1 Mitä kaikkea ihminen on
1.2 Ihmisen vapaa tahto ja tahdon voima
Filosofien keskuudessa ollaan oltu melko yksimielisiä siitä, että ihmisellä on ainakin periaatteessa ja ainakin suhteellisen vapaus toimia oman tahtonsa mukaisesti. Edellä kuvailtuun ihmiskäsitykseen kuuluva situationaalisuus kuvastaa hyvin suhteissa oloamme ja riippuvuuttamme kaikesta siitä, joka on jotain muuta kuin oma kehomme ja tajuntamme. Ja koska tahtomme on korkea-asteinen persoonan henkinen toiminto,14 on se rajoittavalla tavalla riippuvainen myös sekä kehollisesta että psyykkisestä olemassaolostamme.
Koska ihmisen tahto ei kuitenkaan ole ainakaan täysin sidottu, jää hänelle mahdollisuus vapautensa rajoissa tehdä erilaisia elämäänsä enemmän tai vähemmän vaikuttavia valintoja ja ratkaisuja. Immanuel Kant15 totesi aika-naan, että ihminen on siinä määrin vapaa kuin hän käyttää kykyään aikaan-saada jotain luonnonlaeista riippumatta ja luoda täysin itse kokonaisia tapahtumasarjoja. Rauhala16 korostaa myös, että kykyä tietoisesti ohjata elämäänsä ratkaisuillaan voidaan pitää kriteerinä sille, että yksilö on henki-sesti täysivaltainen persoona.
Rauhala on todennut jo vuonna 1995 kirjassaan Tajunnan itsepuolustus, että ”äärimmäisissä materialistisissa filosofioissa on ajateltu, että kaikki ihmisen merkityskokemukset ovat orgaanisissa prosesseissa määräytyneitä.17 Tahtomisen kokemuskin on vain jo tapahtuneen fyysisen aiheutumisen
14 Rauhala, L. 2005. Tajunnan itsepuolustus. 3. painos. Helsinki: Yliopistopaino.
15 Ks. esim. § 53 teoksessa: Kant, I. Prolegomena. 2005. Suomentanut ja selitykset laatinut Vesa Oittinen. 2. painos. Helsinki: Yliopistopaino, 170–177.
16 Mt.
17 Tällaista ennalta määräytyneisyyttä kutsutaan determinismiksi. Perusoletuksena on kausaa-linen syysuhde: kaikki johtuu jostain edeltävästä syystä tai tapahtuu järkkymättömien luonnon-lakien mukaan, eikä mikään riipu sattumasta tai tahdon vapaasta valinnasta. Indeterministinen käsityksen mukaan kaikki tapahtumat eivät määräydy luonnonlakien ja syysuhteiden mukaan, vaan
tiedostamista.” Aivotutkimus, joka ei lähtökohtaisesti tunnusta vapaata tahtoa, on jatkuvasti törmännyt keskenään ristiriitaisiin tutkimustuloksiin.
Milloin on saatu ennalta määräytyneisyyttä puoltavia todisteita, milloin puolestaan vapaan tahdon olemassaolon puolesta todistavia.
Ahlman18 perustelee tahdon vapauden siten, että tahto on vapaata siinä merkityksessä, että sitä ei voi mikään kausaalisesti määrätä ulkoapäin. Tämä on seurausta tahdon kvalitatiivisuudesta: kausaalista determinaatiota on vain siellä, missä on jotain kvantitatiivista sekä ainoastaan siellä, missä vallitsee laki, että samalla syyllä on samat seuraukset.
Yhteiskunnallinen oikeusjärjestys perustuu yleensä siihen, että ihmisellä on vapaus valita rikoksen tekemisen ja tekemättä jättämisen välillä. Esimer-kiksi käsillä tehtyä henkirikosta ei katsota vain joidenkin lihaskouristusten tai vastaavien automaattisten refleksien seurauksiksi, vaan tajunnan jossain tilassa tapahtuneeksi teoksi, josta yleisen moraalitajun perusteella on myös oikeutettua rangaista tekijää.19
Elämä on täynnä ilmiöitä, joiden käsitteleminen edellyttää uskoa vapaa-seen tahtoon. Tällaisista Munkki Serafim20 mainitsee esimerkkeinä ereh-tymisen ja katumisen, jotka selvästi edellyttävät, että ihmisellä olisi ollut vapaus valita myös toisin. Vapaan tahdon olemassaoloa pidetäänkin filoso-fiassa yleensä aksiomaattisena totuutena, perusoletuksena, jonka paikkansa-pitävyys on ilmeinen, vaikka sitä ei voitaisi tieteellisin keinoin todistaa. Sitä pidetään siten itsestään selvänä ainakin siihen asti, kunnes löytyisi pitäviä todisteita, joilla sen olemassaolo voitaisiin kiistää.
Kaikessa kasvatuksessa sekä uskossa siihen, että aikuisellakin ihmisellä on kyky kasvaa ja kehittyä, edellytetään, että ihminen voi suhteellisen vapaasti valita hänelle eri tilanteissa tarjolla olevien erilaisten vaihtoehtojen välillä.
Eettisessä kasvatuksessa tavoitellaan arvotajunnan kirkastamista siten, että hyvä, velvoittava ja oikeutettu erottuisivat elämän moninaisten vaihtoehtojen
jotkin asiat voisivat tapahtua myös toisin. Ihmisellä on vapaa tahto tehdä vieteistä ja motiiveista riippumattomia ratkaisuja.
18 Ahlman, E. 1967. Arvojen ja välineiden maailma. Eettis-idealistinen maailmantarkastelukoe.
2. tarkistettu painos. Helsinki: WSOY.
19 Tosin tekojen laatua arvioitaessa on syytä myös tiedostaa myöhemmin käsiteltävät normien, moraalin ja etiikan keskinäiset suhteet. Eikä lausumaani ole muutenkaan syytä tulkita rangaistuk-sia ainakaan yksinomaisina keinoina kannattavaksi kannanotoksi.
20 Kirjassaan Munkki Serafim. 2008. Vapaus. 5. painos. Helsinki: Kirjapaja. Munkki Serafimin maallinen nimi on Serafim Seppälä ja hän on myös filosofian tohtori.
joukosta. Tahtomukset toteutuvat henkisen tajunnallisuuden merkityssuh-teiden keskinäisissä suhteissa. Näitä erilaatuisia tajunnallisessa tietoisuudessa olevia merkityssuhteita ei mikään tajunnan ulkopuolinen voima aseta parem-muusjärjestykseen. Jokin merkityssuhde vain tarjoaa ratkaisua vaativassa tilanteessa parhaan toimintavaihtoehdon oman arvostusjärjestelmämme puitteissa. Tämän merkityssuhteen merkittävyyden oivaltamisesta ”ahaa-elä-myksessä” kehkeytyy muista merkityssuhteista laadullisesti poikkeava uusi tahtova merkityskokemus.21
Vaikka katsottaisiinkin, että päätöksemme on edellä kuvaillulla tavalla tietoisesti tehty, tahtomuksilla voi olla ihmisen tajuttomiin prosesseihin ulottuvia dynaamisia syvärakenteita. Erik Ahlman22 toteaa, että vaikka tahtominen on jokaiselle kokemusperäisesti tuttua ja läheistä, se on lopulta kuitenkin arvoituksellisinta, mitä tunnemme. Emme pysty sen paremmin selvittämään tahtomme syvintä syytä kuin sen äärimmäisiä perusteitakaan, vaan se on jotain ymmärryksemme ylittävää. Ahlman menee vieläkin pitem-mälle luonnehtiessaan tahdon maailman olemukseksi, sen metafyysiseksi perustaksi. Hän toteaa jopa: ”jos tahto ei tahtoisi, häviäisi samalla maailma”.
Tulkitse edellä esitetyn viittaavan siihen, että tahto ja sen voima kumpuavat tajuntamme syvyydestä, jossa vallitsee yhteys arvojen maailmaan.
Tahto edustaa siten korkea-asteista henkistä ja eettistä tietoisuutta, jonka avulla voimme arvioida erilaisten elämän meille tarjoamien vaihtoehtojen keskinäistä arvoa ja suunnata huomiomme niistä kaikkein arvopitoisimpaan.
Tahto on siten jotain henkistä ja arvosidonnaista.
Ahlman mainitsee myös, että tahdon alueella ei ole mitään samuutta ihmisten kesken, vaan tahto on jotain täysin subjektiivista. Tietynlaista tahtoa ei ole olemassa kenellekään muulle kuin kullekin itsellensä, se on täysin ainut laatuista eikä sitä ole olemassa kuin yhtenä tapauksena. Ahlman korostaa lisäksi, että ”kun tahto estyy toteutumasta, syntyy kärsimys”.
Ihminen voi kärsiä eriasteista psyykkisistä häiriötiloista. Monet näistä häiriöistä ovat toisin ilmaisten tahdon heikkoustiloja. Ihminen on niissä menettänyt kyvyn ohjata itse elämäänsä omilla tahdonratkaisuillaan.23 Tahdonvoima voi myös uupua liiallisesta käytöstä. Elämme keskellä jatkuvaa
21 Ks. Rauhala, L. 2005. Tajunnan itsepuolustus. 3. painos. Helsinki: Yliopistopaino.
22 Ahlman, E. 1967. Arvojen ja välineiden maailma. Eettis-idealistinen maailmantarkastelukoe.
2. tarkistettu painos. Helsinki: WSOY.
23 Rauhala, L. 2005. Tajunnan itsepuolustus. 3. painos. Helsinki: Yliopistopaino.
erilaisia haluja herättelevää viriketulvaa ja voimamme voivat kulua niiden vastustamiseen. Kulutamme tahdonvoimaamme myös erilaisten sellaisten muiden asettamien odotusten vastustamiseen, jotka pakottaisivat meidät toimimaan omien arvostustemme vastaisesti. Tai kulutamme voimiamme, kun joudumme teeskentelemään ja toimimaan omien arvostustemme vastai-sesti yhdellä tai usealla meille tärkeällä elämänalueella. Myös yksipuolinen omistautuminen yhdelle asialle voi kuluttaa tahdonvoimaamme niin, että muu elämämme on sekasortoinen. Voimakas stressi saa myös tahdonvoi-mamme uupumaan.
”Heikkotahtoisuus”24 voi vaivata meitä kaikkia aika ajoin. Se ei siis ole jonkinlainen luonteenpiirre tai joillakin yksilöillä oleva ominaisuus. Jokai-sella ihmisellä on tahto, jota hän voi käyttää – siten kuin rajallinen olento yleensäkin voi – suhteellisen vapaasti25 aikaansaadakseen myönteistä kehi-tystä elämässään. Yksilöllisen tahdon voima voi olla pieni tai suuri, tahto voi siis olla voimakkuudeltaan melko heikko tai hyvin vahva tai jotain siltä väliltä. Tärkeää on tiedostaa, että tahtonsa voimaa voi kehittää ja sen kehit-täminen on eräs keskeisimmistä kohteista, kun ihminen pyrkii kohti hyväksi kokemaansa elämää.
Eräillä ihmisillä vaikuttaa olevan poikkeuksellisen voimakas tahto.
Monia historian suuria persoonia on luonnehdittu voimakastahtoisiksi, lujiksi ja periksi antamattomiksi ihmisyksilöiksi. Silloin kuin heidän tavoitteensa ovat olleet yleisesti hyväksyttyjä, heitä on laajalti arvostettu ja ihailtu. He ovat tehneet lähes mahdottomana pidettyjä asioita mahdollisiksi vaikeuksista ja vastoinkäymisistä huolimatta. Tällaiset ”tahtoihmiset”, kuten Mahatma Gandhi, Helen Keller, Martin Luther King, Äiti Teresa, Nelson Mandela ja Dalai-Lama Tenzin Gyatso ovat toteuttaneet arvokkaiksi katso-miaan päämääriä uupumatta ja jotkut jopa kuolemaa uhmaten.
Tahdon filosofiassa katsotaan perinteisesti, että ihmisen tahto tähtää aina hyvään. Tahto määritellään tällöin korkea-asteiseksi persoonan
toimin-24 Nykyaikainen käsitys heikkotahtoisuudesta (kr. akrasia) perustuu Aristoteleen näkemyksiin, joita hän esittelee teoksessaan Aristoteles. 2005. Nikomakhoksen etiikka. Teokset osa VII. 2. tar-kistettu painos. Helsinki: Gaudeamus.
25 Vapautemme suhteellisuus määräytyy kaiken sen situaatiossamme ja situaatiostamme olevan perusteella, johon olemme suhteissa. Osaan näistä situaatiomme tekijöistä voimme vaikuttaa rat-kaisuillamme. Osa – niin kutsutut kohtalonomaiset tekijät – on sellaisia, että emme voi vaikuttaa siihen, mitä ne ovat. Jälkimmäistenkin osalta voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, miten niihin suh-taudumme.
noksi. Edellä esitetyt esimerkit voimakastahtoisiksi luonnehdituista suurista persoonista viittaa siihen, että ihmisyksilön tahdon voimakkuudella on jonkinlainen yhteys hänen tekojensa eettisyyden asteeseen. Toisin sanoen, mitä voimakkaammin ihminen kiinnittyy arvokkaisiin ja hyviin päämää-riin, ja samalla, mitä arvopitoisempia ja eettisempiä ihmisen elämälleen valitsemat tehtävät ovat, sitä enemmän hänellä voidaan olettaa olevan myös tahdonvoimaa niiden toteuttamiseen.