Teknologian kehitystä voidaan pitää merkittävänä tekijänä viime vuosikymmenten talou-delliselle kasvulle (mm. Carlaw & Lipsey 2003; Tushman & Anderson 2004; Sood &
Tellis 2005). Kehitys aiheuttaa yleensä teknologisia epäjatkuvuuskohtia eli muutoksia, joiden yhtenä voimakkaimpana muotona voidaan pitää disruptiivisia eli häiritseviä inno-vaatioita ja niihin perustuvia tuotteita, palveluita tai liiketoimintamalleja. Yleisesti tekno-logian muuttuessa on hyvinkin tavallista, että nykyiset dominoivat ja menestyvät yrityk-set eivät onnistu ylläpitämään kilpailukykyään ja entistä asemaansa markkinoilla (Foster 1986; Tushman & Anderson 1986; Henderson & Clark 1990; Tushman & Smith 2004;
Schilling 2008), ja erityisen ongelmallista menestyneille yrityksille on ylittää disruptiivi-sen innovaation luoma teknologinen epäjatkuvuuskohta (Bower & Christendisruptiivi-sen 1995;
Christensen 1997; Christensen & Raynor 2003).
Disruptiivisesta innovaatiosta käytettiin aiemmin nimitystä disruptiivinen teknologia.
Disruptiivisen teknologian käsitteen julkaisi Bower & Christensen (1995) artikkelissa Technologies: Catching the Wave, minkä jälkeen laajaan julkisuuteen disruptiivinen tek-nologia nousi vuonna 1997 Christensenin kirjan Innovator's Dilemma: When New Tech-nologies Cause Great Firms to Fail avulla. Christensen & Raynor (2003) julkaisivat tälle kirjalle jatko-osan The Innovators Solution: Creating and Sustaining Succesfull Growth, jossa disruptiivinen teknologia korvattiin termillä disruptiivinen innovaatio laajentaen viitekehyksen kattamaan teknologisten tuotteiden lisäksi palvelut ja liiketoimintamallit.
Disruptiiviset innovaatiot ovat aiheuttaneet historian saatossa merkittäviä muutoksia mo-nella toimialalla. Muutosten myötä toimialalle on saattanut muodostua täysin uusia ekosysteemejä ja usein toimialan liiketoimintamallit ovat samalla muuttuneet. Esimer-kiksi musiikkiliiketoiminnan mullisti aikanaan mp3-äänenpakkausmenetelmä, joka mah-dollisti yhdessä muiden teknologioiden kehityksen kanssa musiikin digitaaliset latauspal-velut ja myöhemmin suoratoistopallatauspal-velut musiikille. Viime vuosien suurimpien muutosten yhteisenä nimittäjänä onkin ollut digitalisoituminen, johon myös niin kutsuttu asioiden internet (engl. Internet of Things) vahvasti perustuu. Asioiden internet (jatkossa IoT) on käsitteenä jo yli kymmenen vuotta vanha (Fleisch 2010; Sundmaeker et al 2010), mutta viimeaikainen kehitys muun muassa sensoreissa, datayhteyksissä, pilvipalveluissa ja ana-lytiikkatyökaluissa on tuonut käsitteen uudelleen esille (mm. Alam et al. 2013). IoT:lle on esitetty viime vuosien aikana useita eri määritelmiä (Mazhelis et al. 2013 s. 9-10), joista tässä tutkimuksessa käytetään seuraavaa: IoT on älykkäiden objektien verkko, joka sisältää sulautettua teknologiaa ja mahdollistaa objektien sisäisen tilan tai sen ulkoisen ympäristön seuraamisen, viestimisen ja vuorovaikutuksessa olemisen (mukailtu Gartner 2013).
Gartnerin (2015) tutkimuksen mukaan yli 40 prosenttia organisaatioista odottaa IoT:n vaikuttavan merkittävästi toimintaan seuraavien kolmen vuoden kuluessa. Yli viiden vuo-den aikavälillä asian näkee tällä tavoin 60 prosenttia yrityksistä (Gartner 2015). IoT ja siihen perustuvat älykkäät ratkaisut tulevatkin muuttamaan liiketoimintaa toimialasta riippumatta. Reaaliaikaisen datan avulla voidaan nopeasti vastata muuttuviin markkina- ja asiakastilanteisiin sekä selvittää asiakkaiden todelliset käyttötavat. Lisäksi älykkäät ob-jektit voivat tehdä päätöksiä ilman ihmisen vuorovaikutusta. Tämä johtaa kaikkialla läsnä olevaan miljardien älykkäiden objektien verkkoon, joka mittaa ihmisten ja objektien kun-toa, toimintaa ja käytöstä sekä tarvittaessa tekee autonomisesti toimenpiteitä kerätyn da-tan mukaan. Yhdistettynä analytiikkaan voidaan dada-tan avulla esimerkiksi optimoida pro-sesseja, vähentää riskejä, parantaa asiakaskokemusta ja luoda uutta liiketoimintaa.
IoT:hen perustuvat älykkäät ratkaisut eivät kuitenkaan vain muuta olemassa olevia tuot-teita, vaan ne myös laajentavat toimialojen rajoja; aikaisemmin ”erillään” olleet tuotteet saattavat IoT:n vuoksi tulla osaksi optimoitua järjestelmää tai komponenteiksi järjestel-mien järjestelmään. Toimialan rajojen siirtyminen ja laajentuminen saattaakin tarkoittaa sitä, että aikaisemmat toimialan johtajat ovat vain enää tukiroolissa älykkäissä ratkai-suissa. (Porter & Heppelmann 2014.) Vaikka IoT saattaa disruptoida useita eri toimialoja, tulevat siitä hyötymään myös monet uudet ja vanhat organisaatiot. Liiketoiminnan kan-nalta IoT:n on ennustettu tarjoavan valtavat mahdollisuudet niin varsinaisille IoT-yrityk-sille, joiden liikevaihto tulee suurelta osin IoT-teknologioista ja niihin perustuvista pal-veluista, kuten myös sekundaariyrityksille, joiden tietty liiketoimintayksikkö tai sivuliike keskittyy IoT-ratkaisuihin koko yrityksen sijasta (Mazhelis et al. 2013; Schlautmann et al. 2011). Gartner (2013) on ennustanut globaalin IoT markkinan olevan vuonna 2020 1,9 biljoonaa dollaria (USD), kun taas Machina Research ennustaa markkinan kasvavan jopa 4,5 biljoonaan dollariin (GSMA 2014a).
IoT:n kannalta keskeisessä roolissa ovat teleoperaattorit, joiden rakentamaan langatto-maan ja langalliseen infrastruktuuriin suurin osa IoT:n tietoliikenteestä pohjautuu. Tele-operaattoritoimialalla yritykset tyypillisesti käyttävät IoT:n sijaan kuitenkin käsitettä ko-neiden välinen kommunikointi (engl. Machine-to-machine, M2M), minkä käsitteellisesti voidaan katsoa kuuluvan osaksi IoT:ta (mm. Atzori et al. 2010). Teleoperaattorien kan-nalta M2M-ratkaisut ovat valtava mahdollisuus laajentaa liiketoimintaa perinteisten tuot-teiden ja palveluiden ulkopuolelle. Yksi suurimmista haasteista teleoperaattoreille on le-vittäytyä syntyvissä M2M-arvoketjuissa tarjoten tietoliikenneyhteyden lisäksi arvoa li-sääviä palveluita, kuten liiketoimintatiedon hallintaa (mm. analytiikka) ja asiantuntijapal-veluita (mm. konsultointi) eli siirtyä perinteisen teleoperaattorin liiketoiminnan ulkopuo-lelle. Tutkimuksen tavoitteena oli tarjota teleoperaattorille tähän levittäytymiseen malli ja toimintaohjeistus, koska aikaisemmat tutkimukset eivät tätä ole kattavasti tutkineet.
Tutkimus tarkastelee Suomen, Saksan ja Yhdysvaltojen teleoperaattoreiden toimintaa M2M-liiketoiminnassa case-esimerkkien muodossa. Valituissa maissa selvitetään
tele-operaattoreiden älykkääseen ympäristöön ja älykkääseen teollisuuteen liittyviä M2M-rat-kaisuja sekä poikkileikkaavana tutkitaan yritysmaailman CleanTech-ratM2M-rat-kaisuja. Tutki-muksessa älykäs ympäristö käsittää kaikki ratkaisut, jotka mahdollistavat älykkäät kau-pungit ja rakennukset sekä älykkään liikkumisen. Älykäs teollisuus puolestaan rajautuu vain valmistavaan teollisuuteen ja sen älykkäisiin ratkaisuihin. CleanTech-ratkaisuilla puolestaan tarkoitetaan ratkaisuja, jotka ehkäisevät tai vähentävät liiketoiminnan ympä-ristövaikutuksia. Näiden case-esimerkkien pohjalta tutkitaan muodostuneita ekosystee-mejä ja arvoketjuja sekä selvitetään taustalla olevia liiketoimintamalleja.
Tutkimus rakentuu neljästä pääkokonaisuudesta. Ensimmäinen osa (luvut 2-3) käsittelee disruptiivista innovaatiota ja disruptiivisen epäjatkuvuuskohdan ylittämistä. Toisessa osassa (luku 4) tarkastellaan liiketoiminnan ekosysteemiä, liiketoimintamalleja, arvoket-juja ja -verkostoja. Kolmannessa osassa (luvut 5-7) tutkitaan IoT- ja M2M-liiketoimin-taan yleisesti sekä syvennytään teleoperaattorien näkökulmaan. Lopulta neljännessä osassa tarkastellaan tuloksia (luku 8) ja luodaan päätelmät (luku 9).
Ensimmäisen osan tavoitteena on löytää syitä siihen, miksi jotkut menestyneet ja isot yri-tykset ovat onnistuneet ylittämään disruptiivisen epäjatkuvuuskohdan, vaikka tutkitusti vahvin ehdokas ylittäjäksi on pienehkö tulokasyritys. Tutkimus kokoaa näiden menesty-neiden isojen yritysten menettelytavat toimintaohjeiksi, jotta nykyisillä markkinoilla toi-mivilla menestyneillä yrityksillä ja niiden johdolla olisi tulevaisuudessa parempi mahdol-lisuus ylittää disruptiivinen epäjatkuvuuskohta. Tutkimuksessa ison yrityksen määritelmä on aina riippuvainen käytettävän lähteen ja sen tutkimuksen toteutusmaasta. Tutkimuk-sessa ylittämisellä tarkoitetaan yrityksen kykyä hyödyntää disruptiivinen innovaatio oman liiketoiminnan edistämiseksi. Epäjatkuvuuskohta puolestaan kuvaa disruptiivisen innovaation aiheuttamaa teknologista muutosta.
Toisen osan teoriaosuus liiketoiminnan ekosysteemistä, liiketoimintamalleista, arvoket-juista ja -verkostoista tukee tutkimuksen kolmatta osaa. Kolmannen osan tavoitteena on muodostaa näkemys teleoperaattoreiden asemasta muodostuneissa IoT/M2M-liiketoi-minnan ekosysteemeissä, arvoketjuissa ja -verkostoissa sekä kuvata liiketoimintamallit.
Näiden havaintojen perusteella luodaan neljännen osan alussa (luku 8) teleoperaattorille malli, joka tiivistää teleoperaattorin potentiaaliset vaihtoehdot IoT/M2M-liiketoimin-nassa levittäytymisen suhteen. Rakennettua mallia testataan yrityshaastattelujen muo-dossa suomalaisilla yrityksillä. Lopulta neljännen osan lopussa (luku 9) luodaan päätel-mät ja toimintasuositukset teleoperaattorille IoT/M2M-liiketoimintaan liittyen.
Tutkimuksen perusteoksina pidetään Clayton M. Christensenin vuonna 1997 julkaisemaa kirjaa Innovator's Dilemma: When New Technologies Cause Great Firms to Fail sekä Christensenin ja Raynorin vuonna 2003 julkaisemaa jatko-osaa The Innovators Solution:
Creating and Sustaining Succesfull Growth. Lisäksi Porterin & Heppelmannin artikkeli How Smart, Connected Products Are Transforming Competition vuodelta 2014 toimii tutkimuksen perusteoksena älykkäiden objektien osalta.