Kuntalaisten suoran osallistumiseen ja vaikuttamiseen on kiinnitetty huomiota kuntalaissa erityisesti vuodesta 1995 lähtien. Niin vuoden 1995 kuin vuoden 2015 kuntalaeissa korostetaan erityisesti osallisuutta päätöksentekoon sekä pal-veluiden kehittämiseen (Kuntalaki 365/1995 § 27; Kuntalaki 410/2015 § 22).
Asiasta huolehtiminen ja sen eteenpäin vieminen on siis ollut kuntien valtuus-tojen vastuulla reilut 25 vuotta. Osallistaminen näyttää muodostuneen trendiksi
107 kunnissa 2010-luvulla (Piipponen & Pekola-Sjöblom 2019, 6). Kunnan viestintä liittyy kiinteästi osallisuuteen ja osallistumiseen. Uusimmassa kuntaviestinnän oppaassa kehotetaan laatimaan viestintä- ja osallisuussuunnitelma niin päätös-viestintää kuin esimerkiksi palveluiden kehittämisen yhteydessä (Alenius 2016, 23, 26). Kunnassa osallistavaa viestintää, kuten muutakin viestintää toteutetaan hajautetusti kaikkialla kuntaorganisaatiossa ja sen kaikilla tasoilla. Myös osallis-taminen on hajautunut kaikkialle kuntaorganisaatioon. Sekä viestinnässä että osallistamisessa pitäisi kuitenkin pyrkiä tasalaatuisuuteen. Siksi tarvitaan jon-kinlaisia kunnan yhtenäisiä linjanvetoja.
Kuntalain (410/2015 § 37) kunnan asukkaiden osallistumis- ja vaikutta-mismahdollisuuksien huomioiminen kuuluu strategiatasolle. Viestinnän lin-jauksista päätetään puolestaan kunnan hallintosäännössä (Kuntalaki 410/2015 § 90). Kuntaliiton ehdotuksen mukaisesti monessa kunnassa hallintosääntöön on kirjattu, että kunnanhallitus johtaa kunnan viestintää. Ohjeistuksen mukaisesti viestinnän linjaukset myös hyväksytään kunnanhallituksessa, joka myöskin nimeää viranhaltijat, jotka vastaavat viestinnästä. (Alenius 2016, 18.) Käytän-nössä kunnanjohtaja lienee usein viestintävastaavan lähiesimies. Kunnat voivat järjestää viestintäorganisaationsa omien resurssiensa ja tarpeidensa mukaan.
Harvoin se kuitenkaan lienee yksin kunnanjohtajan harteilla (ks. Kuntien vies-tintäkysely 2017, 6).
Osallisuuden organissoinnista ei vaikuttaisi olevan yhtä selkeää käsitystä, sillä osallisuudesta vastaavat organisaatiot voivat olla periaatteessa minkä ta-hansa hallintokunnan alaisuudessa. Samoin kuin viestinnän organisaatio myös osallisuusorganisaation koko riippuu kunnan resursseista. Erilliset osallisuu-desta vastaavat organisaatiot on myös eri kunnissa sijoitettu eri hallintokuntiin.
Jyväskylässä esimerkiksi kulttuurin ja Helsingissä sekä Rovaniemellä viestin-nän yhteyteen. Hallinnossa on eroa myös siinä, että kun koko kuntaa koskeva viestintäsuunnitelma hyväksytään kaupunginhallituksessa, vastaava osalli-suusohjelma tai -suunnitelma hyväksytään kaupunginvaltuustossa.
Sekä viestinnässä että osallisuudessa korostuu vuorovaikutus. Siksi voisi-kin olla luontevaa, että jatkossa kunnan osallisuus- ja viestintäorganisaatioiden yhteistyötä pyrittäisiin tiivistämään. Viestintä toteuttaa kunnan strategiaa, joten yhteistyö voisi myös muistuttaa kuntalaisten osallisuuden edistämisen kuulu-van kunnan strategiseen toimintaan eikä oleva jotain ylimääräistä, joka vain vie turhaan aikaa ja resursseja. Yhteistyöllä voitaisiin myös varmistaa osallisuus- ja viestintäsuunnitelmien laatu, kun molempien alojen ammattilaiset toisivat suunnitelman laatimiseen oman osaamisensa ja näin tuottaisivat yhteistä uutta osaamista kuntalaisten hyväksi. Nähtäväksi jää voiko viestinnän kehittäminen käydä käsi kädessä kuntalaisten osallisuuden kehittämisen kanssa, ja päinvas-toin.
Organisointia voisi myös miettiä kuntalaisten kannalta. Tulisiko strategis-ten asioiden, jotka suoranaisesti koskettavat kaikkia kuntalaisia ja joiden siksi tulee olla kunnan toiminnan keskiössä, olisivat suoraan kunnanjohtajan (tai pormestarin) alaisuudessa. Tällä hetkellä viestintä on, ainakin niissä kunnissa, joissa seurataan Suomen kuntaliiton ohjeistusta. Osallisuuden organisoinnista
ei ilmeisesti ole annettu suosituksia. Joidenkin kuntien osallisuusohjelmissa tai -suunnitelmissa on huomioitu viestinnän merkitys ja rakennettu jopa malleja siihen, miten viestintä tulee huomioida osana osallistamisprosessia. Joidenkin kuntien viestintäsuunnitelmissa on puolestaan huomioitu osallisuuteen liittyvä viestintä.
Väitän, että kunnan osallistava viestintää ei voi – tai kannata – perustaa pelkästään yleisten kansallisten tutkimusten tai profilointien varaan. Jos tietyn hallintokunnan viestinnästä ja toisaalta osallistumisesta vastaavilla sekä käy-tännön viestintää ja osallistamista toteuttavat eivät koe tuntevansa omalla toi-mintakentällään toimivia kuntalaisia niin hyvin, että voisivat profiloida heitä itse, kannattanee paneutua ainakin jossain osallistamisprojektissa myös kunta-laisten osallistujaprofiilien miettimiseen ja tutkailuun. Samalla voi löytyä myös niitä kanavia ja keinoja ja viestin muotoja, joilla juuri heitä kannattaa lähestyä.
Vaikka viestinnälle on kunnissa annettukin yhä enemmän resursseja, ovat re-surssit kuitenkin edelleen rajalliset. Sama koskenee myös osallistamista. Lisäksi samalla kannattaa tarkastella oman organisaation viestintä- ja osallistamis-osaamista, jotta sieltä tunnistettaisiin niin vahvuudet kuin heikkoudetkin. Vah-vuuksista kannattaa huolehtia ja mahdollisesti vahvistaa niitä. Heikkouksiin voi sitten toivottavasti hakea tukea ja apua kunnan omilta viestintä- ja osalli-suusasiantuntijoilta joko omasta yksiköstä tai kuntahallinnon tasolta. Nämä asiantuntijat toimivat toivottavasti tiiviissä ja hyvässä yhteistyössä huolimatta siitä, onko heidät sijoitettu samaan vai erilliseen yksikköön kunnan organisaa-tiossa.
Lisäksi on hyvä muistaa, että kunnissa tehdään sekä viestintää että osallis-tamista sekä varsinaisena, yksinomaisena että oman toimen oheisena tehtävänä.
Siksi on mahdollista, että tapahtuu myös kömmähdyksiä. Silloin on tärkeää toimia tilanteessa niin, että molemminpuolinen luottamus ja arvostus kuntalais-ten ja kuntaorganisaation välillä kokisi mahdollisimman vähän kolhuja. Lisäksi, pölyn laskeuduttua, kannattaa käydä tapahtunut läpi, niin että siitä voidaan oppia organisaationa mahdollisimman paljon. Kyseeseen voi tulla esimerkiksi niin päätöksentekoon kuin päätösviestintäänkin liittyvän ohjeistuksen tarken-nusta tai muutosta sekä koulutuksen järjestämistä. Osallisuuden näkökulmasta seuraava askel voisi olla, että tilanteista opittaisiin yhdessä kuntalaisten kanssa ja osallistettaisiin heidät täten myös osallisuuden ja viestinnän kehittämiseen.
Kunnan työntekijöillä on todennäköisesti useita työhön ja organisaatioon liittyviä rooleja, kuten työtoveri, alainen, esimies ja jonkun osa-alueen asiantun-tija. Lisäksi organisaation eri edustajien osallistamiseen liittyvät roolit voivat olla erilaisia. Toisen toimenkuvaan voi kuulua nimenomaan sidosryhmien osal-listaminen, toinen voi tehdä sitä oman toimen ohella, siihen liitettynä element-tinä. Ja vaikka organisaation strategiaan olisi kirjattu sidosryhmien osallistami-nen merkittävänä tavoitteena ja toimena, niin yksittäisen työntekijän asenteet voivat vaikuttaa hänen mielipiteisiinsä sidosryhmien osallistamisesta ja siten myöskin käytännön osallistamisen toteutumiseen.
109