Vesistökunnostushankkeiden vaikutusten havainnollistamiseksi luotiin esiselvityk-sessä vaikutuskaavio, jolla kuvataan hankkeen vaikutusreittejä (Kuva 11). Vaikutus-kaavion avulla pystytään tunnistamaan, mitä kautta hankkeilla voidaan vaikuttaa tavoiteltaviin asioihin, joista tehostamisohjelmassa erikseen mainitut päätavoitteet on korostettu tummemmalla sinisellä. Kaaviossa olevat yhtenäiset nuolet kuvaavat suoraa vaikutusta, ja katkoviivoilla on puolestaan kuvattu vaikutuksia, jotka ovat mahdollisia, mutta eivät välttämättä suoraan todennettavissa. Esimerkiksi alueel-listen yhteistyöverkostojen kehittyminen ei suoraan vähennä kuormitusta, mutta verkostojen kehittymisen myötä toimijoiden ymmärrys asiasta todennäköisesti li-sääntyy, mikä puolestaan voi osaltaan vauhdittaa kuormituksen vähentämistoimia.
Yksittäisellä hankkeella ei tarvitse olla kaikkia kaaviossa kuvattuja vaikutuksia.
Esimerkiksi vesistöjen ruoppaushankkeella voidaan suoraan vaikuttaa vesien ti-laan, kun taas valuma-alueella tehtävän kaksitasouoma-hankkeen vaikutus syntyy kuormituksen vähentämisen kautta. Pääsääntöisesti, mitä pidemmän vaikutusket-jun kautta vaikutus syntyy, sitä myöhemmin vaikutukset myös ajallisesti näkyvät tavoiteltavissa asioissa.
45 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 17 | 2020 4.4.
Seurantaohjelmavaihtoehtojen vertailu
Koska vesistökunnostushankkeet ovat hyvin erityyppisiä, on hankkeen ominaispiir-teet otettava huomioon seurantaa koskevia suosituksia laadittaessa. Mittarikokonai-suuksia kuvaavan luvun kuvassa 8 on ehdotus päätöspuuksi, joka tukee erityyppis-ten hankkeiden seurantamittareiden valintaa.
Seurattavien mittarien määrä riippuu käytettävissä olevista resursseista. Taulukos-sa 13 on esitetty kaksi erilaista seurantaohjelmavaihtoehtoa, joista ”Suppea seuran-taohjelma” käsittää pääsääntöisesti luvun 3.2 minimiseurantaan lukeutuvat mittarit, kun taas ”Laajan seurantaohjelman” toteutus nojautuu pitkälti kattavan seurannan mittareihin. Molempien osalta on myös kuvattu esimerkiksi, minkälaisten mallien soveltaminen tukisi seurantaa.
Edellä esitettyjen vaihtoehtojen voidaan katsoa olevan ääripäitä seurantaohjelman mielekkäälle toteutukselle. Käytännössä toteutus voi olla myös jokin välimuoto esi-tetyistä vaihtoehdoista; joiltakin osin voidaan valita suppean ohjelman menettely ja joiltakin osin laajan ohjelman menettely. Kuvassa 12 on esitetty tärkeimpiä mittareita, joita kannattaisi ainakin sisällyttää vesistökunnostushankkeiden arviointiin.
Taulukossa 13 mainittiin erikseen suuret ja pienet hankkeet. Niissä rajan on ajateltu menevän kustannusten mukaan, sillä seurantaan käytettävissä olevat resurssit riip-puvat hankkeen kokonaiskustannuksista enemmän kuin esimerkiksi kunnostuksen kohteena olevan järven koosta. Kustannuksiltaan merkittävien hankkeiden luokitte-lussa voidaan hyödyntää vesienhoidon toimenpiteiden suunnittelun ohjeistuksessa (YM, 2013) käytettäviä kokoluokkia toimenpiteille. Esimerkiksi rehevöityneen järven kunnostuksessa on ohjeistuksessa toimenpideluokat ”Suuren rehevöityneen järven kunnostus (pinta-ala > 5 km2)” ja ”Pienen rehevöityneen järven kunnostus (pinta-ala < 5 km2)”, joka vastaavat kuvassa 8 olevia toimintoja ”Suuren järven kunnostus” ja ”Pienen järven kunnostus”. Yksittäisten toimenpiteiden osalta vesienhoidon suunnittelun oh-jeistossa on yksityiskohtaisemmin mainittu esim. ”Kalan kulkua helpottava toimenpide”
ja ”Velvoitetoimenpide”, jotka sisältyvät kuvan 8 joko virtavesi- tai järvikunnostusten alla olevaan ”Yksittäinen toimenpide” -laatikkoon.
Kuva 11. Kunnostushankkeiden vaikutuksia kuvaava kaavio. Tehostamisohjelmassa erikseen maini-tut päätavoitteet on korostettu tummemmalla sinisellä. Katkoviivoilla on kuvattu vaikutuksia, joita ei välttämättä voida suoraan todentaa.
Muutokset
46 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 17 | 2020
Taulukko 13. Kaksi vaihtoehtoista kokonaisuutta vesistökunnostushankkeiden seurantaohjelman toteuttamiseksi.
Suppea seurantaohjelma Laaja seurantaohjelma Yleiskuvaus Painopiste ohjelman ja hankkeiden
toteutumisen ja tuotosten seu-rannassa. Tila-arvioinnit lähinnä nykyisen seurannan perusteella ja malleja sekä vesien ekologisen tilan arvioita hyödyntäen.
Sisällytetään kaikista mittarityypeistä olennaiset mittarit. Tilamittarien osalta sisällytetään vain hankkeen toimen-piteiden kannalta relevantit mittarit.
Mallien laaja hyödyntäminen ja niitä tukeva seuranta.
Hankkeiden
toteutuminen Kaikki olennaiset toteutumisen
minimiseurannan mittarit Kaikki olennaiset sekä määrälliset että laadulliset mittarit
Kuormitus Pienissä hankkeissa ei seurantaa.
Suurissa hankkeissa mallien hyö-dyntäminen kuormituksen vähe-nemisen arviointiin toteutuksen perusteella.
Muutamissa kuormituksen vähentämi-seen keskittyvissä suurissa hankkeissa intensiivinen seuranta. Muissa suurissa hankkeissa mallien hyödyntäminen kuormituksen arviointiin toteutuksen perusteella.
Vedenlaatu ja
ekologinen tila Tilan ja laatutekijöiden seuran-ta niissä kohteissa, joissa on jo olemassa olevaa jatkuvatoimista seurantaa. Loppuarvioinnissa hyö-dynnetään vuonna 2025 tehtävää vesien ekologisen tilan arviointia.
Muutamassa erityyppisessä suuressa hankkeessa intensiivinen, myös jatkuva-toiminen seuranta, ja mallien tehokas hyödyntäminen, sekä toimijoiden ky-selyt ja haastattelut. Loppuarvioinnissa hyödynnetään vuonna 2025 tehtävää vesien ekologisen tilan arviointia.
Vesistöjen taloudellinen arvo ja käyttö
Ei arvioida. Suurissa esimerkkihankkeissa hyödyn-netään vesistön virkistyskäyttöarvon arviointia tukevaa VIRVA-mallia (vain, jos merkittävä vaikutus vedenlaadussa).
Keskitetty kysely vesistön käyttäjien kokemusten selvittämiseksi suurissa hankkeissa. hen-kilöiden ja eri tahojen määrä ja tilaisuuksissa kerätty palaute, sekä tieto mukaan saaduista toimijoista (ml. kunnat ja yritykset) ja hank-keen poikimista jatkohankkeista.
Tilaisuuksien raportoinnin lisäksi tiedot mukaan saaduista toimijoista ja käyn-nistyneistä jatkohankkeista. Sidosryh-mien ja verkostoissa mukana olleiden kokemukset kyselyillä ja haastatteluilla.
Neuvonta, koulutus ja viestintä
Hankkeen tiedonvälitystuotosten (raportit, yms.) määrät ja hank-keen näkyvyys mediassa, sekä info- ja koulutustilaisuuksiin osal-listuneiden määrät ja tilaisuuksien palaute.
Tuotosten ja osallistumisen raportoin-nin lisäksi toimijoiden ja sidosryhmien kokemukset haastattelu/kyselytutki-muksilla.
Vesistökunnos-tustoiminnan kehittäminen
Uusia menetelmiä soveltavien hankkeiden, laadittujen hanke-suunnitelmien / luvitettujen hank-keiden ja tehtyjen taustaselvitys-ten määrä.
Hanketoimijoiden ja asiantuntijoiden haastattelut ja arviot alan kehittymises-tä. Onnistuneiden/ epäonnistuneiden hankkeiden evaluointi.
Tutkimus /
kehitystyö Julkaisujen ja menetelmällisten innovaatioiden (patentit, teknolo-giat, yms.) määrät
Julkaisujen ja innovaatioiden määrien lisäksi kyselyt toimijoille ja ulkopuoli-nen arvio tutkimus/kehitystyön merkit-tävyydestä
Mallien
hyödyntäminen ja resursointi
Suurissa hankkeissa
VEMALA-tarkastelut Suurissa hankkeissa kuormitus- ja vedenlaatumallien ja datafuusion (ml.
kaukokartoitus) hyödyntäminen (esim.
VEMALA- ja LLR -mallinnus) Raportoinnin
toteutustapa Vuosittainen arviointi, väliarviointi ja loppuarviointi suppeampi kuin laajassa seurannassa
Vuosittainen arviointi, väliarviointi ja loppuarviointi, tieteellisten artikkelien kirjoittaminen teema-aluekokonaisuu-desta ja sen vaikuttavuustarkasteluista hankkeen lopussa
47 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 17 | 2020 4.5.