Henkilöstöjohtamisen vaikuttavuus

Henkilöstöasiantuntijat kuvailivat henkilöstöjohtamisen merkitystä henkilökohtaisen olemuksensa, arjen työn ja muiden odotusten kautta. Kerronnan keskiössä olivat henkilöstöasiantuntijalta vaaditut kyvykkyydet ja niiden hyödyntäminen työn arjessa. Henkilöstötyö itsessään koettiin erityisesti palkitsevaksi siinä missä toimintaan voitaisiin kohdentaa auttamista ihmiseltä ihmiselle.

H4: ”Et se on varmaan joku semmonen voi niinku näin luontainen vika HR-ihmisissä että et et ei niinku ei ehkä ihan niiin tottakai HR:kin nykyään ja ja osataan tottakai tehdä bisnestä mutta sit siin on myös kyl se auttamisen näkökulma et ei aina tartte saada rahaa kaikesta.”

Henkilöstöasiantuntijalle pinttynyt auttamisen tarve koettiin peräti tyypilliseksi luonteenpiirteeksi, joka ohjaa henkilön toimintaa ammatti-identiteetin sisällä ja ulkopuolella. Auttamisen halua voidaankin kanavoida esimiehen tukemisen ja sparraamisen kautta tapahtuvaan välittömään vuorovaikutukselliseen toimintaan tai laajemmassa mittakaavassa tapahtuvaan vaikuttavuuteen.

Vaikuttavuutta voi esimerkiksi olla työssä loistaminen niin, että organisaatio ja sen työntekijät Arjessa

toimiminen

Kompetenssi

Arvostus Yhteisöllisyys

Vaikuttavuus

38

kehittyvät ja hyötyvät sen myötä. Palkitsevuuden tunnetta voi luoda onnistuminen työntekijän arjen haasteen ratkaisemisessa avustaminen tai oman työnteon merkityksen hahmottaminen osaksi suurempaa auttamisen kokonaisuutta, kuten paremman työilmapiirin luomista. Vaikuttaa siltä, että palkitsevuus henkilöstötyössä syntyy erityisesti ihmisten kohtaamisessa ja silloin, kun auttamisella voidaan tuottaa toiselle hyötyä arjen haasteessaan:

H2: ”Se on tosi palkitsevaa et sä sparraat jotain toimaria taikka just jotain hr-johtajaa tai muuta siinä arjessa mikä heillä on ja he taas saa sit niiku siitä jotain omaan arkeensa ja niinku jotain uutta energiaa, draivia, ajatuksia.”

Henkilöstöjohtamisessa hedelmällisimmäksi koettiin sen merkityksellisen toiminnan osoittaminen eri ihmisyksiköihin kuten omaan henkilöstöön, esimiehiin, johtoon, asiakkaisiin tai kuntalaisiin. Piirteet, joita henkilöstöasiantuntijoissa koettiin tarpeellisiksi, liittyivät nimenomaisesti vahvasti ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Hyviä vuorovaikutustaitoja pidettiin nykypäivän työelämässä yhä tärkeämpänä taitona ja henkilöstöasiantuntijalla ne koettiin lähes välttämättömänä, kun kyse on ihmisistä. Ihmisten monimuotoisuus vaikuttaisi kiehtovan erityisesti henkilöstötyön arjessa, sillä asioiden hoitamisessa tulee huomioida myös ihminen yksilöllisine tarpeineen:

H3: ”Mä pidän henkilöstötyöstä siinä mielessä, että siinä nimenomaan pääsee niitten ihmiskeskeisten asioiden kanssa työskentelemään ja jokainen ihminen on erilainen. Et voi koskaan tavalla tietää millä tavalla joku tilanne hoituu tai millä tavalla jotakuta edesauttaa toiminnassa tai totanoinnin siinä tietyssä tilanteessa. Loppujen lopuks on aika monen ihmisen elämään vaikuttamassa kyllä niinkun niillä toimilla mitä tekee.”

Henkilöstöasiantuntija tarvitsee työssään vaihtelevasti erilaista kompetenssia ja puhunnassa korostuikin käsitys moniosaamisen tarpeellisuudesta. Toisaalta työskentelyssä kaivataan vahvaa ihmisjohtamiskykyä sekä empaattista ja ihmisläheistä työskentelyotetta. Toisaalta taas kykyä hahmottaa kokonaisuuksia ja kykyä olla takertumatta yksittäisen työntekijän murheeseen on enemmän kuin tarvittavaa, jotta työstään suoriutuisi mallikkaasti. Sinnikkyys kuvastaa arvostettua piirrettä henkilöstöasiantuntijoissa, sillä työ vaatii kykyä ymmärtää, sietää ja samaistua hyvinkin erilaisten ihmisten haasteisiin ja ongelmiin. Lisäksi esimerkiksi työkulttuuriin liittyvät haasteet ovat ratkottavissa pitkäjänteisellä työotteella, joka vaatii ehdotonta kärsivällisyyttä.

H3: ”Ja sit toisaalta myös kykyä sitten olla aika haastavissakin keskusteluissa välillä mukana, että ne ei välttämättä aina oo positiivisia asioita mitä henkilöstöpäällikkönä hoitaa, että mukavat ja helpot asiat hoituu jonkun muun toimesta mutta ne haastavammat päätyy sitte tota loppujen lopuks tähän niinku tehtävään kyllä.”

39

Vaikka henkilöstöjohtaminen voidaan mieltää auttamis- ja kehittämisorientoivaksi johtamiseksi, toisinaan on luontevaakin, että vahvan vuorovaikutuksellisen kompetenssin omaaville henkilöstöasiantuntijoille voi kanavoitua helposti haastavat ja epämiellyttävät henkilöstöön liittyvät tehtävät kuten varoituksista ja irtisanomisista keskusteleminen tai työntekijöiden tyytymättömyyden esittäminen johdolle. Toisinaan esimiestehtäviä delegoituu henkilöstöasiantuntijoille, mikä koettiin hyväksyttäväksi siinä tapauksessa, että esimiehen itsensä vuorovaikutustaidot olisivat puutteelliset hoitamaan tehtävää asiallisella tavalla. Voitaisiin siis ajatella, että vuorovaikutustaitojen merkitystä ei tule aliarvioida. Vuorovaikutuksellisten taitojen lisäksi henkilöstöasiantuntijalta odotetaan vahvaa käsitystä organisaation liiketoiminnan sisällöstä, jotta esimerkiksi henkilöstön kanssa harjoitettava henkilöstöpolitiikka olisi linjassa strategisten tavoitteiden kanssa. Myös organisaation asiakkaiden tarpeiden ja odotusten ymmärtäminen on nykypäivänä kietoutunut osaksi henkilöstöjohtamisen toimintaa. Vaikkakin ihmislähtöisyys on HR:n pääpainopiste, myös liiketoiminnallisia odotuksia asetetaan entistä enemmän:

H2: ”Kyl tää on niinku tosi tärkeessä roolissa se semmonen niinku ihmisten kohtaaminen ja se et kyl mä nään, että niinku myös sen tulevaisuuden HR:n pitäs olla tosi niinku liiketoimintalähtöstä.”

Arjessa toimimisen suhteen kerronta henkilöstöhallinnon asemasta vaihteli hieman riippuen siitä, oliko henkilöstöasiantuntija organisaatiossa osana suurempaa HR-tiimiä tai -yksikköä vai toimiko hän itsenäisesti ainoana HR-ammattilaisena organisaatiossa. Henkilöstöjohtamista voi kuin voikin esiintyä erilaisissa henkilöstöasiantuntijoiden kokoonpanoissa. Asiantuntijat, jotka olivat yksin vastuussa HR-hallinnon päivittäisestä pyörittämisestä, kokivat työskentelynsä henkilöstöjohtamisen suhteen suhteellisen yksinäiseksi.

H1: ”Kyl mä koen, et mä oon tää on aika yksinäistä hommaa. Mulla ei oo sitä HR-tiimiä tässä nii, jonka kanssa mä työskentelen, vaan mä joudun yksin aika paljon niinku ratkoon näitä asioita.”

Näissä tapauksissa myös vastuu koko organisaation kehittämisestä ja työntekijöiden hyvinvoinnin edistämisestä oli suuressa roolissa yksittäisen henkilöstöasiantuntijan arjessa. Suurin tuki päivittäiseen työskentelyyn oli saatavissa tällöin johtoryhmältä ja esimiehiltä. Myös yhdessä muiden henkilöstöasiantuntijoiden kanssa työskentelevät henkilöt kokivat henkilöstöhallinnon olevan yksin organisaatiossa haasteidensa kanssa, vaikkakin sparrailuun tukea oli saatavilla läheisiltä kollegoilta.

Kuitenkin kysymyksessä henkilöstöhallinnon asemasta organisaatiossa integroituneena tai eriytyneenä yksikkönä se koettiin yleisesti ennemmin hyvinkin integroituneeksi kuin eriytyneeksi, oli kyseessä sitten yksin tai tiimissä toimiva henkilöstöasiantuntija.

40

H3: ”Joo kyllä se enemmän on niin, että on hyvin integroitunu ja mukana kaikessa, että henkilöstötiimi on mukana esimiespalavereissa niissä koko talon mutta on myös sitte käyvät bisnes partnerit osallistuu myös osastojen esimiesten toimintaan ja työntekijöittenkin kanssa ja pitävät paljon joitain koulutuksia ja ovat kyllä siinä arjessa aikalailla mukana.”

Integroituneisuuden tunnetta lisäsi arjessa toimiminen lähellä työntekijöitä, johtoryhmää, esimiehiä ja asiakkaita. Vaikka tehtäväkenttä itsessään olisikin koettu pääosin eriytyneeksi muusta organisaatiosta niin päällekkäisyyttä esiintyy erityisesti esimiestehtävien kanssa. Toisinaan esimerkiksi henkilöstöpäällikkö voi toimia henkilöstöpäällikön ja esimiehen nimikkeillä yhtäaikaisesti tai matalan hierarkian organisaatiossa työnkuvat voivat olla päällekkäisiä, jolloin integroituminenkin voi olla vahvempaa. Kaiken kaikkiaan henkilöstöhallinnon koettiin toimivan lähellä työntekijän arkea, minkä voidaan tulkita myös lisäävän yhtenäisyyttä ja sitä kautta henkilöstöhallinnon integroituneisuutta suhteessa organisaatioon:

H2: ”HR on niinku nimenomaan lähempänä niitä työntekijöitä ja sitä työntekijöitten arkee. Et on se niinku se työntekijäymmärrys siitä et mitä se arki on ja mitkä ne arjen haasteet ylipäätänsä on.”