Julkisen viestinnän keinoilla toteutetun rakenteellisen sosiaalityön tavoitteet

Ensimmäinen osatutkimus on toteutettu yhdessä YTM Sanna Lähteisen kanssa, joka toimii Valtakunnallisen sosiaalityön yliopistoverkosto Sosnetin suunnittelijana.¹

Ensimmäisessä osatutkimuksessa tarkastelemme, millaista julkisen viestinnän avulla toteutettava rakenteellinen sosiaalityö on ja mitä sillä tavoitellaan. Aineistona on julkista viestintää yhteiskunnallisiin muutospyrkimyksiin käyttäneiden sosiaa-lialan työntekijöiden haastatteluita (N15). Osatutkimuksen lähtökohtana on ajatus, että julkinen viestintä on rakenteellisen sosiaalityön välineenä strateginen valinta, jolla on jonkinlaiset tavoitteet. Keskitymme osatutkimuksessa tavoitteisiin, jonka vuoksi sivuutamme analyysissa julkisen viestinnän haasteet ja esteet.

Osatutkimuksen tulosten mukaan kunnallisessa sosiaalialan työssä käytetään julkisuutta kahteen päätarkoitukseen: palveluista tiedottamiseen sekä yhteiskun-nallisiin muutospyrkimyksiin. Nämä kaksi alan julkisen viestinnän päätavoitetta eroavat toisistaan siten, että palveluiden tiedottamisesta puuttuu muutospyrkimys, joka tekee työstä rakenteellista.

Osatutkimuksen kohteena on julkisen viestinnän ja rakenteellisen sosiaalityön rajapinta, jonka jäsentämisessä hyödynsimme Pierre Bourdieun teoriasta (mm.

1995, 122–144; 1985, 105–110) sosiaalisen kentän käsitettä. Tieto paikallisista sosiaalisista ilmiöistä ja ongelmista sekä ymmärrys palvelujärjestelmästä ovat pää-omaa, joilla sosiaalialan työntekijät pelaavat julkisen viestinnän kentällä. He käyvät kamppailua tärkeänä pitämiensä asioiden puolesta muita todellisuuden tulkintoja

1 Kirjoittajien työpanokset jakautuivat siten, että käsittelimme yhdessä tutkimusaineistoa, jonka Tiiti-nen on kerännyt, litteroinut, esikäsitellyt ja anonymisoinut. Analyysi ja kirjoitustyö ovat alusta loppuun saakka saumattoman yhteistyön tulosta.

vastaan. Nämä taistelut mielipiteiden ja tulkintojen herruudesta vaikuttavat konk-reettisiin ratkaisuihin, kuten poliittisiin päätöksiin.

Osatutkimuksemme pääasiallinen tulos ovat kolmeen kategoriaan analysoidut julkisen viestinnän avulla toteutettavan rakenteellisen sosiaalityön tavoitteet ja nii-den kuvaukset.

Tavoitekategoriat ovat:

1) ongelmien ehkäisy ja vastuun osoittaminen 2) oikeudenmukaisuuden jakaminen

3) maineen luominen

1) Ongelmien ehkäisy ja vastuun osoittaminen

Ehkäisyn ja vastuun osoittamisen tavoitteissa työntekijät välittävät ihmisille työssään kertynyttä tietoa sosiaalisista ilmiöistä tavoitteenaan ehkäistä ongelmia, kontrolloida niitä sekä osoittaa jonkin tahon olevan vastuussa niiden hoitamisesta.

Ehkäisevällä julkisella viestinnällä pyritään säätelemään ihmisten käyttäytymistä ja poistamaan haitalliseksi määriteltyä käytöstä. Se tapahtuu kuvailemalla jotakin sosi-aalista ilmiötä sekä sen mahdollisia seurauksia ja riskejä sekä vastakkaisen toiminnan hyötyjä. Osatutkimuksessa toiminta on rinnastettu sosiaaliseksi markkinoinniksi (social marketing) (Lee & Kotler 2016; Andreasen 2006) sekä media-asianajoksi (media advocacy) (Wallack 1994). Tiedon välittämisen kohdentuminen perustuu ajatukseen, että ongelmat johtuvat tiedon puutteesta ja tarjoamalla niiden ratkaisuis-ta riittävästi tietoa ihmiset korjaavat itse omaa ratkaisuis-tai läheistensä toiminratkaisuis-taa. Työntekijät välittivät tietoa sosiaalisista riskeistä niille tahoille, joilla he kokivat olevan jonkin-laista valtaa kyseessä olevaan sosiaaliseen ilmiöön. Yksilötason muutospyrkimysten lisäksi he myös haastoivat yhteiskuntaa ottamaan vastuuta sille lain määräämistä teh-tävistä. Tämän he toteuttivat kytkemällä julkisissa keskusteluissa sosiaalisia ilmiöitä rakenteellisen ja poliittisen tason kysymyksiin.

2) Oikeudenmukaisuuden jakaminen

Oikeudenmukaisuuden jakamisen tavoitteissa työntekijät ajavat julkisesti asiakkai-den sekä sosiaalialan asioita ja pyrkivät saamaan näille oikeutta. Sosiaalialan ja sen asiakkaiden tavoitteet sekoittuivat toisiinsa, sillä palvelujärjestelmän puolustaminen on usein samanaikaisesti sekä asiakkaiden että alan työntekijöiden asianajoa. Työn-tekijät toivat julkisuuteen työssään kohtaamiaan epäkohtia pyrkimyksenään niiden muuttaminen ja toimintatapojen kehittäminen. Puolustaminen ja etujen ajaminen kiinnittyy osatutkimuksessa usein organisaatiomuutostilanteisiin tai tilanteisiin, jolloin oli olemassa palveluiden, resurssien tai etuuksien vähentämisen uhka. Työn-tekijät puolustivat heikommassa osassa olevia ihmisryhmiä, ilmiantoivat epäoikeu-denmukaista toimintaa (whistleblowing), edistivät demokratian periaatteita sekä etsivät yhteistyökumppaneita kehittämis- ja vaikuttamistoimintaan.

Asiakkaat olivat haastateltaville resurssi, joiden kohtaamisten ja kokemusten pohjalta he usein muodostivat julkista viestintää. Palveluiden käyttäjät motivoivat työntekijöitä puhumaan heidän puolestaan ja tavoittelemaan yhteiskunnallisia muutoksia. Osatutkimuksessa asiakkaiden näkökulman julkituominen on käsitteel-listetty toisen tiedon tuottamiseksi, jossa pyrkimyksenä on antaa ääni heikommassa asemassa oleville ihmisille. Toinen tieto eroaa virallisesta tiedosta siinä, että se tar-kastelee kohteitaan läheltä antaen tilaa kokemuksille ja pohdiskelulle sekä niihin perustuvalle totuudelle haastaen ja täydentäen samalla virallista tietoa (Hänninen ym. 2005, 4–5). Tutkimuksessa kritisoidaan byrokraattisen kielenkäytön olevan sopimaton kaikenlaiseen viestintään ja peräänkuulutetaan sosiaalityön julkisen viestinnän tyyleihin moninaisuutta, joka mahdollistaa tunteiden ja tarinoiden vä-littämisen. Osatutkimukseen haastatelemamme sosiaalityöntekijät toivat julkiseen keskusteluun julkisuudelta marginaalissa olevia näkökulmia ja tuottivat vastatietoa, jonka tarkoituksena on horjuttaa virallisen tiedon itsestäänselvyyksiä, paljastaa sen ristiriitoja sekä raivata tilaa vaihtoehtoisille näkemyksille ja syrjään sysätyille katsantokannoille. Työntekijöiden tuottama julkinen viestintä kamppailee niitä julkisuuden kentällä olevia näkemyksiä vastaan, jotka pitäytyvät byrokraattisessa tie-dontuotannossa, joka on etäällä asiakkaasta ja selittää asioita organisaation näkökul-masta. Työntekijät haastoivat virallisen tiedon neutraaliutta ilmaisemalla julkisesti olevansa jonkin asian tai ihmisjoukon puolella eivätkä neutraaleja tiedon välittäjiä tai objektiivisia tarkkailijoita.

3) Maineen luominen

Kolmas osatutkimuksessa analysoimamme julkisella viestinnällä toteutettavan ra-kenteellisen sosiaalityön tavoite on maineen luominen, jossa työntekijät selittävät ja perustelevat sosiaalialaa sekä sen toimintaperiaatteita ympäröivälle yhteiskunnalle.

Maineen luomisella pyritään liittämään palveluiden käyttäjiä yhteiskuntaan, vä-hentämään stigmatisoitumista ja luomaan kuvaa palvelujärjestelmästä. Sosiaalialan työntekijät pyrkivät vaikuttamaan sosiaalisten ilmiöiden ja palveluiden maineeseen.

Maine (reputation) on yleinen käsitys jostakin (Karvonen 1999, 46–47), joka kat-taa ihmisten, organisaatioiden ja palveluiden ulkoisen kuvan (image), mutta myös niiden tosiasiallisen toiminnan (action). Maineen perusteella määrittelemme ja tunnistamme toisiamme sekä määritellään jonkin paikka, oikeutus ja ymmärrys.

Tässä tavoitteessa julkisella viestinnällä pyrittiin muuttamaan sosiaalisten ilmiöiden ja asiakkaiden sekä sosiaalipalveluiden tai sosiaalityön mainetta. Tutkimukseen osal-listuneet informantit pyrkivät lisäämään ymmärrystä ja muuttamaan suhtautumista.

Lisäksi he oikaisivat toimialaan liittyviä väärinkäsityksiä silloin, kun julkisuudessa annetaan väärää tietoa sosiaalitoimen ammattilaisista, palveluista tai asiakkaista.

Osatutkimuksessa analysoimme sosiaalialan julkisuutta toiminnan näkyväksi tekemisenä muille toimijoille ja niistä erottautumista. Sosiaalisen kentän toimijat erottautuvat toisistaan omien tunnusomaisten piirteidensä ansiosta, eivätkä toimijat

voi pysyä erottautumisen ulkopuolella. Mikäli he eivät itse määrittele omaa toimin-taansa, määrittelemisen tekevät muut. Sosiaalialan toimijat ovat olemassa vain oman erityisyytensä ansiosta. Julkinen mainetyö on samalla sosiaalialan professioiden valtataistelua omista asemistaan. (Bourdieu 1998a, 46; 55–58.)

Sosiaalisten ilmiöiden ja palveluiden maine vaikuttaa kansalaisten ymmärryk-seen ja hyväksyntään palveluiden käyttäjiä kohtaan. Tutkimukymmärryk-seen osallistuneet sosiaalityötekijät haastoivat sosiaalipalveluiden ja palveluiden käyttäjiin liitettyjä negatiivisia stereotypioita julkisesti ja toivat esille ilmiöiden moninaisia todelli-suuksia. Työntekijät käyttivät julkista viestintää vähentääkseen palveluiden käyttä-jien ja avun tarvitsijoiden negatiivista leimautumista sekä pyrkivät liittämään heitä osaksi yhteisöä. He toteuttivat sitä tekemällä sosiaalipalveluita ja sosiaalisia ilmiötä tutuksi julkisuudessa. Sosiaalipalveluiden ja sosiaalisten ilmiöiden maineella on merkitystä niille ihmisille, jotka kärsivät sosiaalisista ongelmista tai ovat jo pal-veluiden käyttäjiä, sillä palpal-veluiden huono maine ja pelko stigmasta aiheuttavat häpeää.

Johtopäätökset – peliä viestinnän kentällä

Ensimmäisessä osatutkimuksessa toteamme julkisesti toteutetun rakenteellisen sosi-aalityön olevan kunnallisessa sosiaalityössä mahdollista, vaikkakin harvinaista. Sen toteutumista edesauttaa, että työntekijä tunnistaa sen sosiaalisen kentän, jolle hän julkisuudessa astuu. Jokaisella kentällä ja julkisuuden aiheella on omat pelaajansa, intressinsä ja pelisääntönsä. Kentällä toimijan on hyvä tunnistaa, mikä on hänen ase-mansa ja panoksensa asiaan, jota hän pyrkii julkisuuden avulla muuttamaan. Tämä edellyttää herkkyyttä tunnistaa tilanteet, joissa julkisuudella voi saada hyötyä, ja ne riskit, joita hän ottaa kentällä pelatessaan.

Osatutkimuksen lopussa on tiivistetty julkisesti toteutetun rakenteellisen sosiaa-lityön tavoitteiden ominaispiirteet taulukkoon. Tiivistyksessä kuvaillaan jokaisen tavoitteen pyrkimys, sisältö, viestinnän kohderyhmä, työskentelyn luonne, suhde asiakkaisiin, yhteiskuntaan ja palvelujärjestelmään sekä sosiaalityöntekijän rooli.

Osatutkimuksemme tuottaa uutta tietoa rakenteellisesta työskentelyorientaatios-ta. Sosiaalityöntekijät eivät itse aina käsitteellistä julkisen viestintänsä syvällisempiä tavoitteita. Tavoitteiden käsitteellistäminen on merkityksellistä rakenteellisen sosiaalityön ymmärryksen lisäämisen vuoksi. Rakenteellinen sosiaalityö sekä sosiaa-lityön julkinen viestintä ovat molemmat marginaalisessa osassa useimpien sosiaali-työntekijöiden arjesta. Jo pelkästään niitä aktiivisesti toteuttavien sosiaalityönteki-jöiden löytäminen, heidän haastatteleminen, rakenteellisen työskentelyorientaation näkyväksi tekeminen sekä viestinnän merkitysten analysointi on merkityksellistä alan viestinnän ja rakenteellisen sosiaalityön kehittämisessä.

4.2. Sosiaalialan mediavaikuttaminen hiljaisuuden