Interventio - Etäteknologiaa sisältävän kuntoutuksen vaikutukset kuntoutujien fyysiseen aktiivi

Tämä tutkimus on prospektiivinen kohorttitutkimus, jossa tarkastellaan intervention eli etäteknologiaa sisältävän kuntoutuksen vaikutusta kuntoutujien fyysiseen aktiivisuuteen. Interventio sisältää Peurungassa tai työpaikalla toteutuvaa tavanomaista ryhmäkuntoutustoimintaa, jonka rahoittaa joko Kela tai työnantaja. Kuntoutujat osallistuvat jollekin kolmesta kuntoutuskurssista:

sydän-, TULES- tai KIILA-kuntoutuskurssi. TULES- ja sydän-kuntoutus on harkinnanvaraista lääkinnällistä kuntoutusta ja KIILA-kuntoutus ammatillista kuntoutusta.

Tavanomainen kuntoutuskurssitoiminta

Kunkin kuntoutusryhmän kuntoutus sisältää ohjattua kuntoutusta yhden tai viiden vuorokauden jaksoissa kolmen kuukauden välein (KUVIO 1). Kuntoutujat, joilla kuntoutus toteutuu etäkuntoutuksena, kukin kuntoutusjakso kestää yhden vuorokauden ja toteutuu työpaikan tiloissa Kuntoutus Peurungan toimesta. Kuntoutuksen maksaa tällöin työnantaja. Kelan laitoskuntoutujilla kuntoutusjaksot ovat viisipäiväisiä ja toteutuvat Kuntoutus Peurungan tiloissa. Kokonaisuudessaan kuntoutus kestää sydän- ja TULES-kuntoutujilla yhdeksän kuukautta (Kela 2016b). KIILA-kuntoutus eroaa näistä kursseista pidemmän ajanjaksonsa (1-1,5 vuotta) ja työpaikkayhteyksiensä kautta.

Kuntoutujan tilanteen arviointiin sisältyy muista ryhmistä poiketen suunnittelukokous sekä työpaikkakäynti ennen edellä kuvatun kuntoutusjakson käynnistymistä. Kuntoutusjakson päättymisestä, noin kahden kuukauden päästä KIILA-kuntoutujilla on vielä yksi päätöskäyntikerta.

Varsinainen kuntoutus sisältää samaan tapaan kolme yhden tai viiden vuorokauden jaksoa ryhmäkuntoutusta, noin yhdeksän kuukauden aikana (KIILA-kuntoutus Peurungassa 2016). Tästä laajemmasta interventiosta tässä tutkimuksessa on analysoitu 0-6kk väliltä saatu data (KUVIO 1).

KUVIO 1. Intervention sisällön sijoittuminen aikajanalla. Tutkimuksessa analysoitiin interventiosta 0-6kk osuus, joka on merkitty kuvioon harmaalla.

Interventioiden sisältö on Kuntoutus Peurungan henkilökunnan toteuttamaa kuntoutusta, jota säätelee Kelan laitoskuntoutusstandardit (Kela 2016b). Kuntoutus noudattaa Hyvää Kuntoutuskäytäntöä.

Kuntoutusksessa tavoitellaan kuntoutujan työ-, opiskelu- ja/tai toimintakyvyn parantamista tai ylläpitämistä sekä osallisuuden ja aktiivisuuden lisäämistä kuntoutujalle merkityksellisissä toiminnoissa. Kunkin kuntoutujan yksilölliset kuntoutustavoitteet laaditaan yhdessä kuntoutujan kanssa tavoitteiden asettamiseen suunnitellun asteikon (GAS) kautta. Kuntoutus on moniammatillista aktivoivaa ryhmäkuntoutusta, joka sisältää toiminnallista harjoittelua sekä tiedon, tuen ja ohjauksen antoa liittyen elämänhallintaan ja sairauden itsehoitoon. Kuntoutus sisältää tutkimukset alussa ja lopussa, sekä kurssin aikana ryhmässä tapahtuvaa terapeuttista harjoittelua sekä ryhmäkeskusteluja (Kela 2016b). Ohjattujen kuntoutusjaksojen välille kuntoutettavat saavat ohjeita omatoimiseen kuntoutustoimintaan.

Etäteknologiavälitteinen kuntoutus

Poiketen tavanomaisesta kuntoutuksesta kuntoutujat saivat omatoimijakson aikana etäteknologian kautta lisäohjausta viikkotehtävien muodossa sekä liikunta-aktiivisuuden omaseurantamahdollisuuden. Etäteknologiavälitteisen kuntoutuksen ajoittuminen suhteessa tavanomaiseen kuntoutukseen on esitetty kuviossa 1. Etäteknologiana on aktiivisuusranneke (Polar A360, Polar Electro Oy) sekä tablettitietokone. Tabletin kautta kuntoutujilla oli pääsy Movendos-viestintäalustalle (Movendos Oy) sekä aktiivisuusrannekkeen dataa analysoivaan Polar Flow-ohjelmaan (Polar Electro Oy). Movendoksen kautta kuntoutujat saivat ohjaajiltaan viikottaisen tehtävän, joka liittyi liikuntaan tai muihin terveyden ja hyvinvoinnin osa-alueisiin. Myös etäteknologian kautta saatu ohjaus ja neuvonta täytti Kelan laitoskuntoutusstandardit, mutta siinä toteuttajana oli kuntoutushenkilökunnan lisäksi tutkimushenkilökunta. Fyysisen aktiivisuuden mittari mittasi mm. henkilön kokonaisaktiivisuutta, sydämen sykettä sekä unen määrää ja laatua.

Aktiivisuusmittarin tiedot olivat nähtävissä kuntoutujille itselleen (omaseuranta) sekä ohjaajalle Polar Flow-ohjelman kautta. Kuntoutujat saivat opastuksen teknologian käyttöön kuntoutuksen alussa ja tarvittaessa tukea kuntoutuksen aikana.

32 6.2 Tutkittavat

Tutkittavat olivat työikäisille suunnattujen kuntoutusryhmien kuntoutujia. Osalla kuntoutus toteutui laitoskuntoutuksena Peurungan kuntoutuslaitoksessa ja osalla työpaikallaan etäkuntoutuksena. Sekä laitos- että etäkuntoutujat oli jaettu kolmenlaisiin kuntoutuskursseihin: sydän-, TULES- ja KIILA-kuntoutukseen.

Kelan kuntoutuskurssien kuntoutujien muodostama populaatio

Kelan (2016b) avo- ja laitosmuotoisen kuntoutuksen standardin mukaan kuntoutuskurssille osallistujat valitsee Kela kuntoutujien lähettämistä hakemuksista. Kurssille vaatimuksena on lääkärin B-lausunto ja suositus kurssitoimintaan sekä KIILA-kuntoutuksessa myös lähiesimiehen täyttämä selvityslomake (Kela 2016b). Kurssista riippuen valinnalle on joitain erityiskriteereitä, joita on kuvattu seuraavaksi kurssikohtaisesti. Yhteen kuntoutusryhmään valikoidaan 7-10 henkilöä.

Etäkuntoutuksena työpaikalla toteutuvaan kuntoutukseen kuntoutujat valikoi työnantaja (UPM), joka osti palvelun Kuntoutus Peurungalta. Etäkuntoutujat on edelleen jaettu kolmeen kurssiin (sydän, TULES ja KIILA) kurssikohtaisten vaatimusten mukaisesti tutkimushenkilökunnan toimesta.

Sydänsairaiden kurssit on tarkoitettu henkilöille, jotka sairastavat sepelvaltimotautia tai sydämen vajaatoimintaa. Kurssille osallistuvilla sepelvaltimotautia sairastavilla kuntoutujilla on lisäksi riskitekijöitä (tupakointi, kohonnut verenpaine, veren korkea rasvapitoisuus, diabetes, liikunnan vähäisyys ja lihavuus), toimintaa rajoittava angina pectoris -oire tai sydäninfarkti-, ohitusleikkaus- tai pallolaajennustaustaa. Sydämenvajaatoimintaan voi liittyä sydänsairaus tai läppäleikkaus (Kela 2017b; Kela 2017c).

Tuki- ja liikuntaelin sairaiden kurssit eli TULES-kurssit on tarkoitettu henkilöille, joilla on diagnosoitu tuki- ja liikuntaelin sairaus. Oireet voivat sijaita selässä, niskassa, hartiassa, yläraajassa tai alaraajan suurissa nivelissä (polvi, lonkka, nilkka). Oireiden tulee olla kestänyt yli 3kk. Kuntotujan tulee olla motivoitunut työ-, opiskelu- tai toimintakykynsä parantamiseen ja hänen katsotaan

hyötyvän kuntoutuskurssin tarjoamasta moniammatillisesta aktivoivasta ryhmäkuntoutuksesta (Kela 2017d; Kela 2016d).

KIILA-kuntoutus on tarkoitettu työssäolevien henkilöiden työkyvyn parantamiseksi ja työelämässä pysymisen tukemiseksi. Kuntoutukseen soveltuu henkilö, joka on työsuhteessa tai yrittäjä, jonka sairaus alentaa työkykyä. Sairauden ajatellaan voivan aiheuttaa lähivuosina työkyvyn heikentymistä siinä määrin, että kuntoutujan ansiomahdollisuudet tulevat olennaisesti heikentymään. Tätä arvioidaan työsuorituskyvyn, kuormittuneisuuden kokemuksen ja työkykyä heikentävien terveysongelmien muodossa. Työterveyshuollon ja työpaikan apukeinot on todettu riittämättömiksi.

Kuntoutus sisältää yhteistyötä työterveyshuollon ja työpaikan kanssa (Kela 2017a; Kela 2016c).

Etätekonologiaa sisältävää kuntoutusta saaneiden tutkimusjoukko

Ajankohdan perusteella tutkimukseen sopivien kurssien osallistujille tarjottiin mahdollisuus tutkimukseen osallistumiseen. Tutkittavilta pyydettiin henkilökohtainen suostumus tutkimukseen osallistumisesta ja mahdollisen kieltäytymisen kohdalla kuntoutujalla oli oikeus osallistua tavanomaiseen kuntoutukseen normaaliin tapaan. Tutkimukseen osallistujien sisäänottokriteerinä oli ATK:n ja etäteknologiasovelluksen itsenäinen hallinta perustasolla, mutta kokemattomuus ei ollut poissulkukriteeri, koska interventio sisälsi teknologian ohjausta. Poissulkukriteerejä sen sijaan olivat toimintakykyä oleellisesti rajoittavat sairaudet (TULES, kognitio ja muisti).

Tutkimusjoukon koko. Tutkimus oli osa laajempaa hanketta, johon kuntoutujia valikoitui mukaan 78. Tavanomaisen kuntoutuksen lisäksi etäteknologiaa käytettiin osana kuntoutusta 46 kuntoutujalla ja nämä etäteknologian käyttäjät valikoituivat tähän tutkimukseen. Riittävästi dataa saatiin lopulta 36 henkilöltä; 14 sydänkuntoutujalta, 14 tuleskuntoutujalta ja 8 kiilakuntoutujalta. Heistä muodostui tutkimusjoukko. Kuntoutuspaikan suhteen lajiteltuna alkuperäisessä kuntoutujajoukossa 21 kuntoutujan kuntoutus tapahtui työpaikalla (etäkuntoutus) ja 25 kuntoutujaa sai kuntoutuksensa Peurungan kuntoutuslaitoksessa. Lopulta aktiivisuusdataa saatiin 16 etäkuntoutujalta ja 20 laitoskuntoutujalta. Kuntoutujien datan päätyminen analyysiin on kuvattu kuviossa 2. Dataan liittyvät poissulkukriteerit perusteluineen on kuvattu kappaleessa 6.4.

KUVIO 2. Kuntoutujien datan valikoituminen analyysiin ja tutkimusjoukon muodostuminen.

Demografiset tekijät lähtötilanteessa. Etäteknologian avulla kuntousta saaneiden kuntoutujien ikä vaihteli 36 ja 63 ikävuoden välillä, ollen keskimäärin 50.5 vuotta (SD 8.5) (Taulukko 1). Miehiä oli kuntoutujista 58% ja naisia 42% (Taulukko 2). Suurimmalla osalla ryhmästä oli korkeintaan toisen asteen koulutus, ammattikoulun ollessa yleisin koulutustaso (38%) (Taulukko 2). Suurin osa (79%) oli kokopäivätyössä, mutta miltei viidesosa poissa työelämästä (Taulukko 2). Sivilisäädyn osalta enemmistö, 68%, eli avio- tai avoliitossa (Taulukko 2).

Terveys ja työkyky lähtötilanteessa. Kuntoutujat arvioivat työkykynsä olevan skaalalla 0-10 (0= ei työkykyinen) keskimäärin 6.4 (SD 2.3). Arvoja annettiin nollasta yhdeksään (Taulukko 1). Sairauksia

kuntoutujilta selvitettiin lähtötilanteessa avoimella kysymyksellä. Kohonnut verenpaine oli yleisin itse ilmoitettu sairaus, jota ilmeni 7.8% vastauksissa. Sepelvaltimotauti ja astma imoitettiin 5.2%

vastauksista ja diabetes, nivelrikko sekä psoriasis 2.6% vastauksista. Näiden lisäksi löytyi pienempi osuuksia ADD:tä, fibromyalgiaa, selkärankareumaa, aneyrysmaa, uniapneaa, allergiaa, välilevysairauksia ja sydämen liikalyöntisyyttä. Kuntoutujien keskimääräinen vyötärönympärys oli 99cm (SD 11.5) (Taulukko 1). Käypähoitosuosituksen (Painoindeksi ja vyötärön ympärys 2010) mukaan tämä keskiarvolukema viittaa merkittävään vyötärölihavuuteen sekä miehillä lievään ja naisilla huomattavaan terveyshaittaan.

Elämänlaatu lähtötilanteessa. Kuntoutujat arvioivat elämänlaatuaan WHOQRL-bref kyselyllä, jonka eri osa-alueiden raakapisteiden keskiarvot vaihtelivat 13.9-15.1 välillä asteikolla 4-20 (Taulukko 1). Testistössä vertailukelpoinen asteikko on 0-100, 100 pisteen kuvatessa parasta mahdollista elämänlaatua osa-alueella (Luoma & Sainio 2013). Kuntoutujien elämänlaadun keskimääräiset raakapisteet muunnettuna 0-100 asteikolle olivat; fyysinen elämänlaatu 25/100, psyykkinen elämänlaatu 31/100, sosiaalinen elämänlaatu 69/100 ja ympäristö 25/100. Fyysisen osa-alueen vastaukset vaihtelivat laajimmalla skaalalla; 19-100 pistettä. Muissa vaihteluväli oli kapeampi; alimmat arvot vaihtelivat välillä 31-44, kun taas ylimmät 94-100. Kaikkien osa-alueiden osalta kuntoutujien keskiarvot jäivät viitearvojen alapuolelle eli kuntoutujien keskimääräinen elämänlaatu oli heikentynyt väestön keskiarvoon verraten (Vaarama ym. 2010). Sosiaalinen elämänlaatu koettiin vahvimmaksi, muiden jäädessä selkeästi heikommiksi.

Fyysinen aktiivisuus lähtötilanteessa. Kuntoutuksen alkaessa kuntoutujat liikkuivat 5h 38min (SD 1h 17min) vuorokaudessa, määrien vaihdellessa kuntoutujien välillä 2h 18minuutista 9h 32minuuttiin (Taulukko 1). Suurin osa tästä, keskimäärin 4h 20min (SD 1h 14min), oli kevyttä aktiivisuutta.

Liikunnan minäpystyvyyden arvot 0-100 kuvasivat henkilöt varmuutta liikuntatavoitteissa pysymiseen haastavissa tilanteissa. Pistemäärän 100 tarkoittaessa kuntoutujan kokevan pystyvänsä erittäin hyvin pysymään tavoitteessaan ko. tilanteessa. Kaikissa haastetilanteissa keskimääräinen vastaus (44.7-58.9/100) kuvasi keskinkertaista pystyvyyttä liikuntatavoitteissa pysymiseen (Taulukko 1). Kyselyn tilanteessa, jossa liikunnan lisäksi arjessa olisi paljon muuta tekemistä, kuntoutujat antoivat vastauksia suurimmalla vaihteluvälillä (4-88) ja niihin sisältyi selkeästi

heikompia arvoja kuin muiden osa-alueiden vastauksissa. Kuntoutujat kokivat siis pystyvänsä pitäytymään liikuntatavoitteissaan keskinkertaisesti, mutta osalla muu tekeminen haastoi eniten pystyvyyttä. Koetulle liikuntamotivaatiolle lähtötilanteessa kuntoutujat saivat antaa arvoja 0 ja 4 välillä, arvon 4 kuvatessa erittäin vahvaa kuvausta omasta tilanteesta ja 0 kuvatessa yhteyden puuttumista. Kuntoutujien keskimääräiset arvot eri liikuntamotivaation lähteille vaihtelivat 0.9-3.4 välillä (Taulukko 1). Vahvin liikuntamotivaation lähde oli liikunnan merkityksellisyys (3.4/4) ja toiseksi vahvin liikunnan hauskuus ja hyöty (3.1/4). Heikoin lähde oli paine liikkumiseen (0.9/4).

TAULUKKO 1. Tutkimusjoukon (n=36) tarkastelu lähtötilanteessa aktiivisuuden, sosiodemografisen rakenteen, vyötärönympäryksen, koetun elämänlaadun, koetun työkyvyn, liikuntamotivaation lähteen ja liikunnan minäpystyvyyden tunnuslukujen kautta.

n M SE SD Vaihteluväli [min, max]

37 Liikuntamotivaationa

hauskuus ja hyöty

36 3.1 0.1 0.6 [2.0, 4.0]

Liikuntamotivaationa paine 36 0.9 0.1 0.9 [0.0, 3.0]

n=määrä; M= keskiarvo; SE= keskiarvon keskivirhe; Md=mediaani; SD= keskihajonta

TAULUKKO 2. Tutkimusjoukon (n=36) tarkastelu sivilisäädyn (n=34), työtilanteen (n=34), sukupuolijakauman (n=36) ja ammatillisen koulutuksen (n= 34) frekvenssien ja osuuksien mukaan.

Kategoriat Frekvenssi Prosenttiosuus %

Sivilisääty Yksin eläjä 11 32.4

Liitossa eläjä 23 67.6

Työtilanne Kokopäiväinen työ 27 79.4

Osa-aikainen työ 1 2.9

Poissa työelämästä 6 17.6

Sukupuoli Nainen 15 41.7

Mies 21 58.3

Ammatillinen koulutus

Ei ammatillista koulutusta 3 8.8

Kurssimuotoinen koulutus 5 14.7

Ammattikoulu 13 38.2

Opistotaso 6 17.6

Ammattikorkeakoulu 2 5.9

Korkeakoulu tai yliopisto 1 2.9

Jokin muu 4 11.8

38 6.3 Lopputulosmuuttujat ja mittarit

Tutkielmassa oli käytössä päälopputulosmuuttujana fyysinen aktiivisuus, jota mitattiin aktiivisuusrannekkeella. Aktiivisuusmittauksen lisäksi tutkielmaan käytettiin muuttujia kuntoutujien kuvailuun ja kuntoutusryhmien vertailuun lähtötilanteessa sekä regressioanalyysissa fyysisen aktiivisuuden muutoksen selittäjinä. Näitä muuttujia olivat fyysisen aktiivisuuden lisäksi koettu elämänlaatu, koettu minäpystyvyys liikunnassa, liikuntamotivaation lähde, ikä, sukupuoli, sivilisääty, työtilanne, ammatillinen koulutus, koettu työkyky, itse ilmoitetut sairaudet, Movendos viestintä-aktiivisuus sekä vyötärön ympärys.

Suurinosa näiden muuttujien tiedoista kerättiin kyselylomakkeilla (Liite 1).

Tutkimusdata säilytettiin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan arkistoissa lukituissa tiloissa ja elektroninen tieto suojatuissa tietokoneissa. Tutkimuksessa käytetty etäteknologia palautettiin tehdasasetuksiin ja tiedot poistettiin tutkimuksen päätyttyä.

Tutkimuksessa kerätty tieto liitettiin ID-tunnuksiin, joita ei voitu yhdistää henkilöön.

Fyysisen aktiivisuuden mittaus aktiivisuusrannekkeella

Tutkielman päälopputulosmuuttujana oli fyysinen aktiivisuus. Mittarina on aktiivisuusranneke Polar A360, joka oli käytössä tutkittavilla koko kuntoutusjakson eli 9-12kk:n ajan. Rannekkeen tarjoamasta informaatiosta tutkielmassa analysoidaan kuntoutujille ennakkoon mainitut kahden viikon mittausjaksot 0kk ja 6kk kohdalla. Tutkittavia on kehotettu pitämään ranneketta erityisesti näinä mittausjaksoaikoina. Rannekkeen taltioima aineisto saatiin Polar Flow-järjestelmästä. Rannekkeen aktiivisuuden mittaus perustui 3D-kiihtyvyysanturimittaukseen, joka analysoi ranteen liikkeitä yhdessä henkilön antaman pituusmitan kanssa, muuttaen ne aktiivisuuden intensiteettiä kuvaaviksi MET-arvoiksi (Polar Electro Oy s.a., 34). PolarFlow-ohjelma oli jakanut henkilön päivittäisen aktiivisuuden MET-arvojen mukaisesti eri tasoihin.

Tasot olivat: makuu, istuminen, kevyt aktiivisuus, keskiraskas aktiivisuus ja raskas aktiivisuus.

Tasoja kuvaavia MET-arvoja ei laitteen valmistajan puolesta ollut kuvattuna, mutta kuten aiemmin tässä tutkielmassa (kappale 2.1.2.) esiteltiin Physical activity Guidelines Committee

(2008) on esittänyt istumisen MET arvo olevan 1, kevyen aktiivisuuden alle 3, keskiraskaan aktiivisuuden 3-6 ja raskaan aktiivisuuden yli 6. Tässä tutkielmassa analyysiin otettiin näistä aktiivisuutta sisältävät osiot eli kevyt, keskiraskas ja raskas fyysinen aktiivisuus.

Kyseessä olevan Polarin aktiivisuusrannekkeen (A360) fyysisen aktiivisuuden mittauksesta ei löytynyt juuri tutkimuksia liittyen validiteettiin tai reliabiliteettiin. Yhdessä tutkimuksessa ko.

mittarin validiutta testattiin pyöräilyn ja voimaharjoittelun energiankulutuksen esittämisen osalta, todeten mittarin epävalidiksi yhdessä muiden mittareiden kanssa (Boudreaux ym. 2018).

Yleisesti ottaen systemaattisissa kirjallisuuskatsauksissa aktivisuusmittarien validiteetti on arvioitu heikoksi. O’Driscoll ym. (2018) ovat analysoineet yläraajaan kiinnitettävien aktiivisuusmittareiden energiankulutuksen mittauksen validiteettia todeten validiteetin vaihtelevan paljon laitteiden välillä. Validiteetti on riippuvainen aktiviteetista, aliarvioiden energian kulutusta esimerkiksi pyöräilyssä, kotitöissä ja paikallaanolossa. Oletettavasti tämä johtuu rajoittuneesta käden liikkeestä (O’Driscoll ym. 2018). Kokeellisissa asetelmissa intensiteetin nousun on todettu heikentävän mittauksen validiteettia (Fokkema ym. 2017; Wahl ym. 2017). Mittaukseen yhdistetty sykkeenmittaus näyttäisi nostavan laitteiden validiteettia (O’Driscoll ym. 2018). Tässä tutkimuksessa käytetty aktiivisuusranneke (Polar A360) sisälsi myös sykkeenmittauksen.

Aktiivisuusmittareiden reliabiliteetti sen sijaan vaikuttaisi korkealta. Systemaattisessa katsauksessa (Evenson ym. 2015) ei löydetty tutkimuksia liittyen aktiivisuusmittareiden intrareliabiliteettiin, mutta interreliabiliteetti havaittiin korkeaksi (CC 0.71-0.97). Gore ym.

(2018) tutkivat aktiivisuusmittareiden reliabiliteettia COPD-potilaiden fyysisen aktiivisuuden mittauksessa ja totesivat systemaattisen katsauksensa pohjalta aktiivisuusmittareiden olevan pääasiassa reliaabeleja.

Sosiodemografisten tekijöiden määrittäminen kyselyllä

Lähtötilanteen kuvailuun sekä regressioanalyysiin käytettiin kuntoutujien sosiodemografisia tekijöitä kuvailevaa tietoa. Lähtötilanteessa kuntoutujat saivat kyselyn, jossa oli kysymyksiä

liittyen ikään, sivilisäätyyn, ammatilliseen koulutukseen ja työtilanteeseen (Liite 1). Kysely oli muodostettu tutkimusta varten, eikä validiteetista tai reliabiliteetista ei ole tutkimustietoa.

Ikä oli avoin kysymys, johon vastattiin tasaluvulla. Sukupuoli oli puolestaan kaksiluokkainen kysymys; mies tai nainen. Sivilisäädyn, ammatillisen koulutuksen ja työtilanteen selvittämiseen käytettiin kysymyksiä, joissa vastauskategorioita oli useampia. Sivilisäädyn osalta kuntoutujat valitsivat viidestä vaihtoehdosta: eronnut tai asumuserossa, leski, naimaton, avioliitossa ja naimisissa. Vastaavalla tavalla kuntoutujat valikoivat työtilannettaan vastaavan kuvauksen kahdeksasta vaihtoehdosta; kokopäivätyössä olevat, osa-aikatyössä olevat, koulutuksessa tai opiskelemassa olevat, eläkkeellä, työttömänä tai lomautettuna, hoitamassa kotitaloutta, pitkäaikaisella sairauslomalla tai kuntoutustuella sekä jokin muu. Ammatillista koulutusta kuvaamaan oli kyselyyn valittu seitsemän vaihtoehtoa: ei ammatillista koulutusta, kurssimuotoinen koulutus, ammattikoulu, opistotaso, ammattikorkeakoulu, korkeakoulu tai yliopisto sekä jokin muu.

Kyselyt koetusta elämänlaadusta, työkyvystä, minäpystyvyydestä ja liikuntamotivaatiosta

Elämänlaatua selvitettiin WHOQOL-bref kyselyllä. TOIMIA-tietokannan (WHOQOL-BREF s.a.) mukaan WHOQOL-bref kysely on todettu hyvin validiksi mittariksi, jonka reliabiliteetti on hyväksyttävällä tasolla. Kysely sisältää 26 kysymystä elämänlaatuun liittyen, joihin vastattiin valikoimalla tasaluku asteikosta 1-5. 1 tarkoittaa erittäin huonoa tai epäsopivaa, 5 puolestaan erittäin hyvää tai sopivaa. Vastaukset jaotellaan neljään osa-alueeseen; fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja ympäristö. Osa-alueiden saamat raakapisteet muunnettaan taulukon mukaisesti asteikolle 0-100 (Luoma & Sainio 2013). Viitearvoina käytettiin TOIMIA-tietokannan tarjoamaa taulukkoa (Vaarama ym. 2010). Kysely antaa kuvan henkilön koetusta elämänlaadusta sen eri osa-alueilla; fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja ympäristö.

Työkykykyselystä valikoitiin työkykypistemäärä-osio tutkimuksen kyselyyn, määrittelemään kuntoutujien kokemaa työkykyä. Työkykypistemääräkysely sisältää yhden kysymyksen:

”Oletetaan, että työ- tai opiskelukykysi on parhaimmillaan saanut arvon 10. Minkä arvon

antaisit sille nyt? (0 tarkoittaa, ettet pysty lainkaan työhön)". Vastauksena kuntoutujat antavat tasalukeman 0-10 välillä. TOIMIA-tietokannan (Työkykypistemäärä s.a.) mukaan mittari on todettu validiksi sen ollessa yhteydessä sairauspoissaoloihin, työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen ja terveyteen. Työkykypistemäärä on yksinään käyttökelpoinen ja validi osio työkykykyselystä. Mittari on todettu myös reliaabeliksi (työkykypistemäärä s.a.).

Kuntoutujien liikuntatavoitteissa pysymisen varmuutta arvioitiin suomennetulla Bandura-minäpystyvyyskyselyllä (Liite 1). Kyselyssä kuntoutujat arvioivat varmuuttaan pysyä liikuntatavoitteessaan 18 esitetyssä tilanteessa. Itsevarmuus arvioitiin valikoimalla tasakymmenluku asteikolla 0-100. Suurempi numero kertoi suuremmasta varmuudesta pysyä liikuntatavoitteessaan ko. tilanteessa. Koska mittari oli suomennettu tätä tutkimusta varten, ei validiteettia ja reliabiliteettia ole tutkittu juuri tällä mittarilla. Alkuperäinen englanninkielinen mittari on todettu hyvin reliaabeliksi ja validiksi (Bandura 2006).

Liikuntamotivaation lähteitä kartoitettiin Breq-3 -kyselyllä. Kysely sisältää 24 väittämää, joihin kuntoutujat vastasivat, miten totta kokivat väitteiden olevan hänen kohdallaan. Asteikolta valittiin tasalukema 0-4 välillä kunkin väittämän osalta. 0 tarkoitti, ettei väittämä pitänyt paikkaansa kuntoutujan kohdalla. 4 taas tarkoitti, että väittämä oli erittäin totta. Tässä tutkimuksessä käytetystä suomenkielisestä BREQ-3 –kyselystä ei löydy tutkimustietoa koskien sen validiteettia ja reliabiliteettia. Portugalinkielinen versio on puolestaan todettu reliaabeliksi (Cid ym. 2018), samoin kuin espanjalainen (González-Cutre ym. 2010) ja brasilialainen versio (Guedes & Sofiati 2015). Kaikissa näissä tutkimuksissa validiteetissa on näkynyt pieniä ongelmia, sen osalta kuvaako tunnistetun ja pakotetun säätelyn kysymykset luokkaansa.

Mittariin onkin ehdotettu erilaisia muutoksia mm. osan kysymyksistä poistamista (Cid ym.

2018). Tässä tutkielmassa käytettiin muokkaamatonta, suomennettua BREQ-3 –kyselyä, mutta kysymysten luokittelu toteutettiin oman analyysin pohjalta (kts. kappale 6.4.1).

Vyötärönympäryksen ja viestintäaktiivisuuden mittaus

Kyselyiden lisäksi kuntoutujilta mitattiin vyötärönympärys senttimetreinä Käypähoito-suosituksen mukaisella tavalla (Painoindeksi ja vyötärön ympärys 2010). Mittaus suoritettiin

mittanauhalla. Mittauskohtana oli alimman kylkiluun ja suoliluun harjun puoliväli, ja mittalukema otettiin seisten paljaalta iholta, uloshengityksen lopuksi. Vyötärölihavuuden rajana on naisilla 88cm ja miehillä 102cm. Näiden mittojen ylittyessä lihavuuden liitännäissairauksien riski on suuri (Painoindeksi ja vyötärön ympärys 2010). Vyötärön ympäryksen mittaamiseen liittyviksi haasteiksi on kirjallisuudessa nimetty anatomisten merkkien löytäminen obesiteetin takia. Mittauksen reliabiliteettiin liittyy täten epävarmuutta (Nádas ym. 2008; Nordhamn ym. 2000). Vyötärön ympäryksen on kuitenkin todettu osoittavan rasvanjakautumista kehossa, joka voi auttaa tunnistamaan potilaat joilla on kohonnut riski kardiometabolisiin sairauksiin (Klein ym. 2012). Validiteetin voidaan katsoa näin ollen olevan hyvä.

Kuntoutuksen aikana seurattiin kuntoutujien aktiivisuutta etäteknologian kautta tarjottuihin viikkotehtävien tekoon. Movendoksesta saatiin kuntoutujien lähettämien viestien määrät sekä tehtyjen tehtävien määrä.

6.4 Aineiston analyysi

Analyysit toteutettiin SPSS-ohjelmalla (IBM SPSS Statistics, version 24). Tilastollisten testien merkitsevyystasoksi astettiin kaikissa testeissä 0.05. Ennen tilastollisia testejä muuttujia kehiteltiin analyyseihin sopiviksi.

Aineiston käsittely ennen analyyseja

Päälopputulosmuuttujan eli fyysisen aktiivisuuden osalta riskinä oli, että aktiivisuusmittarin käyttämättömyys sekottuisi analyysissä inaktiivisuuteen. Tämän takia suljettiin analyysistä pois kaikki päivät, joissa aktiivisuutta oli tallennettu alle 10 tuntia. Samasta syystä kahden viikon mittausjaksosta aktiivisuusdataa täytyi olla vähintään neljän vuorokauden verran. Aiemmissa tutkimuksissa on käytetty samanlaisia kriteerejä (Husu ym. 2016; Hansen ym. 2012; Celis-Morales ym. 2012). Tässä tutkimuksessa etäteknologiaa saaneista tutkittavista 22% ei käyttänyt teknologiaa riittävän aktiivisesti, jotta tuloksia olisi voitu huomioida tutkimuksessa (KUVIO 2).

Joukon lähtötilanteen kuvailuun ja vertailuihin sekä regressioanalyysiin käytettiin useita muita muuttujia kuin vain fyysisen aktiivisuuden muuttujia. Ennen analyysiä osaa muuttujista vaati kehittelyä: Bandura-, WHOQRL-bref- ja BREQ3-kyselyiden kysymyksistä muodostettiin summamuuttujia Cronbachin Alfan ja pääkomponenttianalyysin kautta. Bandura kyselyn minäpystyvyys-summamuuttujiksi muodostui "muuta tekemistä", "mieliala alhaalla" ja "tauon jälkeen". Summamuuttujan saadessa isomman arvon kokee kuntoutuja pystyvänsä suoriutumaan liikunnasta muuttujan kuvaaman haasteellisen tilanteen edessä. WHOQRL-bref -kyselyn koetun elämänlaadun ulottuvuuksiin liittyviestä kysymyksistä muodostettiin niin ikään ulottuvuuksien mukaiset summamuuttujat. Summamuuttujan saadessa isomman arvon kokee kuntoutuja elämänlaatunsa paremmaksi kyseisellä elämänosa-alueella. BREQ3-kyselyn liikuntamotivaation summamuuttujiksi muodostui: "mielihyvä & nautinto", "arvot &

identiteetti", "liikunnan merkityksellisyys", "syyllisyys & häpeä", "hauskuus & hyöty" sekä

"paine". Tämä poikkeaa BREQ3-kyselyn valmiiksi annetusta jaottelusta, jossa kysymykset on jaoteltu motivaation itsesäätelyä kuvaaviin ryhmiin (Markland 2014). Eroavaisuudet ovat nähtävissä liitteessä 2. Muuttujat kuvaavat liikuntamotivaation lähdettä ja suurempia arvoja saava muuttuja on sitä vahvempi motivaation lähde.

Sosiodemografisien muuttujien osalta vastauskategorioita yhdistettiin toisiinsa.

Sivilisäätymuuttuja jaettiin kahteen lohkoon kuntoutujien ilmoittaman mukaan: yksin eläviin sekä liitossa eläviin. Yksin asuviin lukeutuivat eronneet, asumuserossa olevat, lesket sekä naimattomat. Liitossa eläviin kuuluivat avo- tai avioliitossa olevat. Kuntoutujien ilmoittava työtilanne jaettiin neljään lohkoon: kokopäivätyössä olevat, osa-aikatyössä olevat, koulutuksessa tai opiskelemassa olevat sekä työelämästä poissaolevat. Lisäksi kuntoutusryhmä-muuttuja jaettiin kolmeen dummy-kuntoutusryhmä-muuttujaan lineaarista regressioanalyysiä varten.

Tilastolliset analyysit

Joukkoa kuvailtiin lähtötilanteessa tarkastelemalla kategorisien muuttujien yhteenveto- ja frekvenssitaulukoita sekä määrällisten muuttujien tunnuslukuja (havaintojen määrä, keskiarvo, keskiarvon keskivirhe, keskihajonta ja vaihteluväli). Koko joukon kuvailun jälkeen vertailtiin vielä kuntoutusryhmiä keskenään, jotta saataisiin kuva mahdollisista ryhmien eroista

muuttujien suhteen. Otoskokojen ollessa riittävän suuret (yli 30) oletettiin arvojen noudattavan normaalijakaumaa ja määrälliset muuttujat analysoitiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä.

Lisäksi tarkasteltiin varianssien yhtäsuuruutta Levenen testillä. Varianssien yhtäsuuruudessa esiintyvien poikkeuksien kohdalla ko. muuttuja analysoitiin Kruskall-Wallisin testillä. Näitä muuttujia olivat koettu työkyky sekä liikuntamotivaationa liikunnan merkityksellisyys – muuttujat. Kategorisilla muuttujilla vertailut suoritettiin Khiin neliö testillä ja tarkasteltiin exact-testin antamia arvoja. Jos tilastollista merkitsevyyttä havaittiin, jatkettiin parivertailuihin kahden kuntoutusryhmän välillä. Tähän käytettiin yksisuuntaisen varianssianalyysin jatkoanalyysinä post Hoc -testin Bonferroni-menetelmää tai Kruskall-Wallisin testin antamaa pareittaisvertailua. Kategorisilla muuttujilla kuntoutusryhmien vertailu tapahtui toistamalla khiin neliö-testi kahden kuntoutusryhmän ja muuttujan kesken.

Kuntoutujajoukon fyysisen aktiivisuuden muutoksen merkitsevyyttä 0-6kk aikana tutkittiin neljässä aktiivisuuden luokassa (kevyt, keskiraskas, raskas sekä kokonaisaktiivisuus) sekä koko joukossa, että kuntoutusryhmittäin. Kyseessä olisi siis toisistaan riippuvat toistomittaukset.

Pienille otoskoille sopivalla Shapiro-Wilkin testillä selvitettiin normaalijakautuneisuutta.

Normaalistijakautuneisuuden toteutuessa valittiin pareittaisten otosten T-testi ja normaalistijakautumattomille Wilcoxonin Signed Rank -testi. Normaalistijakautuneisuuden katsottiin toteutuvan vain, jos sekä alku- että väliaktiivisuusmuuttuja oli normaalistijakautunut.

Normaalijakautuneisuus ei toteutunut raskaan aktiivisuuden alkutuloksissa (p=0.046), välituloksissa (p<0.001), kevyen aktiivisuuden välituloksissa (p=0.032) eikä keskiraskaan aktiivisuuden välituloksissa (p=0.002). Koska kokonaisaktiivisuuden molemmat muuttujat (alku- ja väli) noudattivat normaalijakaumaa, tarkasteltiin sitä parittaisten otosten T-testillä ja muita aktiivisuusluokkia Wilcoxonin Signed Rank -testillä. Kuntoutusryhmien sisällä normaalijakautuneisuus ei toteutunut Shapiro-Wilkin testin mukaan KIILA-ryhmän kevyen aktiivisuuden välituloksissa (p=0.031), Sydän-ryhmän välituloksissa keskiraskaan aktiivisuuden (p<0.001) eikä raskaan aktiivisuuden (p<0.001) osalta. Näin ollen KIILA-ryhmän kevyt aktiivisuus ja sydän-ryhmän keskiraskas sekä raskas aktiivisuus analysoitiin Wilcoxonin

In document Etäteknologiaa sisältävän kuntoutuksen vaikutukset kuntoutujien fyysiseen aktiivisuuteen (sivua 35-0)