Japanissa inemuri-kulttuuri oli yleinen esimodernina aikana, ja se on ainakin jossain määrin säilynyt näihin päiviin asti.
Tut-92 Yi 2003, 45–61.
93 Sama.
60
kija Brigitte Steger on perehtynyt nukkumisen kulttuuriin94Japanissa ja kertoo, että inemuri tarkoittaa lyhyitä torkahtamisen hetkiä – kirjaimellisesti ”nukkua läsnä ol-lessa”. Inemuri on ihmisten edessä nukkumista silloin kun henkilön oletettaisiin tekevän jotain muu-ta: se voi tapahtua esimerkik-si kokouksessa muiden puhetta kuunnellessa, julkisissa liikenne-välineissä, luennoilla tai kursseilla.
Inemuri viestii siitä, että on niin väsynyt työn teosta, että nukahtaa.
Sitä koskevat kuitenkin sosiaaliset säännöt. Esimerkiksi yhtiön uuden työntekijän ei uransa alussa kan-nata nukkua. Mitä korkeammalla työntekijä on sosiaalisella asteikol-la, sitä enemmän hän voi nukkua. Inemuria voi toteuttaa niin kauan, kun se ei häiritse meneillään olevaa sosiaalista tilan-netta. Vaikka nukkuja on henkisesti poissa, hänen pitää kyetä palaamaan sosiaaliseen tilanteeseen heti kun aktiivista osallis-tumista vaaditaan.95
Tätä kirjaa viimeistellessäni kysyin sosiaalisessa medias-sa ystävieni kokemuksia Japanista. Sain erään kollegan kautta sähköpostia Japanissa pitkään asuneelta suomalaisnaiselta. Hän kertoo oman kokemuksensa olevan, että ”tässä on kysymys kerta- kaikkisesta kulttuurierosta niin kun niin monessa muussakin
94 Andersson 2002, 160.
95 Benedictus 2015; McCurry 2014; Steger 2003, 72, 83; Steger 2016.
laes Andersson kirjoittaa teok-sessaan Luova mieli päiväunista konsipiointina, joka ymmär-tääkseni tässä yhteydessä viittaa luovaan prosessiin, kirjoittamisen hahmottamiseen ja esteettiseen muotoutumiseen unessa ja levon aikana.
Nyt taidan mennä pitkäkseni. Älä herätä, jos sattuisin nukahtamaan. Jos avovaimo yllättäen saapuu paikalle, sano sille että nämä eivät ole mitkään tavanomaiset iltapäivätorkut, vaan hienostunut konsi-pioinnin muoto, monituhatvuotisen ta-olaisen tradition jatkumo. No niin. Hyvää yötä. Makeita unia ja luovaa mieltä.94 Anderssonin tekstistä voi toki tulkita myös pienen huumorin pilkkeen; onko selitys päiväunista taolaisen tradition jatkumona varattu juurikin avovaimon lepyttämiseksi?
C
61 japanilaisessa jutussa”. Länsimaiset ihmiset ihmettelivät, että
”isokin pomo saattoi nukkua tärkeissä kokouksissa. Kertoipa eräs ystävä, joka työskenteli japanilaisessa yrityksessä, että hä-nen pomonsa kerran putosi tuolilta nukkuessaan. Japanilaisten käytöstä kansainvälisissä kokouksissa onkin luonnehdittu kol-men S:n linjaksi: Smile, Silence and Sleep.”96
Teatterialalla työuransa tehnyt suomalainen mies oli kysel-lyt tutuilta keski-ikäisiltä teatterintekijöiltä Japanissa nukku-miskäytännöistä. He olivat vastanneet, että ”täällä on aina sen verran kiire, että ihmiset nukkuvat aina kun siihen on mahdol-lisuus. Aikaisemmin ja maaseudulla erityisesti se oli tapana, mutta ei enää nykypäivän Japanissa.” Omista kokemuksistaan Japanin-matkoilta mies kertoi, että ”Metrossa ihmiset joko näpräsivät kännyköitä tai nukkuivat, myös seisaallaan.
Toi-96 Sähköposti 22.5.2016.
Työmatkalla voi ottaa torkut. Kuva: Pekka Korhonen.
62
sin sanoen: ei nukuta työaikana vaan matkalla töihin ja sieltä pois.”97
Nukkumisen hyvät ja huonot vaikutukset on Japanissa tunnet-tu pitkään, mutta päivällä nukahtamista koskevat asenteet ovat sielläkin eri aikoina vaihdelleet. Pitkälleen meneminen ei kui-tenkaan ole ollut yhtä hyväksyttyä kuin silmien sulkeminen pie-neksi hetkeksi.98 Edo-kaudella, noin vuosina 1600–1867, päivä- unien nukkuminen on ainakin joidenkin lähteiden perusteella ollut yleistä taiteilijoiden, maanviljelijöiden ja kauppiaiden kes-kuudessa. Päivälepo ei kuitenkaan ole ollut yleinen käytäntö vaan yksilöllinen valinta. Eroja on ollut myös ammattiryhmien välillä: käsityöläiset saattoivat lounaan jälkeen etsiä rauhallisen paikan levätäkseen parikymmentä minuuttia, mutta kaikille päivälepo ei välttämättä näyttäytynyt myönteisessä valossa.99
Esimodernin ajan ihanteena Japanissa oli aikainen ylösnou-su, pitkät työtunnit ja velvollisuuksien hoitaminen. Vuoden 1873 jälkeen työstä alettiin maksaa tehtyjen tuntien perusteella.
”Aika on rahaa” -ajattelu johti vähitellen ajankäytön kontrolloin-tiin, ja työtä pyrittiin tehostamaan vähentämällä unta aamus-ta. Monissa nukkumista käsittelevissä kirjoissa kyse onkin itse asiassa ajan säästämisestä enemmän kuin unesta. Vähemmän unta tarkoittaa tämänkaltaisessa ajattelussa samaa kuin enem-män aikaa olla aktiivinen.100
Japanilaisessa kulttuurissa suositaan aikaista heräämistä.
Aikainen ylösnousu kertoo siitä, että ihminen pystyy hallitse-maan tunteensa ja fyysiset tarpeensa ja on siten myös moraa-lisesti vahva.Aikaisin nousu voidaan yhdistää energisyyteen ja positiivisuuteen. Negatiivisten tunteiden, kuten laiskuuden ja
97 Sähköposti 2.6.2016.
98 Steger 2003, 72, 83.
99 Steger 2003, 72, 77.
100 Steger 2003, 81; 2008, 215.
63 heikkouden, kieltäminen tai ohittaminen sekä eteenpäin
katso-minen ja vahvaksi kasvakatso-minen ovat ihailtuja piirteitä. Itsekont-rolli ja laiskuudesta irti pääseminen ovat ominaisuuksia, joita arvostetaan työpaikoilla. Aikaista nousua suosittelevat lupaavat monenlaista hyvää, kuten terveyttä ja voimaa, viisautta, onnea ja kauneutta. Tärkeintä on kuitenkin oppia kontrolloimaan tun-teitaan ja halujaan. Houkutus laiskuuteen ja heikkouteen tulee kieltää, ja vastoinkäymisten kohtaaminen ja niiden voittaminen tuo positiivista energiaa. Ruumiin kultivoinnissa aikainen nou-su on ollut myös henkisessä ja uskonnollisissa mielessä tärkeää, koska se on tehokas keino opetella kieltäymyksiin.101
Nukkumiseen käytetty aika on vähentynyt Japanissa viime vuosikymmeninä.102 Monet japanilaiset ohjekirjat ja uniasian-tuntijat kiistävät sen, että ihminen tarvitsisi kahdeksan tuntia unta. Heidän mukaansa kyse on vain tiedosta, tahdosta ja pon-nisteluista. He myös kieltävät, että univaje aiheuttaisi sairauk-sia; päinvastoin, aikainen nousu tuo energiaa. Aivotutkija Mat-subara Eita esittää, ettei kahdeksan tunnin yöuni sovi, mikäli asiaa ajattelee arkijärjellä. Hän suosittelee, että aika tulisi jakaa 24 tunnin jaksoihin, jotka sisältäisivät yöunen lisäksi torkkuja.
Lyhyet torkut eivät vain korvaisi puuttuvaa unta, vaan parantai-sivat luovuutta ja toiparantai-sivat energiaa.103 Myös Japanissa on Stege-rin mukaan havaittavissa muutosta siinä, että nykyään aikaisen nousun hyötyä ei niinkään ajatella hyötynä perheelle, yhteisölle tai yhtiölle, vaan yksilön hyvinvoinnin näkökulmasta, ”omana aikana” ja lisääntyneenä vapaa-aikana, jonka voi käyttää halua- mallaan tavalla. Tässä suhteessa arvoissa on tapahtunut suuri muutos aiempaan verrattuna.104
101 Steger 2008, 228, 233.
102 Steger 2003, 65.
103 Steger 2003, 65–66; 2008, 215.
104 Steger 2008, 217.
64
Muutokset nukkumiseen liittyvissä säännöksissä ja moraa-lisissa neuvoissa liittyvät työetiikkaan, mutta myös halujen ja tunteiden säätelyyn. Työpaikoilla ei edelleenkään yleensä ole lepomahdollisuutta, ja jos kotirouva kertoo nukkuvansa päiväu-nia, tuottaa se mielikuvan vapaasta ja laiskasta elämästä etenkin verrattuna aviomieheen, joka raataa töissä. Tutkimukset kuiten-kin osoittavat, että japanilaisnaiset nukkuvat keskimäärin kaksi-kymmentä minuuttia vähemmän kuin miehet.105 Voi toki myös olla, että kuten suomalaiset emännät 1930-luvun ajankäyttötut-kimuksissa, japanilaisnaisetkaan eivät raportoi lyhyitä torkkuja.
Päiväunilla on ilmeisesti aina kompensoitu puuttuvaa unta.
Aiemmin ne eivät kuitenkaan ole olleet keskustelun kohteena.
Viime vuosina yhä useammat ihmiset, etenkin lääketieteen edus-tajat ja bisnesmiehet, ovat Japanissakin alkaneet puhua säännöl-listen päiväunien puolesta, koska niiden ajatellaan lisäävän älyk-kyyttä ja kykyä menestyä. Nykyään niitä käytetään tiedostetusti, metodina. Lisäksi saadaan lisää aikaa iltaan. Inemuri-torkuilla myös osoitetaan sitoutuneisuutta työhön: kun torkahtaa hetkeksi kesken päivän esimerkiksi kokouksessa, se on merkki vähäisestä unesta ja kotona työhön käytetystä ajasta.106
Intia: torkkuja missä vain ja milloin vain
Intiassa paljon aikaa viettänyt hollantilainen antropologi Lu-dewijk Brunt on perehtynyt maan nukkumiskulttuuriin omien kokemustensa ja esimerkiksi havainnoinnin, erilaisten tekstien ja valokuvien avulla. Hänen mukaansa nukkuminen on Inassa kuin hengittämistä: nukkua voi kaikissa mahdollisissa ti-lanteissa ja olosuhteissa. Jo lentokentälle saapuessa voi nähdä ihmisiä nukkumassa käytävillä, lattioilla ja penkeillä. Kauppiaat,
105 Steger 2003, 67, 77.
106 Steger 2003, 67, 80, 83.
65 lipunmyyjät, taksikuskit, ovimiehet ja poliisit ottavat torkkuja
tilanteessa kuin tilanteessa. Julkisilla ja avoimillakin paikoilla nukkuminen on yleistä. Brunt kertoo esimerkin miehestä, joka rautatieaseman vilkkaassa odotustilassa kaivoi laukustaan huo-van ja kävi sen päälle nukkumaan.107
Vuosia Intiassa asunut ystäväni kertoi kokemuksiaan paikal-lisesta kulttuurista. Hänen kertomansa on linjassa Bruntin ko-kemusten kanssa. Nukkua voi odotellessa, junassa tai asemilla:
Yhteiskunnan tahti on hidas, vaikka ihmisvilinää on kaik-kialla. Asioimiseen pankeissa ja virastoissa voi varata koko
107 Brunt 2008, 153, 157–159.
Päivätorkuilla Haridwarissa. Kuva: Annastiina Gylling.
66
päivän ja unohtaa hyödyttömänä kaiken kiireen. Odottelun lomassa ajan voi käyttää hyödyksi silmät ummistamalla ja kuitata univelkaa. Kukaan ei katso kummastellen, vaikka oi-kaisisi penkille julkisessa tilassa. On normaalia, että väsyttää.
Yleiset kulkuneuvot, bussit ja varsinkin junat ovat usein myö-hässä. Asuessani yli kahdeksan vuotta Intiassa en kertaakaan myöhästynyt junasta, vaikka joskus tulin asemalle puolikin tuntia sen jälkeen, kun junan piti jo olla mennyt. Pisin junan odotusaika on ollut n. 11 tuntia. Junien ja bussien odotteluai-ka menee nuokkuessa kuin siivillä. Myös itse matkustaminen menee paljolti nukkuessa. Ihmiset ovat yleisissä kulkuneuvois-sa lähellä, eikä omaa tilaa ole. Joku kulkuneuvois-saattaa antaa lupaa kysy-mättä nukkuvan pikkulapsen syliisi, kun muualla ei ole tilaa, ja nukkuvan vierustoverin kookosöljyltä tuoksuva pää painau-tuu olkapäätäsi vasten.108
Intiassa ei nukuta vain sille varatussa tilassa.Nukkua voi tuoleis-sa, autoistuoleis-sa, autojen päällä, pyörillä, riksoistuoleis-sa, jalkakäytävillä, ase-milla, kirkoissa, moskeijoissa, liikennevälineissä, penkeillä, ravin-toloissa, teattereissa. Sukupuolella on toki merkitystä, ja miesten nukkuminen julkisilla paikoilla on yleisempää kuin naisten. Nuk-kumista myös suojataan nukkumalla ryhmissä, kuten työntekijät keskenään tai äidit ja lapset yhdessä. Jatkuva melukaan ei tunnu häiritsevän nukkujia. Brunt kertoo tohtori Desaista, joka kuul-leessaan keskellä plantaasia eristyksessä sijaitsevasta bungalowis-ta totesi: ”Olisi mahdotonbungalowis-ta nukkua sellaisessa hiljaisuudessa!”109
Intialaisessa kulttuurissa länsimaiselle yllättävä asia on unen ja valveen epäselvä raja. Paitsi että nukkua voi monissa paikois-sa, myös ajallisesti nukkuminen on vähemmän säädeltyä. Nu-kahtaa voi esimerkiksi kesken keskustelun tai vierailun.
Nukku-108 Sähköpostikirje 24.8.2015.
109 Brunt 2008, 156, 159, 166, 168.
67 miselle on yleisesti hyväksytyt ajat, mutta silti kukaan ei tunnu
ajattelevan, että vain silloin tulisi nukkua. Intiassa asunut ystä-väni kertoo, että ”nukkua voi myös myyntityössä, varsinkin sil-loin, kun ei ole asiakkaita. Ja vaikka olisikin, ei haittaa, jos nuk-kuu, kun eivät he kuitenkaan mitään osta. Ja, jos ostaisivatkin, niin kyllä ne sitten herättävät.”
Nukkuminen liittyy ajankäyttöön ja vuorokausirytmiin. Yöllä tapahtuu paljon, ja esimerkiksi uskonnollisiin tilaisuuksiin osal-listuminen vaikuttaa myös nukkumisrytmiin.
Päiväunien tarpeeseen Intiassa voi omalta osaltaan vaikuttaa se, että ihmiset yleensä heräävät hyvin aikaisin. Uskonnollisesti hartaat ihmiset esimerkiksi usein heräävät aamuisin ennen viit-tä peseytymään ennen aamurukouksia ja pujaa. Aurinko nousee Intiassa aina noin kuuden jälkeen aamulla ja jo muutamassa tunnissa lämpötila varsinkin keväisin Etelä-Intiassa nousee niin korkeaksi, että nukkuminen ilman ilmastointia alkaa olla tuka-laa. Myöhään nukkumista ei yleensä myöskään katsota suopein silmin. Helposti saa laiskan maineen, jos nukkuu pidempään kuin aamuseitsemään. Myös työmatkat voivat olla pitkiä ja ruuhkat ovat yleisiä. Työmatkat isoissa kaupungeissa ja muual-lakin voivat kestää tunnista pariin tuntiin. On pakko herätä ai-kaisin, mikäli haluaa ehtiä työpaikalle ajoissa.110
Siestakulttuureista Intia poikkeaa sikäli, että vaikka siellä nuku-taan päivällä, kaupat eivät ole kiinni eikä nukkuminen ole sa-malla tavalla ajallisesti tai kulttuurisesti yhtenäistä.111
110 Sähköpostikirje 24.8.2015.
111 Brunt 2008, 153, 157–159, 166.