vuosikYmmenet
a
mmattikorkeakoulujen rahoitusmalliluonnoksessa 24.5.2012 ammattikor-keakoulujen keskeisiksi kehittämishaasteiksi tunnistettiin hajanainen ja sir-paloitunut verkosto, koulutuksen ylitarjonta eräillä aloilla, pitkittyvät koulu-tusajat, kasvavat keskeyttämisasteet ja järjestelmän kustannustehokkuus. Edellä oleva ammattikorkeakoulun yleinen luonnehdinta koskenee myös insinööri-koulutusta.Edellä esitetty näkemys sekä hämmästyttää että herättää kysymyksiä. Pel-kästään ammattikorkeakoulujen tekniikan ja liikenteen koulutusalan hankkeissa on kehitetty ja testattu runsain mitoin mm. uusia oppimis- ja kansainvälistymis-käytänteitä sekä yritysverkostoissa oppimista. Voitaneen sanoa, että kahden viime vuosikymmenen aikana insinöörikoulutuksen opetuksen ja sen tukitoimintojen kehittäminen ja muutos on ollut keskeisemmässä roolissa kuin minään muuna vastaavana historiansa aikajaksona. Tehdyt oppimisympäristöjen ja opetusmene-telmien kehittämistoimet ovat saaneet laajasti tunnustusta jopa kansainvälisesti.
Silti hyvin laajasti koetaan, että insinöörikoulutuksen tila huononee vuosi vuoden perään. Olisiko niin, että keskeisiä kehittämishaasteita ei pystytä voittamaan pel-kästään opettaja-opiskelijatason toimintaa kehittämällä.
Insinöörikoulutuksen kehittämissignaalit
Ajasta aistitut kehittämishaasteet muuttuvat nopeasti ja ovat usein ristiriitaisia.
Tässä tilanteessa kukaan ei pysty näkemään luotettavasti insinööriosaamistar-peita vuosien päähän. Insinöörikoulutuksen painotusten ja rakenteiden pitää kuitenkin elää reaaliajassa toimintaympäristön muutosten kanssa. Yksin
perin-esko pöllänen
teisen tutkintotavoitteisen koulutuksen avulla ei pystytä enää vastaamaan elin-keinoelämän haasteisiin. Tarvitaan kohdennettua koulutuspolitiikkaa, räätälöi-tyjä yritysten ja henkilöiden tarpeesta lähteviä koulutustoteutuksia ja joustavia täydennyskoulutusväyliä. Toiminnan korkeakouluissa tulee muuttua niin, että se mahdollistaa pitkän tähtäyksen osaamistavoitteiden suunnittelun sekä no-peat täsmentävät toimeenpanot. Tulevaisuuteen liittyy suuri epävarmuus, mutta tilannetta pitää lähestyä positiivisesti ja luottavaisesti. Näitä on ollut ennenkin, ja aina on selvitty.
Monilla toimialoilla Suomessa laitevalmistajan rooli on merkittävästi pie-nentynyt ja kehityksen painopiste on siirtynyt palveluihin ja sovelluksiin. Palve-lu ja tuote muodostavat kokonaisuuden, jossa palvePalve-lun lisäarvon merkitys kas-vaa kaiken aikaa. Koko insinöörimäinen tuotekeskeinen ajattelu muuttuu niin, että tuote on asiakaspalvelun osa ja tuotteeseen liittyvän palvelun tuottaminen on keskeisintä insinööriosaamista. Suomen kaltaisessa korkean kustannustason maassa joudutaan erikoistumaan korkean lisäarvon tuotteisiin ja palveluihin sekä erityisosaamista vaativaan arvoketjun alku- ja loppupäähän. Toimintamalli yleistyy, koska globaalin työnjaon ja erikoistumisen jakolinjat ovat tulleet alojen sisälle lähes kaikilla toimialoilla.
126. teollisuustuotannon arvoketju.
Insinöörien työelämäkelpoisuus
Yhteistyö, ennakkoluulottomuus kehitystyössä ja kaikissa opetussektorin toiminnoissa mahdollistavat insinöörien työelämäkelpoisuuden säilymisen jatkossakin. Oppimisympäristöjen, opetuksen ja oppimisen kehittäminen on tapahtunut suurelta osin vanhoissa rakenteissa, mikä on voinut rajoittaa kehi-tystyön vaikuttavuutta. Pääosa alussa mainituista ammattikorkeakoulujen kes-keisistä kehittämishaasteista ei ratkea ilman opettaja-opiskelija-tason yläpuolella tehtäviä päätöksiä rakenteista ja lainsäädännöstä. Päätökset vaativat rohkeutta tunnustaa tosiasiat. Jos näyttää, että Suomessa ei riitä taloudellisia voimavaroja ylläpitää ja kehittää kahta kansainvälisesti kilpailukykyistä korkeakoulujärjestel-mää, niin silloin duaalijärjestelmä on purettava yhdistämällä järjestelmien rin-nakkaiset osat ja itsenäisille osille luotava toimiva elintila. Tällä hetkellä näyttää, että ammattikorkeakouluasioiden hoito on jäänyt monilta osin valtakunnan tason päättäjillä muiden kiireiden jalkoihin, vai puuttuneeko päättäjiltä peräti näkemys työelämäläheisen korkeakoulujärjestelmän kehittämisestä.
Viimeaikaiset elinkeinoelämän nopeat järjestelyt ovat osoittaneet, että ajan tasalla olevan tutkintoon tähtäävän koulutuksen rinnalla pitää olla myös nope-asti reagoivaa ajantasaista osaamisen kehittämistä tutkinnon osina, lyhyttutkin-toina tai osaamiskokonaisuuksina joustavissa yhteistyöverkostoissa. Insinöörien moninaistunut tehtäväkenttä vaatii koulutusrakenteisiin, opetuksen ja TKI:n yhteistyöhön sekä opetustoteutuksiin lisää joustavuutta. Tulevaisuudessa kou-lutusalojen sisäinen ja välinen yhteistyö lisääntyy ja siten insinöörimielikuva-kin saa uusia painotuksia. Teknologiaosaamisen rinnalle tarvitaan monipuolista ymmärrystä asiakkaan tarpeista, palveluiden rakentamisesta ja ideoiden kau-pallistamisesta. Insinöörien toimintaympäristö on monipuolistunut niin, että insinöörikoulutuksen valintaperusteet olisi syytä uudistaa. Toki pitää huolehtia, että insinöörin analyyttinen ajattelu- ja toimintatapa säilyy.
Kokonaan oman kehityskokonaisuuden muodostaa ICT-osaamisen kehittä-minen, syventäminen ja laajentakehittä-minen, kuten ICT-työryhmä tuo 21 polussaan julki. Raportin perusteella voinee todeta, että avainkysymys Suomelle on, miten kehitämme insinöörikoulutusta ympäröiviä muutoksia hyödyntäen. Teknolo-gian hyödyntämisen kyky vastaa noin kahta kolmasosaa kasvun luonnista. ICT on merkittävin yksittäinen teknologia kasvun ja tuottavuuden parantamisessa.
Kansantalouden kannalta ratkaisevaa on, miten onnistutaan ICT:tä hyödyn-tämään monipuolisesti eri aloilla ja miten digitaalisia elementtejä onnistutaan tuomaan perinteiseen toimintaan.
Digitaalisessa taloudessa kilpailu käydään yritysten muodostamien ekosys-teemien kesken. Tulevaisuuden nopeat elinkeinoelämän muutokset vaativat insinöörikoulutukseenkin työelämäläheisiä verkostoja, ekosysteemejä, joissa koulutuksen toteuttajat ja yritykset verkottuvat joustavasti niin, että se
mah-dollistaa kaiken aikaa pitkäjänteisen suunnittelun ja nopeat toimenpiteet. Insi-nöörikoulutukseen tulee globaali ekosysteemien kilpailutilanne, jossa pitää olla nopea toimissaan ja osata profiloitua todellisiin vahvuustekijöihin. Loppujen lopuksi nyt ja tulevaisuudessa ainoa kestävä kilpailutekijä suomalaiselle elin-keinoelämälle ja ainoa syy ulkomaisille yrityksille Suomeen sijoittumiselle on korkeatasoinen osaaminen.
Matti Ala-Huhta kiteytti 100-vuotisjuhlapaneelissa insinööriosaamisen tämän hetken kilpailuvaltit niin, että joillakin alueilla meillä on parempaa osaamista kuin muilla tai koulutuksemme on niin aktivoivaa, että se synnyttää kiinnostusta uu-teen, mikä mahdollistaa kilpailijoita nopeamman uusiutumisen ja uuden oppi-misen. Molempia insinööriosaamisen kilpailuvaltteja pitää vaalia myös tulevissa kehityspoluissa.
Tulevaisuuden haasteita tulee lähestyä positiivisesti. Ammattikorkeakoulu-kentässä tapahtuvat uudistukset pakottavat insinöörikoulutuksen suuriin muu-toksiin. Infrastruktuurit yhdenmukaistuvat, digitalisoituvat ja mobiilistuvat.
Päättäjiltä vaaditaan rohkeutta tunnustaa, että teknologisen kehityksen tuke-minen on välttämätöntä myös koulutuspolitiikassa. Teknologinen kehitys tuo pääosan talouskasvusta, ja ICT on merkittävin kasvua vauhdittava teknologia.
Laaja-alaiset koko toimintakenttään ulottuvat uudistukset vaativat onnistuak-seen myös koko henkilöstön ja opiskelijoiden aktiivisen osallistumisen kehitys-työhön ja riittävän sopeutumisajan uuteen tilaan.
esko Pöllänen
kirjoittaja on toiminut pitkään insinöörikouluksen parissa opetus-, kehittämis- ja järjestötehtävissä.