Jatkotutkinnon sisällöt ja käytännön toteuttaminen on rakennettu kolmen perus-lähtökohdan varaan. Koulutuksessa pyritään opiskelijoiden tutkimuksellisen ja ke-hittävän työotteen sekä analyyttisen ajattelun syventämiseen, mikä näkyy konk-reettisesti työelämän kehittämishankkeissa. Toiseksi koulutuksessa laajennetaan päihdetyöhön liittyvää tiedollista osaamista asiantuntijaluentojen avulla. Kolman-neksi opiskelijan ammatillista kehittymisprosessia tuetaan yksilöllisistä lähtökoh-dista käsin sitomalla se moniammatilliseen ryhmäprosessiin.
Jatkotutkinto kestää kaksi ja puoli vuotta ja se toteutetaan monimuotokoulutuk-sena. Koulutuksen aikana on yhteensä 22 lähijaksoa, joista kukin kestää
korkein-taan kolme päivää. Lähijaksojen välille sijoittuvat etäjaksot, jolloin opiskelijat teke-vät työelämän kehittämishanketta tai muita opintoihin liittyviä oppimistehtäviä, joita on yhteensä kahdeksan. Käytössä on myös virtuaalinen oppimisympäristö WebCt, missä opiskelijat voivat käydä keskustelua oppimistehtävien pohjalta. Sin-ne on kerätty jatkotutkintoon liittyvä keskeiSin-nen kirjallisuus ja linkit tärkeille www-sivuille ja kirjastojen tietopalveluihin. Virtuaalioppimisympäristö toimii myös yh-teydenpitovälineenä vastuuopettajien ja opiskelijoiden välillä ja esimerkiksi lähi-jaksojen ohjelman ilmoitustauluna.
Koulutus koostuu neljästä opintokokonaisuudesta. Syrjäytymisen ehkäisyn ja päih-detyön ammatilliset erityshaasteet (20 ov) on orientoiva osa ja samalla opintojen kivijalka. Diakissa on kokemusta ja osaamista huumetyön koulutuksesta ja huu-metyön ammatilliset erikoistumisopinnot on tähän mennessä käynyt läpi lähes 40 opiskelijaa. Jatkotutkinnon huumetyön ammatilliset erityishaasteet (12 ov) – opin-tokokonaisuus on toteutettu yhteistyössä huumetyön ammatillisten erikoistu-misopintojen kanssa siten, että kolmipäiväisen lähijaksosta yksi päivä on työsken-nelty yhdessä huumetyön ammatillisten erikoistumisopintojen opiskelijoiden kans-sa. Päivä on toteutettu video-opetuksena, jolloin mukana verkostossa ovat olleet Diakonia-ammattikorkeakoulun Helsingin, Porin, Lahden ja Pieksämäen yksiköt.
Luennoimassa ovat olleet huumealan erityisasiantuntijat. Jokaisessa yksikössä vas-tuuopettajat ovat olleet vetämässä oppimisprosessia, joka on rakentunut luennon jälkeisen moniammatillisen tiimityöskentelyn varaan.
Opinnäytetyöstä (20 ov) ja kehittämistehtävään liittyvästä metodiopetuksesta (8ov) on vastannut Diakin tutkimus- ja kehittämisyksikkö tutkimuspäällikön johdolla. Pe-rusajatuksena on, että työelämän kehittämistehtävä määrittää tutkimusta. Koulu-tuksen alussa metodiopetus on pyrkinyt vahvistamaan opiskelijoiden kykyä ar-viointitutkimukseen ja toimintatutkimukseen. Opetuksessa tuodaan esille kehittä-mistyön ja tutkimustyön menetelmiä. Tästä nousee ero yliopiston pro graduun, jota määrittelee enemmän sovellettava tieteenala, kun taas ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon opinnäytetyö on selkeästi käytännönläheinen ja monialainen. Am-mattikorkeakoulun perustutkinnon opinnäytetyö ei ole yhtä tiiviisti kiinni työyh-teisöjen kehittämisessä kuin jatkotutkinnossa tehtävä opinnäytetyö.
Suurin osa opiskelijoista tulee pääkaupunkiseudulta. Kaksi pääkaupunkiseudun ul-kopuolelta tulevaa opiskelijaa saavat opinnäytetyön ohjausta lähimmässä Diako-nia-ammattikorkeakoulun yksikössä, toinen Porissa ja toinen Pieksämäellä. Opis-kelijoilla on kaksi ohjaajaa Diakista, joista toisella on yliopettajakelpoisuus. Työelä-män kanssa tehdyn sopimuksen mukaan opiskelijat saavat ohjausta myös omilla työpaikoillaan, jolloin ohjaajana toimii joku työyhteisön jäsenistä. Opinnäytetöi-den arvioinnissa painottuu työelämän kehittäminen, toisin sanoen arvioidaan si-tä, kuinka vahvasti kehittäminen on osa opinnäytetyötä ja mitä on oikeasti saatu aikaan työyhteisössä.
Työyhteisöjen kanssa on tehty sopimukset opinnäytetyön tekemisestä. Opinnäy-tetyön aiheita ovat muun muassa koulu, päihteet ja syrjäytyminen,
yhdyskunta-111
112
palvelu ja päihdetyö, säilöönotot ja päihdetyön kehittäminen, lastensuojelun yli-sukupolvittaiset kytkennät ja sosiaalityö HIV-asiakkaiden parissa. Osa opiskelijoista on lähtenyt koulutukseen ajatuksenaan oman työyhteisön kehittäminen, jolloin jatkotutkinto-opinnoista tulee selkeä työyhteisöllinen projekti. Tällä tavalla syntyy asiantuntemusta, joka leviää koko työyhteisöön, eikä jää vain yhdelle työntekijälle (ks. Forsberg 1998, 70).
Muutama opiskelija on ajatellut omaa ammatillista etenemistään yksilöllisenä pro-jektina siten, että käyttävät jatkotutkintoa siirtymisenä uudelle työalalle. Tämä to-teutuu esimeriksi silloin, kun opiskelija tekee työelämän kehittämishankkeen am-mattikorkeakoulun työelämäprojektissa. Esimerkiksi eräs opiskelija on mukana ke-hittämässä Lahden ensi- ja turvakodin organisaatiorakennetta ja johtamisjärjes-telmää yhdessä työyhteisön työntekijöiden ja ammattikorkeakoulun edustajien kanssa.
Sosiaalialalla puhutaan paljon reflektiivisestä asiantuntijuudesta, jossa yhdistyy tut-kimus- ja kokemustieto oman työn arviointiin, koska kapea tieteenalaperustainen asiantuntijuus koetaan riittämättömänä. Tärkeää on aktiivinen tutkimus- ja löytä-misprosessi, jossa ollaan yhdessä asiakkaan ja kollegoiden kanssa. (Mutka 1988, Satka 1999). Ammattikorkeakoulun jatkotutkinnossa, erityisesti sen opinnäyte-työssä, tutkimus- ja kokemustieto ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Tämän-tyyppistä tiedontuottamista voidaan pitää siirtymänä tiedon hankinnasta ja siir-rosta tiedon luomiseen, jolloin syntyy neuvottelevaa, verkostoituvaa asiantunti-juutta, jossa kokemustietoa ja eksplisiittistä tietoa yhdistetään ja luodaan uuden-laista tietoa (Saaristo 2000). Jatkotutkinnon opinnäytetyöt ovat myös väline, jolla voidaan käsitteellistää ja ulkoistaa työyhteisöissä syntyvää tietoa.
Opiskelijaryhmä
Opiskelijoilta on edellytetty sosiaalialan ammattikorkeakoulutasoista osaamista, mi-kä on ensimmäisenä aloittaneen moniammatillisen ryhmän kohdalla tarkoittanut sitä, että mukana olevat sairaanhoitaja (amk) ja tradenomi ovat työskennelleet so-siaalialalla. Muilla opiskelijoilla on sosiaalialan korkeakoulututkinto, joka on suori-tettu joko ammatti- tai tiedekorkeakoulussa.
Sosiaalialan jatkotutkintoryhmän opiskelijat ovat erittäin motivoituneita ja am-mattitaitoisia ja heitä yhdistää laaja-alainen orientaatio päihdekysymyksiin. Opis-kelijoista yhdeksän toimii julkisella sektorilla, kunnissa ja valtiolla ammattinimik-keenään mm. nuorisokodin johtaja, erityissosiaalityöntekijä tai ohjaaja. Heidän työ-paikkoina on mm. lastensuojelulaitos, sosiaalivirasto, kriminaalihuoltoyhdistys. Kuu-si opiskelijaa työskentelee säätiön tai yhdistyksen palveluksessa, joissa he tekevät päihde- tai mielenterveystyötä. Kaksi opiskelijaa on työssä seurakunnassa. Ryh-mässä on muutama päihdehuollon erityispalveluissa työskentelevä, mutta suurin osa tekee työtä muualla sosiaalipalveluissa, joissa koko ajan joutuu yhä enemmän työskentelemään päihdeproblematiikan kanssa. Opiskelijat haluavat lisätietoa ja taitoa ja miettivät omaa ammatillista kasvuaan ja oman työnsä ja työpaikkansa ke-hittämistä.