Kakkosasumisen käsite

Kesämökki, mökki, huvila, loma-asunto, kesäasunto, vapaa-ajan asunto, kakkosasunto

Mitä kakkosasuminen tai kakkosasunto tarkoittaa? Kuinka moni suomalainen kertoo lähtevänsä viettämään viikonloppua tai lomaa kakkosasunnolle? Ei ko-vinkaan moni, sillä terminä kakkosasuminen on ainakin toistaiseksi yleisessä käytössä varsin harvinainen. Kakkosasumista onkin syytä lähestyä muiden, jokapäiväisessä käytössä olevien termien kautta.

Kesämökki tai mökki on nykyään se sana, jolla ”kakkosasuntoa” yleisim-min nimitetään. Vielä 1960-luvulla oli ainakin tutkimuksissa yleisesti käytössä huvila-nimitys, joka merkitysvivahteeltaan on hienostuneempi kuin mökki. Se tuo mieleen 1800-luvun ja 1900-luvun alun huvilakulttuurin, mökki taas kuvaa kirjaimellisesti sodan jälkeen rakennettuja yksinkertaisia ja vaatimattomia kesä-asumuksia. Nykyaikaisia, mukavuuksin varustettuja, tilavia ja osin ylellisiäkin kakkosasuntoja nimitetään ainakin mainoskielessä yleisesti huviloiksi, mutta käytännössä näidenkin asuntojen omistajat kertovat useimmiten menevänsä mökille. Loma-asunto viittaa selvästi loma-ajan asuntoon ja kesäasunto yleisem-min kesäaikaiseen asumukseen, vapaa-ajan asunto taas laajemmin vapaa-aikana käytettävään asuntoon. Kakkosasunto on merkitykseltään vielä laajempi – se ei rajaa asunnon käyttöä vapaa-aikaan mutta kertoo, että kakkosasuntoa käyttä-vällä on myös toinen asunto, ykkösasunto, joka ainakin jossakin suhteessa on kakkosasuntoa tärkeämpi. Kakkosasumista vielä väljempi termi on osa-aika-asuminen, jota toistaiseksi on käytetty melko vähän (ks. kuitenkin Aho & Ilola 2004a; Pitkänen & Kokki 2005). Osa-aika-asukkaana voi olla periaatteessa ta-savertaisestikin kahdessa kunnassa – esimerkiksi varhaisesta keväästä myöhäi-seen syksyyn maaseudulla ja talvella kaupungissa. Toki tällöinkin jompikumpi asunnoista on nykykäytännön mukaan määritettävä vakinaiseksi ja toinen va-paa-ajan asunnoksi.

Kakkosasumisesta on puhuttu enenevässä määrin vasta 1990-luvulta läh-tien, mutta jo esimerkiksi Vuori (1968) käyttää tutkimuksessaan termejä toinen asunto (s. 63 ja 65), kaksoiskoti (s. 64) ja kaksoisasumus (s. 105), ja myös Vuorela (1968, 63) mainitsee termin toinen asunto.

Vuori (1966, 25) määritteli kesähuvilan kiinteistöksi, joka on hankittu ke-sänviettoa varten ja joka tutkimuksen laskentahetkenä oli varattu tähän

tarkoi-tukseen. Huvilakäsitteen ulkopuolelle jäivät alun perin kesäasunnoksi rakenne-tut mutta myöhemmin muuhun käyttöön oterakenne-tut kiinteistöt sekä siirtolapuutar-hamökit.

Kemppinen ja Linkojoki (1972, 7) totesivat tutkimuksessaan, että loma-asuntoja voivat olla alun perin vapaa-ajanviettoon tarkoitettujen kesämökkien ja huviloiden lisäksi myös sellaiset maatilarakennukset, omakotitalot jne., joita on käytetty pääasiassa vapaa-ajanviettoon. Loma-asuntokäsitteen ulkopuolelle jäivät lähinnä matkailua palvelevat, liikeyrityksinä toimivat lomakylät ja matkai-lukeskukset.

Helsingin seutukaavaliiton (1980, 1) tutkimuksessa loma-asuntomääriteltiin asunnoksi, jossa sen omistaja ei asu vakituisesti vaan osan aikaa vuodesta, jota asunnon omistaja ei ole vuokrannut vakituiseksi asunnoksi jollekin toiselle perheelle ja jota ei käytetä muuhun kuin asumistarkoitukseen. Tässäkin tutki-muksessa tarkastelun ulkopuolelle jätettiin leirintäalueet, mökkikylät, maatiloil-la sijaitsevat vuokrattavat rakennukset yms. Myöhemmässä Helsingin seutu-kaavaliiton (1982) selvityksessä loma-asunnolla tarkoitettiin kiinteästi sijaintipai-kalleen rakennettua yhden tai useamman perheen käytössä olevaa mökkiä tai muuta rakennusta, jossa asutaan tilapäisesti lähinnä loma-aikoina tai viikon-loppuisin.

Anttila (1992, 3) määritteli opinnäytteessään kakkosasunnon asunnoksi, jossa asukas tai asukkaat viettävät vaihtelevia aikoja vuodesta, mutta heidän varsinainen asuntonsa sijaitsee muualla. Varsinaiseksi asunnoksi määriteltiin asunto, jossa asukas on henkikirjoilla ja jonka mukaan hän maksaa veronsa henkikirjoituskuntaan.

Hirvonen (1992, 18) määritteli vapaa-ajan asunnon laajasti: ”Vapaa-ajan asunnot voivat olla yksityisiä omistusasuntoja, vuokra-asuntoja tai yhteisöjen omistamia. Omia erityistyyppejään ovat mm. lomaosake ja siirtolapuutarha-mökki. Vapaa-ajan asumismuodoiksi voidaan laskea myös maksullinen majoi-tus muualla kuin varsinaisessa loma-asunnossa (maatilamajoimajoi-tus, retkeilymaja, hotelli yms.) sekä asuntovaunuissa tai -veneissä asuminen, telttailu jne.”

Kauhanen (1994, 1) puolestaan totesi, että hänen tutkimuksensa on rajat-tu koskemaan pääasiassa yksityisten henkilöiden omistamia vapaa-ajan asuntoja.

Tutkimuksen ulkopuolelle rajattiin kaupallinen loma-asuntokanta.

Tilastokeskuksen kesämökkitilastoissa ”kesämökillä tarkoitetaan kiinteästi sijaintipaikalleen rakennettua vapaa-ajan asuinrakennusta tai asuinrakennusta, jota käytetään loma- tai vapaa-ajan asuntona. Liiketoimintaa palvelevia lomamök-kejä ja lomakylien rakennuksia ei kaikissa tapauksissa lueta vapaa-ajan asuinra-kennuksiksi, ei myöskään siirtolapuutarhamökkejä.” (Tilastokeskus 2005a, 35)

Vuosina 2005–2006 toteutetussa mökkiläisdemokratiaprojektissa vapaa-ajan asukkailla tarkoitettiin vapaa-ajan asunnon omistavaan talouteen kuuluvia tai pitkäaikaisessa vuokrasuhteessa olevien vapaa-ajan asukkaiden talouksiin kuuluvia henkilöitä (Sisäasiainministeriö 2006b, 7).

Mökkeilyä tai kakkosasumista määriteltäessä on siis käyty rajanvetoa lä-hinnä matkailun suuntaan, ja useimmiten maksullinen majoitus on rajattu va-paa-ajan asumisen – tai mitä termiä onkin käytetty – ulkopuolelle. Myöskään

siirtolapuutarhoja ei yleensä ole otettu mukaan vapaa-ajan asumisen tarkaste-luihin. Kakkosasumistermin yleistyminen loma-asumisen ja vapaa-ajan asumi-sen rinnalla kertoo ilmiön ymmärtämisestä yhä monitahoisempana ja laajem-pana eikä välttämättä vain vapaa-aikaan rajautuvana.

Mökkeilyä ja kakkosasumista käytetään usein rinnakkaisina termeinä. Täl-löin siis ajatellaan että kaikki mökkeilijät ovat kakkosasukkaita. Hyvin vähän on pohdittu sitä, olisiko syytä määritellä kakkosasuminen erikseen ja erottaa jollakin tavalla kakkosasukkaat (muista) mökkiläisistä. Parissa empiirisessä tut-kimuksessa tällainen rajaus on katsottu tarpeelliseksi, ja kriteerinä on tällöin käytetty mökillä vietetyn ajan pituutta. Hunnakon ja Palmin (2002, 76) tutki-muksessa ”kakkosasukkaiksi luettiin sellaiset vastaajat, jotka itse ilmoittivat ma-asuntonsa niin sanotuksi kakkosasunnoksi, ja ne vastaajat, jotka asuvat lo-ma-asunnollaan yli 16 viikkoa vuodesta.” Joensuun yliopiston Jäädäänkö mö-kille? -hankkeessa (Järvi-Suomen kaupunkilaiset kakkosasujat) kakkosasukkaik-si määriteltiin sellaiset mökinomistajataloudet, jotka viipyivät vapaa-ajan asun-nolla vähintään 120 vuorokautta vuodessa. Molemmissa tutkimuksissa kak-kosasumisen vähimmäiskriteerinä pidettiin siis lähes kolmannesvuoden asu-mista.

Käytännössä tiedot vapaa-ajan asuntojen ja asukkaiden määristä perustu-vat useimmiten – näin myös tässä tutkimuksessa – kesämökkitilastoon ja väes-törekisterikeskuksen väestötietojärjestelmään. Näissä tilastoissa ja rekistereissä on kuitenkin puutteita, joiden korjaamista on esitetty muun muassa mökkiläis-demokratiaprojektin raportissa (Sisäasiainministeriö 2006b, 20–21, 64; vrt. jak-sot 6.1 ja 8.3).

Second home, recreational home, vacation home, summer home, cottage, weekend home

Yksiselitteistä kakkosasumisen määritelmää ei löydy myöskään kansainvälisestä kirjallisuudesta, ja käytettyjen nimitysten kirjo on englannin kielessä yhtä suuri kuin suomessakin: second home, recreational home, vacation home, summer home, cottage, weekend home (Hall & Müller 2004a, 4). Sisällöltään nämä vastaavat pitkälti suomen kielessä käytössä olevia vastineita, lukuun ottamatta ”viikonloppuko-tia”, joka on meillä varsin harvinainen nimitys. Myös termien alternative home tai multiple home käyttöä on ehdotettu, koska joskus on vaikea määrittää, kumpi (tai mikä useammista) asunnoista on ensisijainen (Williams ym. 2004, 112). Vaikka termejä on erilaisia, englannin kielessä yleisimmin käytetty ja merkitykseltään yleisluontoisin on second home.

Eri tutkimuksissa, selvityksissä ja tilastoinneissa kakkosasunnolle on esi-tetty lukuisia erilaisia määritelmiä (ks. Gallent ym. 2005, 6–13). Coppock (1977b) toteaa kakkosasuntojen määrittelyn olevan vaikeaa sen takia, että ne eivät varsinaisesti muodosta mitään erillistä asuntotyyppiä. Näin ollen niitä ei ole aina helppoa erottaa muista asunnoista ja majoitusmuodoista. Kakkosasun-tojen tunnistamista vaikeuttaa myös niiden dynaaminen luonne – kysymys sii-tä, mikä milloinkin on ykkös- ja mikä kakkosasunto. Rajanvetoa on

ulko-maisissakin tutkimuksissa käyty suhteessa liikkuviin tai puoliliikkuviin asumis-muotoihin (asuntovaunut, asuntoautot ja -veneet), siirtolapuutarhoihin, vuok-rattaviin loma-asuntoihin ja lomaosakkeisiin (ks. Coppock 1977b, 2–3; Gallent ym. 2005, 6–13; Hall & Müller 2004a, 4–5; Hoogendoorn & Visser 2004).

Asuntovaunuja, siirtolapuutarhoja, lyhytaikaisesti vuokrattavia loma-asuntoja ja lomaosakkeita ei ole yleensä laskettu kakkosasunnoiksi, kun taas pitkäaikai-sesti vuokrattavat loma-asunnot on usein sisällytetty kakkosasunnon määri-telmään. Käytännössä kakkosasuntojen määrittely ja tunnistaminen on usein varsin vaikeaa, vaikka jonkinlainen yleinen ymmärrys vallitseekin siitä, mitä niillä tarkoitetaan.

Esimerkkinä kakkosasunnon yleisluontoisesta määritelmästä on Cop-pockin (1977b, 3) käyttämä¹: kakkosasunto (second home) on muualla asuvan kotitalouden satunnaista asumista varten hankkima kiinteistö, joka on joko omassa omistuksessa tai pitkäaikaisesti vuokrattu.

* * *

Tämän tutkimuksen tekijät määrittävät kakkosasumisen yleisellä tasolla seu-raavasti:

Kakkosasumisella tarkoitetaan muualla virallisesti asuvien ja henkikirjoitettujen henkilöiden kestoltaan tai muulta sisällöltään merkittävää asumista tätä tarkoitusta varten hankitussa huoneistossa tai kiinteistössä.

Kakkosasumista ei ole käsitteellisellä tasolla syytä kiinnittää kovin tarkoin sen enempää oleskelun kestoon kuin sen kohteen omistus- tai hallintasuhteisiin.

Tärkeintä siinä on kohteen kyky tuottaa asukkailleen merkittäviä asumiskoke-muksia. Selkein, joskaan periaatteessa ei ainoa, merkittävyyden kriteeri on va-paaehtoisten viipymien pituus.

Koska termit ovat toistaiseksi vakiintumattomia, tässäkin raportissa käy-tetään tilanteen mukaan ja monin paikoin rinnakkaisina nimityksiä kakkosasu-minen, vapaa-ajan asuminen ja mökkeily. Kysymys kakkosasumisen määrittelystä sekä rajanvedon tarpeellisuudesta kakkosasukkaiden ja (muiden) mökkiläisten välillä tulee esiin vielä tämän luvun myöhemmissä jaksoissa sekä raportin muissa luvuissa.