Johtaminen

Johtaminen on yksi keskeisimmistä elintärkeistä toiminnoista, sillä se luo yhteisen pe-rustan kriisin aikaisen toiminnan kokonaisvaltaiselle turvaamiselle. Johtaminen edel-lyttää oikeaa ja oikea-aikaista tilannekuvaa sekä tehokasta viestintää. Kokonaisturval-lisuuden malli perustuu ylimmällä tasolla ja viranomaisten kesken ensisijaisesti yhteis-toimintaan eikä hierarkkisiin johtosuhteisiin. Selkeät roolit ja vastuut sekä viranomai-sen toimivalta omalla alueellaan korostuvat. Operatiivisella tasolla, kuten maakun-nissa ja paikallisorganisaatioissa, tehokas johtaminen edellyttää kuitenkin jonkinlaista käskyvaltaa. Esimerkiksi poliisi johtaa puolustusvoimien virka-apuosaston toimintaa liikenteenvalvonnassa.

Johtamisen periaatteisiin kuuluu se, että johtosuhteita tai organisaatiota ei muuteta kriisin ilmaantuessa. Näin ollen johtajat rooleineen ja vastuineen säilyvät lähes ennal-laan. Valtakunnan tasolla pääroolissa on valtioneuvosto ja siellä pääministeri sekä kriisin luonteen mukaisesti määräytyvä(-t) ministeri(-t). Tulevan kriisin heikko ennus-tettavuus korostaa sitä, että jokaisen valtioneuvoston jäsenen organisaatioineen on syytä valmistautua johtamaan oman alansa toimia kriisissä. Mallia voisi ottaa puolus-tushallinnosta, jolla on vuosikymmenten kokemus muun muassa valmiuslain käytön harjoittelusta sotilaallisten häiriötilanteiden varalta.

Demokratiassa kaikkien, etenkin julkisen sektorin, toiminta perustuu lainsäädäntöön, joten sen pitäminen ajan tasalla on ensiarvoista hallinnon toimintakyvylle ja johtami-selle. Ilmastonmuutoksen vaikutusten hallinta on uusi kriisiajan lainsäädännön alue, joten soveltuvin osin ympäristöturvallisuutta käsittelevä toiminta olisi liitettävä osaksi kokonaisvaltaista turvallisuutta ja sen ohjausta.

Ilmastonmuutoksen suorat vaikutukset johtamiseen

Ilmastonmuutos haastaa demokraattisen järjestelmän, sillä kaikkien hallinnonalojen on kyettävä toimimaan yllättävissä ja myös pitkittyneissä kriiseissä. Kansalaisilla tulee olla luottamus siihen, että valtio pystyy takaamaan heidän turvallisuutensa ja yhteis-kunnan toimivuuden, mutta ei kuitenkaan rajoita tarpeettomasti perusoikeuksia tai de-mokraattista päätöksentekoa. Vaikka ilmastonmuutos ei todennäköisesti lyhyellä aika-välillä Suomessa aiheuta suoraa, poikkeusoloihin johtavaa katastrofia esimerkiksi ää-risäiden seurauksena, se voi olla yhtenä tekijänä muodostamassa pitkittyviä kriisejä.

Luvussa 3 mainitut muut vaikutukset, kuten kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvat myrskytuhot ja merkittävät kansainvälisten toimitusketjujen häiriöt voivat erityisesti sa-maan aikaan sattuessaan ja pitkittyessään merkittävästi haitata yhteiskunnan toimin-taa. Niiden muodostamia riskejä on jo pyritty hillitsemään esimerkiksi Fingridin kanta-verkon myrskynkestävyydellä. Myös vastuu infrastruktuurin toiminnasta jakautuu usein paikallisviranomaisille ja esimerkiksi sähkönjakeluyhtiöille. Tästä huolimatta ylei-nen tyytymättömyys ongelmatilanteissa saattaa kohdistua ensisijaisesti valtiojohtoon.

Johtamisen edellytyksiä heikentää myös yhteiskunnallisen polarisaation syveneminen.

Edellä kuvatut, ilmastonmuutoksen hillintään pyrkivästä politiikasta seuraavat jakolin-jat nivoutuvat muuhun yhteiskunnassa eri tavoin ilmenevään vastakkainasetteluun ja voivat pahentaa sitä. Kuten luvussa 3 on todettu, ilmastonmuutoksen haitat kohdistu-vat usein epäsuhtaisesti yhteiskunnassa muutenkin heikoimmassa asemassa oleviin (myös esim. Tuomenvirta ym. 2018). Myös ilmastonmuutoksen suorat vaikutukset, ku-ten pitkäaikaiset sähkönjakelun häiriöt myrskyjen seurauksena, saattavat kohdistua voimakkaammin syrjäisemmille seuduille.

Ilmastonmuutoksen suorat vaikutukset myös altistavat informaatiovaikuttamiselle, jolla voidaan pyrkiä heikentämään luottamusta Suomen valtion kiriisien hallintaan ja kriisin-sietokykyyn. Poikkeuksellisten sääolojen, kuten tulvien ja myrskyjen yhteydessä levi-tetty disinformaatio voi herättää epäilyjä valtiojohdon kyvystä estää kansalaisiin koh-distuvia haittoja, erityisesti mikäli esimerkiksi sähkönjakelun kaltaista kriittistä infra-struktuuria ei saada korjattua ja toimimaan nopeasti.

Ilmastonmuutoksen ketjuuntuvat vaikutukset johtamiseen

Johtamiselle erityinen haaste on, että ilmastonmuutos itsessään on niin sanottu vihe-liäinen ongelma, joita leimaavat monimutkaisuus, epävarmuus, arvoristiriidat ja ratkai-sujen kiire (Rittel & Webber 1973). Yhdessä mahdollisten muiden, kuten taloudellisten tai poliittisten kriisien kanssa tilanne kumuloituu, joten johtajuus ja päätöksenteko jou-tuvat yhä useammin ratkomaan erilaisia viheliäisiä kriisejä (esim. Hukkinen & Järven-sivu 2020). Tämä vaatii valtiojohdolta entistä enemmän resursseja ja panostuksia esi-merkiksi tutkimukseen ja ennakointiin varautumisen kehittämiseksi, sekä entistä te-hokkaampaa ennakointitiedon hyödyntämistä. Viheliäisten kriisien juuret voivat myös osin juontaa Suomen ulkopuolelle, kuten esimerkiksi kansainvälisten toimitusketjujen häiriintyessä. Tällöin niiden ratkaisut eivät ole pelkästään Suomen valtionjohdon kä-sissä, ja ne voivat edellyttää valtioiden välistä koordinaatiota ja diplomatiaa.

Ilmastonmuutoksen siirtymävaikutukset johtamiseen

Yhtä aikaa ilmastonmuutoksen vaikutuksiin varautumisen kanssa valtiojohdon on edelleen pystyttävä edistämään tehokasta mutta kansalaisille hyväksyttävää ilmasto-politiikkaa, kuten siirtymää vähähiilisyyteen. Kysymykset kytkeytyvät vahvasti valtio-johdon vallan legitimiteettiin. Pitkällä tähtäimellä ilmastonmuutokseen liittyvien turvalli-suusvaikutusten estäminen on mahdollista tehokkaalla siirtymällä vähähiilisyyteen.

Tätä voidaan siten pitää yhtenä kansallista turvallisuutta edistävänä tekijänä. Mikäli siirtymä ei ole oikeudenmukainen, sen edellyttämät toimenpiteet voivat kuitenkin ai-heuttaa vastustusta niin poliittisten ryhmien kuin laajan yleisön keskuudessa. Riittävän tehokkaiden, mutta silti demokraattisesti päätettyjen ja yleisesti hyväksyttävien toi-mien aikaansaaminen on tällöin vaikeaa. Esimerkiksi energiaverotuksen kiristyminen ja tietyistä energiantuotantomuodoista, kuten turpeesta, luopuminen ovat jo herättä-neet vastareaktioita (esim. Helsingin Sanomat 2021). Jatkossa myös hiili-intensiivisen kulutuksen suitsimiseen tähtäävät keinot kohtaavat todennäköisesti vastustusta.

Lisäksi ilmastopolitiikkaan liittyvät toimet vaikuttavat eri tavoin yhteiskunnan eri ryh-miin (esim. Järvelä ym. 2020), mikä voi lisätä yhteiskunnan polarisaatiota. Esimerkiksi osa veronkorotuksista voi vaikuttaa suhteellisesta köyhyydestä kärsivien ja syrjäyty-neiden elintasoon ja olosuhteisiin. Suomen kaltaisessa harvaan asutussa maassa tär-keä tekijä voi olla alueellinen polarisaatio, joka lisääntyy, mikäli elintasoerot erityisesti

kaupunkien ja maaseudun välillä kasvavat ilmastopolitiikan seurauksena. Näille ilmi-öille on tyypillistä, että yksilön kokema eriarvoistuminen riittää synnyttämään vastaa-van reaktion kuin tosiasiallinen kehitys.

Myös ilmastopolitiikkaan voi kohdistua informaatio- ja hybridivaikuttamista. Ilmaston-muutoksen vähättely ja harhaanjohtavan tiedon levittäminen voivat lietsoa perusteet-tomia epäilyjä vähähiilisen siirtymän tarpeellisuudesta ja herättää epäluottamusta sii-hen pyrkivää hallintoa kohtaan. Toisaalta disinformaatiolla voidaan pyrkiä vaikutta-maan myös päätöksentekoon, jolloin pahimmillaan poliittisia ratkaisuja saatetaan tehdä ainakin osittain harhaanjohtavalla pohjalla.

Yhteenvetona johtamiseen kohdistuvia, hankkeessa tunnistettuja ilmastoturvallisuus-vaikutuksia on kuvattu taulukossa 4.1.

Taulukko 4.1 Ilmastonmuutoksen mahdollisia turvallisuusvaikutuksia johtamiseen

Mahdolliset vaikutukset Esimerkkejä Suorat • Ilmastovaikutukset haastavat

demokraattisen järjestelmän toiminnan

• Yhteiskunnallinen polarisaatio syvenee epätasaisesti jakautuvien ilmastovahinkojen seurauksena

• Ilmastonmuutokseen liittyvä informaatio- ja

hybridivaikuttaminen lisääntyy

Merkittävä tulvakriisi herättää arvostelua hallituksen riittämättömästä toiminnasta

Ketjuuntuvat • Ilmastonmuutos synnyttää

viheliäisiä kriisejä Yhtäaikainen kriisi: laajat

metsäpalot Suomessa ja äkillinen maahanmuuttopiikki

Siirtymä • Ilmastopolitiikka haastaa demokraattisen järjestelmän toiminnan

• Yhteiskunnallinen polarisaatio syvenee epätasaisesti vaikuttavan ilmastopolitiikan seurauksena

• Ilmastopolitiikkaan liittyvä informaatiovaikuttaminen lisääntyy

Anti-ilmastoaktivismi ja

äärioikeisto löytävät toisensa ja kasvavat yhdessä suuremmaksi voimaksi ulkomaisen

informaatiovaikuttamisen tukemana