestävyyttä.
Seuraavaksi kuvaan kehyksiä, niiden arjen areenoille viittaavia ja sosiaali-siin suhteisosiaali-siin perustuvia logiikoita sellaisina, kuin ne esosiaali-siintyivät
asiakkai-den arkista järjestystä, kunnon palauttamista ja juomista sekä hoitoon läh-temistä koskevissa kahvilan puheissa sekä toiminnassa.
Kohtuuden kehys
Kohtuuden kehyksessä itsen määrittelyn, ajattelun ja toiminnan perusyk-sikkö on yksilösubjekti, toimintaansa tietoisesti suuntaava modernin ideaa-lin mukainen toimija. Elämä näyttäytyy tapahtumisena tai projektina, jo-hon tulisi kyetä vaikuttamaan tietoisin valinnoin ja päätöksin. Olisi kyet-tävä tekemään aina oikeita valintoja ja pelaamaan taktisesti oikein, toimi-maan niin sanotusti reflektiovoittajana (Eräsaari 1998). Tahdon, rationaa-lin päättelyn ja tunteiden reflektoinnin varaan rakentuva toimijuus on osa jälkimodernille tai niin kutsutulle toisen modernin ajalle ominaista pyrki-mystä ”tulla yksilöksi” eli yritystä reagoida oikealla tavalla erilaisten vaih-toehtojen ja virtausten maailmassa. Useimmille kahvilassa kävijöistä selke-än tietoisuuden saavuttaminen suhteessa omiin tavoitteisiin tai vahva, sisäi-nen itsen hallinta jäivät yleensä juomisen sekä muiden elämän ongelmien vuoksi toteutumatta. Ne liitettiin joko omaan menneisyyteen ennen juomi-sen ongelmia tai muihin, elämäänsä hallitseviin sukulaisiin sekä tuttaviin.
Suhde itseen määrittyi juomisessa koetuista epäonnistumisista huolimatta Foucault’n kuvaamana subjektivaatioprosessina, jossa korostuu itseen koh-distettu eettinen työ, itsen työstäminen moraalisubjektina. Minuusteknii-koissa ja moraalisessa subjektivaatiossa on Foucault’n mukaan kyse erilaisis-ta erilaisis-tavoiserilaisis-ta erilaisis-tai käytännöistä, joiden välityksellä yksilö voi oterilaisis-taa itsensä oman ymmärryksensä kohteeksi. (Foucault 1998, 133–134.) Kohtuuden kehyk-sessä korostuivat sellaiset minuustekniikat, joiden avulla saattoi pyrkiä tai toivoa onnistuvansa oman ajattelunsa ja toimintansa tietoisessa muokkaa-misessa. Toisaalta omat tappiot ja päihdeongelman tuottama kärsimys vai-kuttivat vain voimistuvan verrattaessa omaa elämää niihin toisiin, jotka tun-tuivat aina osuvan oikeaan elämänsä pelissä ja joiden itseymmärrys vaikut-ti ylittämättömältä itseen verrattuna.
Pitkään työelämässä ja vastuullisissa tehtävissä toimineen Jussin tulkin-nat omasta elämästä ja juomisesta perustuvat kohtuuden kehykseen. Aina-kin haastattelutilanteessa erilaiset omiin valintoihin ja tietoiseen toiminnan
suuntaamiseen liittyvät kysymykset määrittivät hänen suhdettaan elämään, juomiseen ja ammattiapuun:
Se on ensinnäkin…eihän kukaan voi olla tota toisen puolesta raittiina.
Et tota elämänmuutosta, se täytyy itse rakentaa, ei kukaan voi rakentaa mun elämää erilaiseksi, kun minä itse. Et se täytyy sit vaan ymmärtää. Ja vaikka tajuu, niin sitten, ei se oo helppoo. (H 18.8.)
Kohtuuden kehyksessä korostuu myös Pertti Alasuutarin keskiluokalle keskeisenä pitämä sisäinen kontrolli (Alasuutari 1990). Tätä kehystä luon-tevasti hyödyntäneet kahvila-asiakkaat olivatkin yleensä suhteellisen koulu-tettuja ja työskennelleet toimihenkilöinä, jotkut johtotehtävissäkin. Heil-le niin normaali kuin poikkeava juominen määrittyi suhteessa tavalliseen arkeen ja normaaliin elämään. Normaalin olotilan ja identiteetin tavoitte-lu motivoi myös A-klinikalle katkaisuhoitoon tulemista, terapiassa käymis-tä sekä muuhun jatkohoitoon osallistumista. Toisaalta oikeanlainen ja nor-maalina pidetty arki tuntui ponnisteluista huolimatta usein etääntyvän jon-kin esteen tai ehdon taakse, jolloin ei-juomisen arki kutistui vain normaa-lisuuden surkeaksi jäljittelyksi.
Olen kiteyttänyt oheiseen kuvaan (kuva 2A) kohtuuden kehykselle tyy-pilliset tavallisen arjen, juomisongelman ja ammattiavun (katkaisuhoidon) areenat, niiden väliset suhteet, siirtymät ja jännitteet. Omaa itseä, juomista ja arkitodellisuutta tulkittiin tällöin suhteessa kolmeen areenaan, jotka ovat toisaalta toisilleen vastakkaisia, vaihtoehtoisten tai kilpailevien logiikoiden alaisia, toisaalta toisistaan riippuvaisia tai yhteydessä toisiinsa. Olen kuvan-nut nuolten avulla tulkinnallisia ja osin toiminnallisiakin siirtymiä areenalta toiselle, juomisen muuttumista tavallisesta poikkeukselliseksi, sitten hoitoa vaativaksi ongelmaksi ja lopulta joksikin, jonka toivotaan tai oletetaan jää-neen taakse siirryttäessä hoidosta arkeen. Tavallisen arjen kontekstissa juo-miselle annetut merkitykset sekä sitä suuntaavat, motivoivat ja oikeuttavat logiikat painottuvat eri tavoin kuin poikkeustila-areenalla, jossa korostuu juomisen avulla tapahtuva rentoutuminen, irtiotto arjesta ja toisaalta juomi-sessa paljastuva ongelmaisuus. Sekä arjen että poikkeustilan areenoilla val-litsee vahva tulkinnallinen jännite. Juominen nähdään sekä osana tavallista arkea että sitä uhkaavana, ei-juomiseen pakottavana uhkana. Juomalla voi horjuttaa rutiineita ja toisaalta se voi johtaa ongelmaiseen kaaokseen,
pa-lajastua tuhoavaksi ja ammattiapua vaativaksi patologiaksi. Ammattiavun areenalla juominen vaikutti yksiselitteisemmin ongelmalta tai patologialta.
Silti katkaisuhoidossakin voitiin nostaa esiin arkiseen tavallisuuteen viittaa-via tulkintoja. Areenat ovatkin paitsi tiettyjä tulkintoja oikeuttaviittaa-via tai nii-hin suuntaavia myös ja ennen kaikkea asiakaskahvilassa joustavasti hyödyn-nettäviä tulkinnallisia resursseja.
Kuva 2A: Arki, juominen ja ammattiapu kohtuuden kehyksessä.
Kohtuuden kehyksessä asiakaskahvilassa käyminen ja päihdeasiakkuus mää-rittyvät osaksi juomisen ja katkaisuhoidon jälkeistä tilannetta sekä ei-juomi-sen arkea. Tulkinnoissa korostuu toisaalta tavalliei-juomi-sen, rutinoituneen ja nor-maalin arjen arvo, toisaalta vaikeus ylläpitää tai tavoittaa arkista tavallisuut-ta. Tavallisuuden rinnalla arkea määrittää ei-juomiseen sisältyvä ehdollisuus, mahdollisuus juomisesta pidättäytymällä tavoitella normaalia elämää. Arjen areenalta juomisen areenalle osoittava nuoli puolestaan kuvaa juomisen al-kamista, joka nähdään sekä normaalina, sosiaalisuuteen liittyvänä rentou-tumisena ja irtiottona velvollisuuksista että ongelmallisena, retkahduksena, epäonnistumisena ei-juomisen ylläpitämisessä. Juomisen areenallakin vallit-see tietty jännitteisyys tai kaksinaisuus. Toisaalta kohtuujuominen nähdään normaalina. Se mahdollistaa samastumisen normaaleihin mutta toisaalta
sii-ARJEN AREENA Tavallinen arki:
• rutiinit, jatkuvuus, velvollisuudet, normaali elämä
Ei-juomisen arki:
• ehto, keino tai väline normaaliksi palaamiselle
Katkaisuhoitoon lähtemällä paljastaa ongelmaisuutensa
ja rajaa ulos juomisen JuOMISEN AREENA
Juominen irtiottona tavallisesta ja/tai ei-juomisen arjesta:
• kohtuullisesti juomalla irtautuu rutiineista, rentoutuu ja liittyy toisiin, tavoittelee normaalisuutta ohi ei-juomisen ehtojen Juominen ongelmana:
• paluu arkeen epäonnistuu, kohtuullisuus kyseenalaistuu
• tietoisen itsen hallinnan menetys, riippuvuus, alkoholismi-sairaus, kaaos, tuhon uhka
Paluu katkaisuhoidosta arkeen
hen sisältyy mahdollisuus sisäisen hallinnan menetykseen, alkoholismisai-rauteen ja riippuvuuteen. Pahimmillaan ongelmajuominen rinnastuu koh-tuuden kehyksessä sietämättömään kaaokseen, kuoleman ja tuhon uhkaan.
Kuvassa toinen, juomisen areenalta ammattiavun areenalle nouseva nuoli kuvaa katkaisuhoitoon lähtemistä. Ammattiavun areenalle sekä päihdeasiak-kaaksi tulemalla voi pyrkiä irrottautumaan juomisen areenalta. Samalla tekee näkyväksi juomisongelmansa, erottautuu hallinnasta karanneesta juomises-ta ja rajaa ulos ongelmajuomisen. Kolmas, vaakasuora nuoli kuvaa katkai-suhoidosta lähtemistä, paluuta ammattiavun areenalta arjen areenalle. Sii-voaminen, järjestäminen ja kunnon palauttaminen kohdistuvat paitsi ulkoi-seen todellisuuteen myös omaan itulkoi-seen, mieleen ja persoonaan, jotka halu-taan saada uudelleen hallinhalu-taan. Hoidosta lähtö tarjoaa mahdollisuuden jat-kaa tavallista arkea, ja siihen voi sisältyä myös unelma tavallisessa juomises-sa onnistumisesta. Toijuomises-saalta ei-juomistakin voidaan kohtuuden kehyksessä motivoida pyrkimyksellä normaalisuuteen, halulla palauttaa voimat, kunto ja järjestys, joita juomisongelmat ja päihdeasiakkaaksi joutuminen ovat hor-juttaneet. Ajan kuluessa ei-juomisen mielekkyys voi kuitenkin kyseenalais-tua, jolloin tai sitä pitää erityisesti perustella tai oikeuttaa. Juomisen ongel-mat voidaan yhtä hyvin tulkita osaksi hoitoa edeltänyttä poikkeustilaa, jo-ka hoidon päätyttyä ja arkeen palattua nähdään etäisenä.
Asiakaskahvilassa monien tavoitteleman tavallisen elämän saavuttami-nen perustui siis kohtuuden kehyksessä keskeiseen yksilösubjektina onnis-tumiseen. Tätä tavoiteltiin paitsi käymällä kahvilassa ja vaikkapa terapias-sa tapahtuvan itsetutkiskelun, oman toiminnan reflektoinnin sekä juomi-seen johtaneiden syiden tiedostamisen avulla. Niin juomista kuin siitä pi-dättäytymistä motivoitiin oikeanlaisella elämällä, jonka ehtona oli riippu-vuudesta, kaikenlaisista ahdistuksista ja kielteisistä itsemäärittelyistä vapau-tuminen. Kohtuuden kehyksessä juomista pidettiin siis sekä normaalina ja tavoiteltavana, että ongelmallisena ja vältettävänä. Juuri hallitsematon juo-minen oli ongelma, koska se heikensi mahdollisuuksia tulla nähdyksi itse-ään tietoisesti hallitsevana yksilönä.
Kohtuuden kehyksessä keskeinen paradoksi syntyi siitä, että monien kah-vila-asiakkaiden mahdollisuudet tavallisen arjen elämiseen ja arvokkaana yk-silönä nähdyksi tulemiseen vaikuttivat epävarmoilta. Edes pitkään jatkuva ei-juomisen tilassa pysyttely ei taannut pääsyä juomisessa epäonnistumisen sulkemille sosiaalisille kentille, esimerkiksi työelämään. Ehkä juuri siksi
koh-tuujuominen vaikutti keinolta normalisoitua, ilmentää niin ulkoisesti kuin sisäisesti tasapainoisempaa olotilaa sekä minuutta. Toistuva kohtuujuomi-sessa epäonnistuminen taas pakotti epäilemään normaalin elämän mahdolli-suuksia omalla kohdalla. Päihdehoidosta ja terapiassa käymisestä huolimat-ta moni epäonnistui niin kohtuullisessa kuin ei-juomisessa, mikä puoleshuolimat-taan heikensi ammattiauttajiin ja muihin normaaleihin samastumisen uskotta-vuutta. Normaalisuus alkoi tällöin vaikuttaa tavoitteelta, jonka saavuttami-sen mahdollisuuden ei-juomisessa sinnittelevä, perheetön ja pitkäaikaistyö-tön menetti jo lähtökohtaisesti tai joutui entistä etäämmälle toistuvien juo-misen hallinnassa epäonnistumisten vuoksi.