8. SITOUDUNKO ORGANISAATIOON VAI TYÖYHTEISÖÖN
8.4 Informanttien sitoutuminen työyhteisöön
Useimmat haastatellut kokevat olevansa sitoutuneita ja kiinnittyneitä työyhteisöön, ei niinkään Rikosseuraamuslaitokseen organisaationa. Tämä näkyy useissa vastauksissa, jotka käsittelevät sitoutumisen kohdatta ja haastateltavan kiinnittymistä organisaatioon. Kysymys esitettiin haastateltaville seuraavassa muodossa: Tunnetko olevasi sitoutunut, työnantajaasi tai työyhteisöösi vai molempiin?
Henkilöiden kiinnittyminen työyhteisöön voidaan tulkita Allenin ja Meyerin teorian mukaan seuraavasti. Affektiivinen sitoutuminen työyhteisöön näyttäytyi sitoutumiseen vaikuttavana tekijänä kaikkien informanttien haastatteluissa. Erityisesti neljällä informantilla affektiivinen sitoutuminen työyhteisöön oli merkittävä tekijä sitoutumisen tasoa määritettäessä.
”Kyllä minulla työyhteisö oman työuran ja koulu urankin aikana, se yhteisö on ollut minulle paljon tärkeämpi, jos alaa vaihtaisin niin ei minulla X vankilaa tulisi ikävä, kyllä työpaikkoja on muitakin, mutta työyhteisöä minulla tulisi ja työkavereita sekä päivittäistä kanssa käymistä tulisi ikävä.” H4
”Ehkä enemmän työyhteisöön olen sitoutunut, on hyvä kollegoita ja sillä tavalla, jos joskus harkitsisin työstö lähtemistä, alan vaihtamista niin se mietityttäisi enemmän ei niinkään työnantaja, enemmän työkaverit ja työyhteisö.” H5
”Ehkä tällä hetkellä olen sitoutunut enemmän työyhteisöön, on sellainen työyhteisö missä minä tosi mielelläni teen töitä, haluan tehdä töitä ja homma toimii, niin jotenkin näen että olen kiinni työyhteisössä todella vahvasti. Kävin tekemässä tuossa pienen sijaisuuden, niin huomasi heti, että kun meni uuteen työpaikkaan ja työyhteisöön niin oli tietynlaisia
sopeutumishaasteita, niin ehkä vastaisin sen takia että työyhteisöön enemmän.” H3
Haastateltavat H1 ja H6 kokivat muista poiketen olevansa enemmän kiinnittyneitä työnantajaan tai eivät nähneet tarkoituksenmukaiseksi valita kumpaan olivat enemmän kiinnittyneet. He olivat myös ne haastatellut, jotka erottautuivat kertomuksissaan muista siinä, kuinka he kokivat tärkeänä yhteiskunnallisesti tärkeän työn. Kyseiset informantit vaikuttavat kiinnittyneen Rikosseuraamuslaitokseen normatiivisen sitoutumisen kautta.
”Olen organisaatioon täysin sitoutunut, jos ei nyt kutsumuksena, mutta olen ylpeä siitä kenen palveluksessa on.” H1
”Kyllä ajattelen, että olen molempiin, minun mielestä on todella vaikeaa valita, että työyhteisö vai työnantaja, kun kuitenkin ajattelen, että olemme yhtä. Tavallaan pidän sitä erikoisena, että aletaan valitsemaan puolia, minun mielestä olemme kaikki samalla puolella tässä. Ihmisillä voi olla erilaisia näkemyksiä asioista, varmaan johtajalla ja työyhteisöllä on erilaisia näkemyksiä, mutta kyllä minä olen molempien puolella tässä asiassa.” H6
”Henkilön kokemuksesta työstään, on kysymys kahdesta tekijästä. Työntekijän tarpeesta tuntea olonsa mukavaksi organisaatiossa niin psyykkisesti kuin fyysisesti, että työntekijän osaamisen tunnustamisesta organisaatiolle tärkeänä.” (Meyer ja Allen 1991, 69- 71.) Haastateltavat kertoivat, että heitä ja heidän osaamistaan arvostetaan työyhteisössä sekä yksikön johdon ja esimiesten taholta. Työyhteisöön sitoutumista kuvastaa se, kuinka
eikä niinkään kyseisen työskentelyvankilan. Informanttien mukaan organisaatioon kiinnittyminen ymmärretään liian laajana käsitteenä ja näin ollen oma työyhteisö koetaan helpommin lähestyttäväksi. Voidaankin sanoa, että haastatelluista informanteista kaksikolmasosaa on affektiivisesti sitoutuneita työyhteisöön.
Koulutuksella on nähty olevan positiivinen vaikutus palkkakehitykseen (Tenhunen 2008, 9-11). Yleisesti on myös tunnistettu, että korkeakoulututkinnon suorittaneiden henkilöiden uramahdollisuudet ovat monipuolisemmat kuin toisen asteen tutkinnon suorittaneiden henkilöiden. Rikosseuraamuslaitoksen tarjoamat uuden tutkintorakenteen mahdollistamat monipuolisemmat tehtävät niin Rikosseuraamuslaitoksen sisällä, kuin muillakin työmarkkinoilla, haastavat muutoksiin, joita Rikosseuraamuslaitos ei ole aiemmin henkilöstön osalta kyseisessä laajuudessa joutunut kohtaamaan. Tulevaisuuden isoimpana sisäisenä haasteena tulee olemaan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden henkilöiden aseman vakiinnuttaminen, erityisesti vankilan valvonta- ja ohjaustehtävissä.
Työmarkkina-aseman tunnistaminen tai oman aseman kokeileminen työmarkkinoilla, liittyvät jatkuvuussitoutumiseen. Näin ollen henkilön täytyy tunnistaa hänen vaihtoehtonsa työmarkkinoilla voidakseen olla jatkuvuussitoutunut. (Meyer & Allen 1997, 57- 58.) Ammattikorkeakoulutus näyttää tämän tutkimuksen mukaan lisäävän informanttien halua sekä sisäisen että ulkoisen työmarkkina- aseman kokeiluihin.
Tässä luvussa käsitellään informanttien haastatteluissa esiintuomia korkeakoulutuksen mahdollisuuksia niin Rikosseuraamuslaitoksen sisäisillä, kuin ulkoisilla työmarkkinoilla.
Haastateltavat kokivat korkeakoulututkinnon nostavan heidän työmarkkina-asemaansa sekä parantavan valinnan mahdollisuuksia niin Rikosseuraamuslaitoksella, kuin muilla työmarkkinoilla. Sisäiset ja ulkoiset työmarkkinat jaetaan omiksi sisältöluvuikseen, joissa syvennytään työmarkkinoihin informanttien kertomina.
9.1 Rikosseuraamuslaitoksen sisäiset työmarkkinat
Kaikki informantit olivat hakeneet toista työpaikkaa haastattelusta lukien vuoden sisällä.
Kolme informanttia oli hakenut työpaikkoja sekä sisäisiltä, että ulkoisilta työmarkkinoilta.
Neljä informanttia kertoi hakeneensa kahta tai useampaa työpaikkaa.
se, että kaikki informantit olivat hakeneet toista työpaikkaa Rikosseuraamuslaitoksen sisäisiltä työmarkkinoilta kuluneen vuoden aikana. Kolmen informantin kertomuksissa tuli esiin, että heillä on pyrkimyksenä edetä urallaan esimiestehtäviin. Neljällä haastateltavalla oli aikaisempaa kokemusta esimiestehtävistä tai he työskentelivät haastattelu hetkellä kyseisissä tehtävissä. Näistä informanteista kaksi aiemmin esimiestehtävissä työskennellyttä ei haastatteluissa osoittaneet juurikaan kiinnostusta palata esimiestehtäviin.
Työn vaihtamiseen liittyy aina harkintaa vaihtamisen positiivisista sekä negatiivisista vaikutuksista yksilön toimeentuloon, urakehitykseen, asemaan työyhteisössä ja sosiaalisiin suhteisiin. Tällaisella harkinnalla tarkoitetaan sijoitusten (investments) ja mahdollisuuksien (alternatives) punnitsemista. Toisin sanoen mitä jääminen tai lähteminen merkitsee yksilölle.
(Meyer & Allen 1997, 56-57). Edellä mainitussa harkinnassa on kyse jatkuvuussitoutumisesta. Jatkuvuussitoutuminen mielletään usein organisaation kannalta negatiiviseksi. Aina kyse ei kuitenkaan ole siitä, että jatkuvuussitoutunut henkilö olisi suuntaamassa ulkoisille työmarkkinoille, vaan uraorientoituneisuus voi olla nimenomaan organisaation sisäistä liikehdintää. Sijoitusten ja mahdollisuuksien harkintaa joudutaan tekemään joka kerta, oli sitten kysymys sisäisestä tai ulkoisesta työnhausta.
Sisäiseen työnhakuun liittyy affektiivisen sitoutumisen piirteitä. Sisäisessä työnhaussa voi olla kyse saman työskentely yksikön rekrytoinnista, esimerkiksi esimiestehtäviin. Tällöin punnitaan työpaikan vaihtamisen sijaan, työtehtävän vaihtamista ja sen vaikutusta muun muassa työyhteisön sosiaalisiin suhteisiin. Seuraava lainaus on esimerkki siitä, kuinka yksikön sisäistä hakua aina ei mielletä työn hakemiseksi ja määräaikainen työ mahdollistaa omaan työtehtävään palaamisen.
”Totta kai talon sisällä tehnyt, sitä esimiehen määräaikaisuutta, mutta en koe sitä hakuna, vaan siirrytään vain tehtävästä toiseen hetkeksi.” H6
Alla on kaksi lainausta erään informantin kertomuksesta, ura mahdollisuuksista Rikosseuraamuslaitoksen sisäisillä työmarkkinoilla. Informantti kuvaa uramahdollisuuksia jokaisesta itsestään riippuviksi tekijöiksi ja suhtautuu positiivisesti urakehityksen mahdollisuuksiin.
”Kun itseään kehittää ja opiskelee mahdollisuus on ihan mihin vain, se on kyllä ihan itsestä kiinni, se ei siellä kahvihuoneessa huutamalla se asia ei etene, monenlaisia projekteja on ja niitten kautta päästä erilaisiin hommiin. Itseään kehittämällä on varmasti mahdollisuudet päästä eteenpäin.” H4
Seuraavat kaksi lainausta kuvaavat informanttien kokemuksia työuran kehittymisen mahdollisuuksista Rikosseuraamuslaitoksella. Informantit kertovat sekä mahdollistavista että rajaavista tekijöistä.
”Kyllä tavallaan, onhan toi alana silleen melko pieni, mikä on sekä hyvä että huono samaan aikaan, paikkoja on vähemmän, mutta toisaalta sitten taas kilpailevia hakijoitakin on vähemmän tai näin.” H6
”Varmaan tarjoaa, jos niitä tajuaa ehkä hakea tai hakeutua, koen että se ei ole kauhean avointa, että olisi sijaisuus mitä voisi mennä tekemään, toi minun X sijaisuuskin tuli vähän silleen, että minut tunnettiin olin tehnyt siellä jo X ja sitä kysyttiin minulta, sit jos joku muu olisi siihen ehkä halunnut tarttua niin se jäi sen ulkopuolelle, etenkin tuollaiset määräaikaisuudet niitä on aika paljon Risellä ja ne on niitä parhaita paikkoja tarttua ja kartuttaa sitä osaamista ja tieto taitoa jos haluaa edetä, mutta niistä tulle vähänlaisesti, ne on sisäpiiritietoa, et jos sinä tunnet jonkun jostain niin sitten on vahvoilla.” H3
Esimiesasema ja tarkemmin rikosseuraamusesimiehenä toimiminen nousi useiden informanttien haastatteluissa esiin ja näytti suuntaavan heidän sisäistä urapolkuaan. Osa informanteista kertoi muun muassa koulutuksen tuomista mahdollisuuksista esimiesasemaan seuraavasti.
”Vankilassa pystyy periaatteessa tai siis pystyykin olemaan ohjaajana, pystyy tekemään niin kuin tein yhden kesän esimies tuurausta, periaatteessa pätevöittää apulaisjohtajaksi saakka.” H6
”Risen sisällä on mahdollista hakeutua esimiestehtäviin, se mahdollisti X koulutuksen, mitä en tiennyt kun aloitin koulun, sattui hyvään saumaan tämäkin, Risessä lisääntyy amk pohjaiset työpaikat.” H4
tehtäviä vankilassa ja yks- toimistossa, jossain vaiheessa esimiestöitä” H1
Informanttien kertomuksista ei tullut esiin organisoitua urasuunnittelua Rikosseuraamuslaitoksen sisällä. Ura näkymät ja suunnittelu tuntui olevan yksilön vastuulla ja joissakin tapauksissa perustuvan suhteisiin ja jopa tuuriin. Informanttien kertomukset uramahdollisuuksista Rikosseuraamuslaitoksen sisällä olivat pääasiassa positiivisia ja he kokivat koulutuksen lisäävän mahdollisuuksia erilaisiin urapolkuihin Rikosseuraamuslaitoksen sisällä.
9.2 Työmarkkina asema muilla työnantajilla
Informantit kertoivat avoimesti sosionomin tutkinnon tuomista uramahdollisuuksistaan Rikosseuraamuslaitoksen ulkopuolella. Uramahdollisuudet painottuivat kuntasektorille ja kolmannen sektorin toimijoihin, mutta urapolkuja tunnistettiin myös muiden työnantajien tarjoamina. Vankilassa tehty työ ja kokemus kyseisen asiakaskunnan kanssa tehdystä työstä nähtiin positiivisena osaamisena ulkoisilla työmarkkinoilla.
Seuraava lainaus informantin kertomuksesta kertoo oman työmarkkina-aseman testaamisesta, ikään kuin ovien pitämisenä avoimena muille mahdollisuuksille.
”Uudet työn tuomat haasteet kiinnostaa, haluisin vielä pitää oven auki muulle kuin vankila uralle, toisaalta kokeilla onko menekkiä työmarkkinoilla.” H4
Useimmat informantit mainitsivat sosiaalialan eri toimijat mahdollisina työnantajina. Tämä lienee luonnollista, sosionomin tutkinnon antaessa ensisijaisesti pätevyyden sosiaalialalle.
Informantit osasivat kertoa yksityiskohtaisesti uramahdollisuuksista ja minkälaisia työtehtäviä heidän olisi mahdollista tehdä.
”Tutkinto antaa aika laajasti sosiaalialalla, niin kuin olin itsekin lastensuojelussa, hyvin ovat kaivattuja miespuoliset sosionomit, kuntasektorilla ja jopa vakuutusalalla.” H1
”Paljon sosiaaliohjaajia ja erilaisia ohjaajia, erityisesti säätiöillä, kyllä näen, että on kyllä tarjontaa, etenkin jos ajattelen Rikosseuraamuslaitoksen ulkopuolella, niin mitä olen Risellä saanut kokemusta niin minun kokemus on, että sitä pidetään todella arvokkaana.” H3
tausta. Voi varmaan sanoa ääneen, että miehenä sosiaalialalla on paremmat lähtökohdat, koska miehiä ei siellä hirveästi ole. Vankila tausta herättää mielenkiinnon työnantajissa.”
H4
”Näitä sosiaalialan paikkoja on paljon, järjestöjä ja kaupungilla ja tietysti kunnilla omia juttuja, missä pystyy työskentelemään, plus siinä pystyy hakemaan työpaikkoihin mihin haetaan soveltuvaa alempaa ammattikorkeatutkintoa, että kyllä siinä on kuitenkin paljon mitä pystyy tekemään sillä koulutuksella.” H6
Rikosseuraamusalan sosionomin tutkinto ei välttämättä anna käytännön pätevyyttä kunnallisiin tai muihin sosiaalialan työtehtäviin. Kuten seuraavassa lainauksessa informantti kertoo, että jos on tehnyt kaikki tutkintoon liityvät harjoittelut vankilassa, eivät sosiaalialan työpaikat ole välttämättä saavutettavissa.
”Kun on valinnut, että kaikki harjoittelutkin oli rikosseuraamusalla, se riippuu niin siitä tahosta. Mutta esimerkiksi kun ei ole kunnalliselta puolelta niin vahvaa kokemusta, niin mahdollisuudet siellä puolella eivät ole niin laajat.” H2
Kokonaisuutta arviotaessa informantit tunnistivat tai olivat tietoisia omasta työmarkkina-asemastaan. Informanteista kaksi oli työskennellyt rikosseuraamusalan ulkopuolella sosionomin tutkinnon jälkeen ja neljä oli hakenut tai parhaillaan hakemassa ulkopuolisia työpaikkoja. Nämä seikat kertovat heikosta jatkuvuussitoutumisesta. Näiden tulosten perusteella voidaan olettaa, että vankilatyössä on jotain sellaista mikä saa korkeakoulutetun henkilökunnan hakeutumaan ulkoisille työmarkkinoille tai sisäiset työmarkkinat eivät tarjoa riittävästi haasteita.
9.3 Tarjoaako Rikosseuraamuslaitos haasteellisia ja kilpailukykyisiä työtehtäviä
Rikosseuraamuslaitos on henkilöstömäärältään suhteellisen pieni ja toiminnoiltaan erikoistunut organisaatio. Rikosseuraamuslaitoksen tehtävät on määritelty laissa ja muilla toimijoilla ei ole lakiin perustuvaa oikeutta harjoittaa vankilatoimintaa.
Rikosseuraamusalalla toimii hyvin monipuolinen joukko eri alan ammattilaisia, mutta alan ollessa suhteellisen pieni, rajaa se henkilöstön uralla etenemisen mahdollisuuksia.
esiin erilaisten maantieteellisten sijaintien erilaisuus työmahdollisuuksissa. Maantieteellinen sijainti määritti uramahdollisuuksia kahden informantin kertomuksissa.
”Kyllä suhteellisen monipuolisia on tarjolla, tietenkin riippuen siitä mihin on valmis maantieteellisesti muuttamaan. Pääkaupunkiseudulla on varmaan laajemmat mahdollisuudet ja laajemmat tehtävän kuvat, kun sitten taas joillain paikkakunnilla toki tehtävät ovat sellaisia perustehtäviä.” H2
”Joo varmasti tarjoaa, vielä enemmänkin, jos olisi ollut siellä ruuhkasuomessa, et siellä on mitä on tuttuja, kyllä se Etelä-Suomessa on varmasti helpompi päästä erilasiin juttuihin, kuin täällä X alueella, kun on keskushallinto ja kaikki siellä, sillalailla ajattelisin. Kyllä se tarjoaa, mutta pitäisi olla valmis liikkumaan.” H5
Kaksi informanttia kertoi, kuinka he kokevat uramahdollisuuksien olevan kiinni henkilöstö itsestään ja siitä, että on halukas kouluttautumaan.
”Kyllä näen halukkuudesta ja omasta aktiivisuudesta palkitaan, sanotaan nyt tarjotaan mahdollisuus.” H1
”Kyllä uramahdollisuuksia on paljonkin ja mahdollisuudet edetä Risessä on hyvät, kaksi kurssikaveria molemmat on, toinen on vieläkin X vankilan johtajana ja toinen heiluu tuolla X projekteissa” H4
Informantit kokivat Rikosseuraamuslaitoksen pääsääntöisesti tarjoavan riittävästi uramahdollisuuksia, mutta rekrytointikäytännöillä määräaikaisiin tehtäviin sekä maantieteellisellä sijainnilla nähtiin olevan rajaavia vaikutuksia urakehitykseen. Omalla halulla edetä ja kouluttautua nähtiin olevan positiiviset vaikutukset sekä sisäisiin, että ulkoisiin työmarkkina mahdollisuuksiin.
Informantit pohtivat avoimesti suhdettaan Rikosseuraamuslaitokseen organisaatioina ja sitä mitkä tekijät heitä sitovat työnantajaan. Kukaan informanteista ei sanonut suoraan, että heidän tavoitteenaan olisi vaihtaa työpaikkaa Rikosseuraamuslaitoksen ulkopuolelle. Neljä informanttia toi esiin harkintaansa pyrkiä nyt tai myöhemmin toiselle työnantajalle. Nämä neljä informanttia jättivät organisaation vaihdon itselleen yhdeksi vaihtoehdoksi, vaikka haastattelu hetkellä ei tullut esiin, että kenelläkään olisi ollut työnhakuprosesseja kesken Rikosseuraamuslaitoksen ulkopuolella. Tämän luvun on tarkoitus syventää ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden näkemyksiä heidän sitoutumisestaan Rikosseuraamuslaitokseen työnantajana ja samalla tuoda esiin niin sanottuja alalta pois työntäviä tekijöitä.
10.1 Päätöksenteon oikeudenmukaisuus
Kaikki informantit kertoivat Rikosseuraamuslaitoksella tehdyistä muutoksista negatiiviseen sävyyn. Kritiikki kohdistui muun muassa jatkuviin muutoksiin, muutosten hallitsemattomuuteen, muutosten tarkoituksenmukaisuuteen ja siihen ettei muutoksia perustella ylemmän johdon taholta. Päätöksenteon oikeudenmukaisuuden kokemukset voidaan liittää affektiiviseen sitoutumiseen. Riittävästi perustellut ja oikeudenmukaiset päätökset hyväksytään henkilökunnan keskuudessa helpommin kuin niin sanotut ylhäältä alaspäin suuntautuvat päätökset, joissa ei perustella päätöksen taustoja. (Meyer & Allen 1997, 110- 111.)
Kahdella informantilla kokemukset liittyivät pettymyksen tunteeseen työnantajaa kohtaan, jotka olivat jo tapahtuneet tai siihen mahdollisuuteen, ettei lupauksia lunasteta työnantajan taholta. Huomioitavaa näissä lainauksissa on, että ensimmäisessä informantti kertoo organisaatioon kohdistuvasta pettymyksestä ja jälkimmäisessä informantti puhuu työskentely-yksikköön liittyvästä epävarmuuden tunteestaan. Näiden kahden informantin kertomukset viittaavat heikkoon jatkuvuussitoutumiseen.
tehtävä, jossa pystyisi tekemään yhteiskunnallisesti merkittävää työtä ja pystyisi siihen palkkaan jollain vaikuttamaan positiivisesti, sellaisia mahdollisuuksia tässä ehkä kartoitetaan.” H2
”En näe mitään syytä miksi heittäisin hanskat tiskiin ja lähtisin tekemään jotain muuta, nyt on tehnyt niin ison duunin sen eteen, että pääsen eteenpäin, niin heittäisin hukkaan omaa aikaani ja tietysti työnantajan aikaa, mut sillä kolikolla on toinen kääntöpuoli, että jos joudun nyt monta vuotta junnaamaan epätietoisuudessa eikä ne asiat etene niin kuin ollaan suunniteltu ja sovittu, se on tietysti toinen tilanne.”H3
10.2 Työuran loppuun asti
Kahdella informantilla oli selkeästi muodostunut kuva omasta työurastaan niin, että he tulevat jatkamaan työuransa loppuun asti Rikosseuraamuslaitoksen palveluksessa. Näiden informanttien sitoutuminen on normatiivista. Normatiivinen sitoutuminen näiden informanttien kohdalla tulee esiin muun muassa ammattiylpeyden kautta ja siinä, ettei heillä ilmennyt organisaation vaihtoon liittyviä aikomuksia. Alan sisällä työtehtävien vaihtoa pidettiin mahdollisena.
”Miksi sitä lähtisi kokeilemaan jotain muuta, koska sekin on aika kuluttavaa, niin kuin sanoin ammattiylpeys ja identiteetti on niin vahvasti sidottu tänne meidän organisaatioon ja vielä täsmennettynä valvonnan alle.” H1
”Itseasiassa olen ajatellut, että varmaan siihen asti, kun olen töissä, niin olen ajatellut, että ei ole tavallaan, kun on niin hyvät edut lomat ynnä muut, ei ole järkevää lähteä kunnan tai kaupungin näistä työpaikoista yksityiselle.” H5
10.3 Opintojen jatkaminen
Kaikki informantit yhdistivät ammattikorkeakoulutuksen lisänneen heidän uramahdollisuuksiaan ja he olivat päässeet tai suuntasivat tehtäviin, joihin heillä ei olisi ollut mahdollisuutta hakeutua ilman kyseistä tutkintoa. Haastatteluissa ei kysytty informanteilta
urakehityksen jatkuminen oli yhteydessä opintojen jatkamiseen.
”Se mitä eniten tämän hetkisessä tilanteessa mietin uramahdollisuuksia, niin itse kaipaan, että käyn suorittamassa ylemmän korkeakoulututkinnon, koska se on avain siihen, että sitten on paljon mahdollisuuksia, vaikka nytkin on mutta sitten oikeasti paljon mahdollisuuksia tehdä kaikkea.” H6
Kyseisen informantin kertomuksessa korostui ylemmän korkeakoulututkinnon tärkeys ja opintojen jatkaminen, nousi hänellä selkeäksi uraa suuntaavaksi tekijäksi. Hän ei suoraan puhunut alanvaihdosta, mutta uramahdollisuuksien lisäämisestä kertominen osoittaa, että tältä osin hänen ajattelunsa on heikosti jatkuvuussitoutunutta.
10.4 Kohti esimiesuraa
Pääsääntöisesti informantit vaikuttivat suhtautuvan myönteisesti mahdolliseen esimiesuraan. Yhden informantin haastattelussa ei tullut esiin halukkuutta esimiestehtäviin.
Seuraavassa lainauksessa informantti on hakeutumassa urallaan esimiestehtäviin, joilla hän kokee olevan positiivisen vaikutuksen urakehitykseen. Informantti kertoi toisessa kohtaa haastattelua myös alan ulkoisista työnhakuprosesseistaan. Nämä työnhaut vaikuttivat enemmän eräänlaisilta kokeiluilta, joissa ei ollut alla olevan lainauksen kaltaista suunnitelmallisuutta. Vaikka informantin työnhaku viittaa jatkuvuussitoutuneisuudesta, sisäisen urakehityksen suunnitelmallisuus kertoo ennemmin normatiivisesta sitoutumisesta.
”Työpaikan vaihto on ihan mahdollinen, tänään meni yksi haku umpeen, toivottavasti sieltä kuuluu jotain, katsotaan mitä tapahtuu. Paikka, jota haen on rse:n paikka, sijaisuus, saisin esimieskokemusta jos haen muita työpaikkoja, cv:ssä näyttää hyvälle, että on tehnyt esimiehen tehtäviä ja on tullut sellainen olo, vaikka viihdynkin työyhteisössä, niin olisiko hyvä nähdä Rise alaa muualtakin kuin X vakilasta. Se on ruvennut kiehtomaan vaihtoehtona.” H4
Informantit näkivät esimiesuran positiivisena urakehityksenä ja osa heistä tavoitteli sitä aktiivisesti niin kuin luvussa 9.1 ilmenee.
Rikosseuraamuslaitoksessa tapahtuneet muutokset nähtiin informanttien kertomuksissa negatiivisina ja he kokivat muutosten heikentäneen heidän sitoutumistaan organisaatiota kohtaan. Muutokset eivät vaikuttaneet vain yksilöiden työskentelyyn, vaan muutoksien koettiin heikentävän työn laatua ajankäytöllisesti ja henkilöstön resurssien niukkuus aiheuttaa työnteon pirstaloitumista, niin ettei työtä aina voitu tehdä niin hyvin kuin informantit olisivat halunneet.
”No hiljattain tapahtuneet muutokset, niin minä ajattelen, että ovat jotenkin vain negatiivisesti vaikuttaneet, ettei työtehtävää mitä tekee ja siitä halutaan tehdä jotenkin vaikeampaa, mahdollisuuksista työskennellä.” H2
”En tiedä johtuuko se siitä muutoksesta vai kuinka se muutos ajetaan käytännön tasolle, ehkä enemmän siitä, kuinka se ajetaan käytännön tasolle, mutta aina jotenkin tuntuu kun tulee uusi muutos niin tulee sellainen pienimuotoinen kaaos ja hetkellinen negatiivisuuden aalto, se ei välttämättä johdu aina siitä muutoksesta tai muutoksen sisällöstä vaan, ehkä enemmän miten se on tuotu se muutos, se aina tuo sellaisen kaaoksen ja epävarmuuden tunteen siihen omaan työskentelyyn.” H3
Sennett näkee nykyisen elämän uuden kapitalismin ajaksi eli jälkibyrokraattiseksi, jossa vallitsee jatkuva muutos ja toimintojen uudelleen järjestäytyminen. Jälkibyrokratiassa kaikkea toimintaa kuvaa lyhytjänteisyys ja epävarmuus. Vanhaa työtä kuvasivat termit rutiini, yksitoikkoisuus ja työ oli hyvin pitkälle byrokraattisesti säänneltyä. Vanhassa työssä pystyi kasvattamaan ammatillista osaamista ja sitoutumaan työnantajaan. Uusi työelämä ei pysty tarjoamaan tarttumapintaa sitoutumiselle ja lojaliteetille. (Sennett 2002, sit. Julkunen 2008, 231.)
Yksi asia mikä informanttien kertomuksista välittyi, oli muutosten läpiviemisen tehottomuus. Informanttien kertomuksista ei tullut esiin mille organisaation tasolle tehottomuus liittyy. Muutosten heikko toteuttaminen heikentää työntekijöiden luottamusta ja sitoutumista organisaatioon. Heikolla muutosjohtamisella voidaan nähdä oleva yhteys henkilöstön hakeutumiselle muille työnantajille.
omaan työhön työaika uudistukset ovat vaikuttaneet paljon, se on sanottava se ei ole omaa jaksamista parantunut.” H4
”Ei niinkään se tavoite, vaan se keino millä tavoite saavutetaan niin, ehkä siinä on vähän negatiivinen aspekti.” H6
Informanttien kertomuksista tuli esiin jatkuvien uudistusten hallitsemattomuus sekä tavoitteiden epämääräisyys. Uudistusten tarkoitusten epäselvyys kertoo johtamisen puutteista tai haluttomuudesta viedä muutoksia käytäntöön. Informantit nostivat esiin pääsääntöisesti keskushallinnon taholta tulleet muutokset ja niiden vaikutukset työssä suoriutumiseen. Rikosseuraamuslaitoksen organisaatiorakennetta sekä työjärjestyksessä olevia päätösvaltasuhteita tarkasteltaessa vankilan toimivaltainen päätöksentekijä on vankilan johtaja. Tämän perusteella vankilan johtajalla on muutosten toimeenpanossa keskeinen asema.
Natalie Allen ja John Meyer kolmiportaisella organisaatioon sitoutumisen teorialla on vahva selittävä voima ja sitoutumisen tasojen vaihtelut sekä päällekkäisyydet ovat tulleet esiin myös tässä tutkimuksessa. Tämä ei ole laadullisessa tutkimuksessa poikkeuksellista, vaan tutkittavien ilmiöiden moniselitteisyys on yleistä, ovathan tutkimuskohteena ihmiset.
Kyseistä moniselitteisyyttä tässä tutkimuksessa ilmensivät esimerkiksi informanttien sitoutumisen muuttuminen uran aloittamisesta nykypäivään sekä informanttien useat sitoutumisen tavat samanaikaisesti.
Kaksivaiheisen tutkinnon käynnistämisessä on otettu ensimmäiset askeleet. Muutos ei tapahdu hetkessä ottaen huomioon sen, että Laurea ammattikorkeakoulun rikosseuraamusalan sosionomin tutkinto on ollut koulutustarjonnassa 2000- luvun alusta lähtien ja korkeakoulutettujen valvonta- ja ohjaustehtävissä työskentelevien henkilöiden määrä on vankiloissa pysynyt marginaalisena.
Vankiloissa työskentelevien ammattikorkeatutkinnon suorittaneiden henkilöiden ympärille ovat muodostuneet tutkimuskysymyksien teemat, joilla pyrin löytämään vastauksia ammattikorkeakoulututkinnon vaikutuksista Rikosseuraamuslaitokseen sitoutumiseen sekä
Vankiloissa työskentelevien ammattikorkeatutkinnon suorittaneiden henkilöiden ympärille ovat muodostuneet tutkimuskysymyksien teemat, joilla pyrin löytämään vastauksia ammattikorkeakoulututkinnon vaikutuksista Rikosseuraamuslaitokseen sitoutumiseen sekä