INTERNALISTINEN YLEISESITYSTRADIO ELI HPS (HISTORY AND PHILOSOPHY OF  SCIENCE) ‐TRADITIO

Internalistisen tradition lähtökohta on moderni: länsimainen tiede on pystynyt kehittämään yhä tehokkaampia ilmiöiden kuvausjärjestelmiä. HPS-opetuksen kehittäjien mielestä tämä ainutlaatuinen kehitys on arvokas osa kulttuuriperintöämme ja siksi sitä on myös opetettava kouluissa.

Länsimaisen, modernin luonnontieteen historian opiskeluun on syntynyt oma yleisesityspe-rinne. Historiantutkijan varhainen tulkinta uuden tieteen synnystä on Herbert Butterfieldin The Origins of Modern Science (1948). ¹⁴⁶ Butterfield käyttää ensimmäisen kerran luonnon-tieteen historian yleisesityksien keskeisintä käsitettä, ”luonnon-tieteen vallankumous”. Luonnonluonnon-tieteen historian internalistinen tutkimus on sittemmin tuonut kuitenkin paljon uusia tulkintoja luon-nontieteen historiasta, joten kirja ei ole enää opetuksen kehittämisen perustaksi käyttökelpoi-nen.

Internalistisen luonnontieteen historian ja tieteen vallankumouksen kuvauksen klassikko on vieläkin paikkaansa puolustava A. Rupert Hallin The Revolution in Science 1500–1750 (1954, korjattu versio 1983) ¹⁴⁷.Astronomian ja klassisen mekaniikan historialliset kehitystarinat nousevat kirjassa pääosaan. Hallin kirja on puhdas aatehistoriallinen luonnontieteen teorioi-den evoluution kuvaus.¹⁴⁸ Hallin suhde henkilöhistoriaan on tyypillisesti internalistinen.¹⁴⁹ Tutkijoiden elämänhistoriaa ei erityisemmin esitellä. Kopernikuksen, Brahen, Keplerin, Gali-lein ja Newtonin rationaalinen tutkimusote teki esityksen mukaan uuden tieteen¹⁵⁰ mahdolli-seksi. Luonnontieteen historian kehityskertomus, valistuksen suuri kertomus, nostaa sinällään luonnontieteen historian suurmiehet esiin.¹⁵¹ Hall kertoo, ettei epäröi kirjoittaa positivistista

146 Herbert Butterfield, The Origins of Modern Science 1948.

147 Vanhemmista kirjoista S.F. Masonin luonnontieteen historian yleisteos ”Main Currents of Scientific Thought”

(1956) on hyvä standarditeos luonnontieteen historian kehityksestä. Kirjassa on annettu internalistinen tulkinta luonnontieteen historian kehityksestä Egyptistä suhteellisuusteoriaan ja kvanttimekaniikkaan asti. Internalistisen tulkinnan lisäksi Mason pyrkii tasapainoon luonnontieteen ja tekniikan välisessä suhteessa, mikä on 1950-luvun kirjalle edistyksellistä. Lisäksi uutuutena (Joseph Needhamin vaikutuksesta) käsitellään kiinalaista tiedettä, vaikka kirjan pääteema on valistuksen suuri edistyskertomus luonnontieteen ja tekniikan voittokulusta länsimaisessa kulttuu-rissa. Masonin mukaan luonnontiede on ”ainoa todella progressiivinen juonne” historiassa. Mason 1956, s. 488.

Vaikka Masonin esitys on internalistinen, niin se sisältää myös lyhyitä ”mertonilaisia” katsauksia tieteen yhteiskun-nallisiin ulottuvuuksiin. Kirjassa käsitellään politiikan ongelmallisia vaikutuksia luonnontieteeseen: arjalaista tiedettä ja lysenkolaisuutta. Lysenkon tapaus oli vielä tuohon aikaan kesken ja Mason jättää tapauksen avoimeksi, hänen mukaansa se luultavasti johtaa ”neuvostomaatalouden taantumiseen, tai toisaalta jos Lysenko on oikeassa, Neuvosto-liiton maatalouden suuriin edistysaskeliin.” Mason 1956, s. 487.

148 Hall, kuten useat muutkin internalistit, kertovat tutkijamentorinsa olevan Aleksandre Koyré (Hall 1983, s. vii).

Hallin mukaan luonnontieteen historia on kuvaus aatteista, jotka muuttavat historiankulkua ja vievät kehitystä eteen-päin (Hall 1983, s. 360). Saman vakaumuksen jakavat Robert Westfall 1981, s. 160, ja Charles G. Gillispie 1960, s.

522.

149 Samantyyppinen kirja on Charles Coulston Gillispien The Edge of Objectivity (1960), joka aikanaan oli erittäin suosittu. Kirjassa on internalistinen kuvaus luonnontieteen voittokulusta ja edistyksestä. Gillispie painottaa comte-laista positivismia ja machicomte-laista instrumentalismia. Gillispie 1960, s. 493–520. Katso Theodore Porter, Is the Life of the Scientist a Scientific Unit? Isis 2009, s. 316.

150 Käsite ”uusi tiede” tarkoittaa modernia tulkintaa tieteen vallankumouksesta.

151 Hall 1983, s. 306–330. Hall:”This book has been about ideas, rather than society and about particular individuals rather than anonymous masses.” s. 360.

49 luonnontieteen whig-historiaa (voittaneiden teorioiden historiaa), koska esimerkiksi Newto-nin mekaniikka on selkeästi tarkempi ja parempi, kuin vanha aristoteelinen järjestelmä tai newtonismin karteesiolainen kilpailija 1600-luvulla.¹⁵²

Samaa internalistista perinnettä edustaa I. Bernard Cohenin The Birth of New Physics (1985).

Kirja avaa konkreettisesti tieteen vallankumouksen ytimen astronomiasta ja klassisen meka-niikan kehityksestä. Kirja valottaa dilemmoja, joita uuden maailmankuvan synty ja sen hy-väksyminen käsitteellisellä tasolla sisälsi.¹⁵³ Samaten Richard Westfallin kirja The Construc-tion of Modern Science (1981) on myös perinteinen internalistinen tulkinta tieteen vallanku-mouksesta. Westfall analysoi tieteen vallankumousta kahden suuren idean yhdistelmänä, platonilais-pythagoralaisen (luonnolla on matemaattinen järjestys) ja karteesiolaisen meka-nismin (korpuskulaarinen teoria, jossa ilmiöt selitetään kolmen erityyppisen materian liikkee-nä). Kahden luonnontieteellisen maailmankuvan osittain ristiriitaiset tulkinnat oli tärkein syy tieteen vallankumoukseen. Näin Westfall onnistuu valaisemaan tieteen vallankumousta kah-den maailmankuvan, karteesiolaisuukah-den ja newtonismin, välisenä dialogina.¹⁵⁴ Westfallin internalistinen tulkinta tuo kompleksisuutta luonnontieteen historian kehityskertomukseen.

Tieteen vallankumousta on tarkasteltava 1600-luvun lähtökohdista sen sijaan, että kirjoitetaan luonnontieteen viimeisimmän kehitystason mukaan määräytynyttä final form -historiaa.

I.B. Cohen laajentaa vallankumous näkökulmaa kirjassa Revolution in Science (1985). Sitä voidaan pitää tärkeänä lähtökohtana nykyiselle HPS-opetukselle. Cohen kuvaa useita luon-nontieteen historian vallankumouksia. Mukaan on otettu myös marxilainen ja freudilainen vallankumous, joten teorioiden muutoksen tulkintaa viedään kulttuurihistorialliseen suuntaan.

Cohen kirjoittaa luonnontieteen muutoksen kuvauksen kokonaisuudessaan vallankumousnä-kökulmasta ja asettaa tälle vallankumoukselle tietyt yleiset kriteerit.¹⁵⁵

Samanlaisen laajennuksen tekee Stephen Brush kirjassaan The History of Modern Science (1988), joka on opetuksellinen ja internalistinen johdanto 1800- ja 1900-luvun luonnontieteen historiaan. Brushin hahmottelema toinen tieteellinen vallankumous on sisällöltään seuraava:

Tärkein 1800-luvun internalistinen, käsitteellinen mullistus oli evoluutiokäsitteen synty ja sen soveltaminen eri elämänalueille. Jos 1700-luku oli klassisen mekaniikan ja gravitaation vuo-sisata, 1800-luku oli evoluution vuosisata. Sen keskeinen tutkija oli Charles Darwin. Seuraa-vat tieteelliset kumoukset saaSeuraa-vat Brushin hahmotelmassa huomattavasti vähemmän tilaa.¹⁵⁶

152 Hall 1983, s.1–19.

153 Esimerkiksi inertiakäsitteen hyväksyminen tai astronomiassa havaintopisteen vaihdos.

154 “In my opinion however, the development of ideas following their own internal logic was a central element in the foundation of modern science and although I have attempted to indicate something of the sociological ramification of the scientific movement, this book expresses my conviction that history of scientific revolution is must concentrate first of all on the history of ideas.” Westfall 1981, s. 2.

155 Cohen hahmottelee neljä internalistista vallankumousta, joista newtonistinen ja darwinistinen ovat kaksi ensim-mäistä. Yhdistäväksi piirteeksi kolmannen vallankumouksen ryppäälle Cohen löytää todennäköisyyden, joka korvaa newtoniaanisen deterministisen kausaliteetin. Neljännen vallankumouksen suhteen Cohen on epävarma ja antaa seuraavan summittaisen määritelmän:”a considerable part of the biological sciences can be construed as a branch of applied chemistry and physics. At the same time, in the world of physics, the most revolutionary general features would be the abandonment of the vision of a world of simple elementary particles with only electrical interacting forces between them.” Cohen, The Revolutions in Science 1985, s. 96.

156 Seuraavat tieteelliset kumoukset saavat Brushin hahmotelmassa huomattavasti vähemmän tilaa:psykoanalyysi ja Sigmund Freud (Brush käsittelee kriittisesti Freudin tieteellisyyttä, Brush 1988, s. 179), käyttäytyminen ja älykkyys (luku keskittyy behaviorismiin ja älykkyystestien kehittämiseen),atomit, energia ja statistiikka (viimeisessä lukuessa käsitellään siirtymistä yksinkertaisesta kausaalisuudesta tilastolliseen kausaalisuuteen), elektromagnetismin kehitys

50

Kirjassa avataan eri teorioiden keksimiskontekstit ja niiden aikalaiskritiikit sekä kerrotaan myös niiden yhteiskunnallisista vaikutuksista.¹⁵⁷ Tämä on myös tyypillinen nykyisten HPS-opetuskokeilujen piirre: luonnontieteen kehitys halutaan sitoa aina myös yhteiskuntaan, vaik-ka sen yhteiskunnallisuus ei olevaik-kaan internalismin tärkein anti opetuksen kehittämiselle.

Kaikki edellä käsitellyt internalistiset yleisesitykset ovat luonnontieteen historian ammattitut-kijoiden kirjoittamia. BBC:n tiedetoimittajien Michael Mosleyn ja John Lynchin kirja The Story of Science: Power, proof and passion (2010) on myös moderni internalistinen kertomus luonnontieteen ”hämmästyttävästä” menestyskertomuksesta.¹⁵⁸ Kirja on kirjoitettu opetuk-seen sopivaksi kuuden kronologisen teeman tarkasteluksi. Siihen on saatu näin käsitekonteks-tuaalisuutta ja kertomuksellista jatkuvuutta.¹⁵⁹ Kirja edustaa luonnontieteen historian interna-listista whig-tulkintaa¹⁶⁰: tulkinnassa valitaan nykytutkimuksen onnistunut tutkimusohjelma ja luodaan sopivin valinnoin historiallinen polku.¹⁶¹ Näin luonnontieteen historiasta nostetaan esiin ”voittajan” tarina. Tämä voittoisa tarina esitetään valikoidusti henkilöhistoriallisena aikaansaannoksena.¹⁶² Lopputuloksena on tyypillinen, sinällään kiehtovasti kerrottu ja histo-riallisesti tarkka nerohistoria. Näin hyvin kirjoitettu, tarkka kuvaus voi johtaa kokonaisuutena myyttiseen sankarikertomukseen länsimaisen luonnontieteen voittokulusta. Toisaalta tällainen luonnontieteen historian yleisesitys on helppo kääntää mukaansa tempaavaksi opetukseksi.

Modernin luonnontieteen historian keskeinen opetus kirjan tulkinnoista on: luonnontieteen kehitys on muuttanut ihmiskunnan historiaa peruuttamattomasti ja nostanut meidät tietokult-tuurina aivan uudelle tasolle.¹⁶³ Kirjassa kuvataan myös luonnontieteen eksternalistisia

(Faradayn koetekniikat ja kenttäkuvaukset, Maxwellin matemaattinen formulointi ja Einsteinin suhteellisuusteoria), atomin rakenteen tutkimus, kvanttimekaniikan synty, päätyen aina atomipommiprojektiin,tieteenfilosofiset ulottu-vuudet, kvanttimekaniikan, tilastollisten tulkintojen, tieteen sosiologian ja myös tieteen kulttuurivaikutuk-set,astronomia 1800-luvulta laajenevaan maailmankaikkeuteen.

157 Muita vastaavantyyppisiä kirjoja internalistisesta luonnontieteen historiasta ovat Peter Whitfieldin Landmarks in Western Science: From prehistory to the atomic age. The British Library 1999 ja tarinoihin ja henkilöhistoriaan keskittyvä internalistinen kirja on John Gribbin, Science: A history (2002).

158 Vaikka monet eksternalistiset seikat vaikuttavat kiistämättä luonnontieteen kehitykseen, modernin tieteen tarina on ollut ” has been one of the most colourful and exciting stories that it is possible to tell.” (Lynch ja Mosley 2010, s.

15.)

159 Teemat ovat kosmos, aine, elämä, teho (mm. tekniikka), ruumis ja mieli.

160 Whig -historia on historioitsija Herbert Butterfieldin käyttöönottama (1931) käsite. Whig – tulkinnassa historiaa kirjoitetaan voittajan näkökulmasta. Butterfieldin mukaan Englannin historian whig -tulkinnassa Englannin kehitys (progressiivinen) kohti teollista, parlamentaarisesti hallittua modernia valtiota alkoi, kun parlamentarismi (whig -puolueen ja protestanttisuuden ansiosta) voitti kuninkaan yksinvallan. Wilffred M. Clay, First Things 5/2011, s. 48.

Luonnontieteen historiassa whig-tulkinta vastaa valistuksen suurta kertomusta. Whig- historia on ristiriidassa kon-tekstualistisen historian tulkinnan kanssa.

161 Kirjassa on yksi teema, joka antaa syvyyttä internalistiseen tulkintaan. Luku ´teho´ aloitetaan vanhoista vesikult-tuureista, ja mekaanisten keksintöjen kautta voima liitetään sekä talouteen, teollistumiseen (höyrykone) ja klassisen mekaniikan ja sähkön ”keksimisen” kautta myös tieteen vallankumoukseen. Lisäksi suurten teollisten tutkimuslabo-ratorioiden ja Manhattan-projektin kautta saadaan käsitys myös nykyisen luonnontieteen ”Big Picture” -piirteistä.

Lynch ja Mosley 2010, s. 144–186.

162 Katso kirjan luku ”Character counts”, jossa esitellään luonnontieteen historian persoonallisuustyyppejä. Luvun sanoma on, että nerouden taustalla on aina erikoislaatuinen, voimakas persoonallisuus. Tiedemiesten tyyppitapauksi-na esitellään valikoitu ryhmä: Kepler, da Vinci ja Newton (”...a spark of genius and obsessive persotyyppitapauksi-nality.”) Lynch ja Mosley 2010, s. 12.

163 “Many truths of it are counterintuitive, and our everyday experience of the world is irrelevant its progress…The scientific method , which is today practised in all corners of the world, builds explanations based on evidence, and when new evidence emerges that does not fit with the model, the explanation must change. That is why science moves on” (Lynch ja Mosley 2010, s. 15)

51 tä. Ne ovat kuitenkin modernia pääkertomusta rikastuttavia sattumuksia. Tiedemiehet ovat kirjan kuvauksessa yhteisönä aina samanlainen joukko rationaalisia tutkijoita, joiden tutki-mustapa ja luonnontieteellinen ajattelu on säilyttänyt kaikki oleelliset samat piirteet modernin kertomuksen alusta nykypäivään.¹⁶⁴ Mosleyn ja Lynchin tulkinta muistuttaa tieteensosiologi Robert Mertonin tulkintaa luonnontieteestä: tieteensosiologialla ei ole mitään oleellista sanot-tavaa luonnontieteen keksimiskontekstista. Se antaa kuvan modernin tieteen voimasta, mutta toisaalta se peittää alleen kaikki eksternalistiset tulkinnat, paitsi nykytieteen symbioosin tek-niikan kehityksen kanssa.

Uudesta internalistisesta luonnontieteen historian kirjallisuudesta, jossa tieteen ja tekniikan yhteyttä korostetaan, voidaan esimerkkinä ottaa Peter Dearin kirja The Intelligibility of Na-ture (2006). Kirjassa tehdään yleisratkaisu, joka sopii pohjaksi HPS-perinteen luonnontieteen historian opetukseen. Dear pyrkii tasapainoon luonnontieteen aatehistorian (koyrélaisen nä-kökulman, teorian korostamisen) ja luonnontieteen teknisen instrumentalismin (tekniikan ja käytännön) välillä. Kirjassa kartoitetaan historiallisesti kaksi ideaa, jotka ovat tärkeitä myös tässä kehitystutkimuksessa muokkauksen kohteena olleen lukiokurssin Eurooppalainen ihmi-nen kannalta: mekaaniihmi-nen maailmankaikkeus ja luonnon ”oikean” järjestyksen etsimiihmi-nen.

Dear kuvaa kahden keskeisen teeman, luonnonfilosofian ja luonnonhistorian, muuttumisen sekä niiden yhdistymisen luonnontieteeksi. Dearin mukaan luonnonilmiöiden ”käsitettä-vyys” on luonnontieteen historian keskeinen piirre. Toinen piirre, jota ilman luonnontiedettä ei voi ymmärtää, on ”vaikuttavuus”. Käsitettävyys on läsnä voimakkaasti evoluutioteoriassa ja kosmologiassa. Vaikuttavuus toteutuu kemiassa ja fysiikassa, näiden tieteenalojen sovelta-essa esimerkiksi kvanttimekaniikan tutkimustuloksia arkielämäämme. ¹⁶⁵ Näin teorian kehitys yhdistetään teknologian kehitykseen uudenaikaisella tavalla.

164 Vuonna 2010 suomeksi ilmestynyt Paolo Rossin kirja Modernin tieteen synty Euroopassa (2010) jatkaa samaa perinnettä. Kirjassa on hyvin kuvattu tieteen vallankumouksen internalistinen ydin: ”Mitä metodiin tulee, olen va-kuuttunut, etteivät ne erityiset teoriat, jotka muodostavat kunkin tieteen kovan ytimen (kursivointi Rossin), ole tietty-jen historiallisten tai yhteiskunnallisten olosuhteiden heijastuma… historialla on paljonkin tekemistä kulttuurissa olevien, tieteessä vallitsevien mielikuvien kanssa, mitä tieteestä sanotaan olevan, tai mitä haluttaisiin olevan.” Paolo Rossi, Modernin tieteen synty Euroopassa, (alunperin 1997) 2010, s. 21.

165 Peter Dear, The Intelligibility of Nature 2006, s. 192.

52