pe a a
e ve e o a a oulu u aa o sope a a
oulul
eu olo a e o sl
eps val e us
alveluo aus
e e euvola
as e ps a a oulups olo
Emma on 8-vuotias tyttö, jolla on havaittu sekä kotona että koulussa levottomuutta ja käyttäytymisen haasteita. Emman sosiaali-, terveys- ja sivistystoimen välistä palvelupol-kua avataan kuviossa 6. Opettaja on aluksi yhteydessä kotiin Emman vanhempiin ja ker-too koulussa huomatuista haasteista. Aluksi tilannetta yritetään ratkaista koululla toimi-vien ammattilaisten keinoin. Erityisopettajalle Emma voidaan ohjata lukivaikeuksien kar-toittamiseksi. Koulukuraattori voi arvioida tilanteen Emman sosiaalisesta näkökulmasta, ensisijaisesti perhetilanteen kannalta. Mikäli kuraattori arvioi koulun keinot riittämättö-miksi voidaan Emma ohjata lapsiperheiden palveluohjaukseen. Emmalle ja perheelle teh-dään moniammatillinen sosiaalihuollon palvelutarpeen arviointi ja tätä kautta Emma voi ohjautua esimerkiksi perheneuvolaan.
Koulun terveydenhoitaja kartoittaa tilanteen terveyden näkökulmasta ja tarvittaessa ohjaa Emman koululääkärille. Koululääkäri arvioi Emman lääkityksen tarpeen ja aloittaa mah-dollisesti lääkityksen keskittymisvaikeuksiin. Tarvittaessa lääkäri ohjaa Emman neurolo-gian erikoislääkärille. Tätä kautta Emma ja perhe voi ohjautua neuropsykiatriseen val-mennukseen eli nepsy-valval-mennukseen. Täällä Emman ja perheen kanssa etsitään keinoja arkisiin tilanteisiin, esimerkiksi läksyjen tekoon ja päiväjärjestyksen ylläpitämiseen.
Koululääkäri voi myös tehdä lähetteen koulupsykologille tarkempia neuropsykologisia tutkimuksia varten. Koululääkäri voi ohjata perheen myös perheneuvolaan. Opettaja tulee Emman mukaan perheneuvolaan, jossa koulu voi kertoa omista havainnoistaan ja perhe saa tukea palvelusta toiseen siirryttäessä. Perheneuvolassa voidaan tehdä psykologisia tutkimuksia Emmalle ja sosiaalityöntekijä voi kartoittaa vanhempien kanssa perhetilan-teen. Perheneuvolasta Emmalle ja perheelle tarjotaan tukea kehitykseen ja kasvuun liit-tyen, esimerkiksi Emmalla havaittuun levottomuuteen liittyen. Perheneuvolasta konsul-toiva lastenpsykiatri voi tehdä jatkolähetteen lastenpsykiatrialle, jossa voidaan myös arvioida lääkityksen tarvetta ja tarpeen vaatiessa aloittaa se. Lääkityksen jatkohoito ja -seuranta toteutetaan koulun terveydenhoitajalla tai perheneuvolassa.
Emman tapauksessa keskusteltiin palvelupolun jatkumisesta lastenpsykiatrialta psykiat-riselle osastolle ja sitä kautta lastensuojelulaitokseen, joka tekisi yhteistyötä
koulutervey-denhoitajan kanssa. Mikäli tällainen vaihtoehto toteutuisi, niin Emmalle olisi tullut aloit-taa lastensuojelun asiakkuus, jotta sijoitus olisi mahdollinen. Ensisijaisesti lastensuoje-lussa pyritään käyttämään avohuollon palveluita, esimerkiksi perhetyötä. Lastenpsykiat-rian osastolta voidaan sijoittaa kiireellisesti lapsi lastensuojelulaitokseen, mikäli Emmalla havaittaisiin vakavia kasvuun ja kehitykseen liittyviä haasteita. Nämä kriteerit tulee kui-tenkin täyttyä, jotta psykiatriselle osastojaksolle voidaan lähettää.
Emman palvelupolun kohdalla pohdittiin oikea-aikaisuutta, milloin olisi järkevää siirtää Emma koulun palveluista eteenpäin. Johtajien välisessä pohdinnassa nousi esiin, milloin on oikea aika ohjata Emma palveluohjaajan luokse ja mihin saakka Emman haasteita py-ritään hoitamaan koulun keinoin.
4.2 Palvelupolkujen sujuvuuteen vaikuttavat tekijät
Palvelupolkujen sujuvuuteen vaikuttavat tekijät on esitetty taulukossa 2. Tällaisiksi teki-jöiksi muodostuivat analysoinnin jälkeen osaaminen, tietosuoja, resurssit, vuorovaikutus ja koordinointi.
TAULUKKO 3. Palvelupolkujen sujuvuuteen vaikuttavat tekijät
Yläluokka Alaluokka
Osaaminen Yhteistyötahojen tunteminen
Palvelujärjestelmän tunteminen
Tietosuoja Kirjaukset
Tietosuojalaki
Resurssit Peruspalveluiden ensisijaisuus
Tarpeenmukaiset palvelut
Vuorovaikutus Toimintakulttuuri
Asenne
Yhteinen päätöksenteko
Koordinointi Palvelutarpeen arviointi
Asiakassuunnitelma Hoitovastuu
Osaaminen
Yhteistyötahojen ja näiden työnkuvien tunteminen koettiin merkitykselliseksi moniam-matillisen yhteistyön ja palvelupolkujen sujuvuuteen vaikuttavaksi tekijäksi. Ryhmäkes-kusteluun osallistuneiden johtajien välillä koettiin, että eri toimijoita tai heidän työnku-vaansa ei tunneta.
”…molempien kokemus oli että me ei tiedetä mitä te siellä teette ja täällä puolella taas perusterveydenhuollon puolella ei tiedetä mitä siellä sosiaali-puolen…” (B12)
”… opitaan toisemme tuntemaan ja sen takia se yhteistyö sitten pelittää…”
(B4)
Eri toimijoiden välillä pidettiin yhteisiä palavereja, joissa on mahdollisuus tutustua toisiin toimijoihin ja käydä läpi yhteisiä käytäntöjä. Henkilöstölle pidetään säännöllisiä tapaa-misia, joissa voidaan keskustella yhteisesti ja luoda yhtenäistä näkemystä toiminnasta.
Yhtenä toisten työn tuntemisen keinona nähtiin perehdytys, jonka avulla on mahdollista lisätä palvelupolkujen sujuvuuteen liittyvää osaamista. Jo perehdytysvaiheessa voidaan käydä läpi keskeisiä yhteistyökumppaneita ja yhteistyön käytänteitä.
”… meilläkin kun alottaa päihdetyöntekijä niin ollaan sovittu jo sitten heti sosiaalipuolelle, jo perehdytystä periaattees et tulee heidänkin työ tutuksi ja sieltä niitä hyviä käytäntöjä…” (B2)
Henkilöstön vaihtuvuuden tulkittiin haavoittavan prosessia. Työntekijöiden vaihtuvuu-den koetaan vaikuttavan osaamisen katoamiseen organisaatiossa sekä myös työntekijöi-den välinen tuttuus ja sitä kautta toisten toimijoityöntekijöi-den tuntemus kärsii vaihtuvuutyöntekijöi-den myötä.
”…s o va u u e l u a a se a a se o va aa v hajonnu a se p osess s …” (A6)
Palvelujärjestelmäosaamisena nähtiin tieto toisista toimijoista ja ymmärrys, mihin palve-luun asiakkaan voi ohjata ja mitä tahoa voidaan haastavissa tilanteissa konsultoida. Esi-merkiksi Elsan palvelupolun kohdalla pidettiin tärkeänä tietoa, missä kyseisen kunnan tai kuntayhtymän kriisipaikat sijaitsevat. Emman palvelupolussa tuotiin esimerkkinä kuraat-torin ammattitaito ohjata Emmaa ja perhettä seuraavan palvelun piiriin, kun koulun keinot eivät ole enää riittäviä. Palveluohjaajan ammattitaitoa pidettiin merkityksellisenä erityi-sesti paljon palveluita tarvitsevan asiakkaan palvelupolun suunnittelussa.
”… sen oikeen linjan haarukoinnissa se palveluohjaaja vois tulla kysee-seen…” (C4)
Haastavissa asiakastilanteissa hyväksi käytännöksi osoittautui toisten ammattilaisten konsultointi. Tämän avulla on mahdollista saada tukea ja tietoa oman työnsä tueksi. Li-säksi konsultointia pidettiin mahdollisuutena uuden oppimiselle.
”… Konsultaatio ni se on tavallaan opetustilanne samalla kun käsitellään näitä hankalia tapauksia…” (C5)
Konsultoinnin koettiin olevan tärkeää tapahtuvan matalalla kynnyksellä. Toiselta toimi-jalta voidaan kysyä herkästi neuvoa tai yhteistyötä. Konsultoinnin avulla koettiin voita-van välttää päällekkäistä työtä.
”… voi ottaa yhteyttä ja soittaa niin mun mielestä monelta sellaselta pääl-lekkäiseltäkin työltä vältytään…” (B6)
Tietosuoja
Yhteistyön haasteina koettiin tietosuojasta ja kirjausten katseluoikeuksista johtuva eri toi-mijoiden välinen puutteellinen tiedonkulku. Työntekijät eivät näe riittävästi toisten asi-akkaan asioissa työskentelevien henkilöiden kirjauksia. Henkilöstö koki tietojärjestel-mien katseluoikeusrajoitusten heikentävän asiakkaan kokonaisvaltaista hoitoa ja aiheutti työntekijöissä turhautumista. Työntekijät eivät välttämättä tienneet edes asiakkaalla ole-van muita sosiaali- tai terveydenhuollon kontakteja.
”…mikä asia näistä tämän ihmisen asioista kuuluu sos. Ja terveyden puo-lelle, mitä lehteä mä saan käyttää, mihin mul on katseluoikeus…” (Bx)
”Turha puhua että asiakaskeskeistä toimintaa että kyllä se on sillä lailla kau-kana kun ei kirjaukset näy, ja sillä kirjauksillahan me turvataan se toiminta a aus a e e p v …” (Bx)
Puutteellisen tiedonkulun takia työntekijöille tulee eteen yllättäviä tilanteita asiakkaan ti-lanteesta. Kirjausten katseluoikeusrajoitusten takia työntekijältä saattaa jäädä hoidon kan-nalta olennaisia tietoja saamatta, mikäli asiakas ei niitä itse kerro tai ole antanut lupaa työntekijöiden väliseen viestintään asiassa.
”…meidän sosiaalityöntekijä kerran sano että kyllähän se aika erikoiselle tuntuu että, hän hoitaa täällä, nuoria jotka yrittää perjantai-iltana itsemurhaa ja hän ei tiedä että tämä on yrittäny perjantai-iltana itsemurhaa ja olleet a aosas olla ol e vuo o au a a s e ulee elle…” (C3)
Tiedonkulku sosiaali- ja terveyspalveluiden toimijoiden välillä koettiin haasteelliseksi tietosuojalain takia. Keskusteluissa nousi esiin työntekijöiden turhautuminen puutteelli-seen tiedonkulkuun, mutta myös asiakkaiden turhautuminen. Asiakkaat joutuvat kerto-maan omat asiansa jokaiselle työntekijälle erikseen, mihin kuluu sekä asiakkaan että hen-kilöstön aikaa ja resursseja.
”… tietosuoja menee kaiken muun ohi, siis et se että me oltais nähty tois-temme kertomuksia niin se kaatu siihen että tietosuoja menee sen edelle et se ihminen ois oikeesti hyötyny…” (Bx)
Ryhmäkeskustelussa viitattiin sosiaalihuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaan-hoidon integraatiota edistävään Parempi Arki -hankkeeseen. Kyseisessä hankkeessa oli kehitetty työkalu, asiakassuostumuslomake, jonka avulla on tarkoitus edistää tiedonkul-kua eri toimijoiden välillä.
”… me kehitettiin sit sinne semmonen työväline tosiaan, (että me) pyyde-tään sitten silt asiakkaalta lupa, ja sitten sitä on, nyt tässä, se (hankkeen) jälkeen yritetty työstää siellä käytännössä että, tosiaan semmonen a e e p s s laa e se as a aa as o s s …” (B12)
Asiakassuostumuslomakkeen avulla voidaan jakaa asiakkaan hoitoon liittyviä asioita eri toimijoiden välillä asiakkaan suostumuksella.
Resurssit
Resursseista keskusteltaessa korostui ennaltaehkäisevien sekä peruspalveluiden ensisijai-nen tarve ja niiden puute. Ikäihmisten ennaltaehkäisevien käyntien karsimiensisijai-nen nähtiin kuntayhtymässä palveluiden taantumisena. Aiemmin käytössä olleilla ennaltaehkäisevillä käynneillä pystyttiin tarjoamaan tietoa saatavilla olevista palveluista ja etuuksista sekä pystyttiin arvioimaan muiden palveluiden tarvetta. Tällaisella käynnillä oli mahdollista ohjata asiakas eteenpäin esimerkiksi muistihoitajalle ja tarjota apua muun muassa hoito-tuen hakemiseen. Johtajien välisen keskustelun perusteella asiakkaat ovat olleet tyytyväi-siä ennaltaehkäisevillä käynneillä saamaansa tietoon.
Psykiatrialla tunnistettiin tarve ajatella asiakkaiden haasteita enemmän yli sukupolvien.
Käytännössä yhteistyökuvioita mietitään palvelutarpeen arvioinnin aikana yhteisesti van-hempien ja perheen kanssa. Itse työskentely jakautuu eri sektoreille, jolloin tietojen vaihto ja työskentelyn koordinaatio koetaan vajavaiseksi.
”… ss a a o es i törmää sitten siihen että no kuinka paljon siellä sitten huomioidaan sitä vanhempien mielenterveyspuolta, päihde-puolta siellä nuoriso- tai lastenpsykiatrialla... (B5)
( ll avalla) [pp]” (B4)
Kuntayhtymän sisällä, kuntien välillä tapahtuvissa asiakkaan siirroissa johtajat kokevat haasteita esimerkiksi olemassa olevien palveluiden tarjonnassa tai käytännöissä. Terveys-keskuksesta kotiuttaminen koettiin helpommaksi, jos kotikunnassa oli tarjolla tehostettua kotihoitoa ja kotiutus pystyttiin suunnittelemaan ennakoivasti. Erityisesti perjantai-ilta-päivän kotiutukset koettiin haastaviksi.
”… a e a al la e o o o ossa pe a a -iltapäivän ko-tiutukset ja siellä tk-sairaalassa lääkäri päättäny yks kaks, kunta X:ssa ai-naki lääkäri kiertää, 8–16 ja perjantaina saattaa 13:n aikaan sanoa että tää lähteeki tänään kotiin piste ja ei mitään ja sinne kotihoidon avut ja perjan-taina soitetaan iltapäivällä kotihoitajaresurssit on täynnä aika pitkälle ei siellä hirveesti oo väljyyttä ni se on aika maho o a os us…” (A1)
Lasten ja perheiden palveluissa tunnistettiin ennaltaehkäisevien palveluiden ensisijainen merkitys suhteessa korjaaviin palveluihin. Perustason palveluiden puuttuessa ohjaus ta-pahtuu suoraan esimerkiksi koulusta erikoissairaanhoitoon.
”… e dän pitäis tehä jo ennemmin ja kuka ottaa ja mihinkäkin yh-teyttä siinä vaiheessa niin se on kans aika kullanarvonen asia ennen kun me ollaa ss o aav ssa palvelu ssa…” (B9)
”… o ve ssa o s e s että tämä lapsen oireilu ois hyvissä ajoin siellä kou-lulla huomattu ja järjestetty yksilöllistä oppilashuoltoa jota kautta tää ois ehkä lähteny jo toista reittiä ilman että oltais, ajauduttu välttämättä sinne e o ssa aa o oo as …” (B13)
Lasten mielenterveyspalveluiden tila koettiin Suomessa puutteelliseksi. Puuttuva palvelu tuottaa muille sosiaali- ja terveyspalveluiden toimijoille painetta ja kustannuksia.
”… ku joku palvelupalikka puuttuu välistä, mikä on minun vastuulla niin ku perheneuvolapalvelun järjestäminen ni se vaikuttaa terveydenhuollon paineeseen mielenterveysneuvolassa ja sitä näkyy, koulupsykologin työssä ja, koko ajan se, probleema on lopulta yhteinen vaikka se on jonku oma. Ja nyt ku ei oo psykiatria ni se näkyy minun kustannuksissa, erikoissairaan-hoidon laitoskustannuksissa näkyy sitte, jos se perustason palvelu prakaa...”
(C4)
Perheneuvolan roolissa palvelupolun osana nähtiin ristiriitaisuuksia. Perheneuvolassa hoidetaan lastenpsykiatrialta jatkohoitoon tulevia lapsia. Hoito- ja lääkitysvastuuta siirre-tään psykiatrialta sosiaalihuoltolain mukaista toimintaa harjoittavaan perheneuvolaan, vaikka tarve olisi lasten perusterveydenhuollon mielenterveystyön osaamiselle.
”… esimerkiks lastenpsykiatrialta, lapsia tulee jatkohoitoon perheneuvo-laan, jossa jälleen toteamme et se on sosiaalihuollon yksikkö, jossa on psy-kiatrisia lapsipotilaita hoidossa. Kysymykseni kuuluu että luuletteko että se on lainmukainen? Se ei oo. Mutta täähän on semmonen asia että, Suomessa on ajauduttu tähän että kun lastenpsykiatria tai oikeestaan perusterveyden-huollon lasten mielenterveystyötä ei ole olemassa.” (C3)
Keskustelussa esitettiin tulevaisuuden toimintamallina perhekeskusta, jossa toimii lasten ja perheiden palveluiden kannalta olennaisia toimijoita sosiaali-, ja terveys- ja sivistys-toimialoilta. Perhekeskuksen etuna nähtiin yhteiset fyysiset tilat, joiden on tulkittu ma-daltavan kynnystä yhteistyön tekemiselle.
Vuorovaikutus
Ammattilaisten välisen vuorovaikutuksen haasteiden koettiin nostavan eri yksiköiden vä-listä raja-aitaa ja edistävän palveluiden siiloutumista. Työntekijöiden välisellä vuorovai-kutuksella nähtiin vaikutusta palveluiden eriytymiseen, mutta myös eri ammattilaisten käyttämä erilainen kieli näytti vaikuttavan kielteisesti palvelupolkujen sujuvuuteen. Ter-veydenhuollon ammattilaiset käyttävät omaa ammattisanastoaan ja sosiaalipuolella on omanlaisensa termistö. Tämän koettiin yhtenä tekijänä vaikuttavan yhteistyön haastavuu-teen. Erilaisen kielen takia saattaa olla vaikeaa ymmärtää, mitä toinen ammattilainen tar-koittaa, mikä voi johtaa vuorovaikutuksen haasteisiin. Eri yksiköillä ja toimialoilla on huomattu olevan myös erilaiset toimintakulttuurit ja käytännöt hoidon ja hoivan suhteen.
Erilaisten kulttuurien yhteensovittaminen aiheuttaa herkästi yhteentörmäyksiä palvelupo-luilla.
”… o e la s a o a ul uu e a a a a la s e el o e la s a e o tenkin sen asiakkaan asian pitäis olla keskiössä…” (Bx)
Eri palveluiden välisen, yhteisen palvelupolun rakentamiseen tarvitaan motivaatiota. Hy-vät yhteistyösuhteet syntyHy-vät halun, avoimuuden ja yhteisen keskustelun kautta. Tähän vaaditaan yhteistyöhön sopivaa asennetta. Yhteistyöhaluisen asenteen nähtiin edistävän asiakaslähtöisyyttä sekä valmiutta ratkaisun löytymiseksi.
”… kun sieltä löytyy se tahtotila työskennellä asiakkaan hyväksi niin kyllä siihen aina ratkasukin löytyy…” (B14)
Johtajat esittivät keskustelussaan yhteistyössä nousseita haasteita. Yhtenä tekijänä esitet-tiin yksipuoleinen päätöksenteko. Johtajien esimerkeistä nousi esiin terveydenhuollossa tehtävät päätökset, joiden nähtiin vaikuttavan sosiaalihuollon toimijoihin ja heidän mah-dollisuuksiinsa tehdä päätöksiä. Myös sivistys- ja sosiaalitoimialojen välillä huomattiin erimielisyyksiä työnjaosta.
”…vo o l e lupaa aa o o o p , e 24/7 o saa o o o o eu uu l a uu a..” (A1)
”… se e ee s llee ll s a a e u terveydenhuolto ei pysty hoitamaan ni sosiaalihuolto sen pystyy. Sehä on ihan sama nuorisopsykiat-riassa ku nuori ei hyödy osastohoidosta, ni laitetaan se lastensuojelulaitok-seen. Ei tää vähän tässä viiltelee ja hirteen menossa joka päivä mutta ku ei se nyt hyödy tästä meidän nuorisopsykiatrian osastohoidosta. No laitetaan uo e a a ll see pe e o …” (C3)
Johtajat kaipasivat keskustelua, neuvotteluja sekä yhteistä päätöksentekoa eri toimijoiden välille, jotta edellä kuvatuilta tilanteilta pystyttäisiin välttymään. Myös suunnitelmalli-suutta asiakkaiden palvelupolkuihin kaivattiin ja tämä koettiin keinoksi välttyä yksipuo-leisilta päätöksiltä. Myös eri toimijoiden välinen selkeä työnjako koettiin merkityksel-liseksi toimivan palvelupolun onnistumiseksi.
”… pitää enemmän suunnitella ja saada kaikki ymmärtämään se prosessi, enemmän sitä vuoropuhelua…” (A1)
Koordinointi
Palveluohjausta pidettiin hyvänä toimintamallina, kun asiakas tai perhe lähtee omatoimi-sesti etsimään apua. Asiakkaan ei tällöin tarvitse itse tietää, mihin palveluihin hakea. Pal-veluohjaajan ammattitaidon ja palvelujärjestelmään liittyvän osaamisen avulla myös eri toimijoiden tarve tuntea palveluverkosto vähenee. Vastuu palveluiden hakemisesta saat-taa myös jäädä asiakkaalle itselleen tai heidän omaisilleen.
”… se po a upee po a aa , s a o u a palvelu a että se soittaa sinne tk-sairaalaan tai, hoitokotien esimiehille ja, rupee vaa-timaan että kyllä nyt pitää nyt äiti ja kyllä isäki saada, o oo …” (A10) Palvelutarpeen arviointia tehdään usean toimijan taholla. Pyrkimyksenä on eri toimijoi-den osallistuminen palvelutarpeen arviointiin. Palveluohjaajan vastuuksi nimettiin muun muassa moniammatillisen tiimin kokoaminen palvelutarpeen arviointia tehtäessä. Monia-laisen arvioinnin koettiin olevan avain onnistuneelle yhteistyölle. Yhteistyössä tehty ar-viointi ja siinä sovitut vastuutahot ja prosessit koetaan vähentävän sektorikohtaista työtä.
”… u aa e e s s a o us a s vaa s e o e s tahoja, ja sillon se että mitä tahoja tarvitaan mukaan niin kun se on mietittynä ja se tehdään yhteistyös niin se on aina rikkaampi sitten se, ja vähentää sitä että o a e o aa o alla a olla sa…” (B1)
Palvelutarpeen arvioinnille on asetettu lakisääteiset määräajat, jonka puitteissa arviointi on tehtävä. Johtajat kokivat tärkeäksi käyttää riittävästi aikaa arvioinnin tekemiseen ja yhteistyötahojen tuntemista. Lyhyen aikarajan takia asiakas saatetaan ottaa asiakkuuteen, koska riittävää, monialaista arviointia ei ole ehditty tekemään aikarajan puitteissa. Kun palvelutarpeen arviointiin käytetään riittävästi aikaa, asiakkaan kanssa voidaan päätyä ratkaisuun, ettei asiakkuutta tarvitse aloittaa lainkaan tai asiakas löytää itse ratkaisun ti-lanteeseensa. Riittämättömän palvelutarpeen seurauksena saatetaan tarjota palvelua, joka ei välttämättä sovellu asiakkaan tilanteeseen.
”…os e aa e s pe e a s a uo a, l a e o u olla, ollu aikaa ja ehkä, onko ajatusta siitä semmosesta riittävästä palvelutarpeen arvioinnista et ei ammuta myöskään tykillä kärpästä mutta myöskin että se o v …” (B8)
Palveluohjaajan tehtävänä on huolehtia tarpeenmukaiseen palveluun ohjaamisesta, sen oikeasta suunnasta ja riittävyydestä. Keskustelussa nousi ajatus sosiaali- ja terveyspalve-luiden kevyellä tuella aloittamisesta ja siirtymisestä raskaampiin palveluihin tarpeen mu-kaan. Emman palvelupolussa on kuvattu ensin käytettävän koulun palveluita ja sen jäl-keen ohjattavan palveluohjauksen kautta vahvempaa tukea tarjoaviin palveluihin. Ky-seenalaiseksi jäi palveluiden oikea-aikaisuus ja riittävyys.
”… kun me lähetään siinä huolessa liikkeelle, niin me yleensä lähetään hy-vin kevyellä, kun sä sanoit, tykillä kärpästä että lähetään ohuella palvelura-kenteella liikkeelle ja sit kun se kasvaa kasvaa kasvaa niin, sitten lisätään aina palvelu sinne perheen ja lapsen ympärille. Ja mä oon ymmärtäny näin että, se ois kuitenki parempi et siinä vaiheessa kun se huoli on pieni, niin iskettäs aika järeesti sitä palvelua siihen ja katottas että mikä tässä on ja et, se ongelma tulee ratkastua, ja sit se ei lähekään kasvamaan se tilanne, eikä vaikeutuun…” (C1)
Erityisesti Emman palvelupolusta keskusteltaessa, palveluohjauksen keskeinen rooli ko-rostui. Kysymykseksi keskustelussa nousi, ohjataanko kaikki lapset ja perheet palveluoh-jaajan kautta vai hoidetaanko asiaa koulun keinoin. Mietinnässä oli myös, missä vai-heessa on syytä todeta koulun keinot riittämättömiksi ja oikea-aikaista ohjata asiakas pal-veluohjaajalle.
”…Mu a l s se l eelle vas a ss u oulu o s loppuu?...”
(C4)
”… o a a s ell oulu s s llä on sitä asiaa yritetty selvittää. Eihän siinä nyt oo mitään järkee, eihän terveydenhoidossakaa suoraan mennä sairaa-laa , e p s e es…” (C6)
Johtajat esittivät keskustelussaan prosessien olevan yksiköissä tehtynä, mutta niiden käyt-tämiseen liittyi haasteita. Tämän koettiin johtuvan henkilöstön osaamisvajeesta.
”… prosessit on ALUE X:lla kyllä tehty mut me ei osata niitä vielä käyt-tää…” (A1)
Yhteiselle prosessityöskentelylle kaivattiin rakennetta ja selkeyttä. Yhtenä vaihtoehtona työn selkeyttämiselle ja strukturoinnille ehdotettiin yhteistä asiakassuunnitelmaa, jonka avulla pystytään laatimaan asiakkaalle tavoitteet, jotka voidaan jakaa eri toimijoiden kes-ken. Näin pystytään jakamaan vastuut selkeisiin osiin päällekkäisen työn välttämiseksi.
”… palvelutarpeen arvioinnin ympärille pitäis miettiä niitä toimintakäytän-teitä et ois sovitut vastuut, toimintasuunnitelma…” (B9)
Palvelupoluilla asiakkaan hoitoon osallistuu monta eri tahoa ja työntekijää. Yhteistyöhön kaivattiin selkeyttä siitä, mikä taho koordinoi asiakkaan tai perheen kokonaishoitoa. Kes-kusteluissa nousi esiin vuorovaikutuksen tärkeys. Hoitovastuun ottamisesta ja työnjaosta tulee keskustella yhteisesti ja sopia selkeät linjat.
”… näissä prosesseissa kun on monta toimijaa että kuka on sen prosessin johtaja - -
- Ja siitä pitää ainakin sit sopia, ääneen puhua..” (B1, B5)
”… semmonen jaettu prosessijohto vois olla se toimivin että jokaises cases sitten sovitaan että siellä voi olla että no sä hoidat tän siivun ja mä hoidan tän siivun ja sitten täs kohtaa me palataan yhteen mutta sekin pitää tosiaan sopia…” (B1)
Asiakkaan toiveilla ja sitoutumisella palveluihin nähtiin olevan suuri merkitys. Työnte-kijöillä on omat näkemyksensä tarjottavista palveluista, mutta asiakkaan toivetta kuun-nellaan tässä ja huomioidaan asiakkaan toive, mihin elämän osa-alueeseen keskitytään ensisijaisesti. Keskustelussa esitettiin toisaalta selviä polkuja, mihin palveluun asiakas ohjataan ja toisaalta eri palveluvaihtoehtojen suurempi määrä koettiin hyväksi. Paljon palveluita tarvitsevien asiakkaiden kohdalla esitettiin myös ajatus palveluiden kohtuullis-tamisesta ja jaksotkohtuullis-tamisesta.
”… alla o e es s e o a s ell va apa s ell p e tekijän kanssa sit se käy puhumassa siitä mielenterveysongelmastaan vaikka psykiatriassa, sit siellä on ehkä joku perheneuvolakäynnit, sit sillä lapsella saattaa olla nuorisopsykiatrian poliklinikka et sehän on kohta täyspäivänen , e e s o uull s e aa a o e a so e aa …” (Bx)
Palvelupolkujen koordinoinnin avulla asiakkaiden palveluita pystytään suunnittelemaan, mitä palveluita olisi hyvä milläkin aikajaksolla ottaa mukaan. Tällä voidaan ehkäistä pääl-lekkäisyyttä palveluiden välillä sekä tarjota asiakkaalle kohtuullinen määrä palveluita.
4.3 Johtajien rooli palveluiden yhteensovittamisessa
Johtajien roolia analysoitaessa yläluokiksi muodostuivat suunnannäyttäjä, resurssien hal-linnoija, henkilöstön tukija sekä kehityksen koordinoija. Nämä tekijät on esitetty alla ole-vassa taulukossa (taulukko 4).
TAULUKKO 4. Johtajien rooli palveluiden yhteensovittamisessa
Yläluokka Alaluokka
Suunnannäyttäjä Johtajien välinen yhteistyö
Yhteisen näkemyksen luominen Esimerkin näyttäminen
Resurssien hallinnoija Resurssien koordinointi Budjetointi
Henkilöstön tukija Yhteistyön mahdollistaminen
Ohjeistaminen
Vuorovaikutustilanteiden ratkominen Kannustaminen
Kehityksen koordinoija Prosessien sujuvuuden varmistaminen Prosessien yhteensovittaminen
Suunnannäyttäjä
Eri toimijoiden ja tasojen välisen yhteistyön tarve ja sen tärkeys tunnistettiin johtajien välisessä keskustelussa. Johtajat tunnistivat, että yhteistyötä tarvitaan niin työntekijöiden välillä kuin myös johdon tasolla. Keskustelussa tunnistettiin myös eri toimialojen johdon välisen keskusteluyhteyden ja säännöllisen yhteistyön merkitys.
”…vaa o o a a e s se o ( l v ) e s a o a e …” (B13)
Vaikka yhteistyön tärkeys tunnistettiin teoriassa, käytännön tasolla johtajat kuitenkin ker-toivat heidän välisensä yhteistyön olevan vähäistä. Johtajilla oli kokemus, etteivät he tunne toisia toimijoita välttämättä riittävällä tasolla.
”K1: …kun täs on niin hirveen monenlaisia näitä tapoja et tietääks se yksit-täinen työntekijä, ja tiedättekö te eri toimialojen johtajina riittävästi näistä yhteyksistä että..?
C1: Mm-m. Ei tiedetä…”
Johtajien esittämistä käytännön esimerkeistä tulee ilmi, että työntekijätasolle on luotu
Johtajien esittämistä käytännön esimerkeistä tulee ilmi, että työntekijätasolle on luotu