Johtopäätökset

Agenda 2000:n ansiosta maataloustulo nousee vuonna 2000 10 % eli noin 6 mrd. markkaan. Useimpien viljelijöiden kohdalla uudistus on lyhyellä aikavä-lillä hyvä asia. Vuosina 2000-2006 maataloustulo kuitenkin laskee runsaat 8 % eli noin 5,5 miljardiin markkaan. LFA-tuen korotus ja laajeneminen koko maa-han nostaa maatalouden tuottoja vuonna 2000, mutta jatkossa tuotantopanosten hintojen nousu voi heikentää tilojen kannattavuutta ja vähentää maataloustuloa.

Monien tilojen tulotaso ja kannattavuus on heikko, ja tuotannon tehostamisen tarve on ilmeinen. Tämä vaatii edelleen tilakoon kasvattamista selvästi nykyi-sestä ja investointeja tehokkaaseen ja työtä säästävään teknologiaan. Koska tuotehinnat ja tuet eivät tule lähivuosina nousemaan, tuotantopanosten hintojen nousu ja joissain tapauksissa myös tukien aleneminen on katettava tuotantokus-tannuksia karsimalla. Maataloustulon pitäminen ennallaan vaatisi maatalouden nopeaa rakennekehitystä ja tuotantopanosten hintojen maltillista kehitystä.

Lähivuosina maidontuotannon tuet asteittain vähenevät Etelä-Suomessa, kun taas muualla maassa eli C-tukialueella tuet säilyvät ennallaan. Samaan aikaan tuotantopanosten hintojen nousu ja maatalouden tulotason aleneminen pakotta-vat vähentämään tuotantokustannuksia tuotantoa laajentamalla ja tehostamalla.

Tehostumistarve on alenevien tukien vuoksi Etelä-Suomen maitotiloilla suu-rempi kuin muualla maassa. Kansallisten tukien väheneminen A- ja B-tukialu-eilla johtaa tulosten mukaan maidontuotannon ja maataloustulon vähenemiseen Etelä-Suomessa. Tuotanto ja maataloustulo vastaavasti pysyvät ennallaan tai kasvavat lievästi C-tukialueella.

Maataloustulo alenee tulosten mukaan Etelä-Suomessa 17 % vuodesta 2000 vuoteen 2006, mutta tuotanto vähenee selvästi vähemmän. Maidontuotanto vä-henee A- ja B-tukialueilla tulosten mukaan noin 3 %, sianlihantuotanto noin 9 %, kun taas kasvintuotanto pysyy lähes ennallaan. Koko maan tasolla tuotanto pysyy ennallaan vuodesta 2000 vuoteen 2006. C-tukialueella maidon-tuotannon määrä pysyy lähes vakiona lähellä tuotantokiintiöitä, mikäli tuotta-vuuden ja tehokkuuden kasvu on riittävän nopeaa. Tulosten perusteella Agenda 2000:n lisäkiintiöt kyetään hyödyntämään parhaiten Pohjois-Suomessa ja Poh-janmaalla. A- ja B-tukialueella tuottavuuden ja tehokkuuden kasvun tulisi olla muuta maata nopeampaa, jotta tuotanto säilyisi nykytasolla.

Sianlihantuotanto vähenee tulosten mukaan Etelä-Suomen suuralueella noin 9 % ja koko maassa vajaat 6 % eli noin 170 miljoonaan kiloon vuoteen 2006.

Nykyisen runsaan 180 miljoonan kilon tuotannon ylläpitäminen vaatisi sika-talouden rakennekehityksen selvää nopeutumista.

Kasvinviljely säilynee lähes entisellä tasollaan vuoteen 2006. Viljely muut-tuu alenevien hintojen ja nousevien hehtaaritukien ansiosta nykyistä laajaperäi-semmäksi, eli sama tuotantomäärä korjataan suuremmalta pinta-alalta. Lähivuo-sina viljan viljelyn pinta-alat saattavat vähän kasvaa. Kotieläinten rehuntarve

tuotettua yksikköä kohti pienenee tuottavuuden kasvun ansiosta, mutta toisaalta nautaeläimien ruokinnan väkirehuvaltaistuminen pitää rehualan lähellä vuoden 1999 tasoa. Jotta kasvinviljely voisi jatkua nykyisessä laajuudessaan, tuotannon tehokkuuden tulisi kuitenkin parantua nykyisestä. Tulevat investointitarpeet ja kotieläintilojen nopea kasvu johtavat siihen, että kasvinviljelyä harjoittavat tilat tulevat keskimäärin olemaan kooltaan lähes kaksinkertaisia nykyiseen verrattu-na. Tehokkaan teknologian hyödyntäminen ja riittävien mittakaavaetujen saa-vuttaminen kasvinviljelyssä vaatii keskimääräisen tilakoon kasvua noin 50 hehtaariin vuoteen 2006 mennessä.

Tuotanto kokonaisuutena vähenee selvästi vähemmän kuin tulot vuoteen 2006. Kiinteiden tuotannontelcijöiden ja tehtyjen investointien vuoksi monien viljelijöiden on jatkettava tuotantoa vaikka tuloa kertyisi vähänkin. Pitkällä aikavälillä Etelä-Suomen maataloustuotanto ja maataloustulo tulevat edelleen vähenemään, mutta väheneminen hidastuu pian mikäli tuotannon tehostuminen ja rakennekehitys säilyvät nopeana. Muualla Suomessa tuotanto ja tulot pysyvät ennallaan tai laskevat vain lievästi, jos C-alueen tuet pysyvät ennallaan.

Tuotannon ja maataloustulon väheneminen Etelä-Suomen alueella voi tuntua suurelta tehtyihin tukiratkaisuihin nähden. Asiaa tarkemmin tutkittaessa saadut tulokset ovat kuitenkin ymmärrettäviä. C 1 -alueella maidon hintatuki on 17,5 penniä litralta korkeampi kuin A- ja B-alueilla vuonna 2003. Vuoden 1999 tuotantotasolla tämä merkitsisi yli 100 miljoonan markkaa pienempää tuloa maito-tiloille Etelä-Suomen suuralueella C 1 -alueeseen verrattuna. A- tai B-alueella sijaitsevan keskikokoisen 120 000 kiloa vuodessa tuottavan maitotilan tuotto on näin ollen vuodessa noin 21 000 markkaa pienempi kuin vastaavan Cl-tukialueella sijaitsevan tilan. Koska nurmen satotasossa ei normaaleina satovuosina ole suurta eroa eri alueilla, vastaavansuuruisten kustannussäästöjen löytäminen A- ja B-alueella saattaa olla vaikeaa. Jos markkinat toimivat, 17 pennin tukierolla on merkitystä paitsi tuloihin, myös tuotannon kokonaismäärään ja sijoittumiseen pitkällä aikavälillä.

Todellisuudessa tuotannon väheneminen Etelä-Suomessa saattaa olla vähän hitaampaa kuin esitetyissä tuloksissa. Viljelijöillä on sivuelinkeinoja ja muita päätöksentekoon vaikuttavia tekijöitä kuin maataloustulo, eivätkä he välttämättä käyttäydy yhtä johdonmukaisesti kuin sektorimallin tulokset antavat ymmärtää.

Huonosti kannattavan tuotannon jatkaminen johtaa kuitenkin hyvin alhaiseen tuloon. Ellei tuotannon tehostuminen ole Etelä-Suomen maitotiloilla nopeam-paa kuin muualla maassa, maataloustulo tulee Etelä-Suomessa pienenemään lähivuosina.

Mikäli C-alueen tukia alennettaisiin vastaavasti kuin Etelä-Suomessa, myös C-alueen tuotanto todennäköisesti vähenisi. Tällöin koko maan maataloustulo alenisi vastaavasti enemmän. C-alueen tukien alentaminen tasapainottaisi tilan-netta Etelä-Suomen ja C-alueen välillä, mutta C-alueen tukien alentaminen ei sinällään paranna Etelä-Suomen tuottajien asemaa.

Investointituilla voidaan vaikuttaa tuotantokustannukslin ja tasapainottaa eroa A- ja B-alueiden ja C-alueen välillä. Vuosina 1996-1999 myönnetyt investointituet A- ja B-alueilla ovat olleet korkeampia kuin C-alueella. Jatkossa kuitenkin investointituen ehdot ja tuen taso ovat samat koko maassa.

Tulossa olevat politiikkamuutokset vaikuttavat kuitenkin myönteisellä taval-la maataloustuloon, viljeltyyn pinta-ataval-laan (ennen muuta vilja-ataval-laan) ja titaval-laluku- tilaluku-määriin Suomessa verrattuna tilanteeseen, jossa vuoden 1999 politiikkaa olisi jatkettu sellaisenaan. Laskelmien mukaan perusmaatalouden tiloja on politiikka-skenaariossa noin 45 000 eli 3 500 tilaa enemmän kuin peruspolitiikka-skenaariossa vuon-na 2006. Agenda 2000 —sopimuksen mukaiset tuet ja hinvuon-nat johtavat aiempaa laajaperäisempään tuotantoon. Vilja-ala pysyy ennallaan tai kasvaa lievästi kai-killa suuralueilla. Nurmiala vähenee nautaeläinten lukumäärän vähenemisen ja ruokinnan muuttumisen vuoksi. Rehuyksikön tuottamiseksi tarvittava nurmiala kuitenkin kasvaa alhaisempien rehu- ja tuotehintojen vuoksi. Mikäli vuoden 1999 hinta- ja tukitaso olisi säilynyt entisellään, oltaisiin päädytty noin 40 000 ha pienempään nurmialaan vuonna 2006.

Ennusteen mukaan perusmaatalouden tilojen lukumäärä on vuonna 2006 noin 45 000, mikäli tuotannon tehokkuus ja tilakoko kasvavat edelleen voimak-kaasti. Aktiivitilojen lukumäärä vuonna 2006 on todennäköisesti noin 58 000, koska maatiloilla harjoitetaan perusmaatalouden ohella päätuotantosuuntana myös puutarha-, lammas- ja hevostaloutta sekä metsänhoitoa. Jos näiden tilojen luku-määrä säilyy ennallaan (noin 13 000), aktiivitiloja on noin 58 000 vuonna 2006.

Hidas tehokkuuden ja tilakoon kasvu mahdollistaisi lyhyellä aikavälillä suurem-man tilalukumäärän, mutta tällöin maatalouden kilpailukyky tuontiin nähden heikkenisi nopeasti ja tuotanto ja tilalukumäärät kääntyisivät pian jyrkkään laskuun.

Maatiloilla viime vuosina tehdyt investoinnit ja ratkaisut viittaavat siihen, että tehokkuuden paraneminen ja tilakoon kasvu jatkuvat vahvana maan kaikis-sa osiskaikis-sa. Koska maatalouteen on voimakkaasti investoitu, tuotantomäärät tule-vat pysymään lähellä nykytasoa seuraavien 5-10 vuoden aikana vaikka kannatta-vuus ja maataloustulo alenisivat. Tehokkaimmat tilat tulevat edelleen paranta-maan selvästi tulostaan. Tilaa kohti laskettuna maataloustulo nousee, koska tilojen määrä vähenee. Ammattitaitoiset yrittäjät, jotka laajentavat tuotantoa tai muuten onnistuvat alentamaan tuotantokustannuksiaan, tulevat menestymään.