Tässä tutkimuksessa käytetyt näytteenottomenetelmät ovat osoittautuneet riittäviksi tämänkaltaisen tutkimustyön tekemiseksi, mutta koesuunnitelma osoittautui vaikeaksi toteuttaa. Maanäytteitä otettaessa ongelmaksi osoittautui lähinnä resurssien puute.
Koesuunnitelman mukaan näytteitä olisi tullut ottaa kasvukaudella neljästä lysimetristä, 140 cm:n syvyyteen asti, neljä rinnakkaista profiilia kahden viikon välein. Näin ollen näytteiden kokonaismäärä olisi kasvanut niin suureksi, että sen analysoiminen laboratoriossa ei olisi ollut mahdollista. Tästä johtuen maanäytteitä ei otettu talteen kuin kolmesta kerroksesta 140 cm:n profiilissa. Tulosten mukaan tämä määrä on riittävä, mikäli tarkastellaan vaihtelua maaveden typen pitoisuuksissa tai typen määrissä maa-aineksessa, mutta mikäli tuloksia halutaan käyttää typpitaseen laskemiseen, aiheuttavat puuttuvat näytesyvyydet liian suurta epävarmuutta lopputuloksiin. Mikäli siis halutaan muodostaa typpitase tulisi tarkastelujakson ensimmäisenä ja viimeisenä näytteenottokertana ottaa mahdollisimman täydellinen profiili.
Puuttuvista näytteenottokerroksista johtuen on vaikea varmuudella sanoa, kuinka mineraalitypen määrät muuttuvat vuoden aikana koko lysimetrissä, mutta tuloksista voidaan päätellä, että lannoitus näkyy sekä kohonneina mineraalitypen keskimääräisinä määrinä että kohonneina mineraalitypen keskimääräisinä pitoisuuksina tutkituissa kerroksissa. Huomiota herättää lähinnä se, että ammoniumlannoitus näkyy kohonneina ammoniumin määrinä ja pitoisuuksina sekä lannoitetuissa että lannoittamattomissa lysimetreissä, mikä kertoo ammoniumin volatilisoituvan herkästi. Mineraalitypen osalta ero savi- ja hietalysimetrien välillä tulee esille lähinnä siinä, että lannoitus näkyy savilysimetrissä selvästi paremmin kohonneina määrinä ja pitoisuuksina. Toinen ero hieta- ja savilysimetrien välillä näkyy tarkasteltaessa mineraalitypen määriä kerroksittain 25.5.1990 ja 28.5.1991 kuvien 5.12-5.19 mukaisesti. Sekä lannoitetussa että lannoittamattomassa hietalysimetrissä nimenomaan ammoniumin määrä kasvaa tutkimusjaksolla pintakerroksissa 0-20 cm ja 20-50 cm.
Lannoituksen vaikutus ei näy kohonneina mineraalitypen määrinä lannoitetussa lysimetrissä 4. Lannoitetussa savilysimetrissä 11 ei kevään 1989 lannoitus näy poikkeuksellisen korkeina mineraalitypen määrinä, mutta 28.5.1991 mitatuissa näytteissä nimenomaan nitraattitypen määrät ovat kohonneet selvästi. Tästä voi päätellä, että savilysimetrissä kevään 1989 suuri 500 kgN/ha lannoitus näkyy kohonneina mineraalitypen määrinä vasta kahden vuoden kuluttua lannoituksesta.
Lannoituksen vaikutus ei näy hietalysimetreistä suotautuvan veden mineraalitypen määrissä, mutta pitoisuudet kasvavat lannoitetusta lysimetristä suotautuvassa vedessä.
Savilysimetrien kohdalla lannoituksen vaikutus on selvästi havaittavissa, ja savilysimetrissä 9 nähdään myös vuoden 1989 lannoituksen vaikutus näytteenottokauden alussa. Suotautu
van veden tarkastelua vaikeuttaa pohjaveden padottuminen noin viideksi kuukaudeksi, mikä on estänyt veden luonnollisen suotautumisen seuraamisen lysimetreistä. Lisäksi on mahdollista, että patoutuneessa vedessä on tapahtunut mm. mikrobitoiminnasta johtuen muutoksia typen fraktioiden esiintymisessä. Heinäkuu 1990 oli poikkeuksellisen sateinen
kuukausi, joten osa lannoitetypestä olisi tällöin saattanut huuhtoutua, kuten savilysimetristä 11 huuhtoutuva ammonium heti lannoituksen jälkeen antaa ymmärtää.
Sekä maanäytteistä että varsinkin suotautuneen veden näytteistä mitatut suureet poikkeavat kiijallisuudessa annetuista tuloksista samantyyppisillä kokeilla. Maanäytteiden kohdalla tämä johtunee siitä, että kirjallisuudessa kokeet on tehty tyypilliselle maatalous
maalle, jonka ominaisuudet poikkeavat lysimetrien maaperän ominaisuuksista. Tämä nähdään selvästi hietalysimetrien pintakerroksen kohdalla, sillä kerroksen orgaanisen aineksen ja kationinvaihtokapasiteetin arvot ovat poikkeuksellisen korkeat. Tästä johtuen lannoite, joka suurimmaksi osaksi on ammoniumia sitoutunee pintakerrokseen ennenkuin merkittävää nitrifikaatiota ehtii tapahtua. Korkea hiilityppisuhde myös suosii immobilisaatio- ta. Kaikissa tässä työssä referoiduissa tutkimuksissa hietamaasta huuhtoutuu enemmän mineraalityppeä kuin savimaasta, mutta lysimetrikentän tulokset osoittavat päinvastaista.
Paitsi hietalysimetrin pintakerroksen poikkeuksellisia ominaisuuksia tämä johtuu myös siitä, että savilysimetreissä päällimmäinen 50 cm:n kerros itseasiassa on hietaa, hiesua tai hiesu- savea ja pohjakerroksenkin kationinvaihtokapasiteetti on erittäin alhainen, mikä käy ilmi taulukoista 3.1 ja 3.2. Lannoituksen jälkeen tapahtuva ammoniumin huuhtoutuminen lysimetristä 11 kertoo myös makrohuokosten olemassaolosta lysimetrissä, sillä savimaista ei ammoniumia yleensä huuhtoudu. Näin ollen on erittäin tärkeää, että ennen kokeen aloittamista maaperän ominaisuudet ja niiden vaikutukset tutkittavaan prosessiin huomioitai
siin mahdollisimman tarkasti. Hietalysimetrien kaltaisessa tapauksessa kannattaa pintakerros poistaa ennen tutkimuksen aloittamista, jolloin lannoituksen vaikutusta suotautuvassa vedessä voidaan paremmin tutkia.
Lannoitetun hietalysimetrin ruohopeite ottaa noin 20% lannoitetypestä, mikäli lannoittamatonta hietalysimetriä pidetään nollakokeena. Kasvillisuuden tarkastelua savilysi
metreissä häiritsee kasvuston epähomogenisuus. Kasvukauden aikana toukokuun lopusta heinäkuun puoliväliin pH-arvot nousivat kaikkien lysimetrien pintakerroksissa. Syynä saattaa olla se, että kasvit ottivat typpeä pääasiassa nitraattimuodossa. Tämä selittäisi sen, miksi hietalysimetreistä huuhtoutui erittäin vähän nitraattityppeä.
Vesitalouden laboratorion lysimetrikentältä kerätyssä sadevedessä on kirjallisuudesta saatujen tietojen vastaisesti suurempi nitraatin kuin ammoniumin pitoisuus. Tämä saattaa johtua siitä, että kenttä sijaitsee aivan vilkkaasti liikennöidyn Kehä I:n tuntumassa, joten kohonneet nitraattipitoisuudet voivat johtua autojen pakokaasujen NOx-yhdisteiden laskeumasta. Syynä voi tosin myös olla se, että näytteissä on ehtinyt tapahtua nitrifikaatiota ennen analysointia.
Huomiota analyyseihin liittyen ovat herättäneet lähinnä näytteiden säilytykseen liittyvät seikat sekä se, että analyysi voi kuvata muuta kuin mitä oli tarkoitus mitata.
Näytteiden säilytyksen merkitys paljastui selvästi kokonaistypen määritysten yhteydessä, jolloin huomattiin, että kosteuspitoisuus maanäytteissä oli pienentynyt huomattavasti. Näin ollen maanäytteet tulisi joko määrittää heti näytteenoton jälkeen tai ne tulisi säilyttää parempaa menetelmää käyttäen. Mikäli maanäytteistä halutaan määrittää ammoniumtypen määrä
maavedessä, ei KCl-uutto anna oikeaa tulosta, sillä KC1 vaihtaa ammoniumkationeja maa- aineksen kationinvaihtopaikoilta. Mikäli siis halutaan mitata nimenomaan maaveden pitoisuutta tulisi KCl-uutoksen rinnalla kokeilla muita menetelmiä kuten vesiuuttoa. Tässä tutkimuksessa mitatut ammoniumin konsentraatiot ja määrät ovat oletettavasti liian suuret kuvaamaan maanesteen liukoisen ammoniumin määrää. KCl-uuton ominaisuuksilla selittynee myös se, minkä vuoksi alimman tutkitun kerroksen ammoniumpitoisuus on hietalysimetreissä huomattava, mutta siitä huolimatta ei huuhtoutuneesta vedestä ole ammoniumtyppeä löytynyt.
Typpitaseen laskemista vaikeuttaa puuttuvat näytesyvyydet ja niiden arvioinnin aiheuttama virhe. Savilysimetrin 11 antama hyvä tulos kuitenkin antaa olettaa, että suuruusluokka mittauksissa on oikea ja että eroa voidaan mahdollisesti selittää lysimetrissä tapahtuvalla poikkeuksellisella mineralisaatiolla tai denitrifikaatiolla.
Kokonaistypessä tapahtuvaa vaihtelua voidaan kuvata hyvin lineaarisella mallilla tälle aineistolle, sillä selitysasteet ovat välillä 43% ja 81% kaikilla lysimetreillä ja kaikilla kerroksilla. Kanonisten muuttujien saamien arvojen avulla voidaan arvioida, mitkä muuttujat ovat kokonaistypen kannalta merkittäviä sekä todeta, että lysimetrien ja kerrosten välillä on yhtenäisyyksiä. Mikäli mineraalitypen fraktioista muodostetaan kanoninen muuttuja, voidaan saavuttaa noin 20-30%:n selitysaste. Savilysimetrien 9 ja 11 pohjakerroksia lukuunottamatta selitysaste on heikompi kuin mineraalitypen fraktioille erikseen. Kanonisen korrelaatio
analyysin tulos mineraalitypen fraktioille tarkoittaa käytännössä sitä, että tässä tutkimuksessa mitattujen selittävien muuttujien lisäksi tulisi löytää muita suureita, jotka selittäisivät osan tässä tutkimuksessa jäljelle jäävästä 70-80%:n suuruisesta satunnaisvaihtelun määrästä.
Tämänkaltaisia muuttujia voisivat olla esimerkiksi jonkin toisen ravinteen määrä maaperässä tai maaperän lämpötila. Toisaalta tulos kertoo myös sen, että tutkimuksen epävarmuus nimenomaan mineraalitypen fraktioiden käyttäytymisen määrittämiseksi maaperässä kasvaa kun tutkimus siirretään laboratoriomittakaavasta lysimetrimittakaavaan. Tarkasteltaessa maanäytteiden rinnakkaisia rakeisuuskäyriä tai neljän rinnakkaisen näytteen vierashavainto-analyysin tulosta huomataan, että vaihtelu voi 10 m^:n suuruisella alalla olla huomattavaa ja että vaihtelu ei välttämättä selity maalajin ominaispiirteillä tai lannoitustasolla. Tämä käy ilmi siitä, että tässä tutkituista neljästä lysimetristä alueellinen vaihtelu oli suurinta lannoitetussa savilysimetrissä ja lannoittamattomassa hietalysimetrissä, joissa myös tavattiin alhaisimmat lineaarisen regressioanalyysimallin selitysasteet (lysimetrin 2 pintakerroksessa ja lysimetrin
11 pohjakerroksessa).
Typpitaseen tarkastelu kannattaisi tehdä monoliittilysimetreissä, jolloin koko profiili voidaan kokeen alussa analysoida. Lysimetriin tulevan ja lysimetristä lähtevän mineraali
typen määrää voidaan arvioida ja kokeen lopuksi voidaan lysimetrin profiili analysoida kokonaisuudessaan lopputilan määrittämiseksi. Kasvien biologista typensidontaa ja maa
perässä tapahtuvaa denitrilikaatiota tulisi tutkia erillisillä kokeilla typpitaseen luotettavuuden parantamiseksi. Typen pitoisuuksien jakautumista profiilissa tutkittaessa tulisi maanäytteitä ottaa ainoastaan peltomittakaavassa. Lysimetrimittakaavassa voitaisiin käyttää esimerkiksi
imukuppeja, joiden käytöstä tutkimustulokset ovat olleet varsin positiivisia. Tyler&Thomas (1977) ovat ehdottaneet, että nitraatin huuhtoutumisen tutkimisessa voitaisiin nitraatin sijaan käyttää kloridia, joka liikkuu maaperässä nitraatin tavoin, mutta joka ei reagoi kuten nitraatti.
Typen reaktioiden moninaisuus tekee typestä vaikeasti seurattavan aineen, joskin merkki- ainekokeiden avulla voidaan luotettavammin seurata prosesseja maaperä-kasvi-systeemissä.
7. YHTEENVETO
Vesitalouden laboratorion lysimetrikentällä tehdyissä tutkimuksissa 25.5.1990 - 28.5.1991 on tarkasteltu typen esiintymistä maaperä-kasvi-systeemissä. Näytteistä tehtyjeh analyysien ja niistä laskettujen typpitaseiden ja muuttujien välisen riippuvuuden avulla on arvioitu lähinnä typen fraktioiden ajan ja paikan suhteen tapahtuvaa vaihtelua maaperässä sekä lannoituksen ja maalajin vaikutusta typen kulkeutumiseen tässä systeemissä.
Lannoitus näkyy maaperässä kohonneina mineraali typen fraktioiden keskimääräisinä pitoisuuksina ja keskimääräisinä määrinä tutkituissa kerroksissa 0-20 cm, 50-70 cm ja 90- 110 cm tutkimusjakson aikana. Hietalysimetreissä sekä nitraatti- että ammoniumtypen määrien kohoaminen lannoituksen johdosta näkyy selvimmin pintakerroksessa 0-20 cm, muissa kerroksissa määrien kasvu on alle 10 %. Pintakerroksessa sekä nitraatin keskimääräinen määrä että pitoisuus kasvaa kaksinkertaiseksi. Nitraatin keskimääräiset pitoisuudet maavedessä kasvavat selvästi kaikissa lannoitetun hietalysimetrin tutkituissa kerroksissa. Savilysimetreissä lannoituksen vaikutus on huomattavampi kuin hietalysi
metreissä, mutta kuten hietalysimetreissä myös savilysimetreissä kasvu on suurempaa nitraattitypen kuin ammoniumtypen määrissä. Myös nitraatin keskimääräiset pitoisuudet kasvavat lannoitetussa savilysimetrissä enemmän kuin lannoitetussa hietalysimetrissä. Sekä nitraatin keskimääräiset määrät että pitoisuudet kasvavat yli nelinkertaisiksi lannoitetun savilysimetrin kerroksissa 0-20 cm ja 50-70 cm.
Tarkasteltaessa tutkituista kerroksista otettujen rinnakkaisten näytteiden välistä vaihtelua huomataan, että suurin vaihtelu on nitraattitypen määrissä lannoitetussa savilysi
metrissä ja orgaanisen hiilen kokonaismäärissä lannoittamattomassa hietalysimetrissä.
Vaihtelu ei siis riipu tutkittavasta muuttujasta, maalajista tai lannoitustasosta vaan vaihteluun vaikuttavat eniten yksittäisen lysimetrin ominaispiirteet. Mineraalitypen fraktioiden määrien ja pitoisuuksien ajallinen vaihtelu koko tutkimusjakson aikana on suurinta lannoitetun savilysimetrin pintakerroksessa, jossa vaihtelukertoimen arvo on yli 100 %. Käyttämällä lineaarista monimuuttujaregressioanalyysiä voidaan kokonaistypen määrissä tapahtuvaa vaihtelua selittää hyvin maanäytteiden vesipitoisuuden, orgaanisen aineksen määrän, pH:n ja orgaanisen hiilen kokonaismäärän avulla - mallien selitysaste on 40-80 %. Mineraalitypen fraktioiden määrissä tapahtuvasta vaihtelusta voidaan tämänkaltaisella mallilla selittää ainoastaan 20-30 %. Typpitasetarkastelu antaa hyvän tuloksen lannoitetulle savilysimetrille, lannoitetussa hietalysimetrissä ja lannoittamattomassa savilysimetrissä typpitaseen antama muutos mineraalitypen määrissä on samansuuntainen kuin mineraalitypen määrissä tapahtuneet muutokset lysimetreissä. Mineraalitypen määrät kasvavat tutkimusjaksolla lannoittamatonta savilysimetriä lukuunottamatta kaikissa lysimetreissä.
Savilysimetreistä huuhtoutuu tutkimusjakson aikana enemmän mineraalityppeä kuin hietalysimetreistä. Hietalysimetreistä huuhtoutuu erittäin vähän mineraalityppeä, eikä lannoitus aiheuta merkittävää eroa lysimetreistä huuhtoutuvan mineraalitypen määriin.
Molemmissa lysimetreissä huuhtoutuneen typen määrä jää alle 0.5 g typpeä vuodessa,
lannoitetusta lysimetristä huuhtoutuu 13.5 % enemmän mineraali typpeä kuin lannoittamatto- masta lysimetristä. Lannoittamattomasta savilysimetristä huuhtoutuu vuoden aikana noin 1.5 g mineraalityppeä, mutta lannoitetusta lysimetristä lähes neljätoistakertainen määrä eli yli 21 g mineraalityppeä.
Kasvusto ottaa lannoitetussa hietalysimetrissä noin 20 % lannoitteena annetusta mineraalitypestä, lannoitetussa savilysimetrissä kasvusto ottaa lannoitteesta noin 10 %.
Typen pitoisuus hietalysimetreistä otetuissa kasvinäytteissä on suurempi kuin savilysi- metreistä olemissa näytteissä. Kasvuston ottama maksimaalinen typen määrä kasvukaudella on lannoittamattomassa hietalysimetrissä 97 kgN/ha, lannoitetussa hietalysimetrissä 150 kgN/ha, lannoittamattomassa savilysimetrissä 70 kgN/ha ja lannoitetussa savilysimetrissä
100 kgN/ha.
Tässä työssä maanäytteitä uutettiin KCl-liuoksella, mutta mikäli halutaan analysoida ammoniumin pitoisuutta maavedessä tulisi uutettaessa käyttää muita menetelmiä kuten vesiuuttoa. Typpitasetta määritettäessä tulisi jakson alussa ja lopussa ottaa tutkittavasta maaperästä mahdollisimman täydellinen profiili, jotta mineraalitypen määrä maassa voitaisiin luotettavasti laskea. Tämä voidaan toteuttaa käyttämällä esimerkiksi monoliittilysimetriä, jonka maaprofiili voidaan kokeen päättyessä määrittää kokonaisuudessaan. Tutkittaessa vaihtelukertoimia huomattiin, että esimerkiksi nitraatin määrien vaihtelu 10 neliömetrin suuruisessa lysimetrissä oli huomattavaa. Mikäli tutkimusta laajennetaan peltomittakaavaan on syytä olettaa, että maa-aineksen epähomogenisuuden kasvaessa, rinnakkaisten näytteiden vaihtelu saattaa kasvaa tässä tutkimuksessa havaittua vaihtelua huomattavasti suuremmaksi.
Tarkasteltaessa lysimetreistä huuhtoutuneen mineraalitypen määriä huomattiin, että lannoitus
tasoa suurempi vaikutus huuhtoutuneen typen määriin oli lysimetrin maa-aineksen ominaisuuksilla. Tällöin merkittäviksi tekijöiksi havaittiin maa-aineksen kationinvaihtokyky, hiilityppisuhde sekä makrohuokosten esiintyminen. Lisäksi kasvuston lajilla ja tiheydellä oli merkittävä vaikutus lopputulokseen.
Alexander, M. 1961. Introduction to Soil Microbiology. John Wiley&Sons INC.
New York. 472s.
ANDERSSON, r. 1986. Förluster av Kväve och Fosfor från Åkermark i Sverige.
Avhandling. Sveriges Lantbruksuniversitet. Uppsala.
ANON. 1974. SFS-standardi: SFS 3022: Veden sähkönjohtavuuden määritys 1974-12-31.
Suomen Standardoimisliitto. Helsinki.
ANON. 1975. SFS-standardi: Standardiehdotus INST-VH27 1975-09: Veden typen määritys peroksidisulfaattihapetuksen jälkeen. Suomen Standardoimisliitto. Helsinki.
ANON. 1979. SFS-standardi: SFS 3021: Veden pH-arvon määritys 1979-02-12. Suomen Standardoimisliitto. Helsinki.
Anon. 1983-1987. Tecator Application Notes: AN 65/83, ASN 65-32/84, ASN 65-31/84, AN 30/87, AN 50/84, ASN 50-01/84, AN 51/84, ASN 51-01/84, AN 62/83, ASN 62- 02/83, AN 69/83.
ANON. 1985. GLO-85, Geotekniset laboratorio-ohjeet, I luokituskokeet. Suomen Geoteknillinen Yhdistys ry. Rakentajain Kustannus Oy. Helsinki.
Anon. 1989. Vesilaitosten veden laatu vuonna 1987. Vesi- ja Ympäristöhallinnon Julkaisuja No.39. Helsinki.
ANON. 1990/1991. Kuukausikatsaus Suomen ilmastoon. Toukokuu 1990-Toukokuu 1991.
Ilmatieteen laitos.
Anon. 1991. Redegørelse fra Miljøstyrelsen 1. Environmental Impacts of Nutrient Emis
sions in Denmark. Ministry of the Environment, National Agency of Environmental Protection. København. 208s.
BERGSTRÖM, E. 1987. Nitrate Leaching and Drainage from Annual and Perennial Crops in Tiledrained Plots and Lysimeters. J. Environ. Qual., Vol.l6(Nol):l 1-18.
BERGSTRÖM, E. 1990. Use of Lysimeters to Estimate Leaching of Pesticides in Agricultural Soils. Environ. Poll. , Vol.67:325-347.
Bergström, E., JOHANSSON, r., (in press). Leaching of Nitrate from Monolith Lysimeters of Different Types of Agricultural Soils. J. Environ. Qual..
Brady, N.C. 1984. The Nature and Properties of Soils, 9th edition. Macmillan Publishing Company. New York. 750s.
Broadbent, F.E., CARLTON, A.B. 1980. Methodology of Field Trials with Nitrogen-15- Depleted Nitrogen. J. Environ. Qual., Vol.9(No2):236-242.
BÄRLUND, I. 1991. Maaperän typen ja sen fraktioiden esiintymistä selittävien tekijöiden regressioanalyysi. Monisteessa: Kettunen, J. (Toim.). Mallintaminen, estimointi ja koesuunnittelu. Seminaari vesitaloudellisista laskentamenetelmistä 18.12.1991. Vesitalouden laboratorion monistesarja 1991:2. Otaniemi, Espoo. 136s.
28.5.1991. Vesitalouden laboratorion monistesarja, painossa.
BÄRLUND, I. 1992b. Lysimetriaineiston monimuuttuja-analyysi. Monisteessa: Sirviö, H., Kettunen, J. (Toim.). Aineiston tilastollinen analyysi ja koesuunnittelu. Seminaari 24.4.1992. Vesitalouden laboratorion monistesarja, painossa.
CAMPBELL, C.A., PAUL, e.a. 1978. Effects of Fertilizer N and Soil Moisture on Mineralization, N Recovery and A-Values, under Spring Wheat Grown in Small Lysimeters.
Can. J. Soil Sci. , Vol.58:39-51.
Chapman, H.D. 1965. Cation-Exchange Capasity. Teoksessa: Methods of Soil Analysis, Part 1. Black, E.A. (Toim.). Agronomy No. 9. American Society of Agronomy Inc, Madison, Wisconsin. 770s.
COLBOURN, P., DOWDELL, R.J. 1984. Denitrification in Field Soils. Plant and Soil , Vol.76:213-226.
Debosz, K., Djurhuus, J., Maag, M., Lind, A-M. 1991. Studies of N-transformation in Arable Soils. N-mineralization, Denitrification and N-leaching. Teoksessa: Nitrogen and Phosphorus in Soil and Air; Project Abstracts of the Danish NPo Research Programme;
NPo-forskning fra Miljøstyrelsen Nr. A Abstracts, s. 149-165.
Dowdell, R.J., Webster, C.P.. 1980. A Lysimeter Study Using Nitrogen-15 on the Uptake of Fertilizer Nitrogen by Perennial Ryegrass Swards and Losses by Leaching. J.
Soil Sci. , Vol.31: 65-75.
Dowdell, R.J., Webster, C.P., Hill, D., Mercer, E.R. 1984. A Lysimeter Study of the Fate of Fertilizer Nitrogen in Spring Barley Crops Grown on Shallow Soil Overlying Chalk: Crop Uptake and Leaching Losses. J. of Soil Sci., Vol.35:169-181.
DOWDELL, R.J., WEBSTER, C.P. 1984. A Lysimeter Study of the Fate of Fertilizer Nitrogen in Spring Barley Crops Grown on Shallow Soil Overlying Chalk: Denitrification Losses and the Nitrogen Balance. J. of Soil Sci. , Vol.35:183-190.
Emteryd, O. 1989. Chemical and Physical Analysis of Inorganic Nutrients in Plant, Soil, Water and Air. Sveriges Lantbruksuniversitet, Institutionen för Skoglig Ståndortslära, Stencil No. 10. Umeå. 181s.
ES ALA, M. 1990. Typpilannoitus kevätvehnän valkuaispitoisuuden ja valkuaisen leivontalaadun parantajana. Maanviljelyskemian ja -fysiikan lisensiaatintutkimus. Jokioinen.
FIRESTONE, m.k. 1982. Biological Denitrification. Teoksessa: Nitrogen in Agricultural Soils. Stevenson, F.J. (Toim.). Agronomy No.22. American Society of Agronomy.
Madison, Wisconsin. 937s.
FURRER, O.J., STAUFFER, W. 1986. Stickstoff in der Landwirtschaft. Gas-Wasser- Abwasser, Vol.66(No7):460-471.
GOH, K.M., EDMEADES, D.C., HART, P.B.S. 1979. Direct Field Measurements of Leaching Losses of Nitrogen in Pasture and Cropping Soils Using Tension Lysimeters.
N.Z. J. ofAgric. Res. , Vol.22:133-142.
Teoksessa: Nitrogen and Phosphorus in Soil and Air; Project Abstracts of the Danish NPo Research Programme; NPo-forskning fra Miljøstyrelsen Nr. A Abstracts, s.99-113.
Hansen, B., Olesen, S.E.. 1991. Leaching of Plant Nutrients from Cultivated Areas.
Teoksessa: Nitrogen and Phosphorus in Soil and Air; Project Abstracts of the Danish NPo Research Programme; NPo-forskning fra Miljøstyrelsen Nr. A Abstracts, s. 135-148.
Hansen, b., djurhuus, j., Christensen, n., Jacobsen, O.S., Hoffmann, c. 1991.
Analyse af Jordvands Sammensætning - Metodesammenligning. NPo-forskning fra Miljøstyrelsen, Nr. A 17. Miljøministeriet, Miljøstyrelsen. København. 59s.
Hartikainen, H. Kevät 1990. Maaperäopin luennot. Maanviljelyskemia ja -fysiikka, Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Helsingin Yliopisto, Viikki.
HaöCK, R.D., BREMNER, J.M. 1976. Use of Tracers for Soil and Fertilizer Nitrogen Research. Adv. in Agr., Voi.28:219-266.
H A VELKA U.D., BOYLE, M.G., HARDY, R.W.F. 1982. Biological Nitrogen Fixation.
Teoksessa: Nitrogen in Agricultural Soils. Stevenson, F.J. (Toim.). Agronomy No.22.
American Society of Agronomy. Madison, Wisconsin. 937s.
HESSE, P.R. 1971. A Textbook of Soil Chemical Analysis. John Murray Publishers Ltd.
London.
HISSA, T.1991. Lysimetrikentän Pt-100-lämpötila-anturit. Julkaisematon.
HOOLI, J. 1972. Hydrometeorologisten havaintojen suorittamisesta Helsingin Teknillisen korkeakoulun lysimetrikentällä. Vesitalous 6 , Eripainos, s. 1-14.
HYTÖNEN, A. 1974. Vesitaloudellisesta ja ilmatieteellisestä tutkimuksesta lysimetrikentällä.
Vesitalouden laboratorio, Helsingin Teknillinen korkeakoulu. Otaniemi.
ISERMANN, K., HENJES, G. 1990. Potential for Biological Denitrification in the (Un-) saturated Zone with Different Soil Management. International Workshop ‘Denitrification in Soil, Rhizosphere and Aquifer’. Mitteilungen der Deutschen Bodenkundlichen Gesellschaft, 60:271-276.
JAAKKOLA, A. 1985. Denitrifikaatio viljapellosta ja nurmesta mitattuna asetyleeniinhibitio- menetelmällä. Teoksessa: Lannoite- ja kasviainestypen hyväksikäyttö ja typen häviö, Biologisen typensidonnan ja ravinnetypen hyväksikäytön projekti. SITRA Julkaisu 13.
Helsinki, s.75-108.
JANSSON, S.L., PERSSON, J. 1982. Mineralization and Immobilization of Soil Nitrogen.
Teoksessa: Nitrogen in Agricultural Soils. Stevenson, F.J. (Toim.). Agronomy Nr. 22.
American Society of Agronomy. Madison, Wisconsin, s.229-233.
Jarrell, W.M. 1990. Nitrogen in Agroecosystems. Teoksessa: Agroecology. Carroll, C.R., Vandermeer, J.H., Rosset, P. (Toim.). Biological Resource Management Series.
McGraw-Hill Publishing Company. New York, s.385-411.
JONES, M.B., DELWICHE, C.C., Williams, W.A. 1977. Uptake and Losses of 15N Applied to Annual Grass and Clover in Lysimeters. Agronomy Journal, Vol.69(No6):
1019-1023.
Limburgerhof Facility, 1927-1977: The Most Important Findings from 50 Years of Experiments. Soil Science , Vol.l27(No.3): 146-160.
JÄRVINEN, O., VÄNNI, T. 1992. Sadeveden pitoisuus- ja laskeuma-arvot Suomessa vuonna 1990. Vesi- ja Ympäristöhallituksen monistesarja nr. 378. Helsinki. 74s.
KJELLERUP, V., KOFtED, A. 1983. Kvælstofgødskningens Indflydelse på Udvaskning af Plantenæringsstoffer fra Jorden; Lysimeterforsøg med Anvendelse af 15N. Tidsskr.
Planteavl., Vol.87:1-22.
Kumm, K.I. 1976. An Economic Analysis of Nitrogen Leaching Caused by Agricultural Activities. Teoksessa: Nitrogen, Phosphorus and Sulphur-Global Cycles. Svensson, B.H., Söderlund, R. (Toim.). SCOPE Report 7. Ecological Bulletins 22. s.169-183.
KUUSISTO, e. 1986. Sadanta. Teoksessa: Sovellettu hydrologia. Mustonen, S. (Toim.).
Vesiyhdistys ry., Helsinki. 503s.
LAITINEN, R., TOIVONEN, J. 1982. Yleinen ja epäorgaaninen kemia. Otakustantamo, Espoo. 31 Is.
Loveland, P.J., Shiner, A. 1991. Chemical Measurements and Monitoring. Teoksessa:
Nitrate in Soils. Soil and Groundwater Research Report II. Environmental and Quality of Life. Commission of the European Communities. ECSC-EEC-EAEC, Brussels, s. 161-168.
McLEAN, E.O. 1982. Soil pH and Lime Requirement. Teoksessa: Methods of Soil Analysis, Part 2, 2nd Edition. Page, A.L. (Toim.). Agronomy no. 9. American Society of Agronomy.
Madison, Wisconsin, s. 199-224.
NOMMIK, H., VAHTRAS, K. 1982. Retention and Fixation of Ammonium and Ammonia in Soils. Teoksessa: Nitrogen in Agricultural Soils. Stevenson, F.J. (Toim.). Agronomy Nr.
22. American Society of Agronomy. Madison, Wisconsin, s. 123-142.
PAUL, E.A., CLARK, F.E. 1989. Soil Microbiology and Biochemistry. Academic Press Inc.
San Diego, USA.
PELTOLA, a. 1992. Suullinen tiedonanto.
PERSSON, E., Bergström, E. 1991. Drilling Method for Collection of Undisturbed Soil Monoliths. Soil Sci. Soc. Am. J. , Vol.55:285-287.
Pfaff, C. 1963. Das Verhalten des Stickstoffs im Boden nach Langjähriger Lysimeter- versuchen. I Mitteilung. Z. Acker- und Pflanzenbau , Bd.l 17(Heft 1):77-100.
RANKINEN, k. 1992. Kosteuden vaikutus typen mineralisaatioon maaperässä. Diplomityö, Vesitalous, Teknillinen korkeakoulu.
ROSSWALL,T. 1976. The International Nitrogen Cycle between Microorganisms, Vegetation and Soil. Teoksessa: Nitrogen, Phosphorus and Sulphur-Global Cycles. Svensson, B.H., Söderlund, R. (Toim.). SCOPE Report 7. Ecological Bulletins 22. s.157-167.
Rosswall, t., berg, p., Bergström, l., ferm, m., Johansson, c., Klemedtsson, L., Svensson, B.H. 1990. Inorganic Nitrogen Cycling Processes and Flows. Ecological Bulletins 40. Copenhagen, s. 127-152.
Nitratauswaschung. Wasser*Abwasser gwf, Vol. 129:451-456.
Schmidt, E.L. 1982. Nitrification in Soil. Teoksessa: Nitrogen in Agricultural Soils.
Stevenson, F.J. (Toim.). Agronomy Nr. 22. American Society of Agronomy. Madison, Wisconsin, s.253-260.
SIPPOLA, J. 24.11.1981. Viljelymaan typpivarat. Koetoimintaa ja Käytäntö, s.51.
SIPPOLA, J., YläRANTA, T. 1985. Mineral Nitrogen Reserves in Soil and Nitrogen Fertilization of Barley. Annales Agric. Fenniae , Vol.24:117-124.
STARR, M.R. 1985. Variation in the Quality of Tension Lysimeter Soil Water Samples from a Finnish Forest Soil. Soil Sci. , Vol. 140(No6):453-461.
STEENVOORDEN, J.H.A.M., FONCK, H., OOSTEROM, H.P. 1986. Losses of Nitrogen from Intensive Grassland Systems by Leaching and Surface Runoff. Technical Bulletins (New Series), 53.
STEVENSON, F.J. 1982. Origin and Distribution of Nitrogen in Soil. Teoksessa: Nitrogen in Agricultural Soils. Stevenson, F.J. (Toim.). Agronomy Nr. 22. American Society of Agronomy. Madison, Wisconsin, s.1-42.
Söderlund, R., Svensson, B.H. 1976. The Global Nitrogen Cycle. Teoksessa:
Nitrogen, Phosphorus and Sulphur-Global Cycles. Svensson, B.H., Söderlund, R.
TOWNSEND, W.N. 1973. An Introduction to the Scientific Study of the Soil. 5th Edition.
Edward Arnold Publishing Limited, s.55-60 ja 135-144.
Tyler, D.D., THOMAS, G.W.. 1977. Lysimeter Measurements of Nitrate and Chloride Losses from Soil under Conventional and No-tillage Corn. J. Environ. Qual. , Vol.6(Nol):63-66.
VAKKILAINEN, P. 1982. Maa-alueelta tapahtuvan haihdunnan arvioinnista. Väitöskirja. Acta Universitatis Ouluensis, Series C, Technica No.20, Vesirakennustekniikan Laitos, Oulun Yliopisto.
VÄÄRISKOSKI, J. 1986. Lysimetrikentän maa-ainesmääritykset. Vesitalouden erikoistyö, Teknillinen korkeakoulu.
YOUNG, J.L., ALDAG, R.W. 1982. Inorganic Forms of Nitrogen in Soil. Teoksessa:
Nitrogen in Agricultural Soils. Stevenson, F.J. (Toim.). Agronomy Nr. 22. American Society of Agronomy. Madison, Wisconsin.
MAAN