Häpeän tunne vaikuttaa myös naisen juomiseen. Tutkimustulosten mukaan tämä vaiku-tus näyttäytyy juomista lisäävänä vaikutuksena. Juomisesta ja häpeästä muodostui eräänlainen kierre. Seuraavassa kuviossa esitän juomiseen kohdistuvan vaikutuksen kuviona:
Kuvio 15. Häpeän tunteen juomiseen kohdistuva vaikutus.
Juominen
Juomisen li-sääntyminen
Häpeän tunteen välttely juomalla
Häpeän tunteen juomiseen kohdistuva vaikutus nousi esiin tutkimustuloksissa juomisen lisääntymisenä häpeän tunteen myötä:
”[Avioeron jälkeen –ev] Juominen lisääntyi ja oli semmonen vaihe, että mil-lään ei ollut oikein mitään väliä niin se teki lisää sitä häpeän tunnetta se, että lapsetkaan ei voineet olla mulla, ja sitä joi sitte vielä lisää, ettei tartte ajatel-la…hävetä.” H5
Esimerkissä haastateltavan naisen H5 kertomuksessa tulee ilmi häpeä tunteen juomista lisäävä vaikutus. Nainen kertoo, kuinka avioeron jälkeen juominen lisääntyi. Avioerossa vanhemmat olivat sopineet lapsien olevan molemmilla, mutta naisen juomisen vuoksi hän ei voinut pitää lapsia luonaan. Haastateltava kuvaa, kuinka tapahtumien jälkeen joi lisää, ettei tarvitsisi ajatella eikä tarvitsisi hävetä. Hävetä kenties sitä, ettei nainen ole sellainen äiti lapsilleen, kuin yleisen käsityksen mukaan pitäisi olla?
Alkoholin käytöstä ja häpeästä tulee eräänlainen kierre: nainen kokee häpeää päihdeon-gelmastaan ja siitä seuranneista asioista, esimerkiksi elämisestään erillään lapsistaan, ja käyttää alkoholia irrottautuakseen häpeästä. Juomisen seurauksena häpeän tunne kui-tenkin lisääntyy. Voidaan ajatella, että päihdeongelmasta juontuvalla häpeän tunteella on toisaalta myös päihdeongelmaa ylläpitävä merkitys:
Kuvio 16. Häpeän tunne ja juominen.
Alkoholi ja häpeän tunne kietoutuvat toisiinsa siten, että yhteenliittymästä voi olla vai-kea pyristellä irti: nainen juo ja tuntee häpeää juomisestaan. Tähän hän juo, jotta unoh-taisi tai pääsisi häpeästään irti, jolloin häpeän tunne lisääntyy, johon nainen juo. Kierre
Juominen Häpeä
on valmis. Myös Tiina Törmä (2010) on löytänyt tutkimuksessaan häpeän ja syyllisyy-den tunteisyyllisyy-den juomista lisäävän vaikutuksen. Alkoholi asettui lapsen edelle, kun nainen menetti juomisen hallinnan. Tästä seurasi syyllisyyden tunteita, jotka puolestaan lisäsi-vät juomista, jotta näistä tunteista pääsisi eroon. (Törmä 2010, 122-124.)
Niina Viholainen (2003) on tutkinut erityispedagogiikan pro gradu -tutkielmassaan yh-teisöhoidossa olevien naisten huumeriippuvuuden syntymiseen ja kehittymiseen liittyviä tekijöitä sekä tarkastellut, miten naiset kokevat toipumisen yhteisökasvatuksellisessa yhteisössä. Tutkimukseen osallistuneiden naisten kertomuksissa näyttäytyivät häpeän ja syyllisyyden tuntemukset. Häpeä ja syyllisyys nähtiin merkityksellisinä riippuvuutta ylläpitävinä tunteina. Eräs tutkittavista koki häpeän ja syyllisyyden tunteet niin voimal-lisina, että pelkäsi palaavansa kuntoutumisen polulta takaisin päihteiden käyttöön, mikä-li ei käsittemikä-lisi näitä vahvoja tunteita. (Viholainen 2003, 72-73.) Ben Mamikä-linen (2010, 60) puolestaan toteaa, että päihteiden käytön seurauksena ihminen herkästi ajautuu kiertee-seen, jossa hakee päihtymystilaa sen mukanaan tuoman helpotuksen vuoksi ja torjuak-seen häpeän, jota päihteiden käyttö kuitenkin entisestään kasvattaa. (Ks. myös Kujasalo
& Nykänen 2005, 126.)
Päihdeongelmaisen naisen häpeän tunne syntyy tutkimustulosten mukaan naisena ole-misesta, äitiydestä, läheisistä sekä työelämästä. Naisten kokema häpeän tunne ilmeni monella eri ulottuvuudella: häpeän moniulotteinen tunne näyttäytyy tunteiden, kehon sekä ajallisuuden ulottuvuuksilla. Häpeän tunne vaikuttaa puolestaan naisten elämään kokonaisvaltaisesti vaikuttamalla vuorovaikutukseen, madaltaen itsetuntoa sekä lisää-mällä juomista. Päihdeongelmasta juontavalla häpeän tunteella voidaan sanoa olevan negatiiviset vaikutukset. Luonteeltaan se on moniulotteinen ja syntyy sekä näyttäytyy naisen elämän eri osa-alueilla.
9 Pohdinta
Tutkimukseni tarkoituksena oli tarkastella häpeän tunnetta osana alkoholiongelmaisen naisen elämää. Tutkimuksessa halusin selvittää sen, miten häpeän tunne on naisten ko-kemusten mukaan syntynyt, miten häpeä ilmenee ja millaisia vaikutuksia sillä on naisen elämään. Tutkimukseen haastattelin viittä naista, joista jokainen koki suhteensa alkoho-liin ongelmallisena. Määrittely päihdeongelmaisuudesta lähti naisten omasta näkökul-masta. Haastattelujen toteuttamisen teemahaastattelun avulla koin hyväksi aineistonke-ruumenetelmäksi. Jokainen haastateltava nainen kuvasi oman elämäntodellisuutensa ja kokemustensa kautta häpeän tunnetta elämässään päihdeongelman näkökulmasta. Yleis-tettävissä olevia isoja totuuksia häpeän tunteen luonteesta ei tutkimustuloksista voida johtopäätöksinä vetää. Jokainen nainen käsittää ja merkityksellistää häpeän tunteen omista lähtökohdistaan käsin. Se, kuinka häpeän tunne ilmenee yhden naisen elämässä, voi ilmetä toisen naisen elämässä toisella tavalla. Yhteistä naisten kokemuksille kuiten-kin oli se, ettei häpeän tunne ole merkityksetön tai mitätön asia naisen elämässä, vaan se vaikuttaa siihen kokonaisvaltaisesti.
Sen lisäksi, että naiset kuvasivat oman elämäntodellisuutensa ja kokemustensa kautta häpeän tunnetta elämässään, tutkimustulokset ovat myös minun, tutkimuksen tekijän, konstruktio tuloksista. Kuten Jari Eskola ja Juha Suoranta (2008, 141-142) toteavat, teksti on aina näkökulma aiheeseen: kun yksi näkökulma avataan, samalla suljetaan toisia näköaloja. Valituilla sanoilla ja kielellä kuvaamisen lisäksi tehdään myös asioita.
Tutkimusraporttia kirjoittaessani olen pyrkinyt aukikirjoittamaan tutkijan roolia sekä erilaisia tekemiäni valintoja tutkimuksen teossa. Tutkimukseni tulee lukea tietyssä ajas-sa ja paikasajas-sa tehdyksi, omaksi konstruktioksi tutkimuajas-saiheesta. Tutkimuksen teon aloittamisesta (2008) sen valmiiksi saattamiseen (2011) meni vuosia. Pitkien taukojen aikana lähinnä muistin tutkimukseni olemassaolon, mutten sitä aktiivisesti tehnyt. Mikä-li tutkimus oMikä-lisi valmistunut aloitusvuotena, uskon, että se oMikä-lisi ollut erilainen, kuin mil-laiseksi se nyt muodostui.
Tutkimuksen teon loppusuoralla mietin, että tutkimuksessani olisin voinut keskittyä ja syventyä pelkästään esimerkiksi häpeän tunteen syntymisen tarkasteluun. Halusin
kui-tenkin häpeän tunteen synnyn lisäksi tutkia niitä häpeän ilmenemisen muotoja ja vaiku-tuksia, joiden kanssa päihdeongelmaiset naiset ovat tekemisissä elämässään. Koen, että tutkimukseni tulosten kautta saavutetaan uutta tietoa häpeän tunteesta päihdeongelmai-sen naipäihdeongelmai-sen elämässä. Osittain haastavaksi koin tuloksia analysoidessani keskittyä tutki-muskysymysten kannalta olennaisiin asioihin: aineiston laajuus ja kiinnostavuus tuntui välillä vetävän magneetin lailla minua kohti niitäkin uria, jotka eivät tutkimusongelman kannalta olleet tarkoituksenmukaisia.
Tutkijana minut pysäyttivät naisten kertomukset, koruttomat, avoimet ja koskettavat.
Lisäksi minut pysäytti naisten kokemus häpeän tunteen elämään vaikuttavasta voimasta.
Mitä pidemmälle tutkimustani tein, sitä herkemmäksi tulin naisten kertomuksiin tutus-tuessani myös omaan kirjoittamistyöhön, käyttämieni termien ja sanojen valinnoille sekä näiden valintojen mahdollisille seurauksille. Tutkimukseni osallistuu kuitenkin omalta osaltaan päihdeongelmaisista naisista käytävään keskusteluun, enkä tahdo, että se osallistuu siihen väärällä tavalla. Tutkimuksen aiheena häpeä on sensitiivinen. Se koskettelee sellaista osa-aluetta ihmisen kokonaisuudessa, johon ei haluta kajota herkäs-ti. Myös tämän vuoksi sensitiivinen ote kirjoitustyössä tuntui minusta erityisen tärkeäl-tä. Tahdon tekstilläni kunnioittaa haastattelemiani naisia ja antaa arvon heidän roh-keudelleen puhua asiasta, josta voi olla häpeällistä puhua. Tutkimukseni yhtenä tarkoituksena on myös lisätä ymmärrystä päihdeongelmiin kytkeytyvästä häpeän tun-teesta ja sen kietoutumisesta naisen elämään. Toisaalta tahdon myös viestittää ettei ole kiellettyä eikä häpeällistä puhua häpeästä.
Kirjoittaessaan tabuista Anneli Pohjola (2009, 74-76) toteaa sosiaalisten ongelmien hor-juttavan yhteiskuntaa koossapistäviä arvoperustoja ja koettelevan yhteiskuntajärjestystä.
Hitaasti muuttuvat yhteiskunnallis-kulttuuriset perusrakenteet (esimerkiksi äitiyden py-hyys ja hyvyys) määräytyvät historiallisten toiminta- ja ajattelumallien pohjalta. Käsi-tykset, jotka ylläpitävät näitä perusrakenteita, saavat mahdollisuuden muuttua vain sil-loin, kun yleinen ajattelutapojen ja ilmapiirin muutos sallivat aiemmin vaiettujen ilmiöiden käsittämisen sosiaalisina ongelmina, joihin tulisi puuttua. Tuolloin kyseessä on tabun hidas purkautuminen. (Pohjola 2009, 74-76.) Kuinka päihdeongelmaisiin nai-siin, erityisesti äiteihin, kohdistuva tabu saadaan purkautumaan? Onko se purkautunut, vai onko hidas purkautuminen vasta alkamassa? Tällä tutkimuksella toivon osallistuvani osaltani päihdeongelmaisiin naisiin kohdistuvan tabun purkamiseen. Tuomalla esiin
tabun kantajan yksilöllisiä näkemyksiä häpeän tunteesta ja sen vaikutuksista tuon sa-malla esiin niiden hiljaisten äänen, joiden elämäntilanteeseen esimerkiksi sosiaalityön keinoin useasti pyritään vaikuttamaan. Tutkielmaa tehdessäni olen pohtinut, onko päih-deongelmaan kiinteästi kietoutunut häpeän tunne sosiaalinen ongelma? Puututaanko sosiaalityön keinoin häpeän tunteen seurauksiin, kuten esimerkiksi eristäytymiseen ja yhteiskunnan ulkoreunoille jäämiseen? Onko niin, että sosiaalityön keinoin pyritään vähentämään häpeää? Onnistutaanko tässä? Näen, että häpeän tunne kytkeytyy sosiaali-siin ongelmiin ja niiden ratkaisupyrkimyksosiaali-siin monimutkaisena kokemusten, erilaisten tunteiden, vuorovaikutuksen ja todellisuuden tulkintojen yhteenkietoutumana.
Koen, että tutkimukseni on ajankohtainen. Sosiaalityö liikkuu marginaaleissa, erilaisilla normaaliuden ja epänormaaliuden rajapinnoilla, joihin myös päihdeongelmat sijoittuvat.
Päihdeongelmat ja näistä juontuvat muut sosiaalisiksi ongelmiksi määriteltävät vaikeu-det lisääntyvät yhteiskunnassa, jolloin tärkeäksi seikaksi nousee kuulla kokemuksia heiltä, joita nämä ongelmat koskettavat. Erilaisia palveluja kehittäessä niiden käyttäjien omakohtaisilla kokemuksilla, tunteilla ja näkemyksillä tulisi olla entistä suurempi mer-kitys.
Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän pohtimaan mielenterveys- ja päih-detyön kehittämistä vuoteen 2015. Suunnitelma on koottu kansalliseen mielenterveys- ja päihdesuunnitelmaan. Siinä suositellaan kokemusasiantuntijoiden 8 ja vertaistoimijoi-den9 osallistumista mielenterveys- ja päihdepalveluiden suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin sekä näiden lisäämistä. Tavoitteena on, että palvelujärjestelmä kykenisi jat-kossa yhä paremmin ottamaan huomioon asiakkaiden tarpeet. (Mielenterveys- ja päih-desuunnitelma 2009, 20.) Tässä tutkimuksessa viisi naista kertoo elämästään päihdeon-gelmasta juontuvan häpeän tunteen näkökulmasta. Esimerkiksi häpeän tunteen laajamittaiset vaikutukset yksilön elämään ja hyvinvointiin tulisi ottaa huomioon enemmän päihdetyötä kehitettäessä, mutta myös huomioida häpeän tunteen merkitys yleisemminkin sosiaalityön työkäytännöissä.
8 Kokemusasiantuntija on henkilö, jolla on omakohtaista kokemusta mielenterveys- ja/tai päihdeongelmista joko itse niistä kärsivänä, toipuneena, omaisena tai läheisenä.
(Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009, 20.)
9 Vertaistoimija on henkilö, joka omaan kokemukseensa pohjautuen toimivat palvelujär-jestelmässä asiakkaan hoidon tukena, esimerkiksi vertaistukihenkilönä. AA-toiminta on esimerkki vertaistukitoiminnasta. (Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009, 20.)
Sosiaalityö sekä päihdetyö liikkuvat tunteiden maailmassa. Tunteista erityisesti häpeän tunne usein nimetään päihdeongelmaan vahvasti vaikuttavaksi tunteeksi (ks. esim.
Kaufman 1993, 4.) Tämän lisäksi se on läsnä myös muussa sosiaalityössä. Myös tämän vuoksi koen tutkimukseni aiheen sekä perustelluksi että ajankohtaiseksi. Häpeän tunnet-ta päihdeongelmaisen naisen elämässä ei ole paljon tutkittu. Tästäkin näkökulmastunnet-ta tarkasteltuna näen tutkimukseni olevan ajankohtainen. Se kertoo oman tarinansa viiden suomalaisen alkoholiongelmaisen naisen elämästä häpeän tunteen näkökulmasta. Tut-kimuksen kautta toivon lukijalle avautuvan häpeän tunteen kokonaisvaltaisuuden naisen elämässä. Lisäksi toivon, että tuomalla ilmi viiden naisen subjektiivisia näkemyksiä häpeän tunteesta elämässään, tuon ilmi ja näkyvämmäksi myös ne yhteiskunnalliset ja kulttuuriset vanhat myyttiset arvot, normit sekä uskomukset, joiden ristipaineessa päih-deongelmainen nainen kamppailee yrittäessään mahduttaa itseään ja identiteettiään tie-tynlaiseen yhteiskunnalliseen hyvän naiseuden raameihin. Kun nainen ei päihdeongel-mansa vuoksi tuohon raamiin oikealla tavalla asetu, hän kokee häpeää. Häpeän tunteen syntyminen, ilmeneminen sekä sen seuraukset koetaan yksilöllisesti, mutta sen alkujuu-ret ovat monimutkaisissa yhteiskunnallisessa, kulttuurisessa sekä historiallisessa kehi-tyksessä.
Eri sosiaalisten käytäntöjen häpeää synnyttävien keinojen avulla voidaan lujittaa yhteis-kunnallisia valtasuhteita. Häpeää tuottamalla pyritään ehkäisemään mahdollinen protes-tin esiinnousu. Vallan näkökulmasta keskeistä on kysymys, ketkä ovat alttiita häpeälle ja ketkä siitä vapautettuja. (Lehtinen 1998, 42; Lehtinen 1995, 8-9; Ronkainen 1999, 136.) Synnyttämällä häpeän tunteita, jotka mykistävät ja eristävät kokijaansa saadaan myös tehokkaasti estettyä mahdollinen vastustus. Häpeän tunteen vallassa ollessaan yksilö kokee oman eriarvoisen asemansa toisaalta oikeutettuna ja sellaisena, että hän ansaitsee tuntea näin.
Miksi alkoholiongelmainen nainen kokee häpeää tämän tutkimuksen tulosten mukaan?
Mitkä ovat häpeän tunteen lähteet naisten kokemuksissa? Ensimmäinen tutkimuskysy-mykseni haki vastausta sille, miten päihdeongelmaisen naisen häpeän tunne syntyy.
Tutkimustulosten mukaan suurimmaksi tekijäksi häpeän tunteen synnyssä nousee päih-deongelmaisena naisena ja äitinä oleminen. Päihdeongelmaisen naisen kokema häpeän tunne naiseudesta saa alkunsa oman ongelmansa tiedostamisesta: tiedostaminen syntyi
joko omien pohdintojen kautta, oman puolison tai työpaikan esimiehen kautta. Häpeän tunne syntyi myös naisen tiedostaessa, ettei hän ole kuin ”normaali suomalainen nai-nen”.
Häpeän tunne syntyy tutkimustulosten mukaan myös äitiydestä. Häpeän tunteen lähtee-nä toimivat äitien tulkinnat heidän lastensa lapsuuden kokemuksista. Tämän lisäksi lap-set olivat merkityksellisiä häpeän tunteen synnyssä myös siten, että naisessa heräsi ajoittaisia häpeän tunteita, kun hän kohtasi jo aikuiset lapsensa. Lapsi toimi eräänlaisena muistuttajana äidille. Raittiin jakson jälkeen juomaan retkahtaminen synnytti myös hä-peän. Äitiyden kautta tarkasteltuna päihdeongelmaisen naisen häpeän tunne syntyi myös viranomaisten puuttumisen kautta sekä sen käsityksen kautta, joka naisilla oli normaa-lista ja hyvästä äitiydestä. Viranomaiset olivat äitien elämässä mukana lastensuojeluvi-ranomaisten muodossa. Kokemus saattoi olla hyvin häpeällinen, kokemus tarkkailun alla olemisesta vailla sananvaltaa tai puheoikeutta. Lisäksi itsensä vertaaminen yleisesti ajateltuun ja kulttuurisesti sisäistettyyn hyvän äidin ideaaliin synnytti myös naisissa häpeän tunteita. Sen juuret ovat kaukana historiassa, naiseen kohdistuvissa normeissa, myyttisissä arvoissa sekä asenteissa. Rikkoessaan näitä vuosisatoja vanhoja perinteitä nainen kokee häpeää.
Tutkimustulosten mukaan naisten häpeän tunne syntyy myös suhteessa lähimmäisiin, kuten puolisoon, ystäviin ja sukuun. Häpeän tunne puolison kautta tarkasteltuna syntyi naisen subjektiivisesta kokemuksesta, että hän pilaa omalla päihteiden käytöllään puo-lisonsa elämän. Tämän lisäksi puolison huomauttelu naisen juomisesta tai juomisen kieltäminen herätti myös häpeän tunteen. Puolison huomauttelu naisen juomisesta koet-tiin myös häpäisevänä. Tämän lisäksi nainen vertasi omaa alkoholinkäyttöään puolison alkoholin käyttöön, ja oman erilaisuutensa havaittuaan hänellä syntyi häpeän tunne.
Lisäksi puolison ehdottama tai toteuttama ero synnytti häpeän tunnetta.
Ystävyys- ja sukulaissuhteet eivät olleet tutkimustulosten mukaan vapaana häpeän tun-teiden synnyltä. Ajatus siitä, että joku itselle merkityksellinen ihminen tietäisi naisen päihdeongelmasta, synnytti häpeän tunteen. Lisäksi nainen saattoi katsoa itseään ikään kuin toisten silmillä ja nähdä itsensä huonona ja hävettävänä. Myös toimiminen huma-lassa esimerkiksi sukujuhlissa synnytti häpeää jälkikäteisenä tunteena naisten ajatellessa omaa humalaista käytöstä. Naiset kokivat myös häpeän tunteita liittyen jo hävinneisiin
ihmissuhteisiin, joiden päättymisen he yhdistivät omaan alkoholin käyttöönsä. Läheis-ten lisäksi häpeän tunteen lähteenä toimii myös työelämä. Työelämä häpeän tunteen synnyssä liittyy naisen kokemukseen huomautuksista ja hoitoonohjauksesta paljastumi-sen kokemukpaljastumi-sena.
Toinen tutkimuskysymys, miten häpeän tunne ilmenee, jakaantuu tutkimustuloksissa kolmeen eri ilmenemisen ulottuvuuteen: tunteiden ulottuvuuteen, keholliseen ulottuvuu-teen sekä ajalliseen ulottuvuuulottuvuu-teen. Tunteiden ulottuvuudella häpeän tunne ilmenee eri tunteiden kautta ilmiasunsa saavana kokemuksena. Häpeä näyttäytyi naisten kertomuk-sissa lamaannuttavana, pelon tunteena, leimaavana, minää arvioivana, vihana sekä posi-tiivisia piirteitä saavana tunteena. Häpeän lamaannuttavuus pysäyttää kokijansa ja estää toiminnan. Pelko puolestaan näyttäytyi pelkona oman päihdeongelman paljastumisesta ja tätä kautta päihdeongelmaisen kategoriaan leimautumisesta. Häpeän tunne näyttäytyi myös tunteena siitä, että naisen otsassa olisi leima tämän päihdeongelmaisuudesta. Hä-peän tunne sai naisten kertomuksissa myös arvottomuuden, huonouden ja minuutta rik-kovan ilmiasun. Vihan tunne puolestaan näyttäytyi raivokohtauksina sekä sanallisena aggressiivisuutena, jotka voidaan tulkita myös vastapuheena häpeälle ja leimatulle iden-titeetille. Myönteiset ulottuvuudet häpeän tunteessa liittyivät esimerkiksi naisen koke-mukseen häpeän tunteesta kasvattavana ja omaa kuntoutumista motivoivana tekijänä.
Kehollinen ulottuvuus häpeän tunteen ilmenemisessä jakaantuu sisälle sidotun häpeän tunteen kokemukseen sekä ulkoisesti näkyvään. Sisälle sidottu häpeän tunne ilmeni ko-kemuksena naisen sisälle jumittuneesta tunteesta, josta ei pääse eroon. Ulkoisesti näky-vä häpeän tunne puolestaan näyttäytyi erilaisina kehollisina reaktioina, kuten punastu-misena ja käsien tärinänä. Häpeän tunne on moniulotteinen tunne. Se oli tutkimustuloksissa löydettävissä myös ajalliselta ulottuvuudelta. Häpeän tunne paikal-listuu ajallisella ulottuvuudella kokemuksiin häpeän tunteen vaihtelevuudesta sekä kau-sittaisuudesta. Lisäksi häpeän tunne oli löydettävissä menneisyys-nykyisyys -akselilta.
Häpeästä oli tutkimustuloksissa löydettävissä myös niin sanottu perushäpeän tunne, joka paikallistui naisten sisälle.
Kolmannessa tutkimuskysymyksessä pyrin selvittämään, miten häpeän tunne vaikuttaa päihdeongelmaisen naisen elämään. Tutkimustulosten mukaan häpeän tunne vaikuttaa yksilön vuorovaikutukseen, itsetuntoon sekä juomiseen. Yksilön vuorovaikutukseen
vaikuttaessaan häpeä aiheuttaa sosiaalisuuden katoamista sekä eristää yksilön. Yksilö eristyi konkreettisesti kotinsa seinien sisälle, mutta myös henkisellä tasolla muista ihmi-sistä ja vuorovaikutuksesta. Päihdeongelmasta juontuva häpeän tunne eristää yksilön, kun yksilö toimii niitä yhteiskunnassa vallitsevia normeja ja arvoja vastaan, joiden kaut-ta normaaliutkaut-ta rakennekaut-taan ja tuotekaut-taan. Tutkimustuloksissa kävi ilmi myös naisten kokemukset häpeän tunteen vaikutuksesta hoitoon hakeutumisessa. Naiset kokivat hä-peän tunteita hakeutuessaan hoitoon, ja hoitoonhakeutuminen saattoi hidastua paljonkin häpeän vuoksi. Kuinka tähän haasteeseen pystytään jatkossa vastaamaan?
Häpeän tunne vaikuttaa myös yksilön itsetuntoon sitä madaltavasti: yksilö kokee huo-nommuutta itsestään ja masennusta. Huonommuuden tuntemus voi syntyä yksilön ver-ratessa itseään entiseen minäänsä, joka ei vielä kamppaillut päihdeongelman kanssa.
Lisäksi tutkimustuloksissa kävi ilmi häpeän tunteen juomista lisäävä vaikutus: juomi-sesta ja häpeän tunteesta muodostui naiselle itseään ruokkiva jatkuvan pahan olon kehä.
Voivatko nämä edellä kuvatut häpeän tunteen vaikutukset samalla olla myös yksilön keinoja ja yrityksiä välttää häpeän tunnetta?
Seuraavassa kuviossa olen kuvannut häpeän tunnetta kokonaisvaltaisena ilmiönä:
Naiseus Vuorovaikutus
Äitiys Itsetunto
Läheiset Juominen
Työ
Synty Ilmeneminen Vaikutus
Kuvio 17. Häpeän tunne alkoholiongelmaisen naisen elämässä.
Kuviossa 17 olen esittänyt häpeän tunteen alkoholiongelmaisen naisen elämässä. Kuvi-ossa näkyy häpeän tunteen syntymisen lähteet. Häpeän tunne ilmenee, eli se koetaan eri tavoin, ja näitä tapoja olen tarkastellut eri ulottuvuuksien kautta. Näiden ulottuvuuksien
Tunteet
Keholli-suus
Ajallisuus
leikkauskohtaan sijoittuu naisten kokema perushäpeä. Häpeän tunteen vaikutukset nai-sen elämään näkyvät myös kuviossa. Tutkimukseen osallistuneiden naisten päihdeon-gelmasta kokema häpeä syntyi naisen elämän eri osa-alueilla. Kokemus häpeästä on yksilöllinen kuten myös sen vaikutukset. Joillekin tutkimukseen osallistuneille naisille häpeän kokemukset olivat osa jokapäiväistä elämää; toisille häpeän tunteet liittyivät vahvimmin menneisyyden tapahtumiin. Jokainen nainen merkityksellistää häpeän ko-kemukset yksilöllisesti. Minut yllätti häpeän tunteen tietynlainen kokonaisvaltaisuus naisen elämässä: päihdeongelmaisen naisen häpeän tunne syntyy naisen elämän eri areenoilla. Lisäksi häpeän tunteen vaikutukset yllättivät rankkuudellaan.
Häpeän tunteesta oli löydettävissä sekä sen sosiaalisia että yksilön sisäiseen maailmaan liittyviä elementtejä. Häpeän tunne koetaan yksilöllisesti. Sen synnyssä, ilmenemisessä sekä vaikutuksissa on löydettävissä myös sosiaalinen ja vuorovaikutuksellinen ulottu-vuus. Häpeän tunne tapahtuu suhteessa johonkin: suhteessa entiseen minään, suhteessa minään nyt, suhteessa tärkeisiin ihmisiin ja suhteessa tuntemattomiin kadulla. Voidaan sanoa, että häpeän tunne on moniulotteinen ilmiö, joka paikallistuu sekä yksilön sisäi-siin kokemuksisäi-siin että myös yksilön vuorovaikutukseen ympäröivän yhteisön tai yhteis-kunnan kanssa. Voidaan myös sanoa, että häpeän tunne on omanlaisensa konstruktio, joka tämän tutkimuksen kontekstissa ilmenee siten, kuin tutkimustuloksissa on esitetty.
Häpeän vaikutukset ovat samalla myös naisten antamia merkityksiä häpeän kokemuksil-leen.
Jatkotutkimuksen kannalta kiinnostavaa voisi olla tutkia sitä, miten esimerkiksi sosiaali-työn käytännöissä häpeä näyttäytyy. Puhutaanko siitä, näkyykö sitä, onko se siinä, tun-nistetaanko sitä? Tämä tutkimus käsittelee häpeän tunteen kokemusta haastattelemieni naisten elämässä nyt, mutta myös heidän menneisyydessään. Tutkimus ei keskity sii-hen, kuinka häpeän tunteesta päästään ylitse tai se voitetaan. Tutkimukseen osallistu-neiden naisten kokema häpeän tunne saattoi olla aktiivinen koko ajan. Toisaalta se saat-toi liittyä menneisyyteen ja sen tapahtumiin. Kohtaamassani tutkimuskirjallisuudessa käsiteltiin eri keinoja voittaa häpeä (mm. Malinen 2010). Mielenkiintoista olisikin tutkia sitä, kuinka päihdeongelmainen pääsee häpeän tunteestaan ylitse ja minkälainen merki-tys tällä on yksilön elämänkokonaisuuteen. Pääseekö yksilö häpeästään ylitse ja millä keinoin tämä tapahtuu? Muuttaako häpeä muotoaan tai muuttuuko sen merkitys naisen elämän jossain vaiheessa?
Häpeän tutkiminen myös ilmiön tasolla kiinnostaa: millaisia kytköksiä häpeästä ja val-lasta on löydettävissä, ja millaisia sidoksia ja kytköksiä piilee marginalisaation ja häpe-än tunteen välillä? Tätä tutkimusta tehdessä virisi useita kiinnostavia kysymyksiä ja ihmettelyjä.
Minua miellyttää Pattisonin (2000) vertaus häpeän tunteesta sipulina: häpeän tunne koostuu toisiinsa kietoutuneista, kiinnittyneistä ja limittäisistä kerroksista kuten sipuli, mutta myös irrallisista ja toisistaan erillään olevista merkityksistä ja käsityksistä. Ei ole olemassa tiettyä pysyvää, objektiivista ydintä häpeän ilmiölle. Jotkut häpeän elementit esiintyvät joissain tapauksissa, toisessa tapauksessa taas toiset. (Pattison 2000, 39.) Jo-kainen siivu, joka häpeän sipulista kuoritaan, valottaa omalta osaltaan tuota monimut-kaista tunnetta. Vaikka häpeän tunteella on yksilöiden arkielämässä positiivisiakin kai-kuja, voidaan tämän tutkimuksen tulosten perusteella todeta, että päihdeongelmasta juontuva häpeän tunne on kipeä kohta kokijalleen ja sillä on negatiivisiksi luonnehditta-via seurauksia yksilön elämään.
Jos aloittaisin tutkimukseni teon tänään, pyrkisin saattamaan tutkimuksen valmiiksi no-peammin, kuin sen valmiiksisaattamiseen on nyt mennyt aikaa. Toisaalta ajoittaisista epätoivon kirjon vaihtelevista tunteista huolimatta koen, että tutkimuksen tekeminen näiden vuosien saatossa on ollut minulle silmiä avaavaa, tunteita herättävää, opettavaa, kasvattavaa ja uusia ajatuksia sekä erityisesti uusia kysymyksiä synnyttävää. Se on ollut ylös-alas kiitävä kyyti tunteiden vuoristoradalla. Sen nyt päättyessä oloni on hiukan pöllämystynyt: Mikä matka!