Ammattikorkeakoulusta valmistuvat tulevat toimimaan työelämässä alansa asian-tuntija-, suunnittelu- ja kehittämistehtävissä. Näissä tehtävissä vaaditaan teoreet-tisia valmiuksia, johtamistaitoja, kehittämisvalmiutta eli innovatiivisuutta sekä yrit-täjyyttä. (Ekola 1992) Jatkotutkintokoulutuksella on puolestaan tarkoitus perus-tutkinnon ja sen jälkeen vähintään kolmen vuoden työkokemuksen jälkeen syven-tää ja eri tavoin jalostaa opiskeluun osallistuvien asiantuntijuutta.
Miten jatkotutkintokoulutus asemoituu asiantuntijaksi kehittymisen viitekehyksiin ja piirteisiin? Kuinka opiskelijoiden opinnäytetyönä tekemät tutkielmat tai kehitys-tehtävät vahvistavat ja syventävät heidän asiantuntijuuttaan ja ammattikorkea-koulun tutkimus- ja kehitystyötä?
Asiantuntijalle pidetään tunnusomaisena sitä, että hän kehittää jatkuvasti omaa eri-tyisosaamistaan (Schön 1983; Otala 1996; Lehtinen ja Palonen 1999). Lehtinen ym. (1999, 19) luonnehtivat asiantuntijuutta progressiiviseksi ongelmanratkaisu-prosessiksi, jossa henkilö pyrkii jatkuvasti ylittämään oman vallitsevan osaamisen-sa. Näin asiantuntijuus ei ole vain kerran saavutettu ominaisuus, vaan pikemmin-kin se on toimintatapa, jossa tunnusomaista on jatkuva itsereflektio ja eri tilanteissa oppiminen (Tynjälä 1999, 161).
Asiantuntijaksi kehittyminen tapahtuu pitkähkön ajan kuluessa (esim. Eteläpelto 1998). Se edellyttää yleensä formaalista ja informaalista oppimista (esim. Marsick
& Watkins 1990; Eteläpelto 1997). Korkeakoulussa tai muussa koulutuksessa ta-pahtuva formaali oppiminen luo perustan asiantuntijaksi kehittymisessä. Siinä kes-keisessä asemassa on deklaratiivinen ja tieteellinen tieto tai what- ja know-why- tieto. Koulutuksen jälkeen asiantuntijuuden kehittymisessä keskeiselle sijalle tulee informaalinen oppiminen, jossa merkittävään asemaan kohoavat
käytännöl-89
linen ja kokemuksellinen toiminta, tehtäväsuuntautuneisuus, ongelmien ratkaisu käytännössä ja myös yhteistoiminnallisuus. Käytettävä tieto on enimmäkseen me-nettelytapatietoa ja äänetöntä tietoa, joka yhdistyy pääosin tekemiseen ja työs-kentelyn menetelmiin sekä henkilöihin ja tiimeihin. (Esim. Eteläpelto 1997 ja OECD 2000, 55 ja 85)
Erilaisen oppimisen ja tiedon lisäksi asiantuntijaksi kehittymisen prosessissa mer-kittäviä tekijöitä ovat henkilön metakognitiiviset ja reflektiiviset valmiudet. Edelli-siin kuuluvat mm. ongelmanratkaisutaidot ja jälkimmäiseen kyky kyseenalaistaa erilaista tietoa, asioita ja ilmiöitä. Olennaisena periaatteena pidetään sitä, miten formaalinen ja informaallinen oppiminen, erilaiset tiedon muodot sekä metakog-nitiiviset ja reflektiiviset valmiudet ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa ja tuke-vat toisiaan asiantuntijaksi kehittymisen prosessissa (esim. Bromme ja Tillema 1995, 261-268; Eteläpelto 1997, 100; Tynjälä 1999, 171; Eteläpelto ja Light 1999, 155-156) Lehtisen ja Palosen (1997, 117) mukaan kehittyminen etenee praktisen ko-kemuksen, teoreettisten rakenteiden opiskelun, opitun tiedon soveltamisen ja uu-den tiedon konstruoinnin vuorottelussa.
Asiantuntijuutta luonnehdittaessa on sen persoonalliset ja sosiaaliset määreet nous-seet viime aikoina vahvasti asiantuntijuuden tieto-taito osaamista koskevien mää-ritysten rinnalle. Niihin sisältyy mm. paikallisen yrityskulttuurin, verkostojen ja toi-mintatapojen hallinta. (Eteläpelto 1998, 1) Näin asiantuntijuutta ei ymmärretä vain yksilön ominaisuudeksi, vaan se voi olla ominaista laajemmalle joukolle, esimer-kiksi tiimille tai jopa laajemmalle työyhteisölle. Kun asiantuntijuus ymmärretään näin, korostuu sen kehittymisessä yhä enemmän työyhteisön sekä sen tiimien ja työryhmien sisäinen sosiaalinen ja kulttuurinen vuorovaikutus sekä yhteistoimin-nallinen oppiminen. (Launis ja Engeström 1999, 64-67; Lehtinen ja Palonen 1999, 155-158; Tynjälä 1999, 162; Valkeavaara 1999, 119; Alasoini ym. 2002, 28) Asiantuntijuuden kehittymistä kuvaavat viitekehykset toimivat hyvin jatkotutkin-tokoulutuksen tarkastelussa ja toteuttamisessa. Koulutuksessa on opiskelijoiden mukana kokemuksia formaalisesta ja informaalisesta oppimisesta, tietoa ja näke-myksiä omasta työyhteisöstä ja siellä käytettävistä toimintatavoista sekä kehittä-misen haasteista, valmiutta arvioida ja analysoida erilaisten tiedon lajien keskinäisiä vuorovaikutuksia sekä yhdistellä teoriatietoa kokemustietoon. Useiden asiantunti-juuden elementtien mukaan tuleminen aiemmista opinnoista ja työelämäkoke-muksesta luo hyvät edellytykset myös erilaisten asioiden, tilanteiden ja ilmiöiden kriittiselle reflektoinnille. Opiskelijat voivat itse ja yhdessä tulkita omia havainto-jaan aikaisemman tietämyksensä ja kokemustensa pohjalta ja rakentaa uuden ha-vainnon pohjalta laajemmaksi käsitystään työelämän eri ilmiöistä. Samalla he voi-vat tulkita uutta tietoa ja suhteuttaa sitä aikaisempaan tietoonsa, käsityksiinsä ja uskomuksiinsa sekä näin kohottaa tietämyksensä tasoa erilaisista asioista ja ilmiöistä.
Tällaisella reflektoinnilla koulutus toteuttaa kehittävästi myös elinikäisen oppimi-sen periaatteita.
Edellä mainitut tekijät ja menettelytavat voivat toimia samankaltaisesti myös opis-kelijoiden tutkielmien tai kehittämistehtävien valinnassa ja toteuttamisessa.
Omas-90
ta työyhteisöstä valittujen aiheiden voidaan odottaa puhuttelevan läheisesti opis-kelijoita ja niihin löytyy kokemusperäistä ja teoreettista tietoa sekä niiden keski-näistä vuoropuhelua luontevammin kuin muista yhteyksistä valittuihin. Myös se, että opinnäytetöiden tuloksia aiotaan hyödyntää omassa työpaikassa, kohottanee niiden tasoa. Kaiken kaikkiaan opinnäytetyön tekeminen ammattikorkeakoulun ja työpaikan yhteistyön kentässä ja ohjauksessa voi sisältyä vahvaksi osaksi opiskeli-jan asiantuntijuuden kehitysprosessissa. Siinä praktisen kokemuksen, teoreettisten rakenteiden opiskelun, opitun soveltamisen ja uuden tiedon konstruoinnin vuo-rottelulle ja toisiinsa kietoutumiselle avautuu aivan uusia mahdollisuuksia perus-tutkintokoulutuksen käytänteisiin verrattuna.
Koontaa
Ammattikorkeakoulut valmentavat opiskelijoitaan työelämän eri alojen ammatilli-siin asiantuntijatehtäviin ja niiden kehittämiseen. Niiden toiminnan keskeisenä pe-riaatteena on sekä koulutustehtävissä että muissakin toiminnoissa rakentaa toimi-vat vuorovaikutussuhteet ja kumppanuudet toimintaympäristöjensä eri tahojen kesken. Niiden onnistuminen opetus- ja koulutustehtävissä, tutkimus- ja kehitys-työssä sekä aluekehitystoiminnassa riippuu ratkaisevasti siitä, miten hyvin niillä on tietoa työelämän eri alojen ammatillisen asiantuntijuuden tarpeista ja kehittämi-sen haasteista, miten ne pystyvät vastaamaan näihin tarpeisiin ja haasteisiin, kuin-ka ne osaavat ennakoida niiden määrällisiä ja laadullisia muutoksia ja millainen on niiden kehityksen ja uudistusten dynamiikka suhteessa ennakkotietoon. Jatkotut-kintokoulutus tarjoaa tähän monessa suhteessa perustutJatkotut-kintokoulutusta parem-mat mahdollisuudet, koska siinä työelämän asiantuntijuuden kehittämisen ja uu-distamiset haasteet tulevat käsittelyyn ammattikorkeakoulujen opettajien ja työ-paikkojen yhteistyössä syvällisemmin ja mahdollisesti myös laajemmin kuin aiem-missa korkeakouluopinnoissa.
Ammattikorkeakoulujen näytöt omien toimintojensa sekä toimintaympäristöyh-teistyönsä kehittämisessä antavat vahvan perustan syksyllä 2002 alkaneille jatko-tutkintokoulutuksen kokeiluille sekä tämän koulutuksen vakinaistamiselle ja laa-jentamiselle. Tulevina vuosina tätä koulutusta tulisi laajentaa ja suunnata kokeilu-vaihetta paremmin sen mukaan, millaisia ovat alueellisen ja työelämän asiantun-tijuuden kehittämisen tarpeet ja haasteet Suomen eri alueilla.
Ammattikorkeakouluja koskeva uusi lainsäädäntö selkeyttää ammattikorkeakoulu-jen tehtäviä. Tärkeää on tulevina vuosina jäsennellä näiden tehtävien, koulutuk-sen, tutkimus- ja kehitystyön ja aluekehitystyön keskinäisiä suhteita ja niiden yh-teyksiä perustutkinto- ja jatkotutkintokoulutukseen. Jatkotutkintokoulutuksella jä-sentyy ammattikorkeakoululle työelämäyhteistyöllä ja -kumppanuuksilla selkeästi perustutkintokoulutusta syvällisemmät mahdollisuudet vastata toimintaympäris-tönsä asiantuntijuuden sekä tutkimus- ja kehitystyön tarpeisiin ja haasteisiin. Sa-malla näissä kumppanuuksissa ammattikorkeakoulu saa viitteitä osaamisalueitten-sa asiantuntijuutenosaamisalueitten-sa vahvistamiseen ja monipuolistamiseen sekä tutkimus- ja ke-hitystyönsä sisällölliseen kohdentamiseen ja metodiseen vahvistamiseen.
91
Jatkotutkintokoulutuksessa tiedon tuottamisen, välittämisen ja soveltamisen välil-le tulisi luoda toimivat yhteydet sekä vahvistaa tiedon integroinnilla eri toimijata-hojen kesken innovaatioita ja kehittämistä luovaa yhteistyötä. Mahdollisuudet tä-hän syntyvät sillä, että opiskelijoiden opinnäytetöiden valinnassa, suunnittelussa ja ohjauksessa ovat ammattikorkeakoulun opettajien ja jatkotutkinto-opiskelijoi-den lisäksi opiskelijoijatkotutkinto-opiskelijoi-den työyhteisöjen edustajat. Hyvä onnistuminen näissä yh-teyksissä edellyttää sitä, että kaikki osapuolet aidosti sitoutuvat tähän yhteistyö-hön.
Tiedon eri lajien ja muotojen keskinäisen vuorovaikutuksen ja toisiaan täydentä-vien kytkentöjen aikaansaaminen jatkotutkintokoulutuksessa on yksi avainkysymys opiskelijoiden opintojen aikaisessa asiantuntijuuden kehittymisessä. Työelämän ää-netön tieto tulee saada opiskelijoiden opinnoissa äänekkääksi ja näkyväksi sekä ra-kennella sen ja teoreettisen tiedon välille kehittävät vuorovaikutukset. Hyvät edel-lytykset tähän tulee siitä, että jatkotutkinto-opiskelijoille on näitä opintoja ennen kertynyt aiemmissa opinnoissaan ja työelämässä sekä käytännöllis- kokemuksellis-ta että teoreettisemmin painottuvaa tietoa.
Asiantuntijuutta ja sen kehittymistä kuvaava viitekehys soveltuu hyvin jatkotutkin-tojen tarkasteluun ja arviointiin. Jatkotutkinto-opiskelijoiden aiemmat opinnot ja työkokemus luovat edellytyksiä sille, että jatkotutkinto-opiskelu sisältyy merkittä-vänä osatekijänä ja vaiheena praktisen tiedon, teoreettisten rakenteiden opiskelun, opitun soveltamisen ja uuden tiedon konstruoinnin vuorotteluun asiantuntijuuden kehittymisessä. Tämä korostuu ennen kaikkea opiskelijoiden opinnäytetöiden te-kemisessä.
Jatkotutkintokoulutuksesta saadaan viitteitä ammattikorkeakoulujen perustutkin-tokoulutuksen sisällölliseen ja menetelmälliseen kehittämiseen. Koulutuksen opin-näytetöiden toteuttaminen edellyttää ammattikorkeakoulujen ja työyhteisöjen yh-teistyöstä kumppanuuksiin etenemistä. Tätä kautta voidaan saada yksityiskohtai-sempaa ja mahdollisesti myös monipuoliyksityiskohtai-sempaakin tietoa työyhteisöistä kohoa-vista tutkimus- ja kehitystyön tarpeista ja haasteista.
Kaiken kaikkiaan jatkotutkintokoulutus voi sekä sisällöllisillä että metodisilla ratkai-suillaan vahvistaa sekä suoraan että välillisesti asiantuntijuutta ja tutkimus- ja ke-hitystyötä ammattikorkeakouluissa. Se tuo uusia haasteita opettajien työhön ja työn kehittämiselle ja samalla avaa mahdollisuuksia uuden tiedon ja osaamisen tuottamiselle sekä asiantuntijuuden kehittämiselle ja uudistamiselle. Niin ikään toi-mivissa kumppanuuksissa toteutettuna jatkotutkintokoulutus syventää ja moni-puolistaa työelämän asiantuntijatyötä ja sen koosteita sekä antaa työyhteisöille vi-rikkeitä niiden oppivina organisaatioina kehittymiselle ja oppimisverkostotyölle.
Jatkotutkintokoulutuksen toteutuksessa olisi arvokasta saada tutkimustietoa, siitä miten tässä koulutuksessa onnistutaan uuden tiedon ja sovellusten tuottamisessa, tiedon lajien ja muotojen vuorovaikutusten ja keskinäisen integraation rakentami-sessa sekä asiantuntijuuden eri elementtien vahvistamirakentami-sessa ja toisiinsa kietomi-sessa. Näiden asioiden selvittämiseen ei riitä pelkästään poikkileikkaustutkimuksen
92
tieto vaan todellisten vaikutusten esille saamiseksi tarvittaisiin joidenkin vuosien seurantatutkimusta. Parhaiten tällaisen tutkimuksen suunnittelu ja toteuttaminen voisi mielestäni onnistua ammattikorkeakoulujen tutkimustyön asiantuntijoiden keskinäisellä yhteistyöllä, koska he ovat syvällisesti mukana jatkotutkintokoulutuk-sessa, ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystyössä sekä laajemminkin hallit-sevat näiden korkeakoulujen toimintaa.
Lähteet
Alasoini, T., Lindländer, T., Rouhiainen, N. ja Salmenperä, M. 2002. Innovaatioiden lähteillä. Miksi ja miten suoma-laista työelämää kannattaa kehittää? Helsinki: Edita Prima Oy.
Ammattikorkeakoululaki (351/2003)
Arhinmäki, J. 2001. Ammattikorkeakoulujen asema vakiintunut. Teoksessa Yliopistotieto 3 - 4/2001. Opetusminis-teriö. Vammala: Vammalan kirjapaino Oy. 16 - 18.
Bromme, R. & Tillema, H. 1995. Fusing experience and theory: The structure of professional Knowledge, Learning and Instruction 5 (4), 261 - 268.
Candy, P.C. and Crebert R.G. 1991. Ivory tower to concrete jungle: The difficult translation from academy to the workplace as learning environments. Journal of Higher Education, Vol. 62 (5), 570 - 592.
Ekola, J. 1992. Johdanto. Teoksessa J. Ekola (toim.) Johdatusta ammattikorkeakoulupedagogiikkaan. Porvoo:
WSOY, 9 - 15.
Endquist, C. 1997. System of Innovation: Technology, Instituitons, Organizations. Pinter.
Eteläpelto, A. 1997. Asiantuntijuuden muuttuvat määritykset. Teoksessa J. Kirjonen, P. Remes & A. Eteläpelto (toim.) Muuttuva asiantuntijuus. Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos, 86 - 102.
Eteläpelto, A. 1998. The development of expertice in information systems design. Jyväskylä Studies in Education, Psychology, and Social Research, 146. University of Jyväskylä.
Eteläpelto, A. & Light, P. 1999. Contextual knowledge in the development of design expertise. In J. Biss, P. Light &
R. Säljö (eds.) Learning sites: Social and technological resources for learning, Advances in Learning and Instruction series. Oxford: Elsevier Science, 155 - 164.
Fountain, J.E. 1998. Social capital: a key enbler of innovation. In L.M. Branscomb, and J.H. Keller (eds.) Investing in Innovation: Creating a Research and Development Policy and Works, MIT Press.
Fruin, W.M. 1997. Knowledge Works. Oxford University Press.
Hargreaves, D.H. 2000. The Production, Mediation and Use of Professional Knowledge Among Teachers and Doctors:
A Compatative Analysis. In OECD 2000. Knowledge Management in the Learning Society. Education and Skills.
Centre for Educational Research and Innovation. Paris. 219 - 238.
Hämäläinen, K. ja Kantola, J. 2002. Mitä arvioinnit kertovat ammattikorkeakoulusta. Teoksessa Jukka-Pekka Lil-jander (toim.) Omalla tiellä. Ammattikorkeakoulut kymmenen vuotta. Helsinki: Arene - Edita. 317 - 337.
Kinnunen, J. 2002. Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoiminta tekniikan alalla. Teoksessa Jukka-Pekka Liljander (toim.) Omalla tiellä. Ammattikorkeakoulut kymmenen vuotta. Helsinki: Arene - Edita. 236 - 255.
Kramer, R.M. and Tyler, T.R. (eds.) 1996. Trust in Organizations. Sage.
Laakso-Manninen, R. 2002. Liiketalouden tutkimus ammattikorkeakouluissa. Teoksessa Jukka-Pekka Liljander (toim.) Omalla tiellä. Ammattikorkeakoulut kymmenen vuotta. Helsinki: Arene - Edita. 256 - 269.
93
94
Laki ammattikorkeakouluopinnoista (255/95)
Launis, K. & Engeström, Y. 1999. Asiantuntijuus muuttuvassa työtoiminnassa. Teoksessa A. Eteläpelto & P. Tynjä-lä (toim.) Oppiminen ja asiantuntijuus. TyöeTynjä-lämän ja koulutuksen näkökulmia. Porvoo: WSOY, 64 - 81.
Lehtinen, E. & Palonen, T. 1997. Tiedon verkostoituminen - haaste asiantuntijuudelle. Teoksessa J. Kirjonen, P. Re-mes & A. Eteläpelto (toim.) Muuttuva asiantuntijuus. Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos, 103 - 121.
Lehtinen, E. & Palonen, T. 1998. Asiantuntijatiedon formaali ja informaali perusta. Teoksessa P. Sallila & T. Vaher-va (toim.) Arkipäivän oppiminen. AikuiskasVaher-vatus 39. vuosikirja. Helsinki: Kirjastopalvelu, 90 - 107.
Lehtinen, E. & Palonen, T. 1999. Kognitio, käytäntö ja kulttuuri: lintubongarin pidempi oppimäärä. Teoksessa A.
Eteläpelto & P. Tynjälä (toim.) Oppiminen ja asiantuntijuus. Työelämän ja koulutuksen näkökulma. Porvoo: WSOY, 146 - 159.
Lundvall, B.-Å. 1988, Innovation as interactive process. From user-producer interaction to na-tional systems of in-novation. In G. Dosi et.al. (eds.), Technical Change and Economic Theory. Pinter.
Lundvall, B.-Å. and Johnson, B. 1994, The learning economy. Journal of Industry Studies. Vol. 1 No 2, 23 - 42.
Lundvall, B.-Å. 2000. The Learning Economy: Some Implications for the Knowledge Base of Health and Education Systems. In OECD 2000. Knowledge Management in the Learning Society. Education and Skills. Centre for Educa-tional Research and Innovation. Paris. 125 - 141.
Maljojoki, P. 1995. Ammattikorkeakoulujen kehittämisdynamiikka. Teoksessa O. Lampinen (toim.) Ammattikor-keakoulut - vaihtoehto yliopistoille. Tampere: Gaudeamus. 135 - 154.
Maljojoki, P. 2002a. Ammattikorkeakoulut ja alueelliset innovaatiojärjestelmät. Teoksessa Jukka-Pekka Liljander (toim.) Omalla tiellä. Ammattikorkeakoulut kymmenen vuotta. Helsinki: Arene - Edita. 215 - 234.
Maljojoki, P. 2002b. Ammattikorkeakoulumme tulevaisuuden haasteet ja mahdollisuudet. Teoksessa Hannu Mähö-nen Korkeampaa koulutusta. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu 10 vuotta. Jyväskylä: Gummeruksen kirjapaino Oy. 112 - 123.
Marsick, V.J. & Watkins, K.E. 1990. Informal and incidental learning in the workplace. London: Routledge.
Nahapiet, J. & Ghoshel, S. 1998. Social capital, intellectual capital, and organizationel advantage. Academy of Ma-nagement Review 23 (2), 242 - 266.
Niemelä, P. 2002. Hyvinvointipalvelualojen tutkimus ja kehittäminen ammattikorkeakouluissa. Teoksessa Jukka-Pekka Liljander (toim.) Omalla tiellä. Ammattikorkeakoulut kymmenen vuotta. Helsinki: Arene - Edita. 270 - 290.
OECD 2000. Knowledge Management in the Learning Society. Education and Skills. Centre for Educational Research and Innovation. Paris.
OECD 2002. Review of Education Policy in Finland. The AMK Sector Examiner's Report. DEELSA/ED.
Opetusministeriö 1994. Koulutus- ja tutkimus vuosina 1999 - 2004. Kehittämissuunnitelma. Opetusminiteriö. Hel-sinki: Oy Edita Ab.
Opetusministeriö 2000. Toiminta- ja taloussuunnitelma 2001 - 2004. Opetusminiteriö. Helsinki: Oy Edita Ab.
Opetusministeriö 2001a. Toiminta- ja taloussuunnitelma 2003 - 2006. Opetusministeriö. Helsinki: Oy Edita Ab.
Opetusminiteriö 2001b. Korkeakoulujen alueellisen kehittämisen työryhmän muistio 28/2001. Helsinki: Oy Edita Ab.
Otala, L. 1996. Oppimisen etu - kilpailukykyä muutoksessa. Ekonomia-sarja. Porvoo: WSOY.
Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu 2003. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun kehittämisstrategia 2003 - 2007.
Moniste.
Rauhala, P. 2002. Ammattikorkeakoulujen rooli metropolialueen kehittämisstrategioissa. Teoksessa Jukka-Pekka Liljander (toim.) Omalla tiellä. Ammattikorkeakoulut kymmenen vuotta. Helsinki: Arene - Edita. 199 - 214.
Schön, D.A. 1983. The reflective practitioner. How professionals think in action. San Francisco, CA: Jossey-Bass Schön, D.A. 1987. Educating the reglective practitioner: towards a new design for teaching and learning in the pro-fessions. San Francisco, CA: Jossey-Bass.
Science and Technology Policy Council of Finland 2003. Knowledge, Innovation and Interna-tionalisation. Helsin-ki: Edita Prima Oy.
Shaw, R.B. 1997. Trust in the Balance. Jossey-Bass.
Sisäministeriö 2000. Valtioneuvoston päätös alueiden kehittämisestä annetun lain mukaisesta tavoiteohjelmasta.
Moniste 9.11.2000.
Sisäministeriö 2003. Huippuosaamisesta alueille kilpailukykyä. Osaamiskeskusten väliarviointi 1999 - 2002. Sisä-ministeriön julkaisu 4/2003. Jyväskylä: Gummeruksen Kirjapaino Oy.
Tulkki, P. & Lyytinen, A. 2001. Ammattikorkeakoulu innovaatiojärjestelmässä. Osa 1. Alueelliset innovaatioverkos-tot. Väliraportti. Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos, Työelämän tutkimuskeskus. Työraport-teja 65/2001. Tampere: Tampereen yliopistopaino Oy.
Tsai, W. and Ghoshal, S. 1998. Social capital and Value creation: The role of intra-firm networks. Academy of Ma-nagement Journal Vol. 41 (4), 464 - 476.
Tynjälä, P. 1999. Konstruktivistinen oppimiskäsitys ja asiantuntijuuden edellytyksten rakentaminen koulutuksessa.
Teoksessa A. Eteläpelto & P. Tynjälä (toim.) Oppiminen ja asiantuntijuus. Työelämän ja koulutuksen näkökulmia.
Porvoo: WSOY, 160 - 179.
Tynjälä, P. & Nuutinen, A. 1997. Muuttuva asiantuntijuus ja oppiminen korkeakoulutuksessa. Teoksessa J. Korjo-nen, P. Remes & A. Eteläpelto (toim.) Muuttuva asiantuntijuus. Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos, 182 - 196.
Valkeavaara, T. 1999. Ongelmien kautta asiantuntijaksi. Teoksessa A. Eteläpelto & P. Tynjälä (toim.) Oppiminen ja asiantuntijuus. Työelämän ja koulutuksen näkökulmia. Porvoo: WSOY, 102 - 124.
Valtion tiede- ja teknologianeuvosto 2001. Innovaatiopolitiikan linja: Osaava, oppiva ja kilpailukykyinen Suomi. Mo-niste 23.5.2001.
95
jatkokoulutusohjelmiin
97
98
Helena Forsman
TkL, Yhteiskuntatieteiden maisteri