Hiljainen tieto aiemmissa tutkimuksissa

Hiljaista tietoa on tarkasteltu viime vuosikymmeninä useista näkökulmista, eri-tyisesti käytännön näkökulmasta, empiirisissä tutkimuksissa ja soveltaen, mutta viime vuosina tarkastelua on tehty jälleen myös tietoteoreettisesta ja käsiteana-lyyttisestä näkökulmasta. Käytännössä tutkimus on tarkoittanut usein hiljaisen

tiedon tunnistamista, nimeämistä, määrittelyä ja ilmenemistä useiden eri am-mattialojen näkökulmasta, monin eri tavoin ja tarkoituksin sekä erilaisista läh-tökohdista käsin. Toom (2008) on jakanut hiljaista tietoa koskeneita tutkimuksia tieteenaloittain. Hiljainen tieto on jaottelun mukaan keskusteluttanut niin filo-sofeja, epistemologeja, teologeja, yhteiskuntatieteilijöitä, hoitotieteilijöitä kuin kasvatustieteilijöitäkin sekä kisälli – oppipoikasuhdetta käsittelevissä tutkimuk-sissa (Toom 2008, 34). Tähän listaan voisi lisätä myös taloustieteet ja erityisesti johtamisen alaan liittyvät tutkimukset.

Teoreettista käsitteen tarkastelua on tehnyt Rolf (1991), joka on lähestynyt hiljaista tietoa useista eri näkökulmista jäsennellen, painottuen ammattitaidon ja tiedon näkökulmaan. Hän tuo myös kulttuurin ja traditioiden vaikutusta esiin (esim. Rolf 1991, 27). Niiniluoto (1989) on tarkastellut hiljaisen tiedon mo-nimutkaista ilmiötä ja käsitettä piilevänä tietona ja osana taitotietoa. Hänen mukaansa hiljainen tieto voi olla yksi tiedon muoto tai tiedon laji (Niiniluoto 1989, 51–53). Gourlay (2004) tarkasteli, kuinka hiljaisen tiedon käsitettä on käy-tetty hiljaista tietoa koskevissa empiirisissä tutkimuksissa ja havaitsi käsitteen käytön vaihtelevaksi. Dohn (2014) tarkasteli toiminnan tutkimuksen näkökul-masta erilaisia tiedon muotoja käytännössä (knowledge in practice) ja huomioi myös hiljaisen tiedon osana käytännössä tapahtuvaa tietämistä.

Esimerkiksi organisaatioita koskevassa kehittämis- ja muutostyössä sekä siihen liittyvässä kirjallisuudessa kiinnitettiin 1990-luvulta alkaen huomiota eri-tyisesti työyhteisöissä ja organisaatioissa olevaan hiljaiseen tietoon. Tarkastelua on suunnattu hiljaisen tiedon kuvaamiseen ja määrittelyihin, hiljaisen tiedon niin kutsuttuun ulkoistamisprosessiin, hiljaisen tiedon merkitykseen opetukses-sa, pedagogiikassa ja sen näkyväksi tekemiseen eri ammattialojen näkökulmas-ta niin kotimaisessa kuin kansainvälisessä toiminnäkökulmas-taympäristössä ja tutkimuk-sessa. Kenties tunnetuimpia ainakin tietojohtamisen ja yritysjohtamisen alalla ovat Nonaka ja Takeuchi (1995), joille hiljainen tieto on ollut keskeinen osa tie-don luomiseen ja jakamiseen liittyvää ja käytäntöön kytkeytyvää teoretisointia.

Tutkimuskohteena on ollut myös hiljaisen tiedon rooli johtamisessa (esim. Hat-sopoulos ja HatHat-sopoulos 1999) tai kokemus, tieto ja sotilasjohtaminen yhteisenä tarkastelukohteena (Horvath, Forsythe, Bullis, Sweeney, Williams, McNally, Wattendorf & Sternberg 1999). Tutkimusta on tehty niin ikään hiljaisen tiedon siirron, innovoinnin ja luomisen näkökulmista (esim. von Krogh, Ichijo &

Nonaka 2000, viii, 8, 18–21, 63). Näkökulmat yhdistyvät usein johtamiseen tai asiantuntijuuteen tai organisaationäkökulmasta yhdistävät molemmat.

Hiljaista tietoa on tarkasteltu myös muun muassa opetuksessa ja opetta-jankoulutuksessa (esim. Minstrell 1999; Torff 1999), opettajan pedagogisessa toiminnassa (Toom 2006), koulutussuunnittelijan työn näkökulmasta (Huotari 2004), korkeakouluopiskelijoiden oppimisen tukena (Mulej & Sirca 2010) ja esi-merkiksi työssä oppimisen näkökulmasta (Järvinen, Koivisto & Poikela 2000;

Paloniemi 2008). Toom (2006) selvitti väitöskirjatutkimuksessaan, miten hiljai-nen pedagogihiljai-nen tietämihiljai-nen ilmenee opettajan toiminnassa opetustilanteessa ja millaisia sisältöjä luokanopettajan hiljaiseen pedagogiseen tietämiseen sisältyy.

Tulosten perusteella Toom toteaa, että luokanopettajan hiljainen pedagoginen

tietäminen ilmenee pedagogisen suhteen, opettajan opetuksen sisältöön liitty-vän suhteen ja didaktisen suhteen ylläpitämisenä (Toom 2006, 5). Hän kehitti tulosten avulla opettajan hiljaisen tietämisen mallin, jonka avulla on mahdollis-ta havainnollismahdollis-taa opetmahdollis-tajan ammattimahdollis-taidon, professionaalisuuden, ytimessä olevia tekijöitä (Toom 2006, 5, 234–240).

Tarkastelukohteena on ollut myös sosiaalityön itsearviointi ja hiljainen tie-to (Yliruka 2000). Hengellisen työn hiljaista tietie-toa on tutkinut Suhonen (2009), joka selvitti väitöskirjatutkimuksessaan ikääntyneiden pappien ja diakoniatyön-tekijöiden kokemuksellista näkökulmaa hiljaisen tiedon ilmenemiseen, siirret-tävyyteen ja siirrettävyyden merkitykseen. Tutkimuksessa sovellettiin myös seci-mallia hiljaisen tiedon siirtämiseen. Moilanen, Tasala ja Virtainlahti (2005) tarkastelivat hiljaista tieto organisaatioissa ja ehdottavat niin ikään sen siirtämi-seen toimenpiteitä. Aiheen merkityksestä kertoo se, että vastaavia konkreetti-siin toimenpiteikonkreetti-siin tähtääviä tarkasteluja on tehty useita (esim. Parkkila 2013).

Uusitalo (2015) tarkasteli väitöskirjassaan monitieteisiä tiedonluomispro-sesseja ja tarkasteli muun muassa tietojohtamisen ja tiedon luomisen teorioita, joissa taustalla ovat Nonakan ja Takeuchin ajatukset hiljaisesta tiedosta. Virta-nen (2014) on niin ikään tarkastellut tietojohtamisen teoriaa, joka on hänellä jaisen tiedon teoretisoinnin tarkastelun rinnalla, ja tietoteoreettisia ongelmia hil-jaisen tiedon selittämisessä. Virtanen (2014) on tarkastellut hilhil-jaisen tiedon kä-sitteen merkitystä Michael Polanyin teoriassa sekä 1990-luvun puolivälissä yleistyneessä tietojohtamisen keskustelussa, jossa hiljaisen tiedon käsite oli nos-tettu keskeiseen asemaan. Tietojohtamisen ja informaatiotutkimuksen alalla on tieteellisiä tutkimuksia tehty myös useita ja niissä painottuu hiljaisen tiedon siirtämisen näkökulma (esim. Durgam 2016; Pohjalainen 2013) ja hiljaisen tie-don vaikutuksia innovointiin informaatioteknologian ja tietojohtamisen alalta (Johannessen, Olaisen & Olsen 2001; Johannessen 2011).

Lainkäytön, oikeustieteiden ja tutkimuksen näkökulmasta hiljaista tietoa on tarkastellut Bruun (2008), joka esittelee myös aiemmin aihetta sivunneita oi-keustieteiden tekstejä. Bruunin mukaan on tärkeää tietää, kuinka oikeustieteen ja tutkimuksen tulisi käsitellä hiljaista tietoa, joka vaikuttaa oikeudellisiin käy-täntöihin (legal practices), kuten argumentointiin ja päätöksentekoon.

Osassa hiljaista tietoa käsittelevistä tutkimuksista painottuu sekä tutki-musasetelmassa että hiljaisen tiedon käsitteen määrittelyssä intuition näkökul-ma. Hiljaista tietoa ja intuitiota hoitotyössä on tarkastellut väitöskirjassaan Nurminen (2000) ja hiljaista tiedon hyödyntämistä röntgenhoitajan työssä op-pimisen yhteydessä Kurtti (2012). Kakkonen (2006) tarkasteli intuitiota osana perheyrittäjän työtä ja Nuutinen (2004) hiljaista, implisiittistä ja eksplisiittistä tietoa muodin ennustamisessa.

Hiljaista tietoa on lähestytty myös käytännön älykkään toiminnan tarkas-telun näkökulmasta (esim. Sternberg 1999; Sternberg & Horwath 1999; Wagner

& Sternberg 1986). Hiljaista tietoa yhdistetään myös älykkyyden sekä viisauden yhteyteen (esim. Areldt 2004; Haynes 2005; Johannessen 1988; Kallio 2016a;

Rykkje 2017; Staudinger & Glück 2011; Toom 2016; Tynjälä 2016). Rykkje (2017) jäsentää hiljaisen hoivatiedon käytännön viisaudeksi. Hän havaitsi, että

koke-neiden hoitotyön opiskelijoiden työhön liittyvien kokemusten kirjoittaminen auttaa reflektoimaan omaa toimintaa, tehden käytännön hiljaista tietoa näky-väksi, jolloin eettinen autonomia voi vahvistua ja monipuolistaa kykyä toimia hoitotyössä.

Aikuiskasvatuksen vuosikirjassa Toom, Onnismaa ja Kajanto (2008) kiteyt-tävät suomalaista hiljaisen tiedon tutkimusta esittelevän teoksen otsikossa jaisen tiedon tietämiseksi, toimimiseksi ja taitavuudeksi. Heidän mukaansa hil-jaisen tiedon tutkimisella on kasvatustieteiden tutkimuksessa jo pitkä historia, sillä hiljainen tieto on heidän mukaansa lähes aina kuulunut tavalla tai toisella kasvatustieteisiin (Toom, Onnismaa & Kajanto 2008, 7). Sen sijaan pinnalla ole-vat tutkimuskohteet painottuole-vat yhteiskunnallisen tilanteen ja ajankohtaisten tarpeiden mukaan (Toom ym. 2008, 7). Hiljainen tieto on kuulunut kasvatustie-teiden tutkimusalaan ja kiinnostuksen kohteisiin jo kauan, etenkin mikäli sillä ymmärretään mitä erilaisimpia ihmisen kasvuun, kasvattamiseen ja oppimiseen liittyviä toimintamalleja, hankalasti selitettävissä olevia toimintoja ja osaamista tai esimerkiksi toimintatapoja, joiden mekanismeja ei täysin osata selittää auki.

Toisaalta yksilön toiminta ja yhteisöjen toimintamallit sekä yksilön ja ryhmien toiminnan lainalaisuudet ovat jo kauan olleet niin antropologian tutkimuskoh-teita kuin sosiaaliteiden ja myöhemmin erityisesti sosiaalipsykologian tutki-muskohteita.

Mitä sitten ovat tämän hetken yhteiskunnallisen tilanteen mukaan ajan-kohtaisia hiljaiseen tietoon liittyviä kysymyksiä? Edellä mainitussa vuonna 2008 julkaistussa kokoelmateoksessa Hiljainen tieto: Tietämistä, toimimista, taitavuutta on kyseisen ajankohdan läpileikkaus kotimaisesta keskustelusta. Tuolloin, 2000-luvulla, näyttäisi käynnistyneen suomalaisessa tutkimuskentässä uusi hiljaisen tiedon tematiikan ympärillä käytävä keskustelu esimerkiksi hiljaisen tiedon tunnistamisesta ja siirtämisestä (Juuti 2008, 221; Moilanen 2008, 235–254; Salo 2008, 321). Eräänä näkökulmana oli mukaan tullut myös hiljaisen tiedon tun-nustamiseen liittyvä keskustelu (esim. Saloheimo 2008, 333–353). Nämä keskus-telut liittyvät oleellisesti hiljaisen tiedon tunnistamisen mekanismeihin, sillä hil-jaista tietoa, taitoa tai osaamista ei voida tunnustaa, jollei sitä ensin tunnisteta.

Hiljaista tietoa ei myöskään voida siirtää, jos ei sitä tunnisteta. Paloniemen (2008) esille nostamat havainnot hiljaisen tiedon siirtämisestä työyhteisössä eri-tyisesti työssä oppimisen yhteydessä ovat hyödyllisiä ja tärkeitä. Päinvastoin kuin usein oletetaan, kokemukseen perustuvan osaamisen jakaminen ei ole työyhteisössä ongelmatonta (Paloniemi 2008, 255). Kyseisen tutkimuksen vas-taajien käsitykset niin hiljaisesta tiedosta kuin hiljaisen tiedon jakamisesta omassa työyhteisössä vaihtelivat toimialoittain: mukana olleista työelämän eri alueiden edustajista sosiaali- ja terveysalalla katsottiin jaettavan hiljaista tietoa enemmän kuin rakennusalalla. Jakamiseen ja siirtämiseen liittyykin useita eri-laisia esteitä, jotka olivat osaksi konteksti- ja osaksi työalasidonnaisia (Palonie-mi 2008, 255–272). Voisi sanoa, että hiljaisen tiedon siirtä(Palonie-minen on yksi hiljaista tietoa koskevan tarkastelun edelleen ajankohtaisista osa-alueista.