Hintaennusteiden merkitys

Klassisessa teoksessaan aikasarja-analyysistä Box ja Jenkins (1976, s. 1) toteavat aikasarjojen ennustamisen merkityksestä seuraavaa:

”The use at time t of available observations from a time series to forecast its value at some future time t + l can provide a basis for (a) economic and business planning, (b) production planning, (c) inventory and production control, (d) control and optimization of industrial processes.”

Brandt ja Bessler (1983, s. 243) määrittelevät hintaennusteiden tarkoituksen niin, että taloudellisesta näkökulmasta katsottuna informaation [hintaennusteiden] pitäisi joko lisätä nettotuloja tai pienentää tulovaihtelua (tai saada aikaan molemmat ilmiöt) verrattuna siihen tasoon, joka olisi saavutettu ilman tätä informaatiota.

Luotettavien hintaennusteiden tärkeyttä on korostettu myös siksi, että niiden avulla tuottaja voi hyötyä taloudellisesti ajoittaessaan oman tuotantonsa yleisen tuotanto-syklin vastaisesti. Sikasyklien on kuitenkin todettu tulleen hinnan suhteen jousta-mattomammiksi, pidentyneen ja muuttuneen myös monesta syystä entistä epäsään-nöllisemmiksi. Ensiksikin tuotanto on erikoistunut suuriin palkkatyötä käyttäviin yk-siköihin. Toiseksi tuotantokiintiöt ovat estäneet tuotantosuunnan vaihtamisen. Kol-manneksi viljatiloilla on viljan hinnan laskun seurauksena hankittu lisätuloja jalosta-malla vilja sianlihaksi (Tangermann 1992, s. 44 – 60; The Hog Cycle 1995, s. 13).

Uutena tekijänä ovat tulleet mukaan mm. laajat eläintautiepidemiat (Buhl 1998, s. 4 – 7).

Sikasyklin pitkittymisen seurauksena myös kannattavuusongelmat tulevat entistä pitkällisemmiksi. Chavas ja Holt (1991, s. 827) ovat todenneet lisäksi, että epäline-aarisen dynamiikan luonne sianlihamarkkinoilla on monimutkainen ja että sikasyklin laajentumis- ja supistumisvaiheiden välillä on todennäköisesti olemassa fundamen-taalisia epäsymmetrisyystekijöitä.

Fuchs (1988, s. 350 – 358) on todennut, että antisyklinen strategiavalinta näyttää olevan tuloksellinen ja tasaavan sikasykliä, jos sitä noudattaa 5 – 10 % tiloista. Jos

tämän strategian omaksuneiden tilojen lukumäärä nousee 10 – 20 %:iin, häviävät menetelmästä saadut yksityistaloudelliset edut. Kokonaistalouden etuna voidaan kuitenkin tällöin mainita sikamarkkinoilla tapahtuvien heilahtelujen väheneminen, josta hyötyvät myös traditionaalisesti tuottavat tilat. Antisyklistä strategiaa noudat-tavien tilojen lukumäärän kasvaminen vieläkin suuremmaksi aiheuttaa keskipitkällä aikavälillä sianliha- ja porsasmarkkinoilla omia suuria tarjonta- ja hintavaihteluitaan, joiden hajonta ylittää huomattavasti tavanomaisen vaihtelun määrän. Tämä heikentää samalla ennusteiden luotettavuutta ja vähentää siten antisyklisen strategian hyötyä.

Hayes ja Schmitz (1987, s. 770) ovat havainneet antisyklisen tuotannon kannatta-vuuden heikentyneen tällä vuosisadalla myös USA:ssa. Syynä tähän he pitävät sitä, että informaation hankintakustannukset ovat laskeneet samalla kun informaation laatu on parantunut ja määrä lisääntynyt. Tuotannon laajuuden nopea säätely ei kui-tenkaan ole käytännössä mahdollista niin nopeasti, että ennustetuista hintamuutok-sista olisi mahdollista saada täysi hyöty. Toisaalta myös syklin mukaan tuottavat yrittäjät reagoivat antisyklisten yrittäjien signaaleihin, mikä lievittää osaltaan syklin vaikutuksia.

Edellä esitetyn perusteella joudutaan kysymään, missä määrin hintaennusteet toimi-vat itseään vastaan ja onko ollenkaan mahdollista laatia oikeaan osuvia ennusteita sekä, jos niitä ei voida laatia, tarvitaanko ennusteita lainkaan. Ennusteiden tarkkuu-desta keskustellessaan Makridakis ym. (1983, s. 761) toteavat, että on tehtävä ero hyvän päätöksen ja hyvän lopputuloksen välillä. Jos ennusteen laatija pystyy epä-varmuudesta huolimatta mallintamaan tilanteen hyvin, ennusteiden laatiminen on pe-rusteltua niiden tarkkuusasteesta riippumatta, koska ennusteiden tarkkuutta ei voida testata vielä niiden laatimisen ajankohtana. Myös ennusteita hyväksikäyttävien pää-töksentekijöiden intresseissä voi olla joko ennusteiden toteutumisen estäminen tai varmistaminen. Eräs ennusteiden laatimisen tarkoitus onkin auttaa päätöksenteki-jöitä kiinnittämään huomionsa edullisen lopputuloksen mahdollisuuksiin.

Samantapaiseen johtopäätökseen päätyy myös Kalis (1990, s. 121 – 122) tarkastel-lessaan sikataloutta koskevien ennusteiden hyvyyttä. Hänen mukaansa saksalaiset tuottajat, lihanjalostajat ja kauppa pitivät pitkän aikavälin ennusteita luotettavina (esim. Böckenhoff & Pflugfelder 1990, s. 51) ja reagoivat vuoden 1989 kuluessa niihin muuttamalla tuotantoaan sekä toimintaansa niin nopeasti, että ennusteet eivät toteutuneet. Tämä oli eräänä syynä siihen, että ennusteiden julkaisemisesta luovut-tiin helmikuussa 1990, mutta myöhemmin niitä on ryhdytty julkaisemaan uudelleen (Böckenhoff & Schechter 1996, s. 410). Kohtuuttomien virheiden ja samalla tuotta-jien tappioiden vähentämiseksi Kalis suosittelee ennustejakson lyhentämistä kahteen kuukauteen niin, ettei kukaan ehtisi muuttaa tuotantoaan pelkästään tämän infor-maation perusteella. Ennusteiden tarkkuuden tulisi kuitenkin olla hänen mielestään niin hyvä, että niiden käyttäminen päätöksenteon apuna on perusteltua. Hänen mie-lestään myös menetelmien edelleen kehittäminen on tarpeen.

Fuchs (1991, s. 206) jatkaa keskustelua em. ennusteista. Hänen mielestäänkään en-nusteista ei pitäisi luopua, vaikka niihin sisältyisi huomattaviakin virheitä. Hintaen-nusteet ovat välttämättömiä apuvälineitä tuotannon laajuutta koskevia päätöksiä tehtäessä. Kysymykseen voivat tulla myös yksinkertaiset hintaennusteet, kuten ole-tus hintojen pysymisestä ennallaan. Koska yrittäjä voi hyvien hintaennusteiden avulla vähentää riskejään ja välttää katastrofin, kysymys on ennen kaikkea oikeiden ennus-temenetelmien tuntemisesta ja käyttämisestä.

Myös asiantuntijaennusteiden hyvyys vaihtelee. Brandt ja Bessler (1981, s. 139 ja 1983, s. 238) osoittivat tutkimuksissaan, että ennustevirheitä voidaan pienentää yh-distämällä eri ennustemenetelmiä ja lisäämällä ennusteisiin informaatiota asiantunti-joiden mielipiteiden muodossa. Jälkimmäisen tutkimuksen tuloksena he toteavat, että yksittäisten ennustemenetelmien yhdistelmä tuotti pienempiä ennustevirheitä kuin mikään käytetty yksittäinen menetelmä, kun taas aikaisemmasta tutkimuksesta saadut tulokset eivät olleet näin selviä. Myös Feather ja Kaylen (1989, s. 200) pää-tyvät suosittelemaan yhdistettyjä ennustemenetelmiä, joiden etuna he pitävät mah-dollisuutta välttyä luottamasta jonkin heikomman menetelmän antamiin ennusteisiin.

Ennustemenetelmien yhdistämistä ovat selvittäneet myös eräät muut tutkijat, kuten Granger ja Ramanathan (1984, s. 199 – 201).

Myöhemmin Bessler ja Brandt (1992, s. 249) ovat osoittaneet, että Grimesin VAR-menetelmällä tuottamat elävien lihasikojen hintaennusteet ja futuurihinnat olivat suunnilleen yhtä hyviä ennusteita. Grimes ilmoitti saaneensa ennusteitaan varten tietoa lihasikamarkkinoista useilta elinkeinon sektoreilta ja käyttäneensä enemmän tarjonta- kuin kysyntäpuolen tietoa. Lisäksi hän ilmoitti seuraavansa mm. tuottajilta saatuja astutus-, uusimis- ja teurastustietoja. Huomattava osa tiedoista oli viikoittai-sia, toisin kuin USA:n maatalousministeriön tiedot. Fuchs (1988, s. 167) huomaut-taakin toisessa yhteydessä, että sianlihantuotannossa tulisi olla saatavissa viikoittai-set, mieluimmin päivittäiset tiedot hintakehityksestä, koska lihasikojen myynnin on tapahduttava kahden viikon sisällä sikojen saavutettua teuraskypsyyden.

Tutkiessaan asiantuntijoiden tekemien ennusteiden rationaalisuutta ovat Colling ym.

(1992, s. 269) todenneet, että USA:n maatalousministeriön Hogs and Pigs –rapor-tissa julkaistavien aikasarjojen arvoja koskevat, asiantuntijoiden tekemät ja ennak-koon julkistetut ennusteet olivat raporttien arvojen harhattomia estimaatteja ja että ennustevirheet eivät olleet autokorreloituneita eivätkä riippuvuussuhteessa tutkittui-hin taloudellisiin muuttujiin. Näin ollen ennusteet täyttävät Muthin (1961, s. 316 – 317) rationaalisten odotusten hypoteesin vaatimuksen, jonka mukaan ennusteen on perustuttava kaikkeen käytettävissä olevaan informaatioon, joka kattaa sekä muut-tujien historialliset arvot että tiedon niiden tulevista arvoista.