Luonnossa liikkumisen vaikutuksia hyvinvointiin on tutkittu monen tieteenalan piirissä. Luonnon rooli suomalaisille terveyden ja hyvinvoinnin lähteenä tunnistetaan yhä merkittävämmäksi. Kaikki neljä haastateltavaa kokivat luontopolulla liikkumisen positiivisena luontokokemuksena ja kaksi haastateltavista kuvasi sitä luontoelämykseksi. Jokainen haastateltava luetteli useita syitä, miksi liikkuvat luontopolulla. Motiivit luontopolulla liikkumiseen vaihtelevat yleensä ihmisten välillä, mutta myös samalla henkilöllä ajan, paikan ja tilanteen mukaan. Kodinläheisellä ulkoilualueella arkiurheilun motiivit eroavat eräretkeilyn motiiveista Lapin vaelluksella.
Lähes jokaiselle haastateltavalle liikkuminen luontopolulla oli säännöllistä arkiulkoilua, jossa korostui liikunnan ja rentoutumisen tarve, eli hyvinvointihyödyt sekä luonnon tarkkaileminen ja kokeminen. Tärkeä syy luonnossa liikkumiselle oli mahdollisuus kokea kauniita maisemia ja olla lähellä luontoa ja kosketuksissa luonnon kanssa.
Luontokokemus vapauttaa ihmistä, koska luonnossa ei voi kontrolloida asioita, eikä itse joudu olemaan kontrolloitavana. Tämän vuoksi ihminen pystyy elämään paremmin siinä hetkessä omana itsenään ja heittäytymään luonnon armoille. Luonto maisemineen hoitaa ihmistä. Luonto on nähty myös pakopaikkana, jonne voi paeta arjen murheita. Luonto on koettu myös vahvasti henkisyyden ja uskonnollisten kokemusten lähteenä, vaikka oman itsensä kohtaaminen luonnon yksinäisyydessä voi olla rankka kokemus monelle. (Hallikainen ym. 2014: 40).
53
Luontokokemus voi tuoda pysähtymisen, rauhoittumisen ja selkiytymisen tunteen:
luontoympäristöön mennään usein rauhoittumaan, purkamaan ajatuksia ja vapautumaan psyykkisestä kuormituksesta. Luontoympäristöt ja luonnossa olevat mielipaikat auttavat ihmistä uusimaan voimavarojaan ja ylläpitämään sisäistä tasapainoaan, eli elpymään. Usein luonnon elvyttävä vaikutus on tiedostamatonta, eikä luonnossa liikkuja koe tietoisesti hoitavansa itseään
Kaikki se stressi katoaa ympäriltä. Tää on sellanen kiva vastapaino kaikelle stressille,mitä mä koen päivän aikana. Tästä on helppo lähtee sitten kotiin ja jatkaa niitä kouluaskareita sun muita. No nyt kun koulut on alkanu, niin varmaan viideltä koska, se on just se vastakkainasettelu mulle, et mä tuun koulusta, mä syön äkkiä jotain ja tuun tänne. Mun koulupäivä ei lopu ennen kuin mä oon päässy tänne, koska silloin mä pystyn nollaamaan mun ajatukset, niinku tänäänki tein.” (M19)
Luontopolku ei tarjoa elämyksiä vain haastateltaville, vaan myös mukana liikkuville koirille, joille ulkoiluhetki voi tarjota mahdollisuuden ympäristön tarkempaan tutkimiseen. Omien koirien käytöksestä voi myös päätellä, että reitti on koiraihmisten suosiossa.
”Etupäässä perheenjäsenten kanssa ja aika usein koirat tai joku koirista mukana. Hyvin harvoin tulee ihan yksin tultua millekään hikilenkille et kyllä tää on sellanen rauhottumispaikka, jossa kuljetaan rauhallisemmin ja..” (N25)
Luonnossa liikkuminen ja havainnoiminen etenee kaikkien aistien avulla: jo pelkkä pitkospuilla kulkeminen tuottaa omat äänensä riippuen siitä, onko ollut poutaa vai onko sade kastellut pitkospuut liukkaiksi. Luontopolku on muovautunut vuosien aikana pehmeäksi ja helppokulkuiseksi, joten polku tuntuu tutulta jalkojen alla. Tietyt kannot ja puunjuuret osaa väistää, joten luontopolulla liikkuminen on hyvin kehollinen kokemus, koska maasto on itsessään jo hyvin vaihtelevaa. Luontopolulla kävely on kinesteettisenä kokemuksena rikas, juuri vaihtelevan maastonsa ansiosta. Samalla keho myös muovautuu ja harjaantuu kyseisessä paikassa kulkemiseen.
(Jokinen ym. 2010: 262.)
Kokemuksemme eivät rajaudu ainoastaan näköaistiin. Kaksi haastateltavista painotti maisemakävelyillä liikunnan tärkeyttä ja se on epäilemättä suurimpia syitä miksi polulla liikutaan.
54
”Liikuntamahdollisuus on yksi miksi tullaan koiran kanssa tänne, sellasiin arjenseikkailuihin. Mä en käy salilla, niin tää on mulle se, tää on ilmasta, tää on paljon parempaa. Ja onhan tää, kun katsoo tätä maisemaa, niin tää koivumetsä on aivan upee.” (M19)
Ulkoilukokemukseen vaikuttavat ympäristön laatu esteettisine arvoineen, kiinnostavuus ja turvallisuus. Keskeisiä tekijöitä ovat myös valon määrä, ilmanlaatu ja lämpötila. Metsäalueet vaimentavat ääniä. Samalla ne parantavat ilmanlaatua vähentämällä epäpuhtauksia kuten pölyä ja sitomalla hiilidioksidi-, otsoni- ja monoksidikaasuja. Toki puut ja kasvit voivat aiheuttaa myös siitepölystä aiheutuvia allergiaoireita. Eli kasvillisuudella on myös kielteinen vaikutus joihinkin ihmisiin. (Hallikainen ym. 2014: 51.)
Kaikki neljä haastateltavaa mainitsivat puuston merkityksen luontopolulla ja luonnonsuojelualueella. Metsä koettiin rauhoittavana, mutta myös kauniina ja jollakin tapaa mystisenä paikkana. Puustolla nähtiin olevan suuri vaikutus paikan ja maiseman kokemiseen. Jotkut tietyt puut toivat jopa mieleen lapsuudenajan, jolloin alueella jo liikuttiin.
Polun alkua ympäröivät vanhat havupuut. Yksi haastatelluista kertoi, että erityisesti polun alkuosuus toi hänelle mieleen lapsuuden leikkiympäristön ja satumaailman. Luontopolku koettiinkin osittain salaperäisenä, mikä voi johtua vaihtelevasta maastosta ja siinä mutkittelevasta reitistä. Polun tietyt ominaisuudet virittävät nähtävästi kulkijansa tutkimaan ja aistimaan paikkaa.
Yllätyin, kun toinenkin haastateltavista kertoi liittävänsä luontopolun maisemiin lapsuudessaan kuulemiaan satuja ja tarinoita. Hänen mielestään puut loivat samanlaista tunnelmaa kuin lapsuuden ajan metsiköt ja toivat mieleen lapsuudenleikkejä. Halmejoki itsessään oli upein paikka haastateltavalle.
”No, täällä on upeet maisemat, tullee sellanen satumetsä mieleen. Hieman muistuttaa lapsuuden ajan metsää, minkä lähellä asuttiin. Siitäkin tullee sellanen, että täällä on miellyttävä käydä. Se ei tuu koko polusta, vaan pitkospuiden jälkeen, kun on tuo kauempana oleva lenkki, nii sieltä se tiheempi metsäalue, nii sieltä se ite Halmejoen ympäristöalue on se mikä, eniten sykähdyttää. Silloin oli sellanen vau-ilmestys, kun ekan kerran pääsin tänne käymään. Et onko tällasia paikkoja Kuopion seudulla olemassa. En oo törmänny vastaavaan.
Upeeseen maisemaan, se oli sellanen vau-kokemus. Hienoin paikka on se pidemmällä oleva paikka, jossa rappuset ja silta ylittää Halmejoen. Niin tota, ne on miellyttäviä kohtia siinä, siellä saniaiset kasvaa rehevästi, joki solisee, se korostaa tätä paikan hienoutta.
55
Metsän siimes on se miellyttävin paikka. Ja nyt kun tuli uudet pitkospuut ja rappuset, niin helpottaa kävelyä huomattavasti täällä, ei tarvii pelätä, että rappunen lahoaa alla. On rakas paikka omalla tavalla, vaikka en ole vuosia käynytkään täällä, ja voisin tulevaisuudessa täällä aikaa viettää ja asua täällä.” (M23)
Kuva 6. Saniaisia virtaavan Halmejoen varrella. (Kuva: Annastiina Turunen 7/2014) Seuraava tiivistää luontopolun vaikutuksen kokonaisuudessaan haastateltavalle:
56
Minä tuun hakemaan täältä liikuntaa itselleni ja koirilleni. Raitis ilma ja hyvät tuoksut, kauniit tutut maisemat, sellaset elämykset, mitkä voi tällä tavalla paloitella, mutta se on kuitenkin sellainen kokonaisuus, joka tuo ihan joka kerta hyvän mielen.
(N54)