Erilaiset kakkosasujat

Kuten kakkosasuntoja, myös kakkosasukkaita on monenlaisia. Heitä voidaan tyypitellä muun muassa vapaa-ajan asunnon käytön ja merkityksen mukaan.

Seuraavassa tarkastellaan eräissä aiemmissa tutkimuksissa todettuja vapaa-ajan asukkaiden tyyppejä. Vaikka tutkimusaineistot ja kohdealueet vaihtelevat, tyy-pittelyissä on myös yhteisiä piirteitä.

Mäntylä ym. (1998) erottivat tilasto- ja haastatteluaineistoihin perustu-vassa tutkimuksessaan seuraavat vapaa-ajan asujien ja asuntojen tyypit:

Perinteistä kesämökkielämää viettävät: vaatimaton kesämökki, jota käytetään loma-aikoina ja viikonloppuina.

Modernin kesämökkikulttuurin edustajat: tasokas vapaa-ajan asunto osana modernia elämäntapaa.

Maaseudulla asumista ja siihen liittyviä toimintoja arvostavat: hyvin varus-tettu, usein talviasuttava vapaa-ajan asunto kakkosasuntona; monet suunnittelevat myös pysyvää muuttoa sinne.

Satunnaisetvapaa-ajan asunnon käyttäjät: esimerkiksi kesämökin vuokraus kokeiluna tai vaihteluna muulle lomanvietolle.

Pitkänen ja Kokki (2005) erottivat Järvi-Suomessa mökkeilevissä pääkau-punkiseutulaisissa seuraavat viisi ryhmää:

Tapamökkeilijät(10 %): Pääasiassa eläkeläisiä, joiden mökkeily ajoittuu ke-säkuukausiin. Mökki on yleensä melko vanha ja puutteellisesti varustettu, ja siellä vietetään keskimäärin 53 vuorokautta vuodessa.

Osa-aika-asujat (17 %): Pääasiassa eläkeläisiä, jotka käyttävät vapaa-ajan asuntoaan usein miltei yhtäjaksoisesti huhtikuusta lokakuulle saakka.

Mökkeily on osa elämäntapaa, johon kuuluu kaksi erilaista asuinympäris-töä. Mökki on keskimääräistä suurempi ja hyvin varustettu, ja siellä viete-tään keskimäärin 137 vuorokautta vuodessa. Vapaa-ajan asunto koetaan miltei yhtä lailla kodiksi kuin vakituinen asunto.

Maaseutusieluiset(18 %): Pääasiassa työssäkäyviä, maaseudulta kotoisin olevia, jotka eivät viihdy kaupungissa. Mökkeily painottuu kesään mutta mökillä käydään silloin tällöin myös talvella, etenkin joulun aikaan. Mökki on hyvin varustettu, ja siellä vietetään keskimäärin yli 70 vuorokautta vuodessa. Mökillä haluttaisiin viettää aikaa enemmänkin, ja osa suunnitte-lee eläkepäivien viettoa vapaa-ajan asunnolla.

Kesälomalaiset(29 % – kasvava ryhmä): Pääasiassa työssäkäyviä, vapaa-ajan asunnon perineitä toisen polven mökkeilijöitä. Mökkeily painottuu voi-makkaasti kesäaikaan, eikä mökki yleensä sovellukaan talvikäyttöön.

Vapaa-ajan asunnolla vietetään keskimäärin 38 vuorokautta vuodessa.

Mökkeilyharrastajat(26 % – kasvava ryhmä): Pääasiassa eläkeikää lähesty-viä mökinomistajia, joille mökkeily on tärkeä harrastus. Mökkeily painot-tuu kesään mutta mökillä käydään silloin tällöin myös talvella. Vapaa-ajan asunnon saavutettavuus on tärkeää. Mökkien varustelutaso tässä

ryhmäs-sä vaihtelee. Vapaa-ajan asunnolla vietetään keskimäärin noin 70 vuoro-kautta vuodessa. Mökillä haluttaisiin olla enemmänkin, ja mahdollisuuk-sia tähän tulee eläkkeelle jäämisen myötä – pysyvästi maalle ei kuitenkaan haluta muuttaa.

Samaan Järvi-Suomen mökkeilyä koskevaan aineistoon perustuvassa kakkosasukkaiden tyypittelyssä (Järvi-Suomen kaupunkilaiset kakkosasu-jat) olivat mukana ne kyselyyn vastanneet, jotka viettivät vapaa-ajan asunnol-laan vähintään 120 vuorokautta vuosittain. Kakkosasukkaista löytyivät vapaa-ajan asunnon käytön jaksottumisen ja intensiivisyyden perusteella seuraavat tyypit:

Kesäkakkoset:Asuvat käytännössä mökillä toukokuun puolivälistä syys-kuun puoliväliin. Marras–maaliskuussa vapaa-ajan asunnolla ei käydä käy-tännössä lainkaan.

Ympärivuotiset:Käyttävät vapaa-ajan asuntoa ympärivuotisesti. Maalis–

lokakuussa mökkipäiviä on vähintään kymmenen kuukaudessa; kesä–

elokuussa mökillä asutaan käytännössä yhtäjaksoisesti.

Ympäri vuoden matkaavat: Käyttävät vapaa-ajan asuntoa mahdollisuuksien mukaan ympärivuotisesti. Huhti–lokakuussa mökkipäiviä on vähintään kymmenen ja talvikuukausinakin keskimäärin yli viisi päivää. Kerrallaan mökillä ollaan keskimäärin 3–6 päivää, heinäkuussa pidempään.

Esimerkkinä ulkomaisesta kakkosasujien tyypittelystä voidaan tarkastella To-rontossa Kanadassa asuvia mökinomistajia, joista löydettiin neljä tyyppiä (Svenson 2004):

Mökkiläinen (cottager): Kotoisin Toronton lähialueelta, missä on viettänyt useimmat kesänsä perheen saarimökillä. Mökki toimii eri puolille hajaan-tuneen perheen/suvun kokoontumispaikkana. Korkeasti koulutettu, viih-tyy sekä kaupungissa että mökillä. Osallistuu paikallisen mökkiläisyhdis-tyksen toimintaan. Talvet viettää kaupungissa, missä runsaasti kulttuuri-harrastuksia ja sosiaalista kanssakäymistä.

Esikaupunkilainen (suburbanite): Kotoisin maalta. Ei viihdy kaupungissa ja asuukin kaukana keskustasta. Mökki tarjoaa hengähdyspaikan, jonne voi paeta vastenmielistä kaupunkielämää. Mökin ei tarvitse välttämättä sijaita rannalla – tärkeämpää on maaseutumaisuus. Suunnitelmissa muutto pysyvästi mökille eläkkeelle jäämisen jälkeen.

Kulkuri (wanderer): Siirtolainen, muuttanut Euroopasta Kanadaan van-hempiensa mukana lapsena. Juureton, muuttanut työn perässä useita ker-toja, asunut muun muassa Montrealissa ja Ottawassa. Yhteinen mökki ystävien kanssa Ottawan pohjoispuolella (kauempana kuin kahdella ensimmäisellä tyypillä). Suunnitelmissa muutto takaisin Ottawaan eläk-keelle jäämisen jälkeen, lähemmäksi mökkiä ja siihen liittyvää ystäväpiiriä.

Kotiinpalaaja (homecomer): Kotoisin maaseudulta, rannikolta yli tuhannen kilometrin päästä. Matkustaa useita kertoja vuodessa kotiseudulleen.

Arvostaa kaupungin tarjoamia työ- ja uramahdollisuuksia mutta kaipaa samanaikaisesti kotiseutuaan. Lapsuudenkotia ei enää ole, mutta mökki sijaitsee tutun meren äärellä ja edustaa pysyvyyttä. Suunnitelmissa muutto pysyvästi mökille eläkkeelle jäämisen jälkeen.

Edellä esitetyissä tyypittelyissä on paljon yhtäläisyyksiä. Kanadalaiselle kulkuril-le ei löydy selvää vastinetta Suomesta, mutta muuten tyypittelyt osoittavat sel-viä yhtäläisyyksiä kanadalaisten ja suomalaisten mökkeilyn välillä. Karkeasti yleistäen voidaan eri tutkimusten perusteella olettaa Suomen ja todennäköi-sesti eräiden muidenkin maiden kakkosasumisesta löytyvän seuraavat perus-muodot:

vaatimaton, perinteinen, kesämökkeily tai kesäasuminen moderni, tasokas kakkos/vapaa-ajan asuminen elämäntapana;

kakkosasunto yleensä joustavasti käytettävissä ympäri vuoden

maaseutu- ja/tai kotiseutuyhteyttä ylläpitävä vapaa-ajan asuminen, johon liittyy mahdollisesti ajatus pysyvästä muutosta eläkkeelle jäämisen jälkeen.

Tässä tutkimuksessa vapaa-ajan asukkaita tyypitellään myöhemmin empiiristen aineistojen pohjalta käyttäen kriteerinä vapaa-ajan asunnon käytön määrää ja jaksottumista eri vuodenaikoina (ks. jaksot 7.4 ja 10.1).