Henkilöhahmot teoksessa

Kehyskertomuksen kertoja toimii alter egona Yrjö Kokolle. Viitteitä kirjailijan omaan henkilökohtaiseen elämään saadaan jo heti Pessin ja Illusian alussa kertojan kertoessa, kuinka sai omien lapsuudenpäiviensä menetetyn luonnonyhteyden jälkeen kontaktin luon-toon tyttärensä syntymän kautta (PI: 6). Teoksen lopussa kertoja pääsee rintamaelämästä vapaaksi kahden kuukauden työlomansa aikana, jonka aikana hän aikoo opettaa poikansa uimaan (PI: 235). Vaimolleen kertoja tuo sotatantereelta terveisinä kulleroita, "kranaatti-kuopan reunalta" poimittuja (PI: 237–238). Vaikka teoksessa ei mainita nimeltä kertojaa, tämän vaimoa tai lapsia, ovat kehyskertomuksessa esiintyvät lapset Kokon omat lapset Ami ja Olli (Parkkinen 2003: 205). Teoksessa mainittu vaimo on Kokon vaimo Aune, jolle Kokko tahtoi kirjoittaa Pessin ja Illusian lahjaksi (mts. 220). Aune toimi myös kirjailija Kokon henkilökohtaisena ateljee-kriitikkona eikä arvosteluissaan voinut olla puuttumatta kehyskertomukseen, joka avoimesti kertoi perheen elämästä. Kokko korjasikin vaimonsa ehdotusten perusteella alkuperäisestä käsikirjoituksesta Aune-nimen sanalla vaimo. (Mts.

223–226.)

Sota ja satu -teoksessaan Kokko kertoo omasta sodankäynnistään ja sen yhteydestä sadun kirjoittamiseen. Teoksesta ilmenee, että monien Pessissä ja Illusiassa esittelemien hahmo-jen taustalla on Kokon tuntemia ihmisiä. Esimerkiksi sotamies Pienasen esikuvana on

"naapuriporukan räätäli, joka kaatui päivää ennen lomalle lähtöään" (SS: 105), aivan kuin sadun Pienanen. Muita teoksessa esiteltyjä ihmisiä ovat rykmentin komentajana toimiva eversti, jonka tupalähettinä ja eräänlaisena auttavana kätenä sotamies Pienanen toimii (PI:

60). Teoksen miljöön ollessa sotarintama, ei teoksessa kuvailla juurikaan siviilejä, poikke-uksena tosin Kokon perhe ja sotivan Suomen rintamaoloihin tutustumassa oleva everstin rouva kolmen ulkomaalaisen naisvieraan kanssa (PI: 63). Nämä kohtaamiset on kuitenkin sidottu sotaan eikä esimerkiksi everstin rouva saa teoksessa puheensijaa.

Kehyskertomuksen henkilöt ovat kuitenkin sivuosassa, kun varsinainen satu kulkee eteen-päin Pessin ja Illusian matkassa. Pessi on metsänpeikko, jonka vanhemmat ovat äiti Opti-misti ja isä PessiOpti-misti. Pessi kuvataan ihmiseltä näyttäväksi olennoksi, jolla on ruskea kar-vapeite, tupsut korvissa, hännäntypykkä ja suuri nenä (PI: 15). Sateenkaarelta kotoisin

ole-va Illusionin tytär Illusia on ole-vaaleatukkainen, pieni ja siro ja hänen hartioistaan kohoaole-vat siivet kuin neidonkorennolla (PI: 19). Pessi asuu perheensä kanssa metsässä, kun taas Il-lusian koti on sateenkaarella. Molemmilla on vanhempiensa lisäksi sisaruksia – Pessin kohdalla puhutaan vain veljistä, kun taas Illusialla mainitaan olevan myös siskoja (PI: 21–

22, 33).

Grimmin satujen sankareita artikkelissaan käsittelevä Maria M. Tatar (1986: 97) on huo-mannut, että varsinkin veljesten kohdalla katraan nuorin poika on sadussa juuri se valittu sankari, joka lopulta päihittää niin isänsä kuin vanhemmat sisaruksensa. Pessistä ei maini-ta, että juuri hän olisi perheensä nuorin, vaikkakin Pessin nimi on lyhenne hänen isänsä nimestä Pessimisti. Pessi itse ei ole tyytyväinen lyhennettyyn nimeensä, joka on seuraus pojan lyhytkasvuisuudesta: " − Ei se niin hauskaa ole, kun jää pieneksi ja lyhyeksi, että pitää lyhentää nimeäkin, väitti Pessi" (PI: 19). Maanpäällisestä elosta ja Pessin tapaamises-ta ilahtunut Illusia kutsuu oppaakseen ryhtyvää Pessiä kullakseen, minkä tapaamises-takia Pessi onkin tyytyväinen, etteivät veljet olleet kuulemassa, kun vieras tyttö kutsuu häntä hellittelynimil-lä (PI: 22). Veljet kun kutsuvat Pessiä jo muutenkin Pikku-Pessiksi. Pessi poikkeaa veljis-tään myös siinä, että toisin kuin Pessi, "oikeat pessimistit eivät viihdy keväisen vaaran rin-teellä, jolle aurinko tuhlaa viekoittelevan lämpimiä säteitään ja jossa elämä pursuaa salai-sen voiman pakottamana" (PI: 23.) Päihitettyään lumikon Pessi pääsee pois veljiensä var-josta, ja hänestä tulee metsän oma sankari, josta puhutaan myös Valkoisen kuoleman voit-tajana (PI: 216). Pessin kunniaksi metsän eri linnut säveltävät Sibeliuksen tapaan sävellyk-sen "Kuoleman voittaja" kuin Merikannon innoittamana "Hymnin voittajalle" (PI: 216–

217). Sadun alun arasta peikkopojasta kasvaa sadun aikana koko metsän oma sankari, joka osoittaa miehuutensa olemalla sekä sankari että myös isä.

Satuolennoiksi Pessi ja Illusia ovat varsin inhimillisiä, sillä ihmisten tavoin heidän täytyy syödä, juoda ja nukkua. Illusialle nämä asiat ovat maan päälle tullessa outoja, sillä sateen-kaarella päivä ei pääty koskaan. Siksi Pessi joutuu opastamaan Illusian unille että juomaan mehua janoonsa (PI: 25, 31). Ruokaa satuolennot nauttivat merkittävästi vähemmän kuin ihmiset, sillä teoksessa kerrotaan keijukaisen ja metsänpeikon tulevan kylläisiksi syötyään vain kaksi pientä mansikkaa (PI: 123). Ihmisnaisten tavoin Illusia osaa kuitenkin voimistel-la (PI: 55) ja Pessi tuntee kalevavoimistel-laista kansanperinnettä tietäessään Lemminkäisen äidin sanat meden parantavasta voimasta (PI: 56). Itse alastomana kulkeva Illusia huomaa oman

yhteytensä ihmisten kanssa hänen ja Pessin nähdessä alastomina uimaan ryntääviä sotilaita (PI: 137). Koska keijuille ei kasva peikkojen tavoin talviturkki, on ihmisen ja keijun alas-tomuuden yhteys ja sen peittäminen vaatteilla seikka, joka pelastaa Illusian talvella varmal-ta paleltumiselvarmal-ta. Illusia oppii valmisvarmal-tamaan kangasvarmal-ta ja neulomaan siitä itselleen vaatteivarmal-ta, joista Illusian ystävän peltohiiren neuvojen avulla tulee samanlaisia kuin ihmisten tyttölas-ten vaatteista (PI: 183).

Illusian ihmisenkaltaisuuden osoittaa viimeistään raamatullinen, Aatamin ja Eevan tarinaan vertautuva lapsen kivulias synnyttäminen:

Metsä ja taivas hämärtyivät, ulkona äänet hiljenivät, mutta Illusian tuskat yltyivät.

Hiki virtasi Illusian otsalla, hän puristi suonenvedontapaisesti pesävuoteen laitaa päänsä yläpuolella.

− Ei, ei! En minä tarvitse apua. Minä paranen, sanoi hän Pessille. - - Älä tule, vaikka minä tuskasta huutaisin. Mitä enemmän minulla on tuskia, sitä nopeammin minä paranen, sanoi Illusia. - - Illusia aukaisi väsyneet silmänsä ja hänen kasvoillaan karehti autuaallinen hymy, joka ei ole tästä maailmasta. Sitten hän kohotti peitettä. Pessi näki peiton alla jonkun pienen olennon, jonka ääriviivoja hän ei ensin erottanut. Hän kumartui lähemmäksi ja sitten hän näki, että olento oli kuin pieni Illusia. (PI: 211–213.)

Illusia synnyttää tyttären, mutta missään sadun vaiheessa ei viitata Pessin ja Illusian väli-seen eroottiväli-seen yhteyteen. Tietynlaista seksuaalista virettä nostetaan esiin Pessin ja Illusi-an laittaessa itselleen pesää talveksi. Illusia kutsuu Pessiä rakkaakseen ja kullakseen (PI:

172) ja suutelee tätä heidän saatettuaan kotipesänsä kuntoon (PI: 175). Myöhemmin Pessi ja Illusia kertovat rakastavansa toisiaan (PI: 208), josta seuraa pian Illusian synnytys. Pei-telty seksuaalisuus ja lastensaanti viittaamatta seksuaaliseen kanssakäyntiin on yksi satujen ominaispiirteistä. Rudolf Schenda (1986: 80) on artikkelissaan "Telling tales − Spreading Tales: Change in the Communicative Forms of a Popular Genre" ihmetellyt satujen kak-sinaismoralismia, jossa vastakkain ovat satujen seksuaalisuus ja väkivalta. Schenda ihmet-telee, kuinka Grimmin veljesten sadussa Tähkäpää (eng. Rapunzel) synnyttää kaksoset ilman seksuaalista kanssakäymistä, kun taas toisissa kohtauksissa kuvataan murhia ja se-kasortoa, jossa ihmisiä silvotaan vimmalla (mp.). Myös Pessissä ja Illusiassa kuvataan kuolemaa Pessin tappaessa hänen, Illusian ja peltohiiren kimppuun hyökkäävään lumikon:

"Samassa osui kuitenkin kudinpuikko suoraan Martesin itsetietoiseen sydämeen. Sydän värisi parin sekunnin ajan ikään kuin hämmästyneenä, sitten se lakkasi toimimasta. Martes - -, kaatui kuolleena majan lattialle." (PI: 194.) Vaikka kohtaus ei groteskisuudessaan yllä Grimmin veljesten satujen tasolle, toteutuu teoksessa yllä mainittu kaksinaismoraalisuus

seksuaalisuuden ja väkivallan välillä. Pessin ja Illusian kasvaminen teoksen aikana lapsista vanhemmiksi välittää myös ajatusta oikeanlaisesta naiseudesta ja miehuudesta, sillä teok-sen välittämään kuvaan kuuluu vahvasti ajatus perhekeskeisyydestä.