Herra Tossavaisen toinen omakuva

Toisella maalauskerralla Herra Tossavainen oli mielissään maalaushetkestämme. Ensimmäisen ker-ran alussa näkynyt, joskin nopeasti keskittymiseksi rauhoittunut innostus tyyntyi huomattavasti no-peammin. Herra Tossavaisen kanssa työskennellessämme minun roolini muotoutui hieman eri-laiseksi kuin muiden poikien kanssa. Herra Tossavainen toimi hyvin itsenäisesti ja minun paikkani oli lähinnä tarkkailijan rooli, josta käsin esitin kysymyksiä harvakseltaan. Toisen maalauskerran aihe, lapsuuden minä vaati Herra Tossavaiselta hieman tarkempaa pohdintaa, mutta samankaltaista tus-kastumista aiheen epämieluisuuteen tai hankaluuteen ei tuntunut nousevan kuin muiden poikien kanssa. Muutaman hetken tuumailtuaan Herra Tossavainen tarttui maaleihin ja maalasi symmetri-syyttä tavoittelevan perhosen.

86 Toisen maalauskerran

lapsuu-den omakuvaksi muodostui perhonen. Kuvatila on ensim-mäisen omakuvan tavoin käy-tetty melko tarkasti, mutta ku-vasta ei tule katsojalle sellaista oletusta, että kuvattava objekti, tällä kertaa perhonen, ei mah-tuisi kunnolla kuvapinnalle.

Eläinsymboliikassa perhonen kuvaa Maaretta Tukiaisen ja Markus Freyn mukaan usein iloa ja viattomuutta. Perhonen

on hauras olento, joka saattaa menettää kykynsä lentää hyvinkin pienestä vauriosta tai kosketuk-sesta siivissään. Koska perhonen on hyvin lyhyen aikaa elävä hyönteinen, on se päätynyt myös het-kellisyyden symboliksi. Munasta toukkavaiheen ja koteloitumisen kautta aikuiseksi perhoseksi muuntautuva eläin nähdään myös muutoksen airuena. (Tukiainen & Frey, 2018, s. 143) Tämä kas-vuun ja kehitysvaiheiden läpikäymiseen liitetty eläin voidaan tässä tapauksessa tulkita paitsi Herra Tossavaisen lapsuudestaan kuvaamaksi aidosti kohtaamiensa perhosten symboliksi, myös kuvaksi hänestä itsestään muuntuvana, herkkänä ja kehittyvänä olentona.

Symmetrisyyttä tavoittelevan kuvan perhosta ympäröi vaaleanpunainen viiva. Sen sisäpuolella on vihreä viiva siivissä ja ruumis on maalattu glittermustalla. Siivistä löytyy punaisia ja violetteja pilk-kuja. Kuva on melko pelkistetty, muttei missään nimessä taivu minimalismiin. Värien suhteen vaa-leanpunainen ja vihreä ovat heleitä, vaaleahkoja värejä, joista vaavaa-leanpunainen ympäröi koko hah-mon tuntosarvia ja ruumista myöten. Länsimaissa vaaleanpunainen on yhdistetty feminiinisyyteen, mutta myös rakkauteen, rauhallisuuteen pehmeyteen ja huomaavaisuuteen. Huomionarvoista on, että nimenomaan pinkin merkitykset sitoutuvat vahvasti kulttuuriin, kun joidenkin värien symbo-liikka ja merkitykset on koettu universaalimpina ympäri maailman. Kaukoidässä pinkki liitetään mas-kuliinisuuteen ja miessukupuoleen. Rakkaudesta puhuttaessa punainen on värinä yhdistetty intohi-moon ja sukupuoliseen rakkauteen, kun vaaleanpunainen on assosioitunut enemmänkin

87

nimenomaan hoivaavan, pehmeän, lempeän ja esimerkiksi perheenjäseniä kohtaan tunnetun rak-kauden kanssa. (colorpsychology.com: pink; Coloria; Vaaleanpunainen) Vihreä on liitetty kasvuun, uudistumiseen, kevääseen ja kukoistamiseen. Vihreä koetaan positiivisena ja myönteisenä värinä, mitä on hyödynnetty esimerkiksi liikennevaloissa ja positiivisen palautteen merkiksi annetuissa hy-mynaamoissa. Vihreällä on myös psykologisesti rauhoittava vaikutus, joten sitä käytetään tietyissä sävyissä esimerkiksi terveyskeskuksissa ja sairaaloissa. Kasvua ja luonnonläheisyyttä symboloiva vih-reä on hyvin monia merkityksiä kantava väri, ja sillä merkitään esimerkiksi luomua ja vahvoja eettisiä arvoja. Tietyt vihreän sävyt koetaan myrkyllisiksi. Näiden mielleyhtymien taustalla on paitsi opitut skeemat, myös historia. Myrkynvihreällä tarkoitetaan erästä tiettyä synteettisesti tuotettua vihreää väriä, joka keksittiin 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa ja nousi suosituksi muotiväriksi 1800-luvun puolella. Schweinfurtin vihreää alettiin nimittämään myrkynvihreäksi, kun epämääräisten kuole-mantapausten ja esimerkiksi tapeteissa ja tekstiileissä käytetyn kirkkaan vihreän värin välillä alettiin huomata korrelaatio ja värin myrkyllisyys havaittiin. (Coloria: schweinfurtin vihreä). Herra Tossavai-sen käyttämä vihreä on kuitenkin lähempänä esimerkiksi omenanvihreäksi kutsuttua sävyä, jolloin värin positiivinen mielleyhtymä säilyy. Violetit ja punaiset pilkut perhosen siivissä rytmittävät muu-ten taustan pahvinruskeaksi jätettyä sävyä. Kummankin siiven yläosassa ja alaosassa on tasapainoi-sesti yksi pilkku kumpaakin väriä symmetritasapainoi-sesti aseteltuna. Perhosen siipien yläosat ovat muodol-taan pyöreät, alaosat ovat kärjestä hieman terävämmät. Perhoselle ei ole maalattu kasvoja ja se näyttää olevan staattisesti paikoillaan, suoraan yläpuolelta kuvattuna. Kuva on rauhallinen eikä siinä ole suurta liikettä – ainoastaan pieni vaaleanpunaisen viivan väreily aikaansaa hentoista lepatuksen tunnetta siivissä. Kaiken kaikkiaan kuva näyttää onnelliselta ja rauhalliselta.

Kysyin Herra Tossavaiselta perhosen merkitystä aiheeseen. Positiiviseksi yllätyksekseni sain vas-tauksen aurinkoisesti hymyileviltä kasvoilta. ”Kun mie olin pieni me käytiin ukin kanssa aina mökillä.

Siellä oli kesäisin hirveästi perhosia ja mie tykkäsin niistä tosi paljon.” Kuten vaaleanpunaisen värin mielletään olevan pehmeää ja hoivaavaa rakkautta symboloiva, perhosta joka puolelta ympäröivä kokonaisuus, voi myös vihreän värin tulkita kasvuksi ja levolliseksi. Tämä yhdistettynä Herra Tossa-vaisen kertomaan kuvan merkityksestä aikaansaa vahvan tunteen siitä, että kuva kertoo miellyttä-västä lapsuuden minän kokemuksesta kasvavana ja kehittyvänä olentona, jota on mahdollisesti hoi-vattu, tuettu ja kannustettukin kasvamaan. (kts. Känkänen, 2013; Lupton, 1998)

88

Oli riemastuttavaa sekä kasvattajana että kuvataidekasvattajana saada tämänkaltainen vastaus.

Herra Tossavaisen kuvatessa itseään lapsuusmuiston kautta tuki käsitystä esimerkiksi Taina Erävaa-ran esille tuoman omakuvallisten prosessien merkityksen yksilön kehitykseen. Omakuvat ovat aina niin henkilökohtaisia, että ne herättävät ihmisessä tunteita ja muistoja. (Tanskanen ym., 2011, s.

30—39.) Omakuvien kautta käsitellään paitsi nykyistä ja tulevaa, myös äärimmäisen keskeisesti menneisyyttä. Ihmisen nykyisyys ja nykyinen minä rakentuu sen pohjalle, mitä hän on tähänasti-sessa elämässään kokenut, missä hän on ollut, miten hän on kohdannut elämänsä tapahtumat ja miten hän on saanut niihin tukea. Oli hykerryttävää ja ilahduttavaa huomata, että päällimmäiseksi muistoksi omasta lapsuuden minästään Herra Tossavainen nosti omat kokemuksensa mökkeilystä ukin kanssa ja perhosten tarkkailun aiheuttamasta ilosta ja mielihyvän tunteesta. Tämänkaltaisen, henkilökohtaisen ja yksityisenkin muiston jakaminen kanssani tuntui selkeältä avoimuuden eleeltä nuorelta.

6.4.3 Herra Tossavaisen kolmas omakuva