1 JOHDANTO
1.1 Johdatus aiheeseen
Euroopan unionin jäsenvaltioiden talouksissa on rakenteellinen kausityövoiman tarve.
Tyypillistä kausiluonteista toimintaa on esimerkiksi maataloudessa ja puutarhaviljelyssä istutus- ja sadonkorjuuaika sekä matkailussa sesonkiajat. Nämä ovat perinteisiä aloja, joilla on tyypillisesti matala osaamis- ja koulutustaso.1 Elintason noustessa jäsenvaltioissa eivät jäsenvaltioiden omat kansalaiset enää näe tällaista työtä houkuttelevana, joten työvoimaa tarvitaan unionin ulkopuolelta eli kolmansista maista2. Joka puolella unionin jäsenvaltioiden alueella on nähtävissä kausityötä, mutta sen muoto vaihtelee riippuen jäsenvaltion maantieteellisestä sijainnista ja ilmastosta3.
Myös Suomeen tulee vuosi vuodelta yhä enemmän kausityöntekijöitä kolmansista maista. Suomessa kausityöntekijät työskentelevät pääasiassa puutarhoilla marjoja, kasviksia ja vihanneksia viljellen ja keräten sekä metsämarjoja poimien. Tunnetuimpia kolmansista maista tulevia kausityöntekijöitä ovat Suomessa paljon julkisuudessa esillä olleet thaimaalaiset metsämarjanpoimijat. Thaimaalaiset poimijat herättävät ristiriitaisia tunteita suomalaisissa. Toisaalta nähdään hyvänä, että thaimaalaiset poimijat poimivat metsämarjat Suomen metsistä, sillä muuten marjat jäisivät poimimatta. Kuitenkin välillä poimijoiden ja suomalaisten välillä saattaa syntyä ongelmia, kun poimijat tulevat liian lähelle asutusta. Lisäksi joitain suomalaisia haittaa, että ulkomaalaiset poimivat marjoja Suomen metsistä jokamiehenoikeuksien nojalla, vaikka jokamiehenoikeudet kuuluvat kaikille Suomessa laillisesti oleskeleville.4
Tärkeintä kausityöntekijöiden osalta on se kuinka heille saadaan turvattua riittävät oikeudet, hyvät työ- ja majoitusolosuhteet sekä suojattua heidän heikompi asemansa.
Unionilla on selkeää näyttöä siitä, että kolmansista maista tulevat kausityöntekijät
1 KOM(2010) 379 lopullinen, s.2.
2 Fudge & Herzfeld Olsson 2014, s.444.
3 Lazarowicz 2014, s.1.
4 Rantanen & Valkonen 2011, s.53.
2 joutuvat helposti riiston kohteiksi ja he joutuvat työskentelemään huonoissa olosuhteissa vaarantaen terveytensä ja turvallisuutensa. Lisäksi on todettu, että laitonta maahanmuuttoa tapahtuu todennäköisesti juuri kausityön kaltaisilla aloilla, joilla työvoiman tarpeen vaihtelevuus on suuri.5 Kausityöntekijöiden haavoittuva asema on ongelma kaikkialla maailmassa ja käynnissä oleva talouskriisi tuo omat haasteensa riittävien olosuhteiden takaamiseen kausityöntekijöille6.
Myöskään kausityöntekijöitä koskeva EU-lainsäädäntö ei ole ollut ajan tasalla nykytilannetta vastaamaan. Ainut voimassaoleva EU-tason asiakirja on vuonna 1994 annettu neuvoston päätöslauselma työskentelyä varten jäsenvaltioiden alueelle saapuvien kolmansien maiden kansalaisten maahantulon sallimisen rajoittamisesta, joka sisältää vain kausityöntekijän määritelmän ja oleskelun enimmäiskeston. 7
Edellä esitetyt syyt ovat johtaneet siihen, että Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat antaneet direktiivin kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä kausityöntekijänä työskentelyä varten (36/2014). Direktiivistä käytetään nimitystä kausityöntekijädirektiivi. Direktiivi on määrä implementoida jäsenvaltioissa syyskuun 2016 loppuun mennessä. Kausityöntekijädirektiivi liittyy unionin tavoitteeseen kehittää yhteinen maahanmuuttopolitiikka, jonka tavoitteena on varmistaa kaikissa vaiheissa tehokas muuttovirtojen hallinta ja jäsenvaltioissa laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukainen kohtelu. Tämä tavoite on kirjattu ylös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 79 artiklassa.
Alkuperäisen kausityöntekijädirektiiviehdotuksen Euroopan komissio antoi vuonna 2010. Ehdotukseen tehtiin kuitenkin periaatteellisesti isoja muutoksia, sillä kausityöntekijöille kuuluvia oikeuksia paranneltiin huomattavasti nykyiseen direktiiviin, joita ajoivat Euroopan parlamentti ja jäsenvaltiot. Komission tavoitteena oli luoda tehokkaat yhteiset pelisäännöt tälle alalle, kun taas parlamentti näki asian enemmän työoikeudellisesti näkökulmasta ja halusi estää kausityöntekijöiden
5KOM(2010) 379 lopullinen, s.3.
6 Costello & Freeland 2014, s.259.
7 KOM(2010) 379 lopullinen, s.3.
3 hyväksikäytön. Jäsenvaltioiden ensisijaisena tavoitteena puolestaan oli turvata riittävän työvoiman saanti jatkossa, säilyttää joustavuus ja välttää byrokratiaa.8
Kausityöntekijädirektiivi yhdistää kausityöntekijöitä koskevan maahanmuutto-oikeudellisen sääntelyn ja työoikeuden9. Direktiivillä määritellään kolmansista maista tulevien kausityöntekijöiden maahantulon ja maassa oleskelun edellytykset sekä heille kuuluvat oikeudet. Kausityöntekijät jaetaan kahteen eri ryhmään oleskelun pituuden perusteella. Alle kolme kuukautta työskenteleviin sovelletaan edelleen Schengenin viisumisäännöstöä (810/2009) maahantuloedellytysten osalta niissä maissa, jotka kuuluvat Schengenin järjestelmään. Schengenin järjestelmä on syntynyt vuonna 1985 ja sen tavoitteena on lopettaa henkilöliikenteen tarkastukset unionin sisärajoilla ja edistää näin unionin tavoitetta sisämarkkinoista ilman sisärajoja.10 Suomi soveltaa Schengenin määräyksiä täysimääräisesti. Esimerkiksi tällä hetkellä suurin osa Suomeen tulevista kausityöntekijöistä tulevat viisumilla maahan tekemään työtä. Yli kolme kuukautta maassa oleskeleviin kausityöntekijöihin sovelletaan kausityöntekijädirektiiviä maahantuloedellytysten osalta. Kuitenkin kausityöntekijädirektiivin tuomat oikeudet saavat kaikki kausityöntekijät maahantulohetkestä alkaen riippumatta siitä ovatko he tulleet alle vai yli kolmeksi kuukaudeksi.11
Direktiivi jättää päätäntävaltaa myös kansalliselle tasolle. Muun muassa käsitteen kausityöntekijä tarkempi määrittely jätetään kansallisen lainsäädännön varaan, mutta direktiivin johdanto-osuudessa todetaan, että kausityöntekijällä tarkoitetaan erityisesti matkailua ja maataloutta. Direktiivi mahdollistaa oleskelun enimmäispituuden valinnan kansallisella tasolla direktiivissä annetun aikahaarukan sisällä.
Kausityöntekijädirektiivi ei ota myöskään kantaa kausityöntekijöiden määrään, vaan jäsenvaltioilla itsellään on päätäntävalta sen suhteen kuinka paljon he ottavat kausityöntekijöitä. 12
8 Fudge & Herzfeld Olsson 2014, s.463.
9 Ibid. s.439.
10 Ks. tarkemmin Rosas 2007, s.53.
11 HaVL 20/2012 vp, s.2.
12 Ibid. s.3.
4 Suurimman merkityksen kausityöntekijädirektiivi tuo sen turvaamien oikeuksien myötä. Lähtökohtana on, että kausityöntekijöitä kohdellaan yhdenvertaisesti maan omien kansalaisten kanssa. Direktiivin 23 artiklassa säädetään oikeudesta yhdenvertaiseen kohteluun sekä tarkemmin siitä missä tilanteissa tämä yhdenvertainen kohtelu tulee ottaa vähintään huomioon. Direktiivin myötä kausityöntekijöillä tulee olla yhdenvertainen kohtelu esimerkiksi työehtojen, yhdistymisvapauden ja sosiaaliturvan osalta. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin sopia kausityöntekijöiden kannalta paremmista ehdoista, sillä direktiivillä säädetään vain vähimmäisvaatimukset13. Lisäksi direktiivillä taataan kausityöntekijöille tiettyjä oikeuksia liittyen muun muassa maksuihin ja majoitukseen.