Raatikainen Eija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Tast Sylvia, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Johdanto
T
ässä tekstissä esitellään Metropolia Ammattikorkea-koulun sosiaalialalla Vapaaehtoistoiminnasta oppi-misen (5 op) itsearviointimallin kehittämisprosessi ja tulokset. Itsearviointimallia on kehitetty osana valta-kunnallista Verkkovirta-hanketta (http://www.amkverkkovirta.fi/). Alahankkeemme tavoitteena on ollut kehittää opiskelijoiden Vapaaehtoistoiminnan opintojakson itsearviointikäytäntöjä ja -mallia.
Vapaaehtoistoiminnan opintojaksolla opiskelijan tekemä itse-arviointi kohdistuu opintojaksolle asetettuihin osaamistavoittei-siin ja niiden toteutumiseen sekä opiskelijan henkilökohtaiseen kehittymiseen vapaaehtoistoiminnan aikana. Itsearviointi toteu-tetaan sähköisen summatiivisen arviointilomakkeen avulla, joka täytetään opintojakson lopuksi. Prosessia on kehitetty osallista-valla työnkehittämisen otteella vuoden 2016 aikana. Osallistaval-la työnkehittämisen otteelOsallistaval-la tarkoitamme prosessia, jossa olemme hyödyntäneet kevyellä mallilla toimintatutkimuksellista lähesty-mistapaa (Heikkinen 2010). Tällöin opiskelijat ovat eri kokoon-panoilla osallistuneet kehittämisprosessiin. Kehittämisprosessin
Tausta
Vapaaehtoistoiminnan itsearvioinnissa (self-review) opiskelijat arvioivat omaa oppimistaan, saavutuksiaan ja oppimistuloksiaan.
Tämä edellyttää heiltä arviointikriteerien tuntemista ja kykyä ar-vioida itseään suhteessa kriteereihin. Parhaimmillaan itsearvioin-ti antaa opiskelijalle itsearvioin-tietoa hänen vahvuuksistaan ja kehittämis-kohteistaan. (Boud & Falchikov 1989.) Vapaaehtoistoiminnan opintojakson (OPS) taustalla on sosiaalipedagoginen ajattelu.
Vapaaehtoistoiminnasta oppimisen mallin pedagogisena tausta-na on puolestaan Service-Learningin soveltaminen suomalaisessa korkeakoulukontekstissa. (Manninen & Raatikainen 2014; Raa-tikainen 2013.) Opintojakson laajuus on 5 op eli 135 t, josta va-paaehtoistoiminnan osuus on 100 tuntia. Opintojakso on ollut käynnissä vuodesta 2011, mutta sitä on edelleen kehitetty Verk-kovirta-hankkeen aikana.
Taulukko 1. Vapaaehtoistoiminnasta oppimisen opintojakson rakenne.
1. Vaihe: orientoituminen vapaaehtoistoimintaan
a.) Infotilaisuus, kevyt vertaismentorointi
b.) Itsenäinen orientaatiotehtävä: kirjallisuuteen perustuva tehtävä, henkilökohtaiset tavoitteet ja vapaaehtoistoiminnan yhteistyö-
suunnitelma (35 t).
2. Vaihe: harjoittelun toteuttaminen käytännössä
• Vähintään 20 tuntia vapaaehtoistoimintaa/
järjestö, yhteensä 100 tuntia.
• Lisäksi mahdollinen vapaaehtoistoiminnan järjestön antama vapaaehtoistyön koulutus.
• Laajennettu vertaismentorointi (20h) (mahdollinen)
3. Vaihe: arviointi ja harjoittelun päättäminen Oppimisen ja osaamisen itsearviointi (e-kysely).
Metropoliassa sosiaalialalla (Sosionomi AMK) käytössä oleva itsearviointilomakeessa (3. vaihe) on strukturoituja, numeerises-ti arvioitavia väittämiä ja avoimia kysymyksiä. Arvioinnumeerises-tikohteina ovat vapaaehtoistoiminnan käytäntöihin ja opiskelijan omatoi-misuuteen liittyvät tekijät, kuten perehdytys, opiskelijan vastuu-alueet, asiakkaiden osallisuus, vertaisvuorovaikutus sekä koke-musten ja teoriatiedon hyödyntäminen. Lisäksi arvioidaan omaa oppimista opintojakson yleistavoitteiden ja omien tavoitteiden pohjalta sekä tietojen, taitojen ja asenteiden kehittymistä, esimer-kiksi moraalisen ja eettisen ajattelun itsetuntemuksen tai uusien kädentaitojen oppimista. Huomio kiinnittyy myös metataitoihin ja niiden kehittymiseen. Opiskelija arvioivat osaamistaan ja sitä, missä asioissa he kokivat erityisesti onnistuneensa harjoittelun ai-kana. Lomakkeen taustalla on OPS osaamistavoitteet, vapaaeh-toistoiminnan opintojakson pedagoginen malli sekä metataitoja mittaavat kysymykset (Raatikainen & Tast 2016). Alun perin it-searviointikysymysten taustalla oli Service Learning -malli ja sen pohjalta muodostetut kysymykset. Opintojakson uudistetun pe-dagogisen mallin ja osallistavan kehittämisprosessin myötä itse-arviointikysymykset ovat kehittyneet ja opintojaksoon on luotu vertaismentorointimalli.
Toteutus ja tulokset
Osallistava itsearvioinnin kehittäminen tapahtui kolmessa vai-heessa noin puolen vuoden ajalla kevään 2016 ja loppusyksyn 2016 välisenä aikana. Ensimmäisessä vaiheessa (4/2016, ks. kuva 1.) kerättiin opiskelijatapaamisessa palautetta itsearviointilomak-keesta. Tällöin kysyimme sitä, miten lomake edistää opiskelijan
ta. Mitkä kysymykset ovat turhia ja mitkä puolestaan palvelevat tavoitetta? Miten lomaketta tulisi muuttaa? Keskiössä olivat opis-kelijoiden käyttäjäkokemukset. Opisopis-kelijoiden keskeisin palaute lomakkeesta liittyi kysymysten runsaaseen määrään sekä siihen, että osioittain kysymykset heijastivat Service Learning -ajattelua.
Toisaalta lomake sai myös positiivista palautetta siitä, että se oh-jasi ja ”pakotti” ajattelemaan mennyttä vapaaehtoistoimintaa ja siitä kehittynyttä osaamista. Sisällöllisen palautteen lisäksi opis-kelijat kokivat hyvänä, että opintojaksolla on itsearviointi, sillä sen koettiin auttavan teoriaosaamisen ja käytännön toiminnan yhdistämisessä.
”Se pysäyttää viimeistään miettimään asioita ja yhdistämään teorian käytäntöön. Toisille se on helppoa, toisille vaikeampaa.”
Lisäksi opiskelijat kokivat hyvänä, että he saivat mahdollisuuden osallistua kehittämisprosessiin.
”Ihan hyvä, että otetaan opiskelijanäkökulma mukaan”
”Syventyy ehkä jatkossakin nyt paremmin, kun saa antaa itse-kin palautetta”
Arviointilomake pohjautui edellisen hankkeen (KAMU) tu-loksiin, jossa oli hyödynnetty vahvasti Service Learning -ajattelua (Eyler, Dwight & Giles 1999) ja opetussuunnitelman taustalla ollutta sosiaalipedagogiikkaa. Tässä vaiheessa opiskelijoilta saa-dun palautteen mukaan itsearviointilomake oli siis liian pitkä ja paikoin hankala, mikä johtui osittain Service Learningin -mallis-ta johtuvis-mallis-ta kulttuurierois-mallis-ta.
Kuva 1. Osallistuva itsearvioinnin kehittäminen sosionomiopiskelijoiden kanssa.
Toisessa tapaamisessa (6/2016, ks. kuva 1.) tehtiin arvioin-tiyhteistyötä OP Opintokeskuksen kanssa. Tällöin opiskelijat tes-tasivat heidän kehitteillä ollutta digitaalista itsearviointivälinettä.
Testauksen perusteella oppilaitoksen oma itsearviointilomake koettiin käyttäjäystävällisempänä, muun muassa siitä syystä, että se ei vaatinut pankkitunnuksilla kirjautumista.
Kolmannella (10/2016, kuva 1.) kerralla arvioinnin kohteena oli lomakkeen lisäksi koko prosessi ja rakenne. Tällöin kysyimme sitä, miten vapaaehtoistoiminnan prosessia ja itsearviointia voi-taisiin kehittää niin, että se tukisi entistä paremmin opiskelijan itseohjautuvuutta ja oman osaamisen kehittämisen toimijuutta opintojakson aikana opintojakson reunaehtojen puitteissa.
Ta-Kolmannella ryhmätapaamisella koottiin tietoa opiskelijoiden
kokemuksista, jonka avulla tarkasteltiin koko prosessia, arvioinnin kohteita ja merkitystä
oppimisprosessissa sekä tunnistettiin opiskelijoiden
transversaalisia taitoja
Ensimmäisen tapaamisen perusteella
kehitettiin sähköistä itsearviointilomaketta
Toisen tapaamisen perusteella edelleen kehitettiin lomaketta
paamisen osallistui kolmetoista opiskelijaa (n=13). Opiskelijat työskentelivät neljässä ryhmässä ja vastasivat keskeisiin kehittä-miskysymyksiin. Kehittämistyöhön osallistuneet opiskelijat oli-vat osittain samoja opiskelijoita.
Opiskelijoiden taustoissa oli eroja siinä, kuinka paljon heillä oli kokemusta vapaaehtoistoiminnasta. Ryhmässä oli opiskelijoi-ta, jotka olivat jo suorittaneet vapaaehtoistoiminnan harjoittelun lähes kokonaan sekä niitä, jotka olivat vasta aloittamassa opin-tojaksoa. Ajatukset ja kokemukset vaihtelivat paljon. Opiskelijat olivat tehneet harjoittelua keskimäärin n. 20 t. (0 t–85 t). Osa opiskelijoista oli erittäin innokkaita ja he näkivät harjoittelun mahdollisuutena verkostoitumiseen ja oman uran rakentamiseen.
Osalla oli motivaatio-ongelmia ja he toivat sen selkeästi esille. Osa koki tuntimäärän haastavana tai sen, että oma harrastuneisuus ei tule käyttöön eikä sitä voi hyödyntää vapaaehtoistoiminnassa.
Haasteista huolimatta vapaaehtoistoiminnan opintojakso koet-tiin erittäin hyvänä mahdollisuutena esimerkiksi urakehityksen kannalta, koska sen avulla pääsee tutustumaan monipuolisesti eri toimialoihin sekä verkostoitumaan.
”Vapaaehtoistoiminnan myötä oppii ihmisten kanssa toimimis-ta ja tutustuttoimimis-taa uusiin tilanteisiin ja uusiin toimintoimimis-taympäris- toimintaympäris-töihin ja organisaation työtapoihin.”
Lisäksi opiskelijoiden palautteen mukaan he kaipaavat har-joitteluun tukea ja mahdollisuuden keskustella asioista. Vapaaeh-toistoiminnassa ja ihmisten kohtaamisessa koetut asiat eivät aina ole helppoja, jolloin yhteisen keskustelun mahdollistaminen on tärkeää oppimisen ja ammatillisen tunteidenkäsittelyn kannalta.
”Ehkä reflektoinnin voisi sisällyttää ammatillisen kasvun ta-paamisiin. Omissa ryhmissä voitaisiin keskustella asioista ja ehkä se motivoisi vapaaehtoistoiminnan suorittamiseen.”
Tämän perusteella päädyttiin kehittämään tukea opintojakson aikana. Sosionomien kolmessa muussa harjoittelussa harjoittelu on ohjattua, mutta ei tässä. Tämän vuoksi lähdimme rakenta-maan mentorointimahdollisuutta (Taulukko 1). Mentorointi-mallin kehittämistyö ja jalkauttaminen jatkuvat syksyllä 2017.
Lopuksi
McDonald (2010: 127) toteaa, että arviointikäytäntöjen harjoit-teleminen opettaa opiskelijalle monia taitoja, kuten esimerkik-si tehokkuutta, itsetuntemusta, sopeutumiskykyä, joustavuutta ja avoimuutta. Opiskelijoilta saamamme palautteen perusteella itsearviointilomake koetaan pääosin osaamisen tunnistamista ja opitun sanoittamista tukevaksi. Näin ajateltuna se voidaan näh-dä käyttökelpoisena tapana arvioida omaan osaamista, mutta toisaalta siinä on tunnistettavissa myös oppimista ja oman osaa-misen tunnistamista ohjaava vaikutus. Yhtenä haasteena nähtiin liian monet arvioivat kysymykset, mikä saattaa ohjata vastaa-maan melko kevyesti. Lisäksi peilaus teoreettiseen viitekehykseen (mm. orientaatiotehtävä) oli opiskelijoiden mielestä arvioinnissa riittämätöntä. Myös opiskelijoiden vertaismentaroinnin mahdol-lisuus, uran rakentaminen ja vertaisoppiminen nousivat kehit-tämisen kohteiksi. Kaiken kaikkiaan itsearviointi on yksi keino tukea opiskelijoiden oppimisprosessia ja herättää heissä myös transversaalisten taitojen tunnistamista. Sen käytössä on
kuiten-kin tunnistettavissa myös haasteita. Yksi tällainen haaste on esi-merkiksi se, arvioivatko opiskelijat osaamistaan paremmaksi vai huonommaksi (over- or under rate) suhteessa opettajan tekemään arviointiin. Arvioinnissa olisi kuitenkin ehkä tärkeintä pohtia sitä, millä tavalla toteutettu arviointi hyödyntäisi entistä parem-min opiskelijoiden omaa oppimista (Boud & Falchikov 1989) ja myös itsearvointitaitojen kehittymistä.
Keväällä 2016 opintojaksoa tarjottiin ensimmäisen kerran kaikille Metropolian tutkinto-ohjelmien opiskelijoille osana ke-säopintoja. Tuolloin kurssille osallistui (muista tutkinnoista kuin sosiaalialalta) yhteensä 18 opiskelijaa. Opiskelijoita osallistui esi-merkiksi fysioterapian, toimintaterapian, musiikin, kätilötyön, ensihoidon, sairaanhoidon ja tietotekniikan tutkinnoista. Jat-kossa opintojaksoa tarjotaan kesäopintoina yli tutkintorajojen.
Kiinnostus opintojaksoa kohtaan on ollut runsasta. On nähty, että korkeakoulutasoinen vapaaehtoistoiminnasta oppiminen on mahdollista alasta riippumatta, sillä se tuo selkeästi esille oman osaamisen uudessa toimintaympäristössä. Vapaaehtoistoiminnan monimuotoinen kenttä tarjoaa monen alan opiskelijoille mahdol-lisuuden oppia laaja-alaisesti, mutta myös haastaa kehittymään itsearvioinnissa ja vastuunottamisessa omasta osaamisesta ja sen kehittämisestä. Vapaaehtoistoiminnassa hyötyjinä eivät ole vain opiskelijat, vaan myös palvelunsaajat ja yhteisöt, vapaaehtoistoi-minnan organisaatiot ja oppilaitokset. On todettu (Eyler-Giles 1999), että usein vapaaehtoistoiminnan oppimistulokset ovat pa-rempia, koska opiskelijoilla on suurempi kiinnostus opiskeltavia teemoja kohtaan. Kun asiat koetaan käytännössä, ne on myös
helpompi muistaa. Lisäksi oppimistulokset vahvistuvat myös sii-tä, että vapaaehtoistoiminnalla on todellista vaikutusta muiden ihmisten elämään.
”Vapaaehtoistoiminnan myötä oppii erilaisten ihmisten kanssa toimimista, hankalien tilanteiden selvittelyä sekä omien tun-teiden rajaamista pois toiminnasta.”
Kirjallisuus
Boud, D. & Falchikov, N. 1989. Quantitative studies of students self-assessment in higher education: a critical analysis of findings. Higher Education 18, 529–549.
Eyler, J. & Dwight, E., Giles, Jr. 1999. Where is the Learning in Service Learning? San Francisco; Jossey-Bass.
Heikkinen, H.L.T. (2010) Toimintatutkimuksen lähtökohdat. Teoksessa H. L. T. Heikkinen, E. Rovio & L. Syrjälä (toim.) Toiminnasta tietoon.
Toimintatutkimuksen menetelmät ja lähestymistavat. Helsinki;
Kansanvalistusseura, 16–38.
Manninen, N. & Raatikainen, E. 2014. Learning from Service and Volunteerism. Ideas for the Universities of Applied Sciences. (Translation from the original Finnish version: Vapaaehtoistoiminnasta oppimaan – Ajatuksia ammattikorkeakouluille. Metropolia ammattikorkeakoulu/
KAMU - kaveri ohjausta maahanmuuttajille hanke 2014.). http://kamu.
metropolia.fi/wp-content/uploads/2015/04/KAMU_Learning-Through-Service-and-Volunteerism.pdf
Manninen, N. & Raatikainen, E. 2014. Vapaaehtoistoiminnasta oppimaan – Ajatuksia ammattikorkeakouluille. Metropolia
ammattikorkeakoulu/KAMU - kaveri ohjausta maahanmuuttajille hanke 2014. http://kamu.metropolia.fi/wp-content/uploads/2014/12/
vapaaehtois_KAMU_WEB.pdf
McDonald, B. 2010. Improving learning through meta-assessment. Active
Raatikainen, E. & Tast, S. 2016. Sosiaalialan opinnollistettu
vapaa-ehtoistoiminta ja sen itsearviointimalli – Case Metropolia. Teoksessa Opi työssä – Uusia toimintamalleja opintojen aikaisen työn opinnollistamiseen.
Verkkovirta. Työn opinnollistamisesta verkostoyhteistyönä. 25.
Raatikainen, E. 2015. Työelämäosaaminen kehittyy vapaaehtois-toiminnassa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 4/2015, 69–74.
Raatikainen, E. 2013. Sosiaalipedagogiikkaa opitaan osana
ammattikorkeakouluopintoja. Teoksessa J. Hämäläinen (toim.) Sosiaali- ja terveysalan tilastollinen vuosikirja 2013. Helsinki; Terveyden ja
hyvinvoinnin laitos, 137–144.