Ikäihmisten asuinolot

Ikääntyneiden asuinympäristöjen ja asuinolojen tulee tukea itsenäistä selviytymistä.

Asumisen ja palvelujen yhtäaikainen tarkastelu edellyttää eri hallintokuntien yh-teistyötä, moniammatillisen suunnittelukäytännön kehittämistä ja myös käyttäjien osallistumista ratkaisuvaihtoehtojen arviointiin ja kehittämiseen. Ikäihmisten erilai-set elämäntilanteet edellyttävät yksilöllisiä vaihtoehtoja asumisessa ja palveluissa.

Asiakaslähtöisyys tukee ja ylläpitää ikääntyvän identiteettiä, tietoisuutta itsestään ja liittymistä yhteisöön. Ikääntyneet tulee nähdä aktiivisena ja toimivana yksilönä, jonka arvokkuutta ja itsemääräämisoikeutta tuetaan voimavaroista lähtevällä työot-teella. (Olsbo-Rusanen ja Väänänen-Sainio 2003.)

Nykyinen olemassa oleva asuntokanta on enimmäkseen esteellistä. Ongelma-na ovat portaat sisäänkäynnissä, portaat hissille mentäessä, käsijohteiden puut-tuminen osittain tai kokonaan, hissin pienuus tai puutpuut-tuminen kokonaan sekä yhteistilojen ja pihojen esteellisyys. Sisällä asunnoissa ongelmia aiheuttavat hy-gieniatilojen, eteisten, käytävien, keittiöiden ja muidenkin tilojen ahtaus, tasoerot kylpyhuoneeseen ja parvekkeelle sekä korkeat kynnykset ja kapeat ovet, joista ei mahdu apuvälineillä liikkumaan. (Könkkölä 2010.)

Varsinkin haja-asutusalueilla osa vanhuksista asuu toimintakuntoonsa nähden sangen puutteellisissa olosuhteissa. Huonetilat eivät vastaa ikäihmisen tarpeita itsenäisen selviytymisen kannalta. Esimerkiksi puulämmitteisen talon töihin eivät enää voimat riitä. Pitkät etäisyydet asutuskeskuksiin ja naapureihin sekä julkisen liikenteen vähyys asettavat omat haasteensa palvelujen toteuttamiseen.

Ikääntyvän väestön kotona asumisen tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan sekä olemassa olevan asuntokannan korjausta että uusia esteettömiä asuntoja, lisää asuntojen muunneltavuutta sekä uusien asumisratkaisujen kehittämistä. Asuntojen esteettömyydellä ja erilaisten palvelujen saatavuudella on iso merkitys ikäihmisen itsenäiseen selviytymiseen. Asuntojen muutostöillä voidaan edistää ikäihmisten itsenäistä selviytymistä ja lisätä asumisturvallisuutta. Ongelmana on kuitenkin se, ettei asunnon muutostöitä yleensä tehdä riittävän ajoissa. Ikäihmiset eivät usein pidä tarpeellisena suunnitella etukäteen tulevaa asumistaan ja mahdollisia korjaus-töitä. (Kivilehto et al. 2005.)

Asunnon muutostöiden arvioimiseksi on kehitetty erilaisia arviointilomakkeita.

Tunnetuimpia niistä on Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen ARVI-tietokanta

9. Vanhusten asunto ja asuinympäristö

ja työväline esteettömän asuinympäristön suunnitteluun ja arviointiin. Invalidiliitto on kehittänyt PAAVO – palveluiden itsearviointimenetelmän, jota voidaan käyttää myös ikääntyneiden palvelutarpeen arvioimiseen. Siinä selvitetään ikääntyneiden asuinympäristöön, terveyteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin liittyviä tekijöitä. Invalidi-liiton ylläpitämä ESKE Esteettömyyskeskus on tuottanut tietoa esteettömyyden toteuttamisesta. Kunnat ja kaupungit ovat myös laatineet omia tarkastuslistoja ikäihmisten asuinolojen ja palvelutarpeen selvittämiseksi.

Asuinolojen ja toimintakunnon arvioinnin ongelmatilanne on se, että asiakkaan toimintakunto voi heiketä nopeasti. Tämä asia otetaan harvoin ennakoivasti huo-mioon. Ikäihmisen palvelusuunnitelman laatimista helpottaisi, jos arvioitsijalla olisi käytettävissä kaikki tiedot vanhuksen asuinoloista ja toimintakunnosta, jolloin iäkkään henkilön selviytyminen arjen toiminnoista voitaisiin ottaa entistä enna-koivammin ja kokonaisvaltaisemmin huomioon.

TupaTurvan kuntahankkeessa kehitettiin kriteeristö ”Ikäihmisten asuinolojen ja toimintaympäristön alkukartoitus”. Kartoituksessa tarkastellaan vanhuksen selviy-tymistä arkitoimista hänen omassa asuinympäristössään. Kriteeristöä kehitettiin yhteistyössä peruskuntayhtymä Karviaisen vanhustyön asiantuntijoiden kanssa.

Monet tahot ovat laatineet vastaavan tyyppiä lomakkeita, joita käytettiin lomakkeiden pohjana.

Tavoitteena oli, että kriteeristö antaa tietoa vanhuksen asuinoloista ja toiminta-kunnosta, joihin tulee puuttua heti tai joiden kehitystä tulee seurata. Taustatietojen (sukupuoli, syntymävuosi, lähiomainen) lisäksi asiakkaalta tiedustellaan yleisesti asumiseen, toimintakykyyn, palveluluihin ja sosiaalisiin suhteisiin liittyviä tekijöitä.

(Taulukko 7). Osassa kysymyksistä tiedustellaan myös omaisen ja haastattelijan arviota, joka voi poiketa ikäihmisen omasta arviosta. Asiakkaalta myös tiedustel-laan, voidaanko tiedot liittää hänen terveystietojensa yhteyteen. Lomakkeeseen kirjataan myös mahdolliset jatkotoimenpiteet ja henkilö, joka hoitaa asiaa eteenpäin.

Tietojen yhdenmukaisella kirjaamisella helpotetaan kunnan sosiaali- ja terveys-puolen yhteistyötä ja nopeutetaan ratkaisun eteenpäin viemistä.

9. Vanhusten asunto ja asuinympäristö

Taulukko 7. Ikäihmisen asuinolojen alkukartoituksen sisältö.

Asuminen Toimintakyky Palvelujen

Kaatumiset sisällä ja ulkona

Mitä palveluja

Kriteeristö on laaja ja yksityiskohtainen, jotta se toisi esille mahdolliset ongelma-kohdat (esim. keittiön kalusteiden sopimaton mitoitus ja pesutilan heikko varuste-taso henkilön toimintakuntoon nähden). Toisaalta kriteeristön pitäisi olla helposti ja nopeasti täytettävissä, koska esimerkiksi kotihoidon työntekijöillä ei ole asiakas-käyntien yhteydessä aikaa paneutua asuinolojen yksityiskohtiin. Kriteeristöstä tehtiin kaksiosainen. Lyhyempään kartoituslomakkeeseen laitettiin keskeiset, arkitoimiin vaikuttavat tekijät. Tarkoitus on, että sitä voisivat täyttää myös vanhuk-sen omaiset. Toinen lomakkeisto on yksityiskohtaisempi. Se soveltuu käytettäväk-si ekäytettäväk-simerkikkäytettäväk-si muistihoitajille ja -koordinaattoreille sekä ennalta ehkäiseviä koti-käyntejä tekeville hoitajille.

Taulukossa 8 on esimerkki siitä, kuinka asukkaan selviytymistä päivittäisistä toimista arvioidaan viisiportaisella asteikolla: selviytyy erittäin hyvin/hoitaa kaikki itse – selviytyy erittäin huonosti/ei selviä ilman apua. Kokonaisarviossa otetaan huomioon painokertoimen avulla, kuinka jokin toiminta vaikuttaa asukkaan itsenäi-seen asumiitsenäi-seen omassa kodissaan.

9. Vanhusten asunto ja asuinympäristö

Taulukko 8. Ikäihmisen selviytymineen arkitoimista.

Päivittäiset

Yksityiskohtainen selvitys antaa tietoa, mihin asioihin tai tiloihin kannattaa puuttua.

Muutostarve voi olla esimerkiksi matalan vuoteen vaihtaminen korkeampaan vuo-teeseen ja mahdollisesti myös korkeamman istuimen hankkiminen. Samoin kyn-nysten poistamisella voidaan helpottaa liikkumisen apuvälinettä käyttävää tai laahustaen kävelevää henkilöä. Myös keittiö on asunnon keskeisempiä tiloja.

Oikealla mitoituksella ja kalusteiden sijoittelulla voidaan vaikuttaa siihen, että myös toimintarajoitteinen henkilö voi toimia keittiössä.

Infolaatikko

Pyörätuolista käsin sopiva työskentelykorkeus on 700–850 mm lattiasta. Työtuolia käyttävä tarvitsee polvitilaa 600 mm:n leveydeltä. Pyörätuolia käyttävä tarvitsee vapaata tilaa vähin-tään leveydelvähin-tään 800 mm ja syvyydelvähin-tään 600 mm. Polvitilan vapaa korkeus ei saa jäädä alle 670 mm. (Könkkölä 2003) Astiankuivauskaapissa alimmaiseksi voi laittaa tasoritilän, johon voi asettaa kupit ja lasit. Lautasritilät voivat olla ylempänä, koska niihin tartutaan vain etureunasta. Tärkeimmät astiat ja myös muut tavarat voidaan sijoittaa hyvälle korkeudelle ulosvedettäviin pöytäkaapin laatikoihin. (Sievänen ja Sievänen 2007)

Pyörätuolilla liikkuvalla henkilöllä koneiden käytössä tuottaa ongelmia ulottuminen. Pyörätuolin käyttäjä ei ulotu kovin alas tai ylös. Aivan koneen etureunaan ulotutaan noin 250–1300 mm:n korkeudella lattiasta. Tämä on ongelma erityisesti astian- ja pyykinpesukonetta sekä kuivaus-rumpua täytettäessä tai tyhjennettäessä sekä ohjelmaa säädettäessä.

Myös nivelreumaa sairastavilla ulottuvuudet ovat usein pienet. Jäykkien lonkkien takia ku-martuminen voi olla vaikeaa. Käsien ylösnostaminen voi olla mahdotonta. Koneiden sijoitus-tapa ja -korkeus vaikuttavat koneiden käyttöön. Tavoitteena on mahdollisimman suora työasento.

Mitoiltaan pienet koneet ovat suurempia helpompia käyttää. Tällöin korit, luukut ja pellit ovat pienempiä ja kevyempiä käsitellä.

9. Vanhusten asunto ja asuinympäristö