Haastatteluaineiston kerääminen ja aineiston kuvaus

Tutkimuksen empiirisen osan tavoitteena oli selvittää haastattelujen avulla, mil-laista hiljaista tietoa varhaiskasvatuksen henkilökunta tunnistaa työssään ja mi-tä elementtejä hiljaisen tiedon siirmi-tämiseen työssä ja työyhteisössä liittyy. Valit-sin aineistonhankinnan keinoksi yksilöhaastattelut. Varauduin myös ryhmä-haastatteluihin, mikäli työntekijöiden yksilöhaastattelut eivät onnistuisi vas-taamaan riittävän kattavasti kysymyksiin. Kokosin haastatteluaineiston harki-tulla valinnalla vuoden 2014 keväällä. Valitsin yhden ennalta tuntemani päivä-kodin ja toisen itselleni tuntemattoman päiväpäivä-kodin. Valitsin tietoisesti hyvin erikokoiset ja eri kunnissa sijaitsevat päiväkodit. Halusin saada ulkoisilta puit-teiltaan mahdollisimman paljon toisistaan eroavat työyhteisöt. Yksiköiden va-linnan jälkeen hain tutkimusluvat varhaiskasvatuksesta vastaavalta johtajalta kuntaorganisaatiosta. Lupien saamisen jälkeen lähestyin haastateltaviksi toi-vomieni päiväkotien johtajia tutkimusluvan kanssa. Pienessä päiväkodissa oli toiveena saada kaikki työntekijät osallistumaan. Suuressa päiväkodissa oli toi-veena saada ainakin kolme kokonaista tiimiä osallistumaan. Pienessä päiväko-dissa kävin esittelemässä tutkimukseni taustaa ja kertomassa haastattelumene-telmästä. Toinen työyhteisö lähti mukaan sähköpostiviestin välityksellä.

Pienessä päiväkodissa neljä henkilöä viidestä osallistui haastatteluun.

Isossa päiväkodissa sain haastateltavaksi kaksi tiimiä kokonaan ja lisäksi useita työpareja. Haastattelujen sopiminen työntekijöiden ja haastattelijan aikataului-hin oli haastavaa, mutta onnistui lopulta hyvin. Toisessa päiväkodissa työnteki-jät saivat haastatteluajan työajaksi ja toisessa se oli työaikaa, jos se onnistuttiin järjestämään lasten päivälepoaikaan.

Jokainen haastateltava sai itselleen jo ennakkoon allekirjoitettavaksi suos-tumuksen. Haastateltavalle itselleen jäävässä osassa kuvataan tiivistetysti tut-kimuksen kulku ja menettelytapa (Liite 2). Jokainen haastateltava sai täytettä-väksi myös taustatietolomakkeen (Liite 3). Haastateltaville tuli ennakkoon kir-jallisesti tietoon tutkimusprosessin eteneminen haastatteluaineiston osalta.

Haastateltavat saivat jo ennen haastattelua tietää, että heillä on oikeus muuttaa ja korjata vastauksiaan, sillä tutkijana olen voinut kuulla tai ymmärtää heidän kertomaansa väärin tai he ovat tulleet kertoneeksi liikaa (ks. esim. Ruusuvuori

& Tiittula 2005, 17). Heillä on myös oikeus vetäytyä tutkimuksesta missä vai-heessa tahansa. Nämä tutkittavien oikeudet kerrattiin myös jokaisen kanssa henkilökohtaisesti ennen haastattelun alkua. Näin varmistettiin tutkimukseen osallistuvien tiedonsaanti omista oikeuksistaan ja esimerkiksi

tunnistamatto-muudesta (esim. Ruusuvuori & Tiittula 2005, 17). Tutkimuksen esittelyvaihees-sa haastateltavat esittelyvaihees-saivat myös pohtia miten he haluavat esiintyä tutkimuksesesittelyvaihees-sa.

Sovimme pienen päiväkodin kanssa, että he saavat päättää tutkimustulosten valmistuttua miten haluavat tulla kutsutuiksi. Tässä vaiheessa he olivat sattu-manvaraisesti päiväkoti H ja päiväkoti K.

Haastateltavia oli yhteensä 13, ja he kaikki olivat naisia. He olivat iältään 25–62 vuotta ja työkokemusta heillä oli alalta 1,5–36 vuotta. Työntekijöiden keski-ikä oli 42 vuotta ja työkokemusvuosien keskiarvo oli 15 vuotta. Lastenhoi-tajan, lähihoitajan tai vastaavan koulutuksen oli saanut viisi henkilöä. Haasta-teltavista kolme oli sosionomi- tai lastentarhanopettajakoulutuksen käyneitä, ja kolme oli kasvatustieteen kandidaatteja ja kaksi maistereita. Kaikki työskenteli-vät koulutuksenmukaisissa tehtävissä. Taulukossa nimikkeet ovat aineistonke-ruuhetken nimikkeiden mukaan. Nykyisin nimitykset ovat varhaiskasvatuksen lastenhoitaja, varhaiskasvatuksen sosionomi ja varhaiskasvatuksen opettaja.

TAULUKKO 1 Haastateltavat työtehtävittäin

Työtehtävä Henkilöä Keski-ikä

Lastenhoitaja 5

Lastentarhanopettaja 7

Johtaja ja lastentarhanopettaja 1

13 42 vuotta

TAULUKKO 2 Haastateltavat ikäryhmittäin

Ikäryhmä (vuosina) 20–29 30–39 40–49 50–64

Henkilöä (N=13) 3 3 2 5

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista hiljaista tietoa varhaiskasva-tuksen henkilökunta tunnistaa työssään, miten he kuvaavat varhaiskasvavarhaiskasva-tuksen hiljaista tietoa ja mitä elementtejä hiljaisen tiedon siirtämiseen työssä ja työyh-teisössä liittyy. Näihin vastausten löytämiseksi laadin haastatteluja varten tuek-si väljän teemallisen kysymysrungon. Lähdin liikkeelle mahdollituek-simman suo-rasta kysymyksestä Mitä hiljainen tieto sinun mielestäsi on? Haastattelutilan-teessa lähdimme kuitenkin liikkeelle haastateltavan tunnelmista, mahdollisesti päivän kulusta tai muusta mieltä askarruttavasta. Kysymysten järjestys ei ollut välttämättä lainkaan rungon mukainen. Etenkin jos määritteleminen tuntui vai-kealta, oli luontevaa lähteä liikkeelle konkreettisimmista asioista, kuten sen pohtimisesta, miten hiljainen tieto voisi näkyä tai olisiko joku henkilö, jolla sitä voisi olla? Haastattelua varten laatimani kysymysrungon teemat olivat seuraa-vat (taulukko 3):

TAULUKKO 3 Yksilöhaastattelun kysymysteemojen runko

1. Mitä hiljainen tieto mielestäsi on?

2. Onko työssäsi hiljaista tietoa?

a. Jos on, millaista hiljaista tietoa työssäsi on? Miten se näkyy? Mistä sen tunnistaa? Mi-ten sitä voisi siirtää?

b. Jos ei ole, miksi ei? Onko sen esiintymiselle jotain esteitä?

3. Millaisia esteitä hiljaisen tiedon siirtämisessä voi mielestäsi olla?

4. Mitä hiljaisen tiedon siirtämiseen tarvitaan?

5. Mitä voisi olla tulevaisuuden hiljainen tieto varhaiskasvatuksessa?

Tähän tutkimukseen valitsin aineistonhankinnan menetelmäksi haastattelun, jonka rungon muodostivat mahdollisimman avoimiksi tarkoitetut kysymys-teemat. Tarkoitan tällä haastattelua, jossa pyritään mahdollisimman vähäiseen ohjaamiseen, jotta haastateltavat saisivat mahdollisimman vapaasti kertoa hil-jaiseen tietoon liittyvistä ajatuksistaan, käsityksistään ja kokemuksistaan. Jotta haastattelu antaisi varmasti tarvittavaa tietoa tutkimusaiheesta, laadin haastat-telun tueksi kysymysteemoista itselleni tukirungon. Osa haastateltavista toivoi itselleen kuitenkin ennakkotietoa kysymyksistä, joten lähetin kysymykset kai-kille tutkimukseen lupautuneille osallistumissuostumuksen ja taustatietolo-makkeen lähettämisen yhteydessä. Haastattelussa kysymykset ja teemat olivat joustavia, niiden etenemisjärjestys vaihteli haastateltavan mukaan ja osa niistä jäi myös vastaamatta, mikäli haastateltavalla ei tuntunut löytyvän siihen vas-tausta. Haastatteluja leimasi myös keskustelunomaisuus, joten haastattelun ku-luessa voitiin helposti esimerkiksi palata aikaisempaan aiheeseen.

Haastattelut toteutettiin päiväkodilla, jossa oli haastattelua varten varattu rauhallinen tila. Aikaa kullekin haastateltavalle oli varattu noin 1,5 tuntia ja tar-vittaessa enemmänkin. Varattu aika riitti hyvin. Haastattelut kestivät 35 min – 1h 36min, yhteensä 13h 35min. Jokainen sai halutessaan kuunnella oman haas-tattelunsa jälkeenpäin. Tätä mahdollisuutta ei käyttänyt kukaan. Jokainen sai myös halutessaan oman haastattelunsa litteraatin luettavaksi ja kommentoita-vaksi. Tätä mahdollisuutta käyttivät useimmat. Yhtään muutoskommenttia tai korjauspyyntöä ei saapunut. Litteraatioita kertyi yhteensä 125 sivua, fontilla Ca-libri ja rivivälillä 1,15.

Aineiston hankintamenetelmänä käytettyjen haastattelujen määrittelyjä on monenlaisia. Jokaisen tutkimuksen kohdalla on tehtävä ennakkoon valinta (esim. Hyvärinen 2017). Aina haastattelumuotojen valinta ei kuitenkaan ole yk-siselitteinen. Menetelmäkirjallisuudessa teemahaastattelutapaa on kutsuttu toi-sinaan myös puolistrukturoiduksi haastatteluksi (Ruusuvuori ym. 2005). Tämän tutkimushaastattelun näkökulmasta määritelmä tuntui vieraalta. Teemahaastat-teluja on kritisoitu myös kokemusten tutkimisen näkökulmasta liiallisesta tiuk-kuudesta ja sen sijaan suositellaan käyttämään mieluummin keskustelunomais-ta syvähaaskeskustelunomais-tattelua (in dept interview, esim. Guest 2012). Syvähaaskeskustelunomais-tattelussa on pyrkimys päästä mahdollisimman syvälle haastateltavan kokemuksiin (Ruusu-vuori ym. 2005). Myös avoimella haastattelulla tarkoitetaan toisinaan syvähaas-tatteluksi tulkittavaa haastattelumenetelmää. Avoimessa haastattelussa

tarkoi-tuksena on antaa haastateltavan puhua kokemuksistaan mahdollisimman va-paasti. Molemmissa tapauksissa aikaa suositellaan varattavaksi jopa kaksi tun-tia, jotta keskustelunomaisessa tilanteessa varmasti päästään yli jännittyneisyy-destä ja tavoitetaan aiheesta tarpeellinen. Tässä tutkimuksessa tarkoitan avoi-mella teemahaastattelulla mahdollisimman väljää keskustelunomaista haastat-telua, jossa haastattelun sisällöllisenä runkona toimii kuitenkin ennakkoon luonnostelemani kysymysteemat (ks. taulukko 3). Kysymykset ja kysymystee-mat eivät olleet ehdottomia vaan aihepiiriin johdattelevia ja niihin edettiin joko keskustelunomaisesti tai siinä järjestyksessä kuin haastateltava niitä otti esiin.

Osa haastateltavista oli halunnut kysymysrungon ennakkoon tiedoksi ja myös katsonut sitä ennakkoon, joten se ohjasi jossain määrin heidän vastauksiaan.

Keskustelu eteni siitä huolimatta heidän tahtiinsa. Osa haastateltavista ei ollut halunnut nähdä teemallista kysymyslistaa etukäteen, joten he tiesivät vain ai-heen eli varhaiskasvatuksen hiljainen tieto.

Haastattelua käytetään aineistonkeruumenetelmänä esimerkiksi silloin, kun halutaan saada selville haastateltavien kokemuksia tai käsityksiä. Haastat-telu on keskeinen osa tiedon tuottamisen prosessia ja sen vuoksi on tärkeää pohtia sitä, miten haastattelijan kysymykset ovat voineet ohjata ja johdatella haastateltavaa ja hänen vastauksiaan ja miten vuorovaikutustilanne itsessään on saattanut vaikuttaa (Ruusuvuori & Tiittula 2005, 10, 17). Tässä tutkimusase-telmassa ei tulosten kannalta ole keskeistä merkitystä sillä, oliko haastateltava pohtinut aihetta ennakkoon tai miten paljon hän on pohtinut sitä. Osa kertoi googlanneensa aihetta, jotta sai jonkinlaisen käsityksen aihepiiristä. Tämäkin kertoi aiheen haastavuudesta, joten oli myös hyvä, että osa haastateltavista oli näin hakenut itselleen mahdollisuutta jäsentää ajatuksiaan ennakkoon. Haasta-teltavat kertoivat aiheen myös keskusteluttaneen työpaikalla melko paljon ja osa heistä kertoikin pohtineensa aihetta myös yhdessä.

Tutkimushaastattelun eräänä haasteena on luottamuksellisen, turvallisen ja riittävän avoimen ilmapiirin synnyttäminen (Ruusuvuori & Tiittula 2005, 10).

Tässä tapauksessa yhteinen keskustelu työpaikoilla saattoi auttaa luottamaan haastattelijaan ja rohkaista omien ajatusten kertomiseen. Ennestään tutussa päi-väkodissa tilanne saattoi olla toisella tavalla haastava. Olisi mahdollista, että en-tuudestaan tutuilla ihmisillä voisi olla joitakin aiempia yhteistyöhön liittyviä jännitteitä estämässä luottamuksellista haastattelutilannetta. Näin ei kuitenkaan tässä tapauksessa kenties ollut, sillä kaikki olivat vapaaehtoisesti haastattelui-hin osallistuneita ja vaikuttivat alkujännityksen lauettua rentoutuneilta. Näin tapahtui molemmissa päiväkodeissa. Koin myös tutkijana tilanteen monin ta-voin jännittäväksi ja sanoitin tämän myös haastateltaville. Pyrin kaikin keinoin tukemaan haastatteluun osallistuvien oman ajattelun avaamista ja kannattelua eteenpäin. Haastattelu on tiedonhankinnan keinona paljon uutta tietoa tuottava, mutta vuorovaikutuksellisuudessaan myös vaativa (esim. Ruusuvuori & Tiittu-la 2005).

Haastattelun tarkoituksena oli äänen antaminen haastateltaville. Sama ta-voite oli osaksi myös tutkimuksella. Toivoin, että se hiljainen tieto, jota työnte-kijöillä on tai jota he olivat havainneet, tulisi tämän tutkimuksen myötä

näky-väksi. Sen vuoksi haastattelussa oli koko ajan tavoitteena rohkaista työntekijöitä puhumaan ja jakamaan ajatuksiaan. Tällaista pyrkimystä on kutsuttu myös ak-tivoivaksi haastattelumuodoksi Törrönen (2006, 23) ehdottaa etenemistä kohti aktivoivaa ja dialogista haastattelumuotoa.

Myös hiljaisilla hetkillä on haastattelussa oma paikkansa ja merkityksensä.

Hiljaisuus tekee tilaa haastateltavalle (ks. esim. Koivula 1997, 47; Salovaara 2019, 73). Hiljaisuuden hetket antavat tilaa molempien omille ajatuksille ja omalle pohdinnalle ennen kuin asiat sanotaan ääneen. Hiljaiset hetket mahdollistavat myös omien oivallusten syntymisen, kuten joidenkin haastattelujen kohdalla myös haastateltaville tapahtui. Oivalluksen hetket todentuvat erityisesti tallen-teilla, mutta tulevat näkyviin selvästi myös litteraateissa. Hetket ja tunnelmat heijastuivat myös tutkimuspäiväkirjan haastattelumuistiinpanoissa, jotka ku-vaavat tunnelmia haastattelun jälkeen.

Haastattelu sisältää aina myös erilaisia valtakysymyksiä (esim. Hyvärinen 2017, 16–20). Molemmissa haastatteluryhmissä tutkijan positio tuli haastatelta-vien osalta sanoitetuksi, vaikka keskustelu tuntuikin saavuttavan hyvin keskus-telunomaiset piirteet. Haastateltavan asemaa haastattelutilanteessa onkin tärke-ää pohtia jo ennakkoon. Vaikka haastattelu tuntuisi kuinka tasaveroiselta ”jutte-lutuokiolta”, liittyy siihen silti aina tutkijan ja tutkittavan välinen valta-aspekti.

Haastateltava on lopulta kuitenkin ainutlaatuisesta, merkittävästä ja ainutker-taisesta informanttiroolistaan huolimatta myös haastattelutilanteen objekti.

Haastattelun yhteydessä kerätty tieto on tarkoitettu osaksi ilmiön tarkastelua, jossa yksilö ja yksilön merkitys on tarkoitus häivyttää pois, mutta jokainen yksi-lö, tutkija ja haastatteluun osallistuja, kuvailevat ilmiötä, käsityksiään ja koke-muksiaan aina omalla yksilöllisellä tavalla. Tilanne voi merkittävällä tavalla vaikuttaa siihen, mitä sanotaan ja miten sanotaan, joten tilanteella ja sen tun-nelmalla voi olla oleellista ja merkittävää vaikutusta vastauksiin (Mäkelä 1990, 48; Ruusuvuori & Tiittula 2005, 17). Tavoitteena tulisi jokaisessa haastattelussa kuitenkin olla mahdollisimman rento ja miellyttävä ilmapiiri. Tutkijana pidän tärkeänä myös sitä, että haastattelussa ei kiirehditä, vaan jokaiselle on riittävästi aikaa pohtia omia vastauksiaan. On myös mahdollista, että haastateltava tulee kertoneeksi enemmän kuin olisi halunnutkaan (Ruusuvuori & Tiittula, 2005, 17).

Muistutin jokaista haastatteluun osallistujaa haastattelun alussa ja lopussa sekä vielä litteraattia lähettäessä siitä, että heillä on oikeus tarkastaa haastattelunau-hat ja litteraatit, korjata vastauksiaan sekä myös perua osallistumisensa koko-naan. Nämä oikeudet näkyivät myös tutkimusluvassa. Uskon, että tästä vaikut-tamismahdollisuudesta muistuttaminen useaan kertaan on myös lisännyt luot-tamusta haastattelutilannetta ja koko tutkimusta kohtaan.