Invasiivista eli kajoavaa verenpaineen mittausta käytetään yleisesti tehohoito-potilaan hoidon vasteen ja verenkierron riittävyyden arvioinnissa. Vaikeissa verenkierron häiriötiloissa NIBP eli mansettiverenpaine on epäluotettava. Te-hohoitopotilaan vointi voi muuttua äkillisesti. Suuri osa tehohoitopotilaista kär-sii jossain vaiheessa verenkiertovajauksesta, joten verenpaineessa tapahtu-vien muutosten seuraaminen ja nopea havaitseminen ovat tärkeää. Voinnissa tapahtuvien muutoksiin kuuluu verenkierrontarkkailu ja tämän myötä verenpai-netason seuranta. Invasiivinen verenpaineen mittaaminen toteutetaan valti-moon sijoitetun kanyylin avulla, ja mittaus tapahtuu verisuonesta mittausantu-riin kulkevan nestepatsaan avulla. Mittaus mahdollistaa jatkuvan ja reaaliaikai-sen verenpaineen mittaamireaaliaikai-sen sekä verinäytteidenottamireaaliaikai-sen. Invasiivireaaliaikai-sen ve-renpaineen seuranta tapahtuu monitorin kautta. Painekäyrä näkyy monitorissa punaisena pulsoivana aaltoiluna ja numeraalisesti (kuva 1). Painekäyrässä käyrän huippu kuvaa yläpainetta ja alin kohta alapainetta. Keskikohta käy-rässä on keskivaltimopaine eli MAP. Keskivaltimopaineen tulisi olla vähintään 60–65 mmHg. Keskivaltimopainetta seuraamalla taataan elintärkeille elimille riittävä verenkierto ja hapensaanti, sekä seurataan vasoaktiivisten lääkkeiden vastetta. Mittaustulosten arviointi ja ymmärtäminen vaativat kliinisen fysiolo-gian sekä anatomian osaamisen soveltamista. Arvioinnissa otetaan huomioon potilaan normaalitilanne, potilaan sairauden vaikeusaste, kokonaistilanne sekä
annettu lääkehoito ja käytössä olevat hengityslaitteet, jotka voivat vaikuttaa mittaustuloksiin. (Louhela & Naapuri 2017, 126–132; Ritmala-Cástren 2017, 125.)
Kriittisesti sairaiden tehohoitopotilaiden verenpaineen invasiivinen mittaami-nen on kliinisesti perusteltua mahdollisimman luotettavan hemodynamiikan seurannan saavuttamiseksi. Kirurgisten potilaiden invasiivisen verenpaineen seuranta on perusteltua, jos potilaalla on taustalla riskitekijöitä tai kyseessä on monimutkainen toimenpide. (Bora & Niguyen 2021.) Invasiivisen verenpai-neen mittaamisen tavoitteena on pystyä ennakoimaan uhkaavia ongelmia sekä reagoida nopeasti hoidon tehoon ja vaikuttavuuteen (Louhela & Naapuri 2017, 125).
Lehman ym. (2013) analyysi samanaikaisesti mitatuista invasiivisesta ja non-invasiivisesta verenpaineparista osoitti, että non-invasiivinen verenpaine yliar-vioi systolisen verenpaineen hypotension aikana. Tulokset osoittivat, että hy-potensiivisiin systolisiin non-invasiivisiin verenpainelukemiin liittyi korkeampi munuaisvaurioiden riski ja kuolleisuus. Non-invasiivisen ja invasiivisen systoli-sen verenpaineen mittausten välillä on kliinisesti merkittäviä eroja. Tämän vuoksi invasiivinen verenpaineen seuranta tulisi olla ensisijainen mittausme-netelmä tehohoidossa olevillapotilailla.
Kuva 1. Painekäyrän monitorointi
Jos monitorilla ei näy luotettavaa painekäyrää, tarkistetaan, onko potilaan kä-den asennolla vaikutusta painekäyrään ja onko painepussissa tarpeeksi pai-netta. Tarkistetaan myös hanat sekä mittauslinjan aukiolo. Kanyyli ja letkuston huuhtelu tulee myös varmistaa. Jos letkusto ei huuhtoudu, voidaan letkusto tällöin aspiroida ruiskulla kolmitiehanan kautta. Jos aspiroitaessa ei tule verta letkustoon, kanyyli on tukossa. (Lapin sairaanhoitopiiri 2016.)
Kouz ym. (2020) perehtyivät tutkimuksessaan siihen, että luotettavan valtimo-painekäyrän saamiseksi on ymmärrettävä valtimopaineen mittausperiaate. Vii-dellä vaiheella saadaan mahdollisimman luotettava aaltomuoto. Ensimmäi-senä vaiheena on valita tarkoin kanyylin sijainti, toisena oikeanlainen valtimo-kanyyli, kolmantena kanyylin asennus, neljäntenä anturin sijoittaminen oike-aan kohtoike-aan ja anturin nollaus sekä viidentenä käyrän laadun tarkistus.
3 ARTERIAPAINESETIN VALMISTELU JA KÄYTTÖ 3.1 Välineistö
✓ Yksi kertakäyttöinen leikkausliina steriiliä pöytää varten
✓ Neulankuljetin ja sakset tai suturaatiosetti
✓ Kiinnityslanka
✓ Kiinnittyvä reikäliina 50x60cm, jolla rajataan kanyloitava alue
✓ Steriilit taitokset
✓ Injektioneula 22G, musta, ihopuudutusta varten
✓ Lidocain ihonpuudutukseen
✓ Ruiskut 5- ja 10 ml
✓ Arteriakanyyli
✓ Kiinnityskalvot
✓ Neula 18G, punainen
✓ Ihon desinfektioaine
✓ Tehdaspuhtaat kuitutaitokset ja suojakäsineet
✓ NaCl 0,9 liuos 500–1000 ml ja painepussi
✓ Suljettu paineenmittaussetti, joka täytetään NaCl-liuoksella
✓ Monitorointiin tarvittavat moduulit ja liitäntäkaapelit yksikön monitorin mukaan
✓ Paineanturiteline
✓ Kaarimalja ja teippiä käden asennon tukemiseksi
✓ Vuodesuoja vuodolta suojaamiseen
✓ Lääkärille; steriilit suojakäsineet, kirurginen suu-nenäsuojain ja hius-suoja
✓ Hoitajalle: kirurginen suu-nenäsuojain ja tehdaspuhtaat suojakäsineet.
Kuva 2. Välineistöä steriilillä pöydällä.
Lääkäri asettaa valtimokanyylin potilaalle ja hoitaja avustaa toimenpiteessä, kanyyli voidaan kiinnittää joko ompelemalla tai kanyylin kiinnitykseen tarkoite-tulla kalvolla (Lapin sairaanhoitopiiri 2016).
3.2 Painesetin valmistelu
Arteriapainesetin valmisteluun tarvitaan valmiiksi kasattu letkusto, NaCl- liuos, kiinnityslevy ja painepussi (kuva 3). Paineenmittaussetti avataan ja mittausse-tin kaikki liitoskohdat tarkistetaan ja kiristetään. NaCl-pussi laitetaan paine-pussin sisään. Tässä vaiheessa ei vielä painepussiin laiteta painetta. Letkusto yhdistetään NaCl-pussiin, kammio täytetään 1/3 osaan ja rullasulkija avataan.
Kuva 3. Arteriapainesetin letkusto, painepussi ja NaCl 500 ml
Letkuston täyttö aloitetaan avaamalla ennen anturia oleva kolmitiehana il-malle, jolloin letkusto alkaa täyttyä. Kolmitiehana täytetään, suljetaan ja laite-taan korkki paikoilleen. Anturissa oleva ilmaushana suljelaite-taan potilaan suun-taan ja Easy Vent -tulppaa (oranssi korkki) löysätään. Anturiosa täytetään il-maushanaa (huuhtelulaitteen sininen muoviosa) puristamalla. Letkustoa täytyy tarkkailla, ettei sinne jää ilmakuplia. Easy Vent -tulppa kierretään kiinni ja il-maushana käännetään Off-asentoon tulppaa kohden. Setti käännetään kä-sissä ylösalaisin ja punainen hana suljetaan potilaaseen päin. Huuhtelu puris-tetaan auki, ja ruisku aspiroidaan täyteen nestettä. Tämän jälkeen käännetään punainen hana kiinni anturille. Naputtelemalla ruiskua varovasti ilma nousee ruiskun yläosaan ja mäntä painetaan takaisin pohjaan. Tämä toistetaan, jos ruiskuun jää ilmaa. Loput nestelinjasta täytetään puristamalla huuhtelulaitetta.
Nestelinjaa täytettäessä tulee tarkkailla, että näytteenottokohta täyttyy hyvin nesteellä. Setti tarkistetaan vielä kerran ja poistetaan mahdolliset ilmakuplat.
Painepussiin laitetaan 250–300 mmHg paine. Tällöin huuhteluvirtaus on 3–4 ml/h. (Lapin sairaanhoitopiiri 2016; Louhela & Naapuri 2017, 126–132.)
3.3 Arteriakanyylin laitto
Lääkäri asettaa valtimokanyylin steriilisti potilaan valtimoon (kuva 4.) Jos lää-käri ompelee kanyylin paikalleen, tulee hoitajan oikaista käsi neutraaliasen-toon ennen ompelua. Päivystyksessä ja teho-osastolla suositellaan kanyylin ompelemista paikalleen (Lapin sairaanhoitopiiri 2016).
Värttinävaltimo (arteria radialis) on yleisin kanyloitava valtimo. Värttinävaltimo on helppo kanyloida tarvittaessa myös kesken leikkauksen. Värttinävaltimoon kanyloitaessa on hyvä selvittää rinnakkaissuonituksen riittävyys kyynärvalti-moon (arteria ulnaris). Tämä tehdään varotoimenpiteenä, mikäli värttinäval-timo tukkeutuisi kanyloinnin komplikaationa. Rinnakkaisverenkierron arvioin-nissa voidaan käyttää Allenin testiä, ultraäänitutkimusta tai pulssioksimetria.
Yläraajoista voidaan kanyloida myös olkavarsivaltimo (arteria brachialis) tai kainalovaltimo (arteria axillaris). Alaraajoihin kanyloitaessa yleisimmin käyte-tään reisivaltimoa (arteria femoralis) (Hiekkanen & Rimpiläinen 2020.) Vasta-aiheita valtimokanyloinnille ovat paikallinen infektio, palovamma, tromboosi, Raynaudin oire (valkosormisuus), Buergerin tauti (tukkotulehdus) tai poik-keavuudet pistokohdan suonen anatomiassa. (Kouz ym 2020; Hiekkanen &
Rimpiläinen 2020).
Kuva 4. Arteriakanyyli potilaan värttinävaltimossa
Allenin testillä arvioidaan käden verenkierron riittävyyttä. Allenin testi on yksin-kertainen kliininen koe, johon ei tarvitse koneita ja sen voi suorittaa missä vain. Kuitenkaan negatiivinen tulos ei takaa sitä, että paikalliseen verenpuut-teeseen liittyvää ongelmaa ei tulisi. Jos potilaalla on perifeerinen valtimosai-raus tai diabetes, suositellaan verenkierron arviointia ultraäänitutkimuksella.
Allenin testissä potilaan käsi kohotetaan alustasta ja käsi laitetaan nyrkkiin.
Samaan aikaan hoitaja painaa sormin kyynär- ja värttinävaltimoa. Kun potilas avaa nyrkin, kämmenen tulisi olla kalpea. Kun paine vapautetaan kyynärvalti-mon päältä, tulisi käden verenkierron palautua alle viidessä sekunnissa. Jos käden verenkierto ei tässä ajassa palaudu, on kyynärvaltimon verenkierto riit-tämätön. Tällöin on suositeltavaa jättää värttinävaltimo kanyloimatta ja asettaa kanyyli johonkin toiseen valtimoon. (Hoppu 2020.)
3.4 Painesetin käyttöönotto
Arteriakanyyli kiinnitetään huolellisesti paineenmittaussettiin. Lääkäri aspiroi ja huuhtelee arterialinjan. Arteriakanyyli peitellään läpinäkyvällä kiinnityskalvolla, joka mahdollistaa pistoskohdan tarkkailun. Kanyyli merkitään selvästi, että se erottuu, jotta siihen ei laitetta laskimoon tarkoitettuja nesteitä tai lääkkeitä. Pai-neenmittaussetti yhdistetään paineenmittauskaapeliin. Paineenmittauskaapeli yhdistetään joko suoraan perusmoduulin punaiseen pistokkeeseen tai kak-soisliitinkaapelin vasempaan porttiin. Kun paineenmittaussetti on yhdistetty monitoriin, tulisi monitoriin piirtyä punainen käyrä. Jos mittaus onnistuu ja mo-nitorille piirtyy pulsoiva punainen käyrä, kanyyli kiinnitetään teipeillä potilaalle tai lääkäri ompelee kanyylin paikalleen. Painepussissa on oltava riittävä 300 mmHg paine koko ajan, jolloin arteriakanyyliin saadaan aikaan 3–4 ml/h jat-kuva virtaus kanyylin auki pitämiseksi. Potilaan tietoihin tulee kirjata kanyylin sijainti, kanyylin asettamisen päivämäärä ja kellonaika. Luotettavaa mittausta varten on arteriapainesettiin määritettävä 0-piste. Tämä piste sijaitsee neljän-nen kylkiluuvälin ja keskikainalolinjan risteyskohdassa. Paineanturin ilmaus-hanan tulee olla samassa tasossa 0-pisteen kanssa. Väärä taso antaa virheel-lisiä verenpainelukemia. Nollalinja määritetään niin, että paineanturin ilmaus-hana suljetaan potilaaseen päin kiinni ja Easy Vent -tulppa löysätään ilmalle avoimeksi. Nollataan arteriakanyyli monitorin ohjeiden mukaisesti. Tämän jäl-keen suljetaan ilmaushana ilmalle kääntämällä se takaisin alkuasentoon ja
kierretään tulppa kiinni. Tarkistetaan vielä, että monitorissa näkyy verenpaine-käyrä ja arvo. Arteriapainesetti mittaa nyt invasiivista verenpainetta potilaasta.
(Lapin sairaanhoitopiiri 2016; Hoppu 2020.)
3.5 Komplikaatiot ja niiden ehkäisy
Potilasturvallisuus käsitteenä tarkoittaa sitä, että potilas saa oikean ja tarvitse-mansa hoidon mahdollisimman pienin haitoin. Hoidon turvallisuuteen kuuluu hoidon- ja lääkehoidon turvallisuus sekä laiteturvallisuus. Suunnitelmallinen ja järjestelmällinen potilaiden hoitoa edistävä toimintatapa luo potilasturvallisuus-kulttuurin perustan. (THL 2021).
Terveydenhuoltolain momentissa 8 § Laatu ja potilasturvallisuus todetaan:
”Terveydenhuollon toiminnan on perustuttava näyttöön ja hyviin hoito- ja toi-mintakäytäntöihin. Terveydenhuollon toiminnan on oltava laadukasta, turval-lista ja asianmukaisesti toteutettua” (Terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326, 8§).
Verisuonikanylointiin liittyy komplikaatioita, niiden seuranta sekä ehkäisy ovat tärkeää. Yleisin komplikaatio kanylointiin liittyen on infektio. Kanyylien kautta leviää infektioita, koska niitä käytetään jatkuvasti. Hyvä aseptiikka on erittäin tärkeää kanyylia käsiteltäessä ja laitettaessa, näin ehkäistään yleisimpiä komplikaatioita parhaiten. Valmiiden toimenpidevälinesettien käytöllä on myös todettu olevan infektioita vähentävä vaikutus erilaisten suonikanyylien ja katet-rien laiton yhteydessä. Infektion ilmetessä kanyyli tulee aina poistaa. Vaka-vana komplikaationa saattaa potilaalla ilmetä yleisinfektio eli sepsis, noin puo-lella sepsispotilaista ei ole kuitenkaan kanyylin paikallisinfektiota. Kanyloinnin seurauksena voi valtimoon syntyä tukoksia ja huuhtelun yhteydessä ilma- sekä verihyytymiä. Myöskin vakava, harvinainen kanyyliin liittyvä komplikaatio on mahdollinen aivoveritulppa. (Kokki & Ritmala-Cástren 2017, 22–25; Ruotti-nen 2017, 488; HiekkaRuotti-nen & RimpiläiRuotti-nen 2020; Ray-Barruel ym. 2019.)
Valtimokanyloinnin mahdollinen komplikaatio voi myös olla letkuston tai ka-nyylin irtoaminen tai rikkoutuminen. Tämä voi aiheuttaa jopa 500 ml verenvuo-don minuutissa. Letkustoon liittyviä komplikaatioita voidaan ehkäistä sillä, että
letkustoa täytettäessä tarkistetaan aina letkuston liitokset. Valtimokanyyli tulee aina merkitä selkeästi, että se erottuu laskimokanyylista. Valtimokanyylista ei saa annostella lääkeaineita koska lääkeaine ei ehdi laimenemaan verivirrassa ja tämä aiheuttaa kudostuhoa. Punktoitua kohtaa tulee seurata tarkoin, ja raa-jojen tuntoa tulee seurata punktion aiheuttamien hermovaurioiden varalta.
(Kokki & Ritmala-Cástren 2017, 22–25.)
3.6 Näytteenotto
Jatkuvan valtimonpaineenmittauksen linjasta voidaan ottaa verinäytteitä ja esi-merkiksi verikaasuanalyysi (kuva 5.) Valtimoverinäytteestä saadaan nopeasti tietoa kriittisessä tilassa olevan potilaan tilanteesta. Ennen verikaasuanalyysin ottamista kädet desinfioidaan ja laitetaan hanskat käteen sekä näytteenotto-alue puhdistetaan denaturoidulla alkoholilla. Linjastosta poistetaan infuusio-nestettä, jotta näytteenottokohtaan saadaan puhdasta valtimoverta. Arteria-astrup ruiskuun vedetään näytteenottokohdasta verta rauhallisesti 2 millilitraa.
Astrup-ruisku korkitetaan ja ruiskusta otetaan ilmat pois. Veri työnnetään män-nästä korkkiin ja ruiskua pyöritellään ja lämmitellään kämmenien välissä, jotta ruiskussa oleva hepariini sekoittuu vereen. Näyte säilyy 10 minuuttia. Hyyty-nyttä verta ei pystytä analysoimaan.
Kuva 5. Astrup näytteenotto letkustosta
Verikaasuanalyysista saadaan nopeasti tietoa happoemästasapainosta ja ku-dosten hapetuksesta. Arvojen tulkinta on hoidon kannalta tärkeää, jotta osa-taan hoitaa ja arvioida potilaan tilaa ja happoemästasapainosta johtuvia häiri-öitä elimistössä. (Lönn 2017, 70–72.)
4 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TAVOITE
Työn tarkoituksena on tuottaa näyttöön perustuvaa sekä tutkittuun ja tieteelli-seen tietoon pohjautuvaa digitaalista opetusmateriaalia. Opinnäytetyön tavoit-teena on edistää terveydenhoitoalan opiskelijoiden osaamista arteriapaine-setin oikeaoppisesta ja potilasturvallisesta valmistelusta sekä käytöstä.
5 TOIMINNALLISEN OPINNÄYTETYÖN PROSESSI
5.1 Toiminnallinen opinnäytetyö ja kehittämistarpeen tunnistaminen Toiminnallisia opinnäytetöitä tehdään yleisesti ammattikorkeakoulussa palve-luiden kehittämiseen ja tuotekehitysprosesseihin. Kehittämisen toiminnallinen kohde voidaan valita oman koulutusohjelman ammatillisen sisällön mukaisesti.
Toiminnallisena työnä toteutetaan kokonaisuus, joka vastaa johonkin ammatil-liseen tarpeeseen, tällainen työ voi olla esimerkiksi opas, ohje, esite tai video.
Myös toiminnallisessa opinnäytetyössä tulee olla tutkimuksellinen perusta, jonka tarkoitus vaihtelee käytännön ja työn tavoitteiden mukaan. Lopullisen tuotoksen ja siihen liittyvän prosessin tulisi näyttää opiskelijan kykyä eritellä ammatillisia ja tutkimuksellisia tietoja sekä taitoja, esimerkiksi vaihtoehtoja, va-lintojen asettamista, ongelmanratkaisua sekä kokonaisuuden arviointia oman alan käytäntöjen tuntijana. (Vilkka 2021.)
Toiminnallisessa opinnäytetyössä toimintasuunnitelma tehdään lähinnä siksi, että opinnäytetyön tavoitteiden ja idean tulisi olla harkittuja, tiedostettuja ja pe-rusteltuja. Toimintasuunnitelman tulisi vastata kysymyksiin: mitä, miten ja miksi tehdään? Toiminnalliseen osuuteen liittyvät ratkaisut tulisi perustella aiemmilla tutkimuksilla ja lähdeaineistolla. Toiminnallisessa opinnäytetyössä esitetään ammatillisella käytännöllä ja sitä koskevalla teoriapohjalla omaa asi-antuntijaosaamista. Opinnäytetyön toteutuksessa olisi tärkeää huomioida, että
opinnäytetyö on ammatillisesti kiinnostava, kohderyhmälle jollakin tavalla mer-kittävä sekä alan ammattilaisille hyödyllinen. (Vilkka 2021; Vilkka & Airaksinen 2003, 26–27, 157–159.)
Opinnäytetyön toteutus lähti liikkeelle opiskelijoiden kiinnostuksesta toteuttaa opinnäytetyö toiminnallisena opinnäytetyönä. Ensimmäinen ajatus oli lähteä toteuttamaan opetusvideo hoidollisesta toimenpiteestä, koska molemmat opis-kelijat kokivat opetusvideoiden olleen heille itselleen hyödyllisiä oppimisen vä-lineitä.
Lähdimme kartoittamaan Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulun tarvetta ajankohtaiselle digitaaliselle opetusmateriaalille. Lopullinen opinnäytetyön aihe valikoitui Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun tarpeesta saada ope-tusvideo arteriapainesetin oikeaoppisesta valmistelusta ja käytöstä. Opinnäy-tetyömme aihe ja lopputuotteena syntynyt video olivat mielestämme ajankoh-taisia ja terveydenhoitoalan opiskelijoille merkittäviä, koska tehohoidon ja etä-opetuksen tarve on covid-19 viruksen ilmaantumisen vuoksi kasvanut.
5.2 Kirjallisuuskatsaus toiminnallisen opinnäytetyön tukena
Tiedonhankinta on prosessi, joka alkaa tiedontarpeen määritellyllä. Prosessin pituus ja vaiheet riippuvat tehtävän laajuudesta. (Diakin kirjasto 2021).
Kuvailevaa kirjallisuuskatsausta voidaan luonnehtia yleiskatsaukseksi, jonka tarkoituksena on tiivistää aikaisempia tutkimuksia. Se on yksi kirjallisuuskat-sauksen perustyypeistä ilman tarkkoja sääntöjä. (Salminen 2011).
Tässä toiminnallisessa opinnäytetyössä tiedonhaun ja opetusvideon toteutuk-sen tukena hyödynnettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauktoteutuk-sen keinoja. Näin saa-tiin tarpeellinen teoriapohja toiminnallisen työn tueksi, jotta työn lopullinen tuo-tos saatiin vastaamaan sen tarkoitusta ja tavoitetta.
Tiedonhankinta toteutettiin hakemalla lähteitä sähköisesti tietokannoista ja manuaalisesti aihekirjallisuudesta. Opinnäytetyössä käytetty aineisto kerättiin tieteellisistä tietokannoista ja näyttöön perustuvista hoitotyön artikkeleista. Tie-donhakuun käytettiin Medic-, Cinahl- sekä PubMed-tietokantaa.
Tiedonhakutaulukossa (liite 1) nähdään käytetyt hakusanat, saadut osumat sekä työhön valikoitujen lähteiden määrä. Tiedonhausta rajattiin ulkopuolelle yli 10 vuotta vanhat julkaisut ja muut kuin suomen- ja englanninkieliset tulok-set. Myös maksulliset aineistot ja AMK-tasoiset työt rajattiin pois.
Taulukko 1.
Sisäänottokriteerit Poissulkukriteerit
Alle 10 vuotta vanha julkaisu Yli 10 vuotta vanha julkaisu
Suomen tai englanninkielinen julkaisu Muut vieraskieliset julkaisut
Vähintään ylemmän AMK-tasoiset opinnäy-tetyöt, Pro gradut, tieteelliset artikkelit
AMK- tasoiset opinnäytetyöt
Maksuton aineisto Maksulliset aineistot
Tiedonhaun sisäänotto- ja poissulkukriteerit
Haun tuloksista rajaus tehtiin otsikoiden perusteella. Tuloksista valittiin tar-kempaan tarkasteluun ne, jotka otsikon perusteella liittyivät olennaisesti opin-näytetyön aiheeseen (taulukko 1). Suomenkielisiä tuloksia opinopin-näytetyön ai-heeseen liittyen ei juurikaan hakukoneilla löytynyt, joten tutkimustaulukkoon valikoitui pääosin englanninkielisiä tutkimuksia. Tiedonhaussa otsikon perus-teella avatuista ja luetuista lähteistä soveltui lopulta opinnäytetyöhön käytettä-väksi Pubmedista viisi lähdettä, Cinahlista yksi ja Medicista yksi, joista tehtiin tutkimustaulukko (Liite 2). Aineistonkeruuta toteutettiin myös manuaalisesti et-simällä aihekirjallisuutta. Muiden hakujen yhteydessä löydettiin myös sattu-manvaraisesti muutamia käyttöön soveltuvia tieteellisiä hoitotyön artikkeleita.
5.3 Opetusvideo
Digitalisaatio voidaan nähdä opetus- ja oppimisprosessia rikastuttavana ja te-hostavana tekijänä. Digitalisaatio mahdollistaa myös pedagogiikan kehittämi-sen (Humaloja, ym. 2017. 98). Opetusvideon sisällössä tulee olla selkeästi, tarkasti ja informatiivisesti ne asiat, jotka videon nimessäkin ovat. Opetusvi-deon ei tulisi olla liian pitkä, ja kaikki ylimääräinen asia on hyvä karsia vide-osta pois. Guon ym. (2014) toteutetussa empiirisessä tutkimuksessa “How Vi-deo Production Affects Student Engagement: An Empirical Study of MOOC Videos” analysoitiin 6,9 miljoonaa MOOC- videon katselukertaa. Tutkimuksen lopputulosten perusteella lyhyet opetusvideot ovat koettu mielekkäämmiksi kuin pitkät. Laadukas äänenlaatu, selkeä puhe ja hyvä vuorovaikutus paranta-vat videon toimivuutta. Hyvä opetusvideo motivoi opiskelijaa ja havainnollistaa opittua asiaa. Laadukkaan opetusvideon sisältö on rytmitetty hyvin ja videon aloitus, asiasisällön esittäminen sekä lopetus on hyvin huomioitu. Opetusvi-deota pitäisi pystyä kelaamaan edestakaisin, pysäyttämään se tiettyyn koh-taan sekä katsomaan useampaan kerkoh-taan. (Mehtälä 2016; Guo ym. 2014).
Opinnäytetyössä pyrittiin siihen, että lopullinen työ ja sen lopputuotos tukivat mahdollisimman hyvin opinnäytetyön tarkoitusta ja tavoitetta. Opetusvideon tuli soveltua tilaajan tarpeisiin, eli videon tuli olla sisällöltään luotettava sekä teknisesti opetuskäyttöön soveltuva. Hyvän opetusvideon ei tulisi olla liian pitkä, joten alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen karsittiin materiaalia pois videosta. Laadukkaassa opetusvideossa äänenlaatu, selkeä puhe ja hyvä vuorovaikutus parantavat videon toimivuutta, joten teimme ääniraidat erikseen hyvällä mikrofonilla. Huomioimme videossa rytmityksen sekä tauotukset, ettei video etene liian nopeasti. Video kuvattiin vaiheittain, ja osaa videoleikkeistä hidastettiin, jotta katsoja kerkeää paremmin sisäistää näkemänsä. Videota pystyy kelaamaan edestakaisin, pysäyttämään ja katsomaan useampaan ker-taan.
5.4 Opetusvideon suunnittelu, toteutus ja arviointi
Opetusvideon suunnittelu ja toteutus on tehtävä huolella. Tavoitteena on saada opetuskäyttöön soveltuvaa materiaalia, joka pohjautuu faktaan ja tie-toon. Kirjan sekä videon tekemisen prosessit ovat melko samanlaisia. Näissä on oltava selvät tavoitteet, molemmat vaativat tiedon hallintaa ja asiaan pereh-tymistä. Videon tekemisessä on kolme vaihetta: ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu idea, lähtökohta tai visio, joiden pohjalta edetään toiseen vaiheeseen, jossa kirjoitetaan pienistä palasista kokonaisuus eli käsikirjoitus. Kolmannessa vaiheessa kuvatusta materiaalista muodostetaan kokonaisuus, josta syntyy vi-deo. (Pirnes 2018.)
Video kuvattiin syyskuun alussa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Kot-kan kampuksen minisairaalan tiloissa, ja videolla käytetyt välineet sekä tarvik-keet saatiin työn tilaajalta käyttöön. Videon käsikirjoitus koottiin opinnäytetyö-hön käytettyjen lähteiden pohjalta. Videossa käytiin jokainen vaihe yksitellen läpi. Videon tekijät kertovat myös ääneen eri työvaiheet. Näin arteriapaine-setin valmistelusta ja käytöstä muodostuu mahdollisimman tarkka sekä realis-tinen käsitys katsojalle. Videolla kiinnitettiin erityistä huomiota riittävään valais-tukseen ja äänen- sekä kuvanlaatuun. Kuvaajana ja toimenpiteen suorittajana videolla toimi kumpikin opinnäytetyön tekijöistä. Videon leikkauksesta, editoin-nista ja lopulliseen muotoon saattamisesta vastasivat molemmat opiskelijat.
Video esitettiin tilaajalle ja palautteen perusteella videota vielä muokattiin.
Kaikki työvaiheet kuvattiin erikseen lyhyinä videoina, näin ollen videoleikkeistä ei tullut liian pitkiä ja palautteen saatuamme saimme helposti muokattua vi-deota. Kuvaukset etenivät kirjoitetun käsikirjoituksen (liite 3) mukaan. Videon leikkaus- ja editointi vaiheessa muokattiin käsikirjoituksesta muutamia kohtia, muuttamatta kuitenkaan käsikirjoituksen sisältöä. Videon leikkaamiseen ja edi-tointiin käytimme ilmaiseksi saatavilla olevaa Shotcut-ohjelmistoa. Lähetimme työn tilaajalle ensimmäisen raakaversion videosta, joka sisälsi aloitusdiat sekä pelkän videon, ilman ääniraitoja, kuvia tai tekstejä. Raakaversiossa oli kuiten-kin kaikki oleellinen sisältö, joten tilaaja pystyi antamaan palautetta jo tässä vaiheessa. Saadun palautteen pohjalta kävimme vielä uudestaan minisairaa-lassa kuvaamassa videota. Video kuvattiin ja kasattiin alusta lähtien lyhyinä
kohtauksina, joten videon muokkaaminen tilaajan toiveiden pohjalta oli mah-dollista ilman koko videon uudelleen kuvaamista.
Opetusvideo kuvattiin käsikirjoituksen mukaisessa järjestyksessä kohtaus ker-rallaan. Tämä auttoi paljon editointivaiheessa. Kohtaukset olivat näin valmiiksi oikeassa järjestyksessä, kun ne siirrettiin editointiohjelmaan. Hyvän käsikirjoi-tuksen pohjalta oli helppoa tehdä jokaiseen videoleikkeeseen myös oma ääni-raita. Äänitimme ääniraidat erikseen Audacity-ohjelmalla sekä hyvällä mikrofo-nilla, jotta äänenlaatu olisi mahdollisimman hyvä ja selkeä. Lisäsimme 30 ää-nitettyä ääniraitaa videoon editointivaiheessa, ja kuvattujen videoiden ääni-raidat mykistettiin. Lopuksi videoon lisättiin myös taustalle ilmainen musiikki-raita, joka ladattiin YouTube Studiosta. Lopullinen video koostuu 36 videoleik-keestä ja kuvasta sekä 30 ääniraidasta ja taustamusiikkiraidasta.
Toisen asteen koulutukseen kuuluu ammatillinen koulutus, jonka tarkoituk-sena on kehittää ammatillista osaamista työelämää varten ja tukea työllisyyttä sekä elinikäistä oppimista. Liikkuvaa kuvaa on hyödynnetty oppimisessa jo pit-kään. Tekniikan kehityttyä nykytasolle, on opetusvideoiden käytöstä tullut päi-vittäinen osa opetusta. Pedagogisen strategian mukaan videot voidaan jakaa kolmeen osaan: vastaanottavaiseen katseluun, videoiden tekemiseen ja on-gelmanratkaisuun. Vastaanottavaisen videon päätehtävä on tiedon välittämi-nen. Opiskelija voi katsoa videoita haluamistaan ja tarvitsemistaan asioista sekä tarvittaessa pysäyttää, kelata ja katsoa videon useaan kertaan. Yksi pe-dagogisen strategian opetuskäytön muoto on videoiden tekeminen, opiskelijat oppivat tekemällä videomateriaalia itse. Kolmannessa osassa eli ongelmanrat-kaisussa käytetyt videot ovat suunniteltu selittämään ja ratkaisemaan ongel-matilanteita. (Pirnes 2018.)
Opetusvideon tilaajana toimi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun terveys-alan ja ensihoidon koulutusyksikön hoitotyön lehtori. Valmis video lähetettiin työn tilaajalle ja tilaajalta pyydettiin videosta palautetta. Saadun palautteen mukaan opetusvideo soveltui sellaisenaan opetuskäyttöön, ja se oli tilaajan mielestä todella selkeä laadultaan. Opinnäytetyön tarkoitus ja tavoite oli
mie-lestämme näin saavutettu koska, opetusvideo täytti sille ennalta asetetut kri-teerit ja pääsi opetuskäyttöön. Saadun palautteen pohjalta onnistuimme mie-lestämme yhdistämään teoriatiedon käytännön ammatillisiin taitoihin. Opin-näytetyö oli ammattilaisille hyödyllinen, ajankohtainen ja kiinnostava sekä koh-deryhmälle merkittävä. Onnistuimme mielestämme täyttämään myös meille asetetut tavoitteet opinnäytetyön tekijöinä.
6 POHDINTA
Opinnäytetyön aiheena oli arteriapainesetin valmistelu ja käyttöönotto. Koska työ toteutettiin toiminnallisena, teimme arteriapainesetin valmistelusta ja
Opinnäytetyön aiheena oli arteriapainesetin valmistelu ja käyttöönotto. Koska työ toteutettiin toiminnallisena, teimme arteriapainesetin valmistelusta ja